Archive for heinäkuu 2010

Luomumpi on parempi

28/07/2010

Olen sitä mieltä, että parasta, mitä ihminen voi terveytensä hyväksi tehdä, on syödä runsaasti vihanneksia ja hedelmiä niiden tuotantotavasta riippumatta. Kuitenkin tärkeä askel tästä eteenpäin on siirtyminen luomutuotettuihin ja tietysti myös villeihin lajikkeisiin. Luomukasveilla on monia todellisia etuja terveyden kannalta:

  • korkeampi mineraali- ja vitamiinipitoisuus ravinteikkaammasta viljelymaasta johtuen (toki tähän vaikuttavat myös esim. säilytys- ja kuljetusajat ja -matkat)
  • torjunta-aineiden ja muiden haitallisten kemikaalien minimaalinen määrä
  • pienempi nitraattien määrä esim. pinaatissa ja salaateissa
  • parempi maku, jolloin on helpompaa syödä enemmän!

Suomessa ja muilla pohjoisilla alueilla ei ole helppoa saada kaikkea mahdollista luomuna varsinkaan ympäri vuoden. Kuitenkin on kannattavaa mahdollisuuksien mukaan satsata luomutuotteisiin ja niiden löytämiseen (ks. ostopaikkoja tästä postauksesta ja linkkilistasta). Rahallinen panostus luomuun on panostusta omaan terveyteen ja olotilaan! On hyvä myös muistaa, että ympäristökuormituksenkin suhteen on ulkomainen luomu parempi valinta kuin kotimainen tehotuotettu.

Luomutuotteisiin sijoittamista pohtiessa kannattaa pitää mielessä, että tiettyjen kasvien suhteen luomun valitseminen on tärkeämpää kuin toisten. Erityisen paljon kemikaalijäämiä on esim. seuraavissa tehoviljellyissä kasveissa: (The Daily Green /Dirty Dozen 2010)

  • Selleri
  • Persikka ja nektariini
  • Mansikka
  • Omena
  • Paprika
  • Pinaatti
  • Kirsikka
  • Viinirypäle

Puhtaimmasta päästä tehoviljeltyjen kasvien joukossa taas ovat muun muassa:

  • Sipuli
  • Avokado
  • Maissi
  • Ananas
  • Mango
  • Kiivi
  • Kaali
  • Vesimeloni
  • Parsakaali
  • Tomaatti

Itselläni on tällä hetkellä Keski-Euroopassa asuessani loistava tilaisuus maksimoida lähellä tuotetun luomuruoan osuus, sillä tarjonta on laajaa ja hinnatkin ovat lähempänä tehotuotettujen kasvisten hintoja. Tällä hetkellä syömisistäni onkin luomua arviolta 90 %. Ei-luomuna syön esim. poistohintaisia banaaneja, paksukuorisia meloneja ja satunnaisesti suoraan paikallisilta tiloilta ostettuja kauden tuotteita. Pyrin myös valitsemaan biodynaamisesti viljeltyjä tuotteita silloin kun niitä on saatavilla, sillä tässä viljelytavassa käytetään mm. erityisiä yrttivalmisteita viljelymaan ravinteikkuutta parantamaan. Biodynaaminen onkin ikään kuin ”parempaa luomua”. Etelä-Suomessa biodynaamisia kasviksia ja hedelmiä saa esim. Labbyn tilalta.

Nyt pari vuotta luomuun keskityttyäni huomaan aina selvän eron maussa ja koostumuksessa luomu- ja tehotuotettujen kasvisten ja hedelmien välillä. Esim. tehokurkut maistuvat vetisenmauttomille, kun taas luomukurkku on yleensä todella makea ja aromikas. Jo näiden makusyidenkin takia laitan mieluusti viimeisetkin pennini luomuherkkuihin. Sitä paitsi luomua syödessä tulee iloiselle mielellekin!

Ranskalaisilla luomuostoksilla


Totuus auringosta

20/07/2010

Keskikesän päivät inspiroivat minua selvittelemään auringonvalon, ravinnon, syövän ja d-vitamiinin yhteyksiin liittyviä kimurantteja kysymyksiä. Olen jo vuosia suhtautunut epäilevästi keskivertoinformaatioon, jossa kehotetaan välttämään auringossa oleskelua sekä kuorruttamaan itsensä mönjillä, joiden ainesosaluettelo on täynnä mitä kummallisimpia nimiä. Viime aikoina onkin esiin putkahdellut enenevässä määrin tutkimustuloksia, jotka tukevat auringonvalon tarpeellisuutta ja monien aurinkosuojakemikaalien haitallisuutta ja syöpävaarallisuutta.

Ensinnäkin auringonvalo on paras D-vitamiinin (joka on itse asiassa hormoni) lähde. Auringon UV-säteet aktivoivat elimistössä tämän hormonin tuotannon – mitä ei tietenkään tapahdu, jos auringossa ei oleskella eikä säteitä päästetä paljaalle iholle. Hyvin suurella osalla länsimaiden väestöstä on nykyään kuitenkin D-vitamiinin puutos, ja pohjoisilla leveyspiireillä asuvat ovat tietenkin erityinen riskiryhmä puutoksen suhteen. Osteoporoosiliitto esittikin jokin aika sitten valtaosan suomalaisista kärsivän D-vitamiinin puutteesta.

Tärkein pointti hommassa on se, että D-vitamiini on osoittautunut erityisen tärkeäksi syövän suhteen: esim. rinta-, eturauhas-, ja paksunsuolensyövän riskin on todettu olevan selvästi pienempi, jos D-vitamiinitasot ovat kohdallaan. Eli auringon välttely syövän pelossa itse asiassa altistaa syövälle… D-vitamiinin puute on tutkimusten mukaan yhteydessä myös moniin muihin terveysongelmiin kuten esim. luuston heikentymiseen, diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin sekä parkinsonin tautiin.

Vaikka ihon ja silmien kautta nautittu auringonvalo on tärkeää terveydellemme D-vitamiinin ja monien muiden syiden takia, on ihon palaminen kuitenkin haitallista. Tässä tulemme ravitsemuksen merkitykseen. Jos ravinto on oikealla tolalla, ei palamista tapahdu yhtä helposti, joten haitat minimoituvat ja hyödyt maksimoituvat! Auringonvalo ei siis pelkästään aiheuta ihosyöpää vaan merkityksellistä on myös elimistön valmius kohdata UV-säteet. Ja tässä ravinto on oleellisessa asemassa. Millainen ravinto sitten olisi tässä suhteessa paras – ja miten tämä liittyy raakaruokaan? On havaittu, että palamisprosessissa on merkitystä erityisesti elimistön antioksidanttitasolla. Tämä viittaisi siihen, että runsas antioksidanttipitoisten marjojen, hedelmien ja vihannesten nauttiminen auttaisi kohtaamaan auringon säteet parhaalla mahdollisella tavalla.

Itse en ole koskaan palanut erityisen herkästi enkä missään määrin vältellyt aurinkoa. Kuitenkin vuoristoharrastuksissani – huolimatta (luomu)aurinkovoiteen käytöstä – olen lukuisia kertoja saanut naamani punoittamaan ja varsinkin huuleni kärähtämään ennen raakaruokaan keskittymistäni. Nykyään tilanne on toinen. Voin olla koko päivän jopa alppiauringossa, kirkkailla hangilla tai meren rannalla ilman minkäänlaista suojaa, ja ilman juuri minkäänlaista muuta lopputulosta kuin ruskettuminen. Edes ennen varsin arat huuleni eivät enää pala! Tämä on itselleni yksi tärkempiä raakaruoan vaikutuksia, sillä vietän paljon aikaa ulkona. Muutenkin kestän urheilua ja muuta olemista auringon paahteessa paljon aiempaa paremmin. Vastaavia kokemuksia ovat raakaruokablogit ja -keskustelupalstat pullollaan.

Nyt kun paisteisia päiviä on vielä runsaasti jäljellä, haluan kannustaa teitä kaikkia popsimaan massut täyteen marjoja, vihreitä lehtiä ja muita luonnon ja kasvimaan antimia – ja sitten vaan mukavaan paikkaan köllöttelemään tai vaikka voimistelemaan aurinkokylpyjen merkeissä!

Ateria-analyysia

15/07/2010

Kirjasin eilen pitkästä aikaa muistiin päivän syömingit ja tsekkasin niiden sisällöt fitday.comin avulla. Tässä dataa:

Aamupäivä:

Aamulla puolisen litraa suodatettua vettä ja muutama desi auringossa haudutettua yrtti’teetä’; vettä päivän mittaan yhteensä ehkä noin 1,5-2 litraa.

Klo 11 aprikooseja 9 kpl, isoja luumuja 9 kpl.

Iltapäivä:

Klo 14.30 mehu n. puoli litraa, jossa 1 iso kurkku, puolikas iso fenkoli, kokonainen suurehko roomansalaatti.

Hetken päästä pirtelö, jossa 4 banaania, reilu kourallinen nokkosta, muutama kourallinen pinaattia ja pari desiä pakastevadelmia.

Ilta:

Klo 17 Lautasellinen salaattia (keräsalaatti, kurkku, tomaatti, ruohosipuli),’pasta’vuokaa ja keitettyä kukkakaalia.

Klo 19.30 2 Persikkaa, 3 aprikoosia (nämä raukat jäivät ilman kuvaa…)

Klo 21 Pirtelö: 2 banaania, kourallinen sitruunamelissaa, 1 rkl chia-siemeniä, 1 rkl SunWarrior-proteiinijauhetta, 1 tl spirulinaa.

Yhteenveto analyysin tuloksista:

Fitday antoi päivän saldoksi 1970 kcal, joista 78 % peräisin hiilihydraateista (422 g), 12 % rasvasta (28,9 g) ja 10 % proteiineista (64 g). Tämä on suunnilleen sitä mitä haluankin, sillä olen viimeisen puolen vuoden aikana pyrkinyt vähentämään rasvan osuutta energianlähteenä ja havainnut joitakin lyhyemmän aikavälin hyötyjä. Kirjoitan varmasti lähiaikoina aiheesta tarkemmin; sitä odotellessa voivat kiinnostuneet tutustua vähärasvaisuuden iloihin tällä sivustolla (engl.): http://foodnsport.com/. Kaloreita olisi voinut kertyä enemmänkin, tosin ei näilläkään sapuskoilla nälässä tarvinnut olla, eikä kyseessä ollut mitenkään superurheilullinen päivä (kevyt juoksulenkki + pikku lihastreeni, muuten pitkälti toimistohenkistä epäaktiivista meininkiä). Yleensä reippaampina päivinä popsinkin varsinkin banaaneja selvästi enemmän.

Vitamiinien ja mineraalien osalta tulos oli erittäin hyvä, kuten arvattavissa on jo ateriakuvien perusteella! Kalsiumia tuli 970 mg eli yli suomalaisen suosituksen, suurinta osaa vitamiineista ja muista mineraaleista tuplasti, triplasti tai vieläkin enemmän (C-vitamiini yli 700%) suosituksiin nähden. Rautaakin lähes 150%. Seleeni jäi laskelman mukaan tänään puoleen suosituksesta (sitä olisi runsaasti parapähkinöissä) ja B12 yhteen prosenttiin kuten voi tällaisissa laskelmissa olettaakin (tähänkin aiheeseen palaan tulevaisuudessa).

Suosittelen teitä kaikkia kokeilemaan miltä omat ateriat näyttävät numeroina. Ei tätä joka päivä jaksaisi tehdä, mutta silloin tällöin on mielenkiintoista, hyödyllistä ja jännittävääkin tehdä inventaario. Fitday.comin lisäksi nutridiary.com on toinen hyvä palvelu. Suomenkielinen ravintoainelaskuri löytyy keho.net -sivulta.

Päivän ruokien kuvaaminen on muuten myös aikaa hauskaa – kuvia katsellessa saa todella selkeän kokonaiskäsityksen ravitsemuksestaan ja mahdollisesti myös lisämotivaatiota. En ole aiemmin vastaavaa kuvasarjaa napsinut, joten olin suorastaan yllättynyt miten kauniita ja houkuttelevan värisiä asioita olinkaan taas kerran saanut päivän mittaan mutustaa!

Raakapasta kesäkurpitsasta

14/07/2010

Kuumalla kelillä on helppo pärjäillä keveillä ja yksinkertaisilla eväillä – hedelmillä, pirtelöillä ja salaateilla. Illallisaikaan on kuitenkin kesälläkin kivaa laatia välillä jokin tukevamman tuntuinen pläjäys, perinteisemmän oloinen ruokalaji. Yleisön toiveesta tässä reseptini italiahenkisen ”pasta”vuoan valmistukseen. Satsista riittää kahdelle hengelle pääruoaksi tai useammalle syöjälle muiden ruokalajien seuraksi.

”Pasta”:

  • 2 keskikokoista kesäkurpitsaa
  • 1-2 rkl sitruunamehua
  • ripaus suolaa

Veistele kesäkurpitsat kuorimaveitsellä tagliatelle-tyyppisiksi ohuiksi pitkiksi suikaleiksi, sekoita sitruuna ja suola joukkoon käsin möyhien, jolloin suikaleet pehmenevät hiukan.

Sienet, tomaatit ja kastike:

  • 100 g herkkusieniä
  • 2 kourallista tuoretta pinaattia
  • muutama kesäsipulin varsi
  • 2 valkosipulin kynttä
  • 2-3 tl Dijon-sinappia
  • 1 rkl balsamiviinietikkaa
  • 2 dl cashewpähkinöitä
  • 2 dl vettä
  • n. 15 kpl aurinkokuivattuja tomaatteja (kuivia/ilman öljyä)
  • mustapippuria

Viipaloi sienet ja silppua sekaan pinaatti, kesäsipulin varret  ja valkosipulit. Tehosekoita sinappi, balsamico, pähkinät ja vesi sekä liotetuista tomaateista muutama. Sekoita soossi sienten, sipulien ja pinaattien joukkoon. Pilko mukaan myös aurinkokuivatut tomaatit. Lopuksi kääntele kesäkurpitsasuikaleet sienimuhennoksen joukkoon ja rouhi vielä kyytipojaksi runsaasti mustapippuria.

Pasta on valmista syötäväksi tällaisenaan, mutta paranee kun laittaa sen joksikin aikaa muhimaan 40-45 asteeseen uuniin luukku raollaan (tai kuivuriin, jos omistat tarkoitukseen sopivan). Itse asettelin pastan vuokaan ja haudutin uunissa (+45 C) reilun tunnin verran, jolloin maut hieman vetäytyivät ja kylmyyden terävin kärki katkesi sopivasti. Päälle vielä koristeeksi yrttejä ja toveriksi tomaattinen salaatti – naminam!

Testissä Vega

09/07/2010

Idolimme triathlonisti Brendan Brazier on kyllä kova jätkä, mutta leipurina käsittämätön tumpelo! Saimme tuliaisina suuresta maailmasta Brendanin kehittämään Vega-tuoteperheeseen kuuluvia patukoita. Huhheijaa! Jopa suklainen makuvaihtoehto oli kammottavan puisevaa, kuin olisi jotain katajanoksaa järsinyt. Epäilemmekin että Brendanilta oli lipsahtanut sekaan pettua. Tuoteselosteessa mainittiin kuitenkin vain taatelit, hamppuproteiini, agave, mantelit, kookos, kaakao, seesaminsiement, rusinat, mungpavun idut, vehnänoras, sitruunamehu ja dulse. Laadukkaista aineksista huolimatta patukan ainoaksi anniksi jäi Brendanin nimmari.

Toinen testituotteemme oli ’Complete Whole Food Health Optimizer’ -lisäravinnejauhe. Annospussi on näppärä ottaa mukaan reissuun tai urheilemaan, ja sisältökin oli jauheseokseksi kohtuullinen. Plussaa aineksista (jotka eivät kaikki kylläkään 100% raakoja), joihin kuuluvat mm. hamppu- herne- ja riisiproteiini, chlorella, maca, marjat entsyymit ja probiootit. Kyseistä tuotetta on saatavana ainakin suklaan, vaniljan ja marjojen makuisena esim iHerbistä.

Booja-Booja

09/07/2010

Keski-eurooppalaisia ja brittejä hellii jo suussasulava valmisraakajäätelö. Brittiyritys Booja-Booja nimittäin kunnostautuu suklaakonvehtien ohella mm. herkullisen Hunky Punky -suklaajäätelön valmistajana. Tämä raakaherkku on siis maidoton, gluteeniton ja sokeriton luomutuote. Pääraaka-aineena on cashewpähkinä. Tuotetta tai sen raaka-aineita ei valmistajan mukaan ole kuumennettu yli +45 asteen. Gourmet-tuote on varustettu myös ”Never sold in supermarkets”- merkillä! Kyseinen jäätelö on voittanut esim. vuoden 2007 ”Great Taste” ja ”Best Organic Food Product” -palkinnot. Maku onkin erinomaisen pehmeä ja täyteläinen. Myös kermainen rakenne on kohdallaan. Hintaa herkulle kuitenkin kertyy tarpeeksi: Booja-Boojan nettikauppa antaa puolen litran Stuff in a Tub -jäätelöille hinnaksi makuvaihtoehdosta riippuen 5-7 puntaa. Sveitsissä hintaa kertyy jopa 15 frangia. Kannattaa kuitenkin kokeilla, jos liikkuu Euroopan luomukaupoissa. Suomessa jäätelönnälkä on toistaiseksi tyydytettävä kotikonstein, esim. näillä suklaa- ja mustikkajäätelöillä.

Raa’asti liftaten

08/07/2010

Kävin Suomessa pyörähtämässä, mutta lähdin pikimmiten retkelle kohti Eurooppaa. Valitsin vaihteeksi ekologisemman ja hauskemman matkustuskeinon eli liftaamisen. Päästyäni lautalla Tallinnaan liftasin Baltian, Puolan, Slovakian, Itävallan ja Saksan kautta Sveitsiin. Yövyin 2,5-viikkoa kestäneen matkan ajan hospitalityclub.orgin ja couchsurfing.comin kautta löytämissäni majoituksissa, ihmisten kodeissa. Ruokailut hoituivat pääasiallisesti eväsmeiningillä, mutta ajoittain myös ravintolassa tai vieraanvaraisten isäntieni ruokapöydissä.

Liftipäivät venyivät pisimmillään jopa 12-tuntisiksi, joten pyrin syömään aamuisin mahdollisimman paljon, yleensä muutaman hedelmän ja ison salaatin. Tien päällä napostelin lähinnä omenoita ja banaaneja sekä vettä. Välillä mukanani oli myös pähkinöitä tai kuivattuja hedelmiä. Monet kyydin tarjoajista tarjosivat minulle myös ruokaa ja juomaa. Slovakian raja-asemalla puolalainen rekkakuski keitteli minulle jopa yrttiteetä. Parhaimmillaan yli +40 asteen tielämpötilassa tienpielessä seisoskeltuani erityisesti puolalaisten kuljettajien tyyli jakaa oma vesipullonsa kanssani oli suuri onni. Vastavuoroisesti yritin tarjota vihanneksiani. Välillä useita tunteja saman kuskin kanssa matkustaessani tarjoutui mahdollisuus myös terveysvalistukseen, milloin puolan ja italian sekaisella viittomakielellä, milloin esimerkin voimalla.

Iltaisin majoittuessani uusien, ennestään minulle tuntemattomien ihmisten luokse tasapainoilin raakaruokailun ja kohteliaisuuden välissä. Useimmiten ostin ja valmistin itse omat ruokani. Useimmat olivat profiilistani lukeneet, että olen vegaani, mutta jostain syystä raakaruokailu oli jäänyt ymmärtämättä. Esimerkiksi puolalaisella maatilalla minua varten oli valmistettu perinteisestä jouluruoasta vegaaninen versio. Tällaisissa tilanteissa söin toki mitä tarjottiin, mutta muuten pyrin pysymään salaateissa. Vain vähän valmistamista vaativat salaatit ja hedelmät tuntuivat luontevalta ratkaisulta vieraiden ihmisten keittiöissä. Suurempi ongelma oli jatkuva paikasta toiseen siirtyminen. Jouduin ostamaan aina yhden päivän ruoat kerrallaan, useimmiten jostakin pienestä lähikaupasta. Niissä paikoissa, joissa viivyin useamman päivän, saatoin tietysti syödä paremmin.

Liettuan boheemi pääkaupunki Vilna tarjosi yllättävän hyvin vaihtoehtoja niin luomu- ja lähiruoan hankintamahdollisuuksien kuin kasvisruoankin suhteen. Mm. kasvisravintola Baraka tarjoaa vegaanisia lounaita osoitteessa Sv. Ignoto g. 12, Vilna. Tarjolla oli ravinnon lisäksi letkeän taiteellista tunnelmaa ja silmiinpistäviä kontrasteja neuvostoarkkitehtuurin ja vanhojen värikkäiden talojen siimeksessä. Puola ja Slovakia suhahtivat ohi pikkukaupunkien kautta. Wienissä yövyin kolmen opiskelijan hippikommuunissa, jossa vihanneshankinnat toteutettiin pääasiallisesti lähikauppojen roskiksia dyykaten. Saaliiksi saatiin porkkanoiden ja muiden perustuotteiden lisäksi mm. mangoja ja avokado. Viereisellä kadulla palveli erityisesti turkkilaisten suosima vihannestori. Wienissä on myös monia kasvisravintoloita ja luomukauppoja. Münchenista löysin, tosin vasta sulkemisajan jälkeen, jopa luomutavaratalon, jossa palvelee myös Bio-Bistro lounasravintola. Aivan ydinkeskustassa sijaitsevan Bio-Bistron vieressä oli tarjolla lisäksi useampia kasvisruokaa tarjoavia etnisiä ravintoloita.

Roskisretken satoa.

Rinkan ronttaaminen 3000 km 59 liftipätkällä kävi sinänsä jo liikunnasta, mutta pyrin urheilemaan myös ihan oikeasti. Juoksulenkit tarjosivat kivan mahdollisuuden nauttia niin Tallinnan puutaloalueista kuin Latvian loputtomista hiekkarannoista. Puolassa minulle annettiin jopa koira oppaaksi epämääräisille poluille. Toisinaan sain lainaan pyörän, jolla saatoin seikkailla helpommin uudessa kaupungissa. Matkalla tutustuin pariin joogaohjaajaan, joiden opastuksella pääsin kokeilemaan tätä minulle uutta lajia ja venyttelemään matkustaessa kangistuneita jäseniäni. Liettuassa puolestaan pidin tapaamilleni nykytanssijoille tanssitreenit.

Zar-pyörimisharjoituksia Vilnan vanhan yliopiston teatterissa.

Latvia – yllättävästi skenessä

Latviassa viivyin suunniteltua pidempään, kun tekemistä ja mielenkiintoista seuraa riitti. Majoituin Riikan ulkopuolella Jurmalassa kasvisruoasta ja ayurvedasta kiinnostuneen perheen luo. Myös perheen pienimmät ja isoäiti nauttivat kasvisruokaa. Perheen äiti Dana esitteli minulle niin kasvimaataan, kuin luomuruokapiiristä hankittuja yrttejäkin. Kasvimaan antia ei vielä retiisinlehtiä ja salaatteja lukuun ottamatta päästy nauttimaan, mutta tulossa oli mm. retikkaa ja sipulia. Villinä kasvava gurku metra eli kurkkuruoho ja liuskaratamo olivat minulle uusia tuttavuuksia. Tutumpienkin kasvien käyttöön Danalla oli tarjota uusia ideoita. Danan suosikkeja olivat mm. rucolan ja sireenin kukat. Porkkanan naatit hyödynnetään Latviassa usein liottamalla naateista kuumassa vedessä kasvisliemi pata- ja keittoruokien pohjaksi. Ylipäätään isäntäväkeni pihalla kasvoi lähinnä syötäväksi kelpaavia kasveja. Marjapensaat ja kasvimaiksi valjastetut kukkapenkit toimivat oivallisesti myös koristeina, eikä piha suinkaan tuntunut vihannesplantaasilta.

Riikassa kävin tapaamassa hiljattain raakaruokaan siirtynyttä Artursia. Latviassa vegetarismi on yleistynyt viime vuosina erityisesti nuorten kaupunkilaisten keskuudessa, mutta raakaruokailu on varsin harvinaista. Arturs onkin yksi asian pioneereista ja olinkin ensimmäinen raakaruokailija, jonka hän koskaan oli tavannut. Arturs oli opiskellut asiaa lähinnä englannin kielisillä nettisivuilla. Varsinkin EU:n myötä Latviakin on alkanut suuntautua kohti Länsi-Eurooppaa ja teollinen ruoka on vallannut alaa ihmisten ruokapöydistä. Tilanne pahenee kuulemani mukaan koko ajan. Kasvisruokailun yleistyminen on kuitenkin nostattanut ainakin Riikaan kasvisruokiaan markkinoivia ravintoloita, eikä vegaanina selviytyminen ole siellä mikää ongelma. Silti raakaruokailijaa pidetään, yllätysyllätys, hulluna. Köyhänä opiskelijana Arturs kuitenkin iloitsi mummolan luomuvihannesapajista ja pirtelökoneen näppäryydestä pienessä asuntolahuoneessaan. Vaikka Latviasta toki löytyy luomu- ja ekotuotteisiin erikoistuneita kauppoja, ei erityisiä superruokia saati valmiita raakatuotteita ole saatavilla. Tilanne oli sama esim. Tallinnassa ja Vilnassa. Villivihannekset  innostivat erityisesti latvialaisia ja sainkin tutustuttaa ihmisiä luonnonantimien keräilyyn useampaan otteeseen.

Jurmalassa kasvimaan satoa ihmettelemässä.

Dana ja osa luomuruokapiirin lähetystä.


Valkosipulimarinoidut munakoisot

07/07/2010

Ainekset:

  • pieni munakoiso
  • 1-1,5 dl oliiviöljyä
  • 1-2 rkl sitruunamehua
  • 2 rkl balsamiviinietikkaa
  • 2 taatelia (tai muuta makeutusta kuten agave)
  • 2 rkl vettä
  • 2-3 valkosipulin kynttä
  • 1/4 tl cayennea
  • 1/4 tl mustapippuria
  • 2-3 rkl luomusoijakastiketta (tamari/shoyu)

Viipaloi munakoiso ohuiksi siivuiksi ja levittele lautaselle. Sivele hiukan oliiviöljyä viipaleiden päälle. Tehosekoita loppu oliiviöljy ja muut ainekset marinointikastikkeeksi. Lado munakoisoviipaleet päällekkäin syvempään astiaan siten, että jokainen kerros saa osansa marinadista. Tiivistä kastikkeella marinoituja viipaleita lopuksi vielä päältä painelemalla. Anna muhia yön yli. Voit halutessasi välillä käännellä viipaleita, jotta marinadi tavoittaa tasaisesti jokaisen. Tarjoa marinoituja munakoisoja vaikkapa antipasti-lautasen osana tai salaatissa. Ne sopivat myös jatkokäyttöön esim. raakalasagnen valmistuksessa.

Munakoiso sisältää runsaasti mm. kaliumia ja foolihappoa, mutta myös histamiineja sekä proteiineja, joista jotkut saattavat saada allergisia reaktioita. Munakoiso ei siten välttämättä ole ihan ykkösvihannes säännöllisesti tai valtavina kerta-annoksina syötäväksi. Se myös vaatii melko runsaasti öljyä ja suolaa syömäkelpoiseksi pehmetäkseen. Silloin tällöin nautittuna munakoisolla voi kuitenkin saada vaihtelua ja hauskuutusta keveämpien kasvisten joukkoon.

Kesälukemista

06/07/2010

Kokosimme muutaman kirjavinkin kesäpäivienne viihdykkeeksi ja virikkeeksi. Suomeksi tarjontaa on valitettavan vähän, mutta pari kasvissyöjän klassikkoa pääsivät listallemme. Lähes loputtomasta englanninkielisestä valikoimasta poimimme keskenään hieman erityyppisiä näkökulmia edustavia teoksia.

Merja Niemi: Aurinkoista ruokaa Linkki

Merja Niemi on puhtaan ja prosessoimattoman vegaaniruoan pioneeri Suomessa. Hänen klassikkoteoksensa Aurinkoista ruokaa on muodoltaan keittokirjamainen, mutta sisältää myös paljon hyödyllistä informaatiota raaka-aineista, ravitsemuksesta ja ravinnolla lääkitsemisestä. Niemi sivuaa maanläheisellä otteellaan myös lasten ravitsemusta ja terveyttä. Kirjassa ovat läsnä niin elävän ravinnon opit uudistusjuomineen ja idättämisineen kuin kypsennetyt vegaaniset vehnättömät ja sokerittomat ruokalajit. Ohjeissa painottuvat tuoreet raaka-aineet ja lähiruoka. Aurinkoista ruokaa on mitä sopivin lisä kesäkeittiön kirjavalikoimaan.

Peter Singer: Oikeutta eläimille (engl. Animal Liberation) Linkki

Tämä eläinoikeuksien klassikkoteos on innoittanut kasvissyöjiä ympäri maailmaa jo parikymmentä vuotta. Australialainen filosofi Peter Singer toimii bioetiikan professorina Princetonin yliopistossa. Singer käsittelee teoksessaan mm. tuotantoeläinten pitoon ja hyödyntämiseen liittyviä eettisiä kysymyksiä. Vaikka Singerin teos on herättänyt kritiikkiäkin, on se tutustumisen arvoinen jokaiselle, joka haluaa ymmärtää kasvissyöntiä ja nykyistä eläinoikeusliikettä. Teoksesta on tehty jo suomeksikin useita painoksia. Englanniksi Singeriltä löytyy muitakin samaan aihepiiriin liittyviä kirjoja.

Karl Weber (ed.): Food, Inc.: A Participant Guide – How Industrial Food is Making Us Sicker, Fatter, and Poorer and What You Can Do About it Linkki

Food, Inc. koostuu esseistä, joiden aiheet pureutuvat tehomaatalouteen kemikaaleineen, teollisen ruoan haittoihin ja maailman ruokatilanteeseen ongelmineen. Kirjoitukset paljastavat ruoka- ja maatalouspolitiikan valtapelien ja terveyshaittojen salailun todellisuutta. Hyödyllistä lukemista jokaiselle, joka elää teollisen ruoantuotannon vaikutuspiirissä – eli meille kaikille! Itse juuri tilasin teoksen ja odotan innolla paketin saapumista. Food, Inc. liittyy samannimiseen amerikkalaista tehotuotannon tilannetta valottavaan dokumenttielokuvaan. Sen kirjoittajiin kuuluu mm. ruoka-aktivisti Michael Pollan, jonka teoksista on suomennettu ’Oikean ruoan puolesta’. Food, Inc.-nettisivut: http://www.foodincmovie.com/

Brendan Brazier: Thrive – the Vegan Nutrition Guide to Optimal Performance in Sports and Life: The Whole Food Way to Lose Weight, Reduce Stress, and Stay Healthy for Life Linkki

Kanadalainen huipputriathlonisti Brendan Brazier on maailmalla yksi kysytyimpiä luennoitsijoita kasvispohjaiseen ruokavalioon ja urheiluravitsemukseen liittyvissä asioissa. Thrive on kuitenkin jokaiselle hyvinvoinnistaan kiinnostuneelle erinomainen aloitusteos raakapainotteisen kasvisruoan ja optimaalisen ravitsemuksen saralla, riippumatta fyysisen aktiivisuuden tasosta. Teos kuuluu ehdottomasti omiin ykkössuosikkeihini, sillä se käsittelee helppotajuisesti täysiarvoisen kasvisravinnon hyötyjä nyky-yhteiskunnan erilaisten stressitekijöiden keskellä, esittelee nerokkaita helposti valmistettavia reseptejä, ja sivuaa myös runsaasti urheilevan tarpeita. Brendanin nettisivu: http://www.brendanbrazier.com/

Alicia Silverstone: The Kind Diet – A Simple Guide to Feeling Great, Losing Weight, and Saving the Planet Linkki

Ympäristö- ja eläinoikeusaktivisti Alicia Silverstone, jonka monet näyttelijänäkin tuntevat, on hiljattain laatinut helposti lähestyttävän ja esteettisesti miellyttävän opuksen, joka hellästi opastaa kasvispitoisempaan – ja siten terveellisempään ja ekologisempaan – ravintoon. Kirja käsittelee niin ravitsemusasiaa kuin veganismin eettistäkin puolta ja sisältää myös herkullisia reseptejä. Alicia esittelee lisäksi eritasoisia helposti seurattavia kehittymisohjelmia kohti vege-elämää. Kirja sopii hyvin myös satunnaiseen selailuun, sillä siitä on helppo noukkia pieniäkin palasia kerrallaan. Loistava kesäkirja nautittavaksi vaikkapa rennosti riippumatossa! Alician blogi: http://www.thekindlife.com/

Douglas Graham: The 80/10/10 Diet: Balancing Your Health, Your Weight, and Your Life One Luscious Bite at a Time Linkki

Vaihtoehtoinen lähestymistapa raakaruokaan! Monien menestyvien vegaaniurheilijoiden ravintovalmentajana toiminut Douglas Graham ohjaa kirjassaan kohti yksinkertaisempia ruokailutottumuksia ja perustelee runsaasti hedelmiä ja (vihreitä) vihanneksia mutta vain niukasti rasvaa sisältävän ravinnon etuja. Grahamin ote on selkeä ja helposti ymmärrettävä, mutta riittävän perusteellinen. Kirja saa pohtimaan omia ehkä pinttyneitäkin ravintokäsityksiä, ja se on ylipäätään hyvä perusteos jokaiselle raakaruoasta kiinnostuneelle. Doug Grahamin nettisivu: http://foodnsport.com/

Maito – petosta ja propagandaa

04/07/2010

Maito askarruttaa yhä monen kasvissyöjän mieltä. Hyvin markkinoitu maitopropaganda sekoittaa päitämme, ja suomalaiset kulauttavat nykyään jopa 140 litraa maitoa vuodessa henkilöä kohden. Maito on yksi viimeisistä linnakkeista, jonka karjatalous on onnistunut säilyttämään terveysruokien listalla. Maidon terveellisyys on kuitenkin vain yksi suuri myytti, mitään todellisuuspohjaa sille ei juuri löydy. Varsinkin kun puhutaan maidosta 2010-luvun Suomessa, ei kyse ole todellakaan mistään puhtaasta luonnontuotteesta, vaan pitkän prosessoinnin tuloksesta. Oma lukunsa ovat vielä rasvattomat, värjätyt, aspartaamilla makeutetut ja keinotekoisesti sakeutetut jogurtit, sekä prosessoiduilla kasvirasvoilla ja emulgointiaineilla kyllästetyt lähinnä muovia muistuttavat juustot.

Maidosta puhuttaessa puhutaan yleensä myös kalsiumista. Maaginen 120mg/dl kalsiumipitoisuus pitää meijerit tiellä ja lehmät navetassa, vaikka suositusten täyttämiseksi ihmejuomaa täytyy latkia lähes litra päivässä. Kalsium ja sen puutokseen liittyvä osteoporoosi ovatkin erittäin tärkeä aihe, joten siitä on tulossa erillinen postaus. Tässä keskityn nyt siis kaikkeen muuhun maitoon liittyvään, paitsi kalsiumiin. Sen lisäksi, että paljon maitotaloustuotteita nauttiva pohjolamme on osteoporoositilastojen kärkialue, olemme tekemässä historiaa myös diabeteksen, syövän ja sydänsairauksien osalta. Sairausluvut korreloivat yllättäen maidonkulutustilastojen kanssa. Toki ei pidä unohtaa muiden elintapojemme vaikutusta, mutta näihin kaikkiin maidolla on joka tapauksessa selkeä yhteys. Ei liene tarpeellista enää myöskään todistaa, miksi laktoosi-intoleranssi ei ole sairaus, vaan kehon normaali tila, josta muuten ”kärsii” suurin osa maapallon väestöstä. Valitettavasti useissa teollisuusmaissa lääketeollisuus ja elintarviketeollisuus ovat onnistuneet luomaan tästä(kin) elimistön normaalista puolustusmekanismista lääketieteellisesti diagnosoitavan sairauden, johon on kehitetty avuksi niin lääkkeitä kuin prosessoituja elintarvikkeitakin.

Maito on usein allergioiden ja hengitystiesairauksien taustalla. Toki maito itsessäänkin voi olla allergisoiva, mutta se saattaa aiheuttaa myös muita allergioita ja astmaa. Moni astmaatikko on yllättäen parantunut jätettyään maitotuotteet pois ruokavaliostaan. Maidon aiheuttama ylimääräinen limaneritys tukkii hengitysteitä, jolloin elimistö ei enää kykene vastaamaan ympäristön haasteisiin, kuten siitepölyyn, eläinpölyyn tai kylmään pakkasilmaan, vaan tukkeutuu lopullisesti johtaen astmakohtaukseen.

Maito on yhteydessä myös korvatulehduksiin ja moniin pieniin ja harmittomampiin, mutta erityisesti lapsia vaivaaviin tiloihin. Nykyään onneksi jopa koululääketiede tunnistaa tämän yhteyden ja useat lääkärit kehottavat välttämään maitotuotteita korvatulehdusten yhteydessä. Kuitenkin aivan liian monta antibioottia syödään vain ja ainoastaan väärän ruokavalion seurauksena ja tulehduskierteeseen palataan aina uudelleen, aivan kuten maitotuotteidenkin pariin.

Maito on aina äidinmaitoa – jälkikasvulle eli vasikalle suunniteltua juomaa. Sen avulla pienestä vasikasta pitäisi kasvaa vuodessa iso lehmä. Kun sama aine nyt valjastetaankin osaksi ihmisen, varsinkin lapsen, ruokavaliota, se sotkee tehokkaasti myös hormonitoimintaa. Verrattuna muihin eläinkunnan tuotteisiin lehmänmaidon vaikutus lienee pahimpia. Lehmänmaidon sisältämällä insuliinin kaltaisella kasvutekijä IGF-1:llä on harvinainen yhtenevyys ihmisen vastaavan kasvutekijän kanssa. Niinpä kun esimerkiksi vuohenmaidon vastaavaa kasvutekijää ei ihmisen elimistö tunnista, lehmänmaidosta se tulee ihmisen käyttöön. Kasvutekijän teho vieläpä kaksinkertaistuu homogenoinnin ansiosta. Insuliinia muistuttavana sen nauttiminen lisää myös diabetesriskiä. Erityisesti lapselle pitäisi suoda mahdollisuus luonnolliseen kasvuun ja kehitykseen ilman näitä ihmiselimistölle haitallisia aineksia.

Maito sisältää estrogeeni- ja progesteronihormoneja. Näitä hormoneja on kaikessa maidossa, mutta erityisen paljon niiden lehmien maidossa, jotka ovat lypsyaikana kantavana tai joita on lääkitty progesteronilla umpeutuksen yhteydessä. Suomessa hormonilääkityksen säännöt ovat onneksi huomattavasti tiukemmat kuin esim. USA:ssa, jossa maidontuotantoa lisätään jatkuvasti hormoneilla. Kuitenkin myös suomalaisten lehmien yleisiä utaretulehduksia lääkitään antibiooteilla. Lehmänmaidon luonnollinenkin hormonitaso on ihmiselle liikaa ja tutkimusten mukaan johtaa mm. erityisesti tyttöjen ennenaikaiseen, jopa alle kouluikäisten puberteettiin. Tähän ilmiöön liittyy vielä kohonnut rintasyövän riski. Myös miehillä maito lisää syöpäriskiä ja häiritsee hormonitasapainoa aiheuttaen mm. fyysistä naisistumista. Jostain kummallisesta syystä suomalaisten mielissä tämä lehmävauvojen ensiruoka onkin yhtäkkiä isojen ja vahvojen tosimiesten juomaa. Jännittävää on myös huomata, että erityisesti miehille suunnatussa informaatiossa maidon hormonien väitetään olevan ihmisessä toimimattomia. Samaan aikaan naisille kuitenkin suositellaan maidonjuontia sen korkeiden hormonipitoisuuksien vuoksi! Tutkimusten valossa on kuitenkin ilmeistä, että maito aiheuttaa hormoniepätasapainoa niin miehissä kuin naisissa.

Tässä kohtaa kunnon kansalainen rypistää taas kulmiaan ja ihmettelee, voiko tämä tosiaan olla totta. Miten tällainen sitten voidaan sallia? Kai joku olisi jo kieltänyt moisen elintarvikkeen? Maidon täytyy olla terveellistä, kun sitä neuvoo juomaan neuvolantäti ja tv-mainos. Ensi kerralla kun saat käsiisi koululaisille tai pienten lasten vanhemmille suunnatun ”terveysesitteen” koskien maitoa, vilkaisepa kuka sen on toimittanut. Ensimmäinen veikkaukseni on Valio Oy. Toinen veikkaukseni on Maito ja Terveys ry. Miksi voittoa tavoitteleva yritys saa mainostaa vapaasti Suomen valtion kouluissa, virastoissa ja terveyskeskuksissa? Jos tilalla olisi Coca-Colan, Marlboron tai miksei vaikkapa Volkswagenin mainos, luulenpa, että moni teistäkin pitäisi sitä epäilyttävänä. Millä tavalla Valio on erilainen? Se on voittoa tavoitteleva yritys, ei hyväntekeväisyysjärjestö. Sillä on nerokas strategia ja se on onnistunut saamaan sille kansalaisten ja viranomaisten hyväksynnän. Maito ja Terveys ry puolestaan on maidon kulutuksen edistämisjärjestö härskeimmillään. Omilla nettisivuillaan se kertoo olevansa tuotemerkkeihin nähden puolueeton ja toteaa loogisesti seuraavassa lauseessa saavansa rahoituksensa meijereiltä ja maatalouden menekinedistämiseen suunnatuista varoista. Tämä kertonee kaiken oleellisen. Sen tavoitteisiin ei kuulu objektiivisen tiedon tarjoaminen vaan maidon kulutuksen edistäminen. Tuskin sen jäsenet Valio ja Arla Ingman ovat myöskään tuotemerkkeihin nähden puolueettomia.

Eettis-ekologisena kysymyksenä maito on aivan samanlainen kuin liha. Lehmän elinkaari jää luonnottoman lyhyeksi myös maitotilalla, sen kohtelu on varsin usein kyseenalaista ja sen ruokkiminen yhtälailla viljellyn kasvisravinnon haaskausta kuin lihakarjankin. Ihmisravinnoksi kelpaamattoman säilörehun ohella lehmät nauttivat mm. tuontirypsiä ja -viljoja. Terveyden kannalta tämä tarkoittaa myös yleensä heikkolaatuista tehoravintoa, joka on tuotettu mahdollisimman halvalla ja nopeasti. Rehutuotannossa käytetyt lannoitteet ja torjunta-aineet konsentroituvat lehmään ja sitä kautta maitoon. Talvella ja keväällä muoviin paalatun, moneen kertaan jäätyneen ja sulaneen heinän sisältö on usein homeensekainen. Tietokoneohjatut lypsyautomaatit eivät myöskään tunnista tulehtuneita utareita vaan lypsävät tyytyväisinä maidon sekaan myös tulehdusnesteet, jotka sittemmin päätyvät kuluttajan nautittaviksi. Lehmät pidetään jatkuvassa imetys-/poikimiskierteessä, jotta maidon tulo jatkuu. Puolet vasikoista on luonnollisesti sonneja eli lihakarjaa, joiden ainoa tehtävä on päätyä lihaksi. Maitobisnes on siis väistämättä myös lihabisnestä.

Mehustinta valitsemassa

03/07/2010

Tuoreet mehut erityisesti vihreistä vihanneksista ovat hyvä lisä muilla tavoin nautittujen kasvisten oheen. Mehujen valmistuksessa pääsee alkuun tehosekoittimella ja suodatuspussilla/kankaalla, mutta pidemmän päälle voi alkaa kaivata varsinaista tarkoitukseen tehtyä laitetta. Mehustin on kuitenkin hintava sijoitus, joten sitä ei kannata ostaa ihan hetken mielijohteesta, vaan kokeilla mehujen valmistusta aluksi ’tehosekoitin ja suodatuspussi’ -menetelmällä. Ennen laitteen valintaa on syytä harkita muun muassa seuraavia seikkoja:

  1. Mitä kaikkea aion mehustaa? Kaikki koneet eivät selviydy vihreistä vihanneksista ja varsinkaan vehnänoraasta tai muista hyvin kovista ja kuituisista kasveista.
  2. Millä mekanismilla laite mehustaa? Toimintamekanismi vaikuttaa siihen, minkä verran mehu lämpenee ja hapettuu. Parhaiten mehun ominaisuudet säilyttää hidas twin gear –mekanismi (poikkeuksena uusinta tekniikkaa edustava Hurom Slow Juicer).
  3. Millainen on tuotetun mehun määrä suhteessa raaka-aineisiin? Joissakin laitteissa ylijäämäaines jää kosteammaksi kuin toisissa, eli mehun tuottosuhde (ja sen myötä hinnan ja määrän suhde) ei ole yhtä hyvä.
  4. Kuinka helppoa/hankalaa on koneen ja osien puhdistaminen? Useimmat mehustimet koostuvat monista eri osista, jotka täytyy joka kerta koota, purkaa ja pestä. Kannattaa siis vertailla eri laitteiden asettamia vaatimuksia ja varmistua omasta motivaatiostaan!
  5. Kuinka suuri on syöttöaukko? Mehustettavat asiat syötetään koneen teriin suppilon läpi, joten valinnassa kannattaa ottaa huomioon myös suppilon koko. Käyttöinto voi hiipua, jos raaka-aineet joutuu pilkkomaan todella pieniksi.
  6. Kuinka voimakas ääni laitteessa on? Jos käyttää laitetta esimerkiksi perheenjäsenten nukkuessa, voi olla hyvä valita hiljaisin vaihtoehto.

Oma valintani: Green Power

Oman valintani pääkriteerinä oli mahdollisuus mehustaa vihreitä, vehnänoras mukaan lukien. Yhteistyössä Hippocrates Health Institute –raakaruokakeskuksen kanssa kehitetyn Hippocrates Green Powerin (myös nimellä Samson/Kempo Ultra tai Kempo Green Power) sanottiin sopivan kovimmillekin vihreille, jopa männynneulasille! Olen käyttänyt laitetta aktiivisesti nyt reilun puoli vuotta, ja mehustanut muun muassa selleriä, pinaattia, mangoldia, lehtikaalia, punajuuren ja porkkanan naatteja, villivihanneksia, kurkkua, porkkanaa ja hedelmiä – ainakin nämä mehustuvat moitteettomasti. Laitteessa on erilliset osat vihanneksille ja hedelmille, joten yhdistettyä vihannes-hedelmämehua tehdessä olen käyttänyt vihannesterää, minkä johdosta hedelmiä täytyy työntää laitteeseen todella varovasti välttääkseen niiden roiskumisen ympäriinsä. Terän vaihtaminen kesken mehustuksen on melko työlästä ja sotkuista, joten täytyy vain hioa tekniikka huippuunsa hedelmien syötössä. Tämä on ainoa pikku hankaluus, jonka olen laitteen käytössä havainnut, eikä sinänsä itselleni suuri haitta, koska mehustan lähinnä vihanneksia muutamalla hedelmäpalalla höystettynä.

Laitteella pitäisi olla erittäin hyvä mehun tuottosuhde raaka-aineen määrään nähden, ja ainakin minusta vaikuttaa että ylijäämäaines on todella kuivaa kuitumassaa kurkunjämiä lukuunottamatta. Tästä ei siis mitään valittamista. Mehujen lisäksi Green Powerilla onnistuu myös pähkinävoin, jäätelöjen ja tahnojen tekeminen kun vaihtaa vihannes- tai hedelmäterän erilliseen ’crusher’-osaan. Olen kokeillut raakapatukka-aineksen valmistusta, joka onnistui hyvin. Tahnasta tuli mukavan kiinteää ja varsin tasaista, vaikka lykkäsin siemenet ja taatelit vain kokonaisina vuorotellen masiinaan.

Green Power toimii hitaalla twin gear –mekanismilla, jolloin alhaisen nopeuden ansioista mehustus tapahtuu myös alhaisessa lämpötilassa. Tämän pitäisi johtaa paitsi parempaan makuun, myös ravinteiden optimaaliseen säilymiseen mehussa. Hapettuminen on vähäisempää kuin nopeammissa mekanismeissa ja mehun pitäisi valmistajan mukaan säilyä lähes hapettumatta jopa 48h. Tähän luottaen olenkin tehnyt usein isomman erän esimerkiksi illalla, jolloin aamulla odottaa valmis vihermehu jääkaapissa. Mekanismin sanotaan vähentävän vaahtoamista, joka on muutoin yleistä varsinkin vihreitä mehustettaessa. Omiin mehuihini vaahtoa on hieman jäänyt, mutta kannussa on lisäksi vaahdonsuodatusreikä, joten tämänkin vaahtojäämän saa melko hyvin eliminoitua.

Green Powerin lukuisten osien puhdistus vie aluksi aikaa, mutta rutinoituminen auttaa. Kuitenkin laite on lukemieni vertailujen mukaan jonkin verran helpompi puhdistaa kuin muut vastaavat koneet. Säännöllisessä käytössä puhdistusta nopeuttaa vati tai astia, johon osat voi laittaa hetkeksi likoamaan. Koneen mukana tulee myös pari pientä puhdistusharjaa, joilla osissa olevien kolosten siistiminen käy kätevästi. Myös mehun säilyvyys auttaa, sillä parin mehuhetken satsin voi tehdä kerralla eli yhdellä puhdistuksella. Osien asettelu paikoilleen oli helppo oppia.

Green Power vaatii joidenkin kasvisten (mm. porkkana) osalta melko voimakasta survomista koneeseen, mutta ajattelen sen itse mukavana käsitreeninä. Syöttöaukko on kooltaan sellainen, että vaikkapa kurkut ja omenat täytyy pilkkoa lohkoiksi, joskaan ei ihan pikkupaloiksi. Vihreitä lehtiä voi sulloa kokonaisinakin. Samoin sellerin varsia voi työntää laitteeseen sellaisenaan. Laitteen ääni on käsittääkseni yksi hiljaisimmista juuri hitaan nopeuden ansiosta.

Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen valintaani, sillä Green Powerissa yhdistyvät ravinteiden säilyminen sekä mahdollisuus mehustaa melkein mitä vain ja valmistaa tiiviitä tahnoja. Laite on looginen ja käytön oppiminen onkin osien määrästä huolimatta helppoa. Ostin masiinan Britanniasta Detox Your World –nettikaupasta, jossa tämänhetkinen hinta on 356 puntaa.

Hurom Slow Juicer

Hetki Green Powerin oston jälkeen havaitsin markkinoilla uutuuden, joka varmaan olisi valintani, jos nyt olisin mehustinostoksilla. Hurom Slow Juicer edustaa uudenlaista tekniikkaa, jolla samaan lopputulokseen päästään nopeammalla mehustuksella ja käsittääkseni myös pienemmällä koolla. Kyseisestä vekottimesta voi lukea tästä (engl.): http://www.naturalnews.com/028128_Hurom_slow_juicer_juicing.html

Euroopassa laitetta myydään esim. täällä: www.naturalwayhealth.co.uk

Muita Euroopassa yleisesti myytäviä mehustimia:

Green Star on pitkälti Green Powerin kaltainen. Toimii twin gear-mekanismilla ja sopii myös vehnänoraan mehustukseen. Laitetta on tarjolla useammalla eri varustustasolla ja hinnalla. Mallista riippuen Green Star on vähän Green Poweria painavampi ja myöskin kalliimpi, saksalaisessa Keimling-putiikissa perusmallin hinta on 499 euroa, Green Poweria vastaavan pastanvalmistusosalla varustetun mallin 539 euroa. Brittiläisessä Juicelandissa vastaavat eurohinnat ovat olleet hieman alhaisempia.

Solo Star yksinkertaisempi ja edullisempi mehustinmalli samalta valmistajalta kuin Green Star. Toimii ’single auger’ -mekanismilla. http://www.keimling.eu/.cms/Solo_Star_II_Juicer/44-7-1315

Champion on klassikkomehustin, joka on säilynyt lähes samanlaisena 1950-luvulta asti. Centrifugal-mekanismi ei säilytä mehua vastaavan laatuisena kuin twin gear. Championissa on kuitenkin hitaampi nopeus kuin monissa vastaavalla mekanismilla toimivissa. Se ei kuitenkaan sovi kovien vihreiden (mm. vehnänoras) mehustamiseen, muuten hyvä perusmehustin ja Green Poweria edullisempi, sopii myös pähkinävoin yms. tekemiseen


%d bloggaajaa tykkää tästä: