Archive for lokakuu 2009

Luomuvihanneksia kotiovelle

31/10/2009

Eilen sain pitkästä aikaa itselleni yllätyslaatikon! Kyseessä ei ollut suinkaan mikään jack in the box -tyyppinen yllätys, vaan Labbyn luomuvihanneslaatikko, eli netistä tilaamani vihanneslajitelma suoraan kotiovelle. Laatikon sisältö vaihtelee vuoden ajan mukaan, eikä sitä etukäteen kerrota. Tämä tekee tietysti tilaamisesta paljon hauskempaa! Viimeksi tilauksessa oli ainakin valkosipulia ja salaattia, joita nyt ei näkynyt.

Laatikon hinta on 24,89€, mikä on mielestäni ihan kohtuullinen.  Toimitusmaksut ovat pienelle tilaukselle korkeat, joten kannattaa tilata kerralla enemmän. Itse olen tilannut kimppatilauksena kavereiden kanssa, nytkin tilauksessa oli 3 laatikkoa ja vähän kananmunia. Labbysta voi tilata myös hedelmiä, öljyjä yms.  Jos et saa ketään vapaaehtoisesti mukaan, voit ehkä tilata tällaisen laatikon jollekin läheisellesi viemiseksi. Omaperäinen, mutta hyödyllinen lahja vaikkapa tupaantuliaisiin. Perjantaina tekemäni tilaus toimitettiin tasan viikon päästä perjantaina, mutta en saanut mitään tarkempaa ilmoitusta ajankohdasta. Labby toimittaa vihanneksia vain Etelä-Suomessa, mutta muita tuotteita voi tilata myös muualle.

P1020199

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tällä kertaa laatikostani (”vihanneslaatikko, ilman perunaa”) löytyi porkkanoita, punajuuria, palsternakkaa, tomaatteja, sipuleita, purjosipuli, lanttu, mukulaselleriä ja bonuksena hapankaalia. Laatikon lisäksi vain porkkanat ja sipulit olivat paperipussissa, palsternakka muovissa, muut vihannekset pyörivät irrallaan sulassa sovussa laatikossa. Hapankaali oli tietysti muovirasiassa. Joka tapauksessa huomattavasti miellyttävämpi ja edullisempi vaihtoehto kuin supermarketin superpakatut vihannekset.

Oman luomulaatikkosi voit tilata osoitteesta http://www.labbynkauppa.net

Raakasuklaasta

30/10/2009

Eilisen suklaa-askartelun innoittamana muutama saatesana raakasuklaasta yleisemmin. Raakasuklaahan on ollut iso juttu maailmalla jo useamman vuoden. Viime aikoina innostus näyttää levinneen laajemmin Suomessakin, ainakin päätellen yleistyvistä ja kasvavista suklaa- ja kaakaovalikoimista. Eikä ihme, sillä raakakaakaon ja ylipäätään kaakaon terveysvaikutuksia hehkutetaan monella taholla –  ja bonuksena suklaa toki maistuukin hyvälle melkein jokaisen mielestä.

Valmiita suklaita saa ainakin Ekolosta, Cocovista ja Tampereen Runsaudensarvesta. Oma suosikkini on Ekolossa myynnissä ollut Ombar, erityisesti cashew-versio. Myös Shazzien suklaat ovat oivallisia, mutta jostain syystä Ombarin rakenne ja maku miellyttävät itseäni eniten. Raakakaakaovoita, -jauhetta ja –hippuja myyvät edellä mainittujen liikkeiden lisäksi myös esimerkiksi Ruohonjuuri ja Puhdistamo. Itse valmistamalla suklaa tulee edullisemmaksi ja siihen voi luovasti yhdistellä erilaisia lisämakua ja -ravintoa tuovia aineita.

Raakaruokamaailmassa David Wolfe ja Shazzie lienevät olleet näkyvimmät suklaan ilojen ja hyötyjen puolesta puhujat. Kyseenalaistajiakin on löytynyt, kuten Paul Nison, jonka näkemyksiä kaakaon toksisuudesta, addiktoivuudesta ja muista haittapuolista löytyy tästä. Nisonin mukaan kaakao on muun muassa toksista maksalle ja sen sisältämät kemikaalit teobromiini, teofylliini ja kofeiini ovat eri tavoin haitallisia elimistölle.

Itse uskon että kaakao voi (pieninä määrinä) olla hyödyllinen, mutta ei kenties mitenkään välttämätön aine optimaalisessa ravitsemuksessa. Ajattelen, että jos suklaata joka tapauksessa syö, on raakasuklaa monin tavoin parempi vaihtoehto kuin kypsennetty. Pidän sitä ravitsemuksellisesti myös selvästi parempana vaihtoehtona kuin useita muita länsimaiseen standardiruokavalioon kuuluvia niin sanottuja herkkuja ja nautintoaineita (vaikkapa vehnä, sokeri, kahvi). Suhtaudun kuitenkin mahdollisista haitoista johtuen lievällä varauksella rajattomaan raakasuklaan mättöön ja pyrin nauttimaan suklaasta satunnaisemmin ja kohtuudella.

Artikkeleita kaakaosta täällä: http://www.naturalnews.com/cacao.html

Kylppärisuklaa

30/10/2009

Kruunasin eilisen motelli-illalliseni valmistamalla kylppärissä raakasuklaata jälkkäriksi. Kunhan ainekset ovat kohdallaan, sujuu suklaatehtailu fasiliteeteista ja välineistöstä riippumatta. Raaka-aineet tässä perussuklaassa olivat kaakaovoi (muutama satunnaisen kokoinen klöntti), kookosöljy (ehkä kolmasosa kaakaovoin määrästä), kaakaojauhe (neljä rkl vai meniköhän enemmänkin?), agave (jonkinlainen loraus), mesquite-jauhe (pari rkl).

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Raastoin/pilkoin veitsellä kaakaovoin kulhoon kookosöljyn seuraksi ja laitoin kulhon kattilaan lämminvesihauteeseen. Kun rasvat olivat pehmenneet liemeksi, sekoitin loput ainekset joukkoon.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kaadoin mönjän lautaselle ja annoin jähmettyä jääkaapissa. Leikkasin paloiksi ja söin!

 

 

 

 

Korianteriherkkusienet

30/10/2009

Herkkusienten valmistaminen sujuu sukkelasti ilman kypsennystä ja niihin saa luotua eri mausteilla monenlaisia makuja. Valmistin tänään motelli-illalliseksi salaatin kera korianterisieniä, jotka keksin lopuksi höystää hampulla:

  • satunnainen määrä herkkusieniä
  • loraus oliiviöljyä, balsamicoa, agavea
  • laatusuolaa maun mukaan (tai luomusoijakastiketta)
  • valkosipulia maun mukaan tuoreena tai jauheena
  • aavistus chiliä
  • tuoretta korianteria reilu nippu silputtuna
  • kuorettomia hampunsiemeniä sekaan sen verran kuin näyttää hyvältä

Viipaloi herkkarit, lorauta nesteet sekaan (+ suola) ja sekoita. Voit myös rutistella sieniä käsin, jolloin ne pehmenevät enemmän. Lisää korianteri, valkosipuli, chili ja hamppu. Vedä sellaisenaan tai vihersalaatin ja tomaattien toverina.

Lentopäivän survival

28/10/2009

Lähdin toviksi kotikulmia kauemmaksi, joten matkustusaihe on itselleni ajankohtainen ja näkynee blogissa enemmänkin lähiviikkoina. Lentomatkustus ei ole suosikkihommaani, eikä pelkästään yleisessä epämiellyttävyydessään, vaan myös ruokailujuttujen takia. Nyt päätin kokeilla oikeastaan ensimmäistä kertaa miten pidemmästä lennosta ja muusta oheistoiminnasta selviää puhtaasti raakaruoalla.

Yleensä olen laiskuuttani tyytynyt lennoilla yleisesti saatavaan perinteiseen vegaaniseen ruokavaihtoehtoon ilman sen kummempia eväitäkään. Homma lähti tällä kertaa helposti käyntiin, kun Lufthansa tarjosi mahdollisuutta tuoreeseen hedelmälautaseen. Kenties lentoyhtiöt yleisemminkin tarjoavat kyseistä vaihtoehtoa kaukolennoilla? Euroopan sisäisillä lennoilla raakavaihtoehdot lienevät vain bisnesluokan etu.

Lähdin kotoa Sveitsistä aamulla ja tein pirtelön erilaisista jämistä: banaania, lehtisalaattia, pinaattia, seesaminsiemeniä, viherjauhetta, macaa. Junassa eväänäni oli pari banaania, taateleita sekä brasilianpähkinöitä. Saksassa junaa vaihtaessa nappasin päivän mehun ja hedelmäsalaatin sopivasti kohdalle osuneesta aseman mehubaarista. Lentokentälllä popsin vielä pari raakapatukkaa.

Lennolla Los Angelesiin tarjoiltiin kaksi ateriaa, joista molemmilla siis sain hedelmävalikoiman. Melko viinirypälepainotteisen, mutta ihan kelvollisen. Eväitä en ollut kiireisen lähdön vuoksi varannut riittävästi, ja mukaan tarkoitetut omenatkin olin mussuttanut edellisenä iltana. Lennolla siis vähän nälkä kaihersi kun omien eväiden tuomalle lisätäydennykselle olisi hedelmätarjoilusta huolimatta ollut tarvetta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lennon jälkeen oli vielä etsittävä jotain näläntaltutusta, vaikka kello oli sisäistä aikaani jo pitkästi aamuyössä. Majokkeen läheltä löytyi vegaanikuppila, jonka listasta kaivoin esiin parhaat raakaherkut. Melko kevyet kuitenkin sisäisen vuorokaudenajan takia: vihermehu kurkusta, selleristä, persiljasta, fenkolista ja omenasta sekä rapeisiin vihreisiin lehtiin kiedotut raakakääryleet täytettynä siementahnalla ja kasviksilla.

Matkapäivä siis sujui kotoa toiselle mantereelle melko vaivattomasti vihanneksilla, hedelmillä ja muilla raakaratkaisuilla! Tällä kertaa se oli lentoyhtiön ja päätepisteen tarjoamien fasiliteettien ansioista yllättävänkin yksinkertaista, ei tarvinnut kuin pitää silmät auki sopiville vaihtoehdoille. Ensi kerralla olen kylläkin huolellisempi pakkaustoimissa ja ujutan kassit täyteen murkinaa, niin paljon että riittää matkatoverillekin jaettavaksi.

Organic Food Bar ja muut ihmepatukat

24/10/2009

Organic Food Bar on suosikkipatukkani ja muutenkin lähes ykkössuosikkijuttuni. Raakapatukat ovat äärimmäisen kätevä tapa ottaa laaturuokaa mukaan urheilemaan, töihin, kouluun, retkelle, minne vaan. Yleensä ne ovat myös varsin maukkaita. Olen testannut pikälti yli kymmenen valmistajan pötkylöitä lukemattomine makuvaihtoehtoineen, ja voin todeta Organic Food Barin olevan ylitse muiden niin aromeiltaan, koostumukseltaan, kuin aineksiltaan.

Organic Food Baria on saatavana useita eri lajikkeita, joista Suomessa olen nähnyt myynnissä (Ruohonjuuri, Ekolo, Hyvinvoinnin tavaratalo) ainakin seuraavia: active greens, active greens & suklaa, karpalo, mustikka, omega-3, proteiini, sekä pienemmän kokoisina kaneli-rusina, suklaa-kookos ja suklaa. Marjaisat maut ovat mielestäni marjapiirasmaisia, ja suklaiset taas mehukkaan suklaisia. ’Proteiini’ on patukoista puisevin. Olen syöttänyt patukoita useille läheisilleni, ja suosiota ovat saaneet juuri marja- ja suklaamaut. Aineosiensa puolesta oma suosikkini lienee viherversio suklaalla tai ilman.

Käsilläni on tässä juuri ’active greens’, joten vilkaistaanpa aineksia. Organic Food Barin pohja koostuu yleisesti ottaen taateleista, manteleista ja agavenektarista. Aktiivivihreässä seuraavat ainekset ovat ruskea riisiproteiini, rusinat, idut (pellava, quinoa, parsakaali), vehnän- ja ohranorasmehujauhe, seesaminsiemenet, spirulina, mustikka, vadelma, punajuuri- ja porkkanamehu. Kaikki luomua, ja 90-prosenttisesti kypsentämätöntä. Yksi viherpatukka (68 g) sisältää energiaa 300 kcal, proteiinia 12 g, hiilihydraatteja 34 g, kuitua 7 g, rasvaa 13 g. Kalsiumia 10% ja rautaa 15% suositellusta päiväsaannista (USA).

Organic Food Barin noin kolmen euron hinta vaikuttaa ensinäkemältä melko napakalle. Kuitenkin kyseessä on tiivis pakkaus täyttä tavaraa ilman turhia täyteaineksia. Muutama eurohan hurahtaa monelta huomaamatta vaikka kahvikupilliseen, joten raakapatukassa saa varmasti paljon enemmän vastinetta rahalleen. Edullisempiakin vaihtoehtoja toki löytyy kauppojen hyllyiltä. Näistä esimerkkinä Lubs-patukat (saatavana ainakin Ruohonjuuresta), joiden pakkauksissa ei mainosteta raakuutta, mutta valmistajan nettisivuilla mainitaan ainesosien olevan pitkälti kypsentämättömiä.

Edullisinta on kuitenkin tehdä pötkylät tai vaikka pallerot itse. Tällöin voi myös koostaa haluamansa ainesvalikoiman edullisemmista perusaineista kuten rusinoista ja manteleista lisäten sopivan määrän hintavampia höysteitä. Itse valmistin hetki sitten ensimmäisen raakapatukkaeräni – ohje tulossa pian!

Joitain paikallisia ihmepatukoita Amerikassa; Lärabar oli yksi ensimmäisiä kaupallisia raw food-patukoita ja sitä myydään Euroopassa ainakin Britanniassa

Karpalosuklaajäätelö

23/10/2009

Kun viettää päiväänsä yksin kotona synkistellen, sopii ajankuluksi mitä parhaiten salainen herkkuhetki. Karpalo-suklaajäätelö syntyy käden käänteessä, vain jäädyttäminen vie aivan liian pitkään… Tästä annoksesta riittää yhdelle ahneelle tai kahdelle kohtuukäyttäjälle.

ruokaa 014

Ainekset:

1dl(n.12kpl)kuivattuja taateleita

4tl(raaka)kaakaojauhetta

(1tl macaa)

1-2rkl kaakaovoita

1 rkl kookosöljyä

0,5 dl kookoshiutaleita

0,5 dl kokonaisia karpaloita

vajaa 1 dl vettä

Möyhennä taatelit, kaakaojauhe, maca ja kaakaovoi käyttämäsi koneen jauhinterällä hienoksi. Lisää karpalot, kookoshiutaleet, kookosöljy ja vesi ja jatka möyhentämistä. Välillä kannattaa sekoittaa ihan lusikalla. Lisäile vettä tarpeen mukaan. Laita jäätelö pakastimeen vähintään tunniksi. Raakajäätelön rakenne on kuin perinteisellä jäätelöllä, hieman tosin riippuen siitä, kuinka paljon olet käyttänyt vettä.

Viherpirtelön perusteet

19/10/2009

Vihreät lehdet eivät liene ensimmäinen mieleen tuleva pirtelön potentiaalinen ainesosa. Nyt ei kuitenkaan ole kyse mistä tahansa jäätelöliemestä vaan ihmejuomasta, joka voi muuttaa monta asiaa elämässäsi! Ja siihenhän tarvitaan vihreää.

ruokaa 351

Paavo P. Koiranen näyttää mallia!

Viherpirtelöllä saa vaivattomasti ladattua laakin superainesta koneistoon. Pirtelössä onkin lukuisia etuja perinteisempiin vihannesten nauttimistapoihin nähden:

  • helpompaa ja nopeampaa syödä suurempi määrä vihreää kun ei tarvitse pureksia niin paljon
  • helpompaa ja nopeampaa myös valmistaa: kamat vain sekoittimeen, ei juuri pilkkomista
  • vihreät menevät alas herkullisesti ja huomaamatta, koska hedelmien ja marjojen maut peittävät yllättävällä tavalla kitkerämpienkin kasvien aromeja
  • pirtelön sulattaminen on helpompaa kuin suuren salaattiläjän koska tehosekoitin ikäänkuin ’esipureskelee’ vihannekset – sopii herkillekin vatsoille paremmin
  • pirtelössä ravinteet ovat esipureskelun ansiosta käyttövalmiina ja imeytyvät paremmin verrattuna suurina klöntteinä nieltyyn salaattiin
  • pirtelöt voivat edistää ruoansulatusta yleisemminkin muun muassa vaikuttamalla mahahapon eritykseen
  • myös salaattiongelmaiset lapset (tai aikuiset) voidaan saada juomaan viherpirtelöitä, varsinkin jos väriä peitetään marjoilla
  • viherpirtelöstä on helppo muodostaa esimerkiksi aamiais- ja välipalatapa
  • pirtelö on kätevä ottaa mukaan termosmukissa/-pullossa: voit vaikka tehdä aamupirtelön illalla valmiiksi ja napata aamukiireessä jääkaapista pullon matkaan
  • ei tarvita suolaisia, rasvaisia ja lisäainepitoisia kastikkeita, joita on totuttu laittamaan salaatteihin

 

Aloittelijan pirtelöresepti:

  • pari kypsää banaania
  • pari kourallista vihreää: pinaatti on hyvänmakuinen aloittelijan kasvi
  • tuoreita tai pakastettuja marjoja maun mukaan
  • vettä sen verran että saat pirtelöstä haluamasi paksuista

Sekoita tehosekoittimessa, myös sauvasekoittimella pääsee alkuun. Sekoita riittävän pitkään, jotta vihreät hienontuvat kunnolla.

Nauti pari annosta päivässä, tyhjään vatsaan tai enintään hedelmien jälkeen. Aamu on erityisen hyvä ajankohta. Muista myös pureskella hetki suussa ennen nielemistä – tarkoitus on enemmänkin ’syödä’ pirtelö kuin ’juoda’.  Lisää vähitellen vihreiden määrää: ylärajana voit pitää sitä, että juoma edelleen maistuu hyvältä! Myös kokonaismäärää voi asteittain kasvattaa – mitä enemmän pirtelöä, sitä enemmän iloa ja hyötyä!

Aloita päivittäinen pirtelö ja parempi elämä  heti tänään!

Viherpirtelöihin ja niiden hyötyihin voi perehtyä tarkemmin seuraavien hyvien ja helppolukuisten opusten avulla:

Vihreät – tärkeintä ravintoa

16/10/2009

Vihreiden vihannesten voisi väittää olevan ihmisen tärkeintä ravintoa. Erityisesti lehtivihannekset mahdollisimman tummissa vihreän sävyissä sisältävät valtavan määrän hyödyllisiä aineksia.

Vihreät kypsentämättömät vihannekset sisältävät muun muassa:

  • laajan valikoiman välttämättömiä hivenaineita kuten kalsiumia, magnesiumia ja rautaa. Vihreät vihannekset ovatkin yksi parhaista ja käyttökelpoisimmista kalsiumin lähteistä.
  • reilusti A-, C- ja E-vitamiineja sekä erilaisia fytokemikaaleja jotka toimivat antioksidantteina eli neutraloivat vapaita radikaaleja suojaten esimerkiksi syöviltä.
  • runsaasti entsyymejä, joita tarvitaan paitsi ruoansulatuksessa, myös elimistön muissa toiminnoissa. Entsyymit tuhoutuvat kuumennettaessa, mutta ovat välttämättömiä elimistölle.
  • lehtivihreää, jolla on elimistössä monia tärkeitä tehtäviä. Se muun muassa estää haitallisten bakteerien kasvua, parantaa verenkiertoa ja veren koostumusta, vaikuttaa positiivisesti solujen toimintaan ja vastustuskykyyn. Lehtivihreä toimii elimistössä antioksidanttina ja suojaa syöviltä ja esimerkiksi kypsennetyn ruoan karsinogeenisiltä vaikutuksilta. Lisää infoa lehtivihreästä (englanniksi) täällä, sekä tässä syöpää koskevia tutkimustuloksia yhteenvetävässä tekstissä.
  • liukenematonta kuitua, joka puhdistaa suolistoa ja estää paitsi ruoansulatusongelmia myös monia sairauksia sekä tasaa verensokeria.

Vihreistä kannattaa erityisesti suosia:

  • pinaattia
  • lehtikaalia
  • tummempia salaatteja kuten rucolaa, tammenlehvä- ja roomansalaattia
  • parsakaalia
  • selleriä
  • persiljaa ja muita yrttejä
  • versoja ja ituja
  • villivihanneksia kuten nokkosta ja voikukkaa
  • merileviä

Entä mitä vihreitä, jos lähimarketissa ei ole saatavilla kuin hailakkaa ruukkusalaattia?

Suomessa kauppojen valikoima ei usein ole häävi ainakaan keskitalvella, jolloin toki on parempi syödä mitä vain vähänkin vihertävää kuin ei mitään. Ravitsemukseltaan selvästi huonoin vaihtoehto on jäävuorisalaatti, jossa on hädin tuskin mitään hivenaineita verrattuna vaikkapa pinaattiin. Parempia talvikauden vihanneksia ovat kaalit, erityisesti parsakaali. Apuun tulevat sulan maan aikaan villivihannekset, talvella idut ja versot. Lehtivihannesten lisäksi toki myös kurkku, kesäkurpitsa ja kaikki muukin vihertävä sisältää tärkeitä ainesosia, joten niillä voinee jossain määrin korvata lehtivihannesten puutetta. Periaatteessa olisi parasta vuorotella vihreitä ja pitää valikoima mahdollisimman laajana, mutta jos saatavillasi on vain jotakin lajiketta niin edelleenkin on parempi syödä sitten vaikka vain sitä yhtä.

Miten ja minkä verran vihreitä tulisi syödä?

Vihreitä vihanneksia on vaikea nauttia liikaa. Ongelma on yleensä päinvastainen: kuinka saan ahdettua itseeni riittävästi vihreää antaakseni elimistölle tarpeelliset rakennus- ja korjausaineet? Varsinkin jos on ravinnut itseään pitkälti prosessoidulla ja kypsennetyllä ruoalla, voi elimistössä olla monia puutoksia joihin vihreät ovat oiva vastaisku. Perinteinen tapa on tietenkin salaatti. Se onkin hyvä keino korvata ainakin osa jokaisesta ateriasta tuoreemmalla. Monet ovat kuitenkin kokeneet että helpoin tapa lisätä vihreiden määrää ovat pirtelöt. Pirtelöiden nauttimisessa on salaatteihin nähden monia etuja, joista voit lukea seuraavassa kirjoituksessa!

Punajuurikääryleet

14/10/2009

Punajuuren lehdet harvoin päätyvät edes kauppaan asti, mutta silloin harvoin kun niitä on saatavana kannattaa oitis tarttua tilaisuuteen. Punajuuren lehdet sopivat myös sellaisenaan salaatiksi tai pirtelöön. Tässä vaiheessa syksyä, kun kaikki alkaa jäätyä, kannattaa tosin luovuttaa ja korvata tämän reseptin lehdet jollakin muulla, esim. viininlehdillä (etnokaupoista) tai pehmeällä salaattilajikkeella. Tällaiset kääryleet sopivat vaikka alkupalaksi tai eväsboksiin.

 

Ainekset:

punajuuren lehtiä (tai muita lehtiä)
2 punajuurta
auringonkukansiemeniä tms.
viinietikkaa, kylmäpuristettua öljyä, mausteita

 

Raasta punajuuri ja siemenet hienoksi ja sekoita joukkoon tilkka öljyä ja esim. soijakastiketta, mustapippuria, chiliä, inkivääriä ja rosmariinia. Pese punajuuren lehdet ja asettele muhennosta lehdille. Itse käytin kahta ruokailuveistä, joilla painelin täytteen tiiviiksi pötkylöiksi. Taittele reunat ja kieritä lehti rullaksi. Asettele tiivisti vuokaan ja kaada päälle reilulla kädellä viinietikkaa ja tilkka öljyä. Etikan idea on maun lisäksi pehmentää lehtiä yön yli taikka pidempään.

Toinen raakatarina

13/10/2009

Kiinnostukseni raakaruokaan ja luomuvaihtoehtoihin alkoi jo kymmenisen vuotta sitten Diamondin pariskunnan Fit for life -opuksen ja Merja Niemen Aurinkoinen ruoka -kirjan inspiroimana. Olin ollut useamman vuoden jonkinasteisella kasviruokavaliolla aavistaen, että yleinen olotilani voisi olla parempikin. Siksi etsin optimaalisempaa ravitsemusta.

En kuitenkaan vielä riittävän syvällisesti ymmärtänyt ruoan merkitystä hyvinvoinnille, ja sosiaaliset tekijät vetivät minut takaisin varsin perinteiseen kasvisruokailuun. Olin myös vähän jumissa vallitsevien ruokailutottumusten ja -suositusten ansassa ja suhtauduin raakaruokaan hivenen epäluuloisesti.

Vuosien mittaan havaitsin leivällä, pastalla ja perunalla eläessäni yhä enemmän erilaisia pieniä oireita kuten jatkuvia vatsakipuja ja toistuvaa päänsärkyä. Olin usein väsynyt runsaasta nukkumisesta huolimatta, tarmoton ja epäenerginen. Minulla oli muisti- ja keskittymishankaluuksia sekä jollain lailla ankeahko yleisfiilis. Lisäksi koin ongelmia palautua raskaampien urheilusuoritusten jälkeen.

Muutama vuosi sitten otin tavoitteekseni siirtyä luomuruokaan niin täysin kuin se Suomessa on mahdollista. Vähän myöhemmin aloin happyfoody.com -blogin innoittamana tutustua uudestaan ja tarkemmin raakaruoka-asiaan. Havaitsin innostuneena, että raakaravinto voisi ratkaista monet pikku ongelmistani, jos väitteet sen vaikutuksista pitäisivät paikkansa. Jos ihmiset olivat parantuneet syövistä ja muista vakavista sairauksista, niin kyllähän silloin raakaruoan vaikutusten täytyisi ilmetä kokonaisvaltaisesti myös yleisessä hyvinvoinnissa ja terveydentilassa.

Luin blogeja, keskustelupalstoja, triathlonisti Brendan Brazierin ja juoksija Tim VanOrdenin kokemuksia, Boutenkon perheen ja monien muiden tarinoita. Kaikki vaikutti täysin järkevältä ja loogiselta, ja lisäksi oikeastaan aika helpolta! Halusin todellakin kokeilla tätä.

Aloitin siirtymällä hedelmäaamiaiseen sekä lisäämällä jonkinlaisen tuoreen salaatin joka aterialle. Vähitellen korvasin lämpimän lounaan täysin salaateilla ja hedelmillä. Jätin pois vehnän siirtymällä ruisleipään ja satunnaisesti spelttipastaan. Otin käyttöön quinoan ja jätin satunnaista tofua lukuunottamatta muut soijatuotteet pois. Luovuin eineksistä, kahvista ja sokerista. Minimoin pakattujen tuotteiden käytön.

Muutaman kuukauden jälkeen hankin blenderin ja vaihdoin aamiaiseni viherpirtelöön. Pian nautin pari kolme viherpirtelöä päivässä. Kohta siirtymän aloituksesta on parisen vuotta, ja viimeisen vuoden on ruokani ollut pääsääntöisesti raakaa, vaihdellen ehkäpä välillä 80-100% vaikken osuuksia sinänsä tarkkailekaan. Yleensä kypsennetty ruoka ei enää erityisemmin vetoa, mutta satunnaisesti syön sitä jos mieleni tekee. Erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa ja reissuoloissa teen elämää helpottavia kompromisseja ja pyrin löytämään parhaan vaihtoehdon.

Olen kokenut monia niistä hyödyistä joita tavoittelin. Joitakin näistä ovat parempi unenlaatu ja vähentynyt unentarve, ei kamalaa aamuväsymystä ja muutenkin tasaisempi energia- ja pirteystaso. Ei nälkäkohtauksia, ei jatkuvia vatsavaivoja ja alituista päänsärkyä. Positiivisempi asenne ja iloisempi fiilis, kirkkaampi ajatus. Selvästi nopeampi palautuminen urheilusuorituksista ja parempi suorituskyky ilman erityisempiä muutoksia treenaamisessa.

Oletan, että olen kokenut vasta osan mahdollisista positiivisista muutoksista, ja pyrinkin edelleen kehittämään ravitsemustani ja oppimaan siitä uutta. Haluan testata erilaisia ravintoon liittyviä asioita itselläni, jotta voin kannustaa toisia muutoksiin. Yksityiskohtia kokemuksistani, havainnoistani ja nykyisistä ruokailutavoistani selviää blogin mittaan. Toivon niiden jakavan inspiraatiota ja madaltavan kynnystä aitoon ravintoon – raakaruokaan.

Ei ole riisitauti iskenyt eivätkä lihaksetkaan surkastuneet raakaruoalla – päinvastoin :)

Raakaa reissussa

09/10/2009

Kotona on helppoa järjestellä vihannekset hienoon riviin, käydä vaikka joka päivä kaupassa salaatin haussa ja hurauttaa niin puuroja kuin pirtelöitä. Entäs reissussa?

Matkustus raakaruoalla tuntui aluksi itsestäni monimutkaiselta, mutta käytännön toteutus ei lopulta ole järisyttävän ihmeellistä. Se vaatii vain hieman mielikuvitusta ja suunnittelua. Varsinkin säännöllisesti reissatessa – niin mökille kuin maailmalle – muodostuu vähitellen rutiineja eikä hommaa tarvitse hirveästi stressata. Ravintoloiden tarjonnan varaan ei aina voi laskea, mutta toisaalta omien eväiden valmistus ja nauttiminen on erityisen yksioikoista, koska hellaakaan ei tarvita!

Itse olen usein matkalla johonkin tai jossakin, yleensä liittyen aktiviteetteihin vuorilla tai muualla luonnossa. Pääasiallinen kulkuneuvo (ja yleensä asuntokin) eri pituisilla reissuillani on auto, joten on mahdollista ottaa mukaan reilumpi satsi sapuskaa. Vaikka kulkuväline olisi jokin muukin, pätevät monet samat konstit.

Omat ainekseni menestyksekkääseen raakaruokailuun reissussa voi kasata kymmeneen pääpointtiin, lähtien liikkeelle ihan alkeista:

1 Mukaan lämpimässä säilytystä kestäviä kasviksia niin paljon kuin mahtuu – näitä on useimmiten helppo ostaa perilläkin jos päätepisteessä ylipäätään on ruokakauppa. Vaikkapa kurkkuja, tomaatteja, porkkanoita, kesäkurpitsoita. Syksyllä esimerkiksi Keski-Euroopassa reissatessa maissit ovat olleet satokauden aikaan käteviä eväitä ja herkullisia sellaisenaan.

2 Vihreää salaattia kerran tai parin annos kannellisessa astiassa valmiiksi pestynä tai pussillinen valmista salaattisekoitusta; Kuivattua merileväsekoitusta.

3 Hedelmiä, erityisesti kestävämpiä kuten omenoita; persikat ja muut herkemmät (tai vaikka marjat) kannelliseen laatikkoon.

4 Siemen-/pähkinäpohjainen soossi/tahna salaatille ja vihannesten dippaukseen pienempään purkkiin pakattuna.

5 Kuorettomia hampunsiemeniä: näitä voi lisätä salaattiin ja syödä sellaisenaankin.

6 Viherjauhe! Itselleni tämä on tärkeä jos ei ole mahdollisuutta valmistaa vihreitä pirtelöitä/mehuja. Pari kertaa päivässä sekoitan lusikallisen jauhetta veteen ja pikavihermehu on valmis – näppärää! Esimerkiksi vehnänorasjauhe tai jokin sekoitus.

7 Taateleita, gojimarjoja ja muita kuivattuja hedelmiä

8 Myslimäinen sekoitus: esim. kookosta, kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä, rusinoita, kanelia

9 Raakapatukoita, ostettuja tai itse tehtyjä

10 Superruokia kuten maca-jauhetta

Tällä kokoelmalla pärjään vähintään viikonlopun yli, ja pidempäänkin kunhan tuoreita vihanneksia ja hedelmiä on mahdollisuus santsata. Ruokien ja kippojen lisäki mukanani kulkee yleensä myös pikkublenderi pirtelöiden ja tahnojen tekoon. Blenderi toimii verkkovirta-adapterilla mainiosti autossakin!

Yllä laatikossa perusreissusettiä:

  • hampun- ja chia-siemeniä
  • gojimarjoja
  • viherjauhetta
  • maca-jauhetta
  • dulse-merilevää
  • näkymättömissä aurinkokuivattuja tomaatteja (pussissa, ilman öljyä tai muuta lientä) ja raakapatukoita

Aloittelijan idätysohjeet

08/10/2009

Idättäminen on helppo ja edullinen tapa ”kasvattaa” itse tuoretta ruokaa myös syyspimeillä. Mitään ihmeellisiä erikoisvälineitä ei tarvita, tavallinen lautanen ja leivinliina riittää. Kasvavat ja muuttuvat idut tuovat aavistuksen jännitystä keittiöön, mutta idätys on silti vähintään yhtä helppo toimenpide kuin mikropizzan lämmittäminen.

  1. ruokaa 021Valitse haluamasi laji idätykseen. Vihreälinssi, ruokaherne ja mungpapu ovat nopeita ja helppoja. Muita soveltuvia ovat esim. quinoa, kikherne, sinimailanen ja hamppu.
  2. Laita siemenet tai pavut likoamaan runsaaseen veteen. Liotusaika vaihtelee lajikkeen mukaan; itse liotan yön yli. Puolisen desiä kuivaa tuotetta riittää jo paisumaan lautaselliseksi ituja. Isompia papuja voi laittaa enemmän.
  3. Levitä liotetut siemenet tai pavut lautaselle ja laita päälle liina. Huuhdo 1-2 kertaa vuorokaudessa. Voit myös idättää harson ja lasipurkin kera tai siivilässä. Idätyskone on kieltämättä miellyttävä, mutta ei tämäkään liian vaikeaa ole.
  4. Kun idut ovat valmiita, eli niissä on selkeä parin sentin itu, voit syödä tai laittaa ne jääkaappiin. Kannellisessa rasiassa ne säilyvät muutaman päivän.

Miten minusta tuli raakaruokailija?

08/10/2009

Kiinnostukseni raakaruokaan alkoi viime talvena, kun yritin syödä, syödä ja syödä, levätä, venytellä ja syödä edistääkseni toivotonta palautumistani. Normaalitilanteessa olisin hiljentänyt tahtia ja vähentänyt treeniä, syönyt lisää kaurapuuroa ja ollut edelleen ihan yhtä jumissa. Urheilen työkseni, joten en kuitenkaan voinut muuta kuin puskea eteenpäin. Kroppa tuntui koko ajan kuin mukiloidulta ja kunnollinen palautuminen olisi vaatinut kolme päivää täyttä lepoa. Väsytti ja sairastelinkin.

Tähän asti olin ollut perinteisellä vegaaniruokavaliolla. Nyt aloin kokeilla viherpirtelöitä. Jätin vehnän, sokerin, hiivan ja prosessoidut tuotteet vähitellen pois ruokavaliostani. Korvasin myös toisen lämpimän aterian salaatilla. Lihaksistossa alkoi heti tapahtua ihmeitä. Ero oli huomattava jo muutaman pirtelöpäivän jälkeen. Myös aiemmin vaivanneet nivelkivut hävisivät. Aloin opiskella raakaravinto-oppia uudella motivaatiolla ja tuntui, että nyt oli juuri oikea hetki tällaiselle muutokselle, jota olin jo usean vuoden aika ajoin ajatellut.

Kevään tullen olin jo ajoittain 100% raa’alla. Palasin myös vanhan harrastukseni, villivihannesten keräilyn pariin heti, kun ensimmäiset lehdet lumen alta paljastuivat. Toukokuun lopussa tajusin, että kyykin jatkuvasti jo heitivissä heinämättäissä ja koivun ja lepän siitepölyaikakin oli jo ohi. En ollut kokenut minkäänlaisia allergiaoireita! Sitten teinivuosieni mikään kokeilemani allergialääke ei ole enää tehonnut kunnolla, ja konsultoidessani lääkäriä en saanut mitään toivoa reseptilääkkeidenkään paremmasta tehosta. Minulle on suositeltu siedätyshoitoa, johon en kuitenkaan ole lähtenyt sen epävarmojen tulosten ja pitkän, mahdollisesti toistuvan piikkihoidon vuoksi. Ruokavaliosta minulta ei koskaan ole tässä yhteydessä kysytty mitään, sillä en ole ollut millekään ruoka-aineelle allerginen. Minulla on myös lapsena todettu atooppinen iho, ja siihen liittyvät, joskin aikuisiällä vähäisemmät ongelmat ovat myös kadonneet nykyisen ruokavalioni ansiosta. Tänä kesänä olen ensimmäistä kertaa lähes 20 vuoteen voinut maata heinikossa ja ylipäätään ulkoilla ilman, että silmäni ovat kutisseet ja nenä vuotanut!

Vaikka olenkin jo mielestäni saavuttanut tärkeimmät tavoitteeni raakaruoalla, toivon siltä vielä lisää. Olen aina ollut alipainoinen, mutta toivon saavani pari lisäkiloa ja erityisesti yläkroppaan lisää lihasta treenin ja ruokavalioni avulla. Viime keväänä osallistuin Kisakalliossa kuntotestiin erinomaisin tuloksin. Haluan kuitenkin parantaa silloisia tuloksiani ja tavoitteenani onkin nyt 30 punnerrusta. (naisille parhaan tuloksen saavuttaminen raja on 22/1min, joka on myös edellinen tulokseni) Ylipäätään haluaisin raakaruoan avulla tulla energisemmäksi, treenata ihan hulluna ja jaksaa loputtomiin. Erityisesti haluan valinnoillani taistella elintarviketeollisuuden kieroja kiemuroita vastaan ja tuoda esiin vaihtoehtoa, joka on sekä ekologinen että eettinen, mutta myös terveellinen.

Viime hetken villivihannekset

06/10/2009

Raakaruoan myötä olen elvyttänyt vanhan harrastukseni villivihannesten parissa. Aloitan aamuni suuntaamalla koiran kanssa läheiselle mäelle nauttimaan kostean sammalen tuoksusta ja mansikanlehtien hypistelystä. Vielä näin syksylläkin, jolloin keräily on selkeästi hitaampaa kuin aiemmin kesällä, kerään puolessa tunnissa päiväannoksen ilmaista supersalaattia. Koiran ulkoilutuksen lomassa keräily sujuu kuin huomaamatta. Myös Herra Koira osallistuu innolla keräilyyn, jos ei istuutumalla suoraan eteeni keräilykohteeni päälle niin rouskuttelemalla itsekin tyytyväisenä heinää. Tällä hetkellä, lokakuun alussa, kerään lähinnä nokkosia, apiloita ja lähes ikivihreitä mansikanlehtiä. Syksyllä kannattaa katsoa myös lehtien alapuolelle, ellei halua kutsumattomia vieraita pirtelöönsä…

Nokkonen lienee se tunnetuin keräilykasvi. Sitä voi kaikessa rauhassa nappia tiepielistä ilman, että kukaan luulee täysin hörhöksi. Nokkonen onkin ainoa villivihannes, jonka ravintoarvot löytyvät myös Finelistä. Nokkonen on verraton kasvi, se on nopea kerätä ja sitä on helposti saatavilla. Kannattaa kuitenkin kerätä mielummin vähemmän rehevistä paikoista ja vain latvat. Lehtien reunat polttavat ajoittain myös muovipussin läpi, mutta pirtelöön nokkoset voi heittää sellaisenaan ja poltot häviävät masiinan teriin. Talven varalle nokkosen voi myös toki varastoida kuivattamalla tai pakastamalla sellaisenaan.

Mansikka ja koivu ovat keräilysuosikkejani johtuen niiden helppoudesta. Varsinkin mansikka on pehmeä ja mukava kerätä, se kasvaa aurinkoisilla paikoilla ja sen maku on mieto. Se sopii sellaisenaan harvinaisen hyvin myös aloittelevan keräilijän salaattiin ja siitä saa erinomaista teetä. Koivun maku sen sijaan on vahva ja lehdet varsinkin myöhemmin kesällä kovia, joten paras paikka sille on mielestäni pirtelö. Sekä koivua että mansikkaa kannattaa kuitenkin käyttää kohtuudella, sillä ne molemmat ovat diureetteja, eli niillä on elimistössä nestettä poistava vaikutus. Itse ainakin olen huomannut runsaan mansikanlehtien napostelun ajoittain aiheuttavan janoa. Toki puhdistusmielessä vaikutus voi olla toivottukin.

Vadelman ja mustikan lehdet ovat myös leppoisaa keräiltävää. Niissä on yleensä harvoin hyönteisiä ja niiden maku on pehmeä. Ne soveltuvat erityisen hyvin myös teehen, esim. mansikan kanssa tai sellaisenaan. Nyt syksyllä vadelma puskee runsaasti ohutta, pehmeää lehteä marja-ajan ollessa ohi, joten kannattaa ottaa kasvista kaikki ilo irti. Mustikan lehdet ovat yleensä tähän aikaan jo pilalla.

Voikukka, vesiheinä ja apila ovat varmasti ainakin omasta puutarhasta nauttiville ne helpoimmat keräiltävät. Rappupielen rikkaruohot kannattaa siis hyödyntää ja rakentaa niihin lämpimämmät välit jahtaamalla niitä pirtelömukiin. Nämä pehmeät, hyvin salaattimaiset kasvit sopivat lisäksi sellaisenaan salaatteihin, joskin voikukkaa kannattaa sen kitkerän maun vuoksi käyttää säästeliäästi. Apilan punaisia kukkia löytää vielä näin loppusyksystä salaatin koristeeksi ja pirtelöön.

Piharatamo ja poimulehti sopivat sekä salaatteihin että pirtelöön. Niiden maku on neutraali ja niitä on mukava kerätä aamukasteen seasta. Rohtotädyke puolestaan on erinomainen pirtelöaines ja sitä kannattaa kerätä erityisesti kuivatukseen ja käyttää talven flunssa-aikoina teenä. Sen maku ei teenä ole kaksinen, mutta kuten nimikin kertoo, kasvia on perinteisesti käytetty lääkkeenä mm. hengitystiesairauksissa, päänsäryssä ja ihottumissa. Sen sukulainen nurmitädyke on sisartaan tutumpi ja myös käyttökelpoinen, mutta paljon neutraalimpi. Myös kukat ovat syötäviä.

Pihlaja ja maitohorsma puolestaan ovat maultaan jännittävämpiä keräilykohteita. Pihlajan lehdissä maistuu varsinkin alkukesästä vahvasti karvasmanteli ja maitohorsma puolestaan tarjoaa pehmeän, mutta täyteläisen maun teehen tai raikkautta pirtelöön ja salaattiin. Näiden osalta keräilyaika on jo ohi, mutta vielä voi joitakin yksittäisiä herkkupaloja löytyä. Viimehetken bonuksena löytyy vielä kallioilla kasvava villiorvokki, josta kerään kukat pirtelön mausteeksi tai koristeeksi muuhun ruokaan.

Syksy2008 103


%d bloggaajaa tykkää tästä: