Egyptiläistä huippuravintoa

by

Aprikoosimyyjä vanhassa Kairossa.

Egyptiläiset eivät ainakaan vielä onneksi puhu superruoista, mutta varsinkin Kairossa on käden ulottuvilla monia erityisen ravitsevia hedelmiä ja vihanneksia. Valikoima vaihtelee toki kauden mukaan, mutta aina on jokin herkku saatavilla.

Alkukeväästä kadunkulmiin ilmestyy kukkuraisia koreja ja aasikärryllisiä harankashta, eli ananaskirsikkaa. Tuoreen version ohella tätä myydään länsimaissa myös kuivattuna ’inkamarjana’. Tämä keltaista kirskikkatomaattia muistuttava kirpeä marja sisältää runsaasti A-, B- ja C-vitamiineja, ja tutkimukset ovat osoittaneet sillä olevan myös anti-inflammatorisia vaikutuksia. Marja sopii erityisen hyvin viherpirtelöihin ja kokonaisena sitä voi käyttää vaikka salaatissa, sillä se ei ole erityisen makea.

Toinen monelle jo kuivattuna tutuksi tullut herkku on naba’, eli mulberry, eli silkkiäispuun marja. Kairossa näkee pikkupoikia ravistelemassa tätä kadunvarsien puista laakeisiin koreihin ja kankaille. Toimistopaperista käärittyyn tötteröön voi välipalaksi haukata joko vaaleaita tai mustia naba’-marjoja, jotka muistuttavat vadelmaa, maun ollessa kuitenkin miedompi. Esim. kiinalaisen lääketieteen piirissä niistä sanotaan olevan hyötyä mm. munais- ja maksavaivoissa, hiusten varhaisessa harmaantumisessa sekä anemiassa.

Harvinaisempi ja paikallisten keskuudessa erityisherkuksi mielletty eshta, eli cherimoya (engl. myös custard apple) on myös erityisen ravinteikas. Sen egyptiläinen nimi viittaa rahkan kaltaiseen maitojälkiruokaan, sillä sen rakenne on kermainen ja pehmeä. Sitä on kuitenkin vaikeampi saada käsiinsä ja ainakin minut ohjattiin metsästämään kyseistä hedelmää toiselta puolelta kaupunkia, 20 metropysäkin takaa.

Talven ja alkukevään ruoka on artisokka, jota paikallisten teinipoikien esimerkkiä seuraten olen syönyt raakana. Suomut napsitaan yksitellen irti ja syödään niiden pehmeä alaosa, viskellen kovat osat coolisti takavasemmalle. Artisokat ovat torilla edullisia, mutta maku omasta mielestäni mitättömän kitkerä.

Gargir eli vesikrassi on tärkeä osa egyptiläisten arkiruokailua. Rucolaa muistuttavia vahvanmakuisia lehtiä tarjoillaan useimmiten sellaisenaan. Egyptiläiset tuntevat tämän kasvin erityisesti sen afrodisisistä ominaisuuksista, mutta uskovat sillä olevan myös yleisesti vahvistavia vaikutuksia. Länsimainen tutkimus on osoittanut vesikrassin ehkäisevän syöpää. Muita paikallisten suosimia yrttejä ovat varsinkin viilentävä minttu, korianteri, lehtipersilja sekä useimmiten kanaliemessä tarjoiltava pinaatin kaltainen molokheya.

Vaikka Egypti ei olekaan trooppinen hedelmäparatiisi, tarjolla on monia suomalaisittain eksoottisia hedelmäherkkuja. Kesän kuumuudessa on helppo elellä ravitsevilla mangoilla ja mangomehuilla. Niillä on myös elimistöä puhdistavia ja ruoansulatusta edistäviä vaikutuksia, jotka ovatkin entistä tärkeämpiä ominaisuuksia, kun lämpötila lähentelee +40 astetta. Herkullinen ja edullinen hedelmä on myös mitättömän näköinen guava, jonka terveyseduiksi mainitaan mm. erityisen korkea C-vitamiinipitoisuus. Alkukesällä egyptiläiset nauttivat myös lyhyestä aprikoosikaudesta, sekä tietysti verkko- ja vesimeloneista.

Mangometsää ratsastusreittini varrella Kairon laitamilla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: