Totuus auringosta

by

Keskikesän päivät inspiroivat minua selvittelemään auringonvalon, ravinnon, syövän ja d-vitamiinin yhteyksiin liittyviä kimurantteja kysymyksiä. Olen jo vuosia suhtautunut epäilevästi keskivertoinformaatioon, jossa kehotetaan välttämään auringossa oleskelua sekä kuorruttamaan itsensä mönjillä, joiden ainesosaluettelo on täynnä mitä kummallisimpia nimiä. Viime aikoina onkin esiin putkahdellut enenevässä määrin tutkimustuloksia, jotka tukevat auringonvalon tarpeellisuutta ja monien aurinkosuojakemikaalien haitallisuutta ja syöpävaarallisuutta.

Ensinnäkin auringonvalo on paras D-vitamiinin (joka on itse asiassa hormoni) lähde. Auringon UV-säteet aktivoivat elimistössä tämän hormonin tuotannon – mitä ei tietenkään tapahdu, jos auringossa ei oleskella eikä säteitä päästetä paljaalle iholle. Hyvin suurella osalla länsimaiden väestöstä on nykyään kuitenkin D-vitamiinin puutos, ja pohjoisilla leveyspiireillä asuvat ovat tietenkin erityinen riskiryhmä puutoksen suhteen. Osteoporoosiliitto esittikin jokin aika sitten valtaosan suomalaisista kärsivän D-vitamiinin puutteesta.

Tärkein pointti hommassa on se, että D-vitamiini on osoittautunut erityisen tärkeäksi syövän suhteen: esim. rinta-, eturauhas-, ja paksunsuolensyövän riskin on todettu olevan selvästi pienempi, jos D-vitamiinitasot ovat kohdallaan. Eli auringon välttely syövän pelossa itse asiassa altistaa syövälle… D-vitamiinin puute on tutkimusten mukaan yhteydessä myös moniin muihin terveysongelmiin kuten esim. luuston heikentymiseen, diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin sekä parkinsonin tautiin.

Vaikka ihon ja silmien kautta nautittu auringonvalo on tärkeää terveydellemme D-vitamiinin ja monien muiden syiden takia, on ihon palaminen kuitenkin haitallista. Tässä tulemme ravitsemuksen merkitykseen. Jos ravinto on oikealla tolalla, ei palamista tapahdu yhtä helposti, joten haitat minimoituvat ja hyödyt maksimoituvat! Auringonvalo ei siis pelkästään aiheuta ihosyöpää vaan merkityksellistä on myös elimistön valmius kohdata UV-säteet. Ja tässä ravinto on oleellisessa asemassa. Millainen ravinto sitten olisi tässä suhteessa paras – ja miten tämä liittyy raakaruokaan? On havaittu, että palamisprosessissa on merkitystä erityisesti elimistön antioksidanttitasolla. Tämä viittaisi siihen, että runsas antioksidanttipitoisten marjojen, hedelmien ja vihannesten nauttiminen auttaisi kohtaamaan auringon säteet parhaalla mahdollisella tavalla.

Itse en ole koskaan palanut erityisen herkästi enkä missään määrin vältellyt aurinkoa. Kuitenkin vuoristoharrastuksissani – huolimatta (luomu)aurinkovoiteen käytöstä – olen lukuisia kertoja saanut naamani punoittamaan ja varsinkin huuleni kärähtämään ennen raakaruokaan keskittymistäni. Nykyään tilanne on toinen. Voin olla koko päivän jopa alppiauringossa, kirkkailla hangilla tai meren rannalla ilman minkäänlaista suojaa, ja ilman juuri minkäänlaista muuta lopputulosta kuin ruskettuminen. Edes ennen varsin arat huuleni eivät enää pala! Tämä on itselleni yksi tärkempiä raakaruoan vaikutuksia, sillä vietän paljon aikaa ulkona. Muutenkin kestän urheilua ja muuta olemista auringon paahteessa paljon aiempaa paremmin. Vastaavia kokemuksia ovat raakaruokablogit ja -keskustelupalstat pullollaan.

Nyt kun paisteisia päiviä on vielä runsaasti jäljellä, haluan kannustaa teitä kaikkia popsimaan massut täyteen marjoja, vihreitä lehtiä ja muita luonnon ja kasvimaan antimia – ja sitten vaan mukavaan paikkaan köllöttelemään tai vaikka voimistelemaan aurinkokylpyjen merkeissä!

16 vastausta to “Totuus auringosta”

  1. Noora Says:

    Olen huomannut itsessäni aivan samanlaisen muutoksen! Keho kestää huomattavasti paremmin hellettä, eikä ihoni rupea punoittamaan auringossa yhtä herkästi. Ja tämän olen huomannut raakaravintoon siirtymisen jälkeen.

  2. Satu Says:

    Entäs se auringon ihoa vanhentava vaikutus?

  3. Maria Says:

    Kyllä tämä punatukkainen ja pisamainen raakaruokailija palaa aivan yhtä helposti kuin ennenkin.

  4. elina Says:

    Satu:

    Antioksidantit ehkäisevät vapaiden radikaalien aiheuttamaa ikääntymistä iholla ja elimistössä ylipäätään. Antioksidantit ovat tärkeässä asemassa myös UV-säteiden aiheuttamien ihovaurioiden ja ikääntymisen ehkäisyssä ja parantamisessa: tutkimuksissa on havaittu useiden eri antioksidanttien (esim. betakaroteeni, e- ja c-vitamiini, luteiini) vaikuttavan auringonvalon aikaansaamaan ikääntymiseen. Näin ollen kasvikset ja hedelmät ehkäisisivät auringon kaikenlaisia haittavaikutuksia, oli sitten kyse syövästä tai ihon yleisestä ikääntymisestä.

    Maria:

    Varmasti ihon oma pigmentti on erittäin merkittävä tekijä raakaruokailijallakin. Toki kuvittelisin, että pitkällä aikavälillä vaaleampikin iho alkaisi ainakin aavistuksen paremmin kestää aurinkoa? Lukemani (ja myös oman kokemukseni) mukaan jotkut ovat myös kokeneet, että vähärasvaisempaan/hedelmäpitoisempaan raakaruokaan siirtyminen on entisestään edesauttanut auringon sietoa.

  5. elina Says:

    Noora:

    Hieno juttu! :)

    Kertokaahan muutkin kokemuksistanne!

  6. Liisa Says:

    Mielenkiintoista! Aloitin raakaruokailun vasta tänä kesänä. Aikaisemmin en kestänyt aurinkoa juurikaan, sillä a) ylikuumenin ja b) ihoni paloi herkästi. En edelleenkään kestä hellettä kovin hyvin – olo on nopeasti tuskallisen kuuma ja hikinen – mutta sen sijaan ihoni tuntuu kestävän aurinkoa yllättävän hyvin. Vaikka jaksan olla auringossa maksimissaan tunnin kerrallaan, olen silti saanut kivasti väriä. Aurinkosuojana olen käyttänyt vain kylmäpuristettua kookosöljyä.

    Tein tänä kesänä jopa uskomattoman ennätyksen. Olin Hietsun kirppiksellä 5,5 tuntia paahtavassa auringossa. Rintani kärähti hieman, mutta yllättävän vähän olosuhteet huomioiden. Toki olin vähän harmissani kärähtämisestä, sillä onhan se aina turhaa. Mutta ”vammat” olivat yllättävän pienet. Olen aikaisemmin polttanut itseni huomattavasti pahemmin noin tunnissa – käyttäen perinteisiä aurinkosuojia. Eli kyllä tämä siis jotain tekee. Jospa jo ensi kesänä kestäisin sitten paremmin myös lämpöä! :D

  7. elina Says:

    Liisa, mahtavaa kuultavaa :D

    Kookosöljy on kyllä hyvä vaihtoehto jos haluaa jotain ihollensa laittaa, itsekin käytän sitä kasvoihini silloin kun tiedossa on erityisen pitkä oleskelu auringossa. Myös auringon jälkeen tuntuu auttavan, jos on hivenenkään punoittava fiilis.

    Kylmäpuristettu kookosöljyhän on nimenomaan hyvin antioksidanttipitoinen, joten yllä kirjoittamani valossa se lienee erityisesti siksi hyvä ase auringon haittoja vastaan.

  8. Sanna Says:

    Allekirjoittaneella raakaruuan osuus ei ole mikään huikaiseva, mutta enemmän vihreää ja luomua kuin ennen. Tykkään helteestä ja auringosta enemmän kuin ennen. Enkä niinkään pala. Oon käyttänyt Jasonin aurinkorasvaa nyt kaksi kesää aina silloin kuin muistan rasvan olemassaolon. Lähinnä siis pitkät auringossa olemiset.

    Kun ensimmäisinä tämän kesän Suomen hellepäivinä lähdin liftaamaan, huomasin, että aurinkorasvani on kaverillani. Ei ollut etukäteen mitään tietoa, kuinka paljon joudun auringossa olemaan. Kaivoin kookosöljyt kaapista. Toimi :) Jos ois hyvin selkeesti erottuvat lihakset ja jostain syystä haluis pousailla niiden kaa, kookosöljy toimis siinäkin tosi hyvin. kyl lihakset hohtais silleen luonnollisesti :D

    Ite on ihan maalaisjärjellä aatellut jo vuosia, että ei sitä heti tarvi aurinkorasvaa laittaa, jos on auringossa. Ja että kyllä se ruoka, jota suusta lappaa vaikuttaa aika paljon aika moneen asiaan.

    Ja jos iho punoittaa tai sitä pistelee auringossa olemisen jälkeen, aloe vera on ihan mahtava! Nimim. ”Käräytin rapakon takana selkäni seitsemän vuotta sitten tosi pahasti ja aloe vera auttoi”

  9. Sanna Says:

    Mulla ois pari juttu toivetta, kun te kirjoitatte niin selkeesti ja välillä hauskastikin :)

    Teillä on toki ollut perusvegaaniruuan ja raakavegaaniruuan vertailua, mutta siitä kuulis lisää mielellään.

    Ja sit raakaruoka ja alkoholi.

  10. elina Says:

    Haha, Sanna, toi lihasjuttu on kyllä totta ;-)

    Joo, laitetaan juttutoiveet listaan, kiitos niistä ja kehuistakin!

  11. Pellon pientareella Says:

    Samaa olen huomannut minäkin. Kestän lämpöä ja aurinkoa selvästi entistä paremmin, niin fyysisesti kuin henkisestikin :). Enkä ole käyttänyt aurinkorasvoja koko kesänä, muutaman kerran kookosöljyä. Tosin en ole kerrallaan kauan auringossa, en ota riskejä palamisesta.

  12. Pellon pientareella Says:

    Juttutoiveena liikkujan/kuntoilijan ravinnossa hiilari/Proteiini/rasvasuhteet. Ilmeisesti te syötte aika paljon hedelmiä suhteessa, liittykö se nimenomaan suureen määrään fyysistä aktiivisuutta? Mikähän voisi olla hyvä suhde tai ruokavalio tavalliselle kuntoilijalle (esim. kävelyä päivittäin 0,5-1 tuntia, juoksua tunti 3-5 krt viikossa)?

  13. elina Says:

    Hei PP! Hedelmien syönnistä tulossa juttua hyvinkin pian, työn alla parhaillaan!

  14. Maija Says:

    Niin totta! Tää on vähän semmonen juttu, ettei voi uskoa ennen kuin itse kokee/kokeilee.

    Mä aloin viime keväänä yhtäkkiä kärsiä aurinkoihottumasta, jota ilmeni lyhyenkin ulkoilun jälkeen ja oli todella ikävä vaiva. Loppukesä meni aurinkoa varoen ja itseään suojellen peittävillä vaatteilla. Viime syksystä lähtien olen lisännyt ruokavaliooni raakaruuan määrää ja kasan erilaisia superfoodeja. En siis ole ollut täysin raakailija missään vaiheessa, mutta painopiste on muuttunut kypsennetystä raaán suuntaan. Tänä keväänä sitten jännittikin miten käy, koska olin lukenut paljon aiheeseen liittyen ja tiesin ”uskoni” raakailuun kärsivän jos aurinkoihottuma jatkuu.

    Kevät ja alkukesä menikin todella mukavasti nauttien auringosta. En edes palanut kertaakaan, vaikka ennen se oli itsestäänselvää ilman kemikaalimömmöjä ja jopa niiden kanssa.

    En oikeastaan miettinyt tätä sen kummemmin ennen kuin lähdin autoreissulle kiertämään Suomea, minkä aikana jouduin tilanteen pakosta syömään melkoisen huonosti. Saatavilla ei yksinkertaisesti ollut hyviä vaihtoehtoja vaan lähinnä kypsennettyä ja muuten ravintoköyhää ruokaa. Reissun aikana olin luonnollisesti paljon ulkona (telttameininki) ja jo toisena päivänä ilmaantuivat aurinkoihottuman oireet. Pian kirvely ja kutina olivat niin pahat, että välttelin seuraavat päivät aurinkoa ja toivoin vesisadetta. Ei kiva.

    Tällä viikolla olen ollut Rainbow Gathering tapahtumassa Paukarlahdessa muutaman päivän melkoisessa auringonpaisteessa syöden villivadelmia, raakaruokaa (melkoinen positiivinen ylläri, että sitä oli tarjolla sielläkin) sekä vähän kypsennettyä ruokaa. Jatkuvasta paahteesta huolimatta en ole palanut enkä saanut aurinkoihottumaa. Mukanani ei ole ollut edes kookosöljyä.

    En väitä, että tämä toimii kaikille takuuvarmasti, mutta suosittelen lämpimästi kokeilemaan! Minä ainakin olen myyty.

  15. ulla Says:

    Kiitti Maija RG-raportista! Mietinkin taannoin, että mikähän siellä on meininki ton ruokailun suhteen. Ilmeisesti parempi kuin olen arvellut. Meni nyt itseltä sivusuun, kun jämähdin Eurooppaan, mutta ehkä ensi vuonna…

    Mulla tuo aurinkoihottuma vaivasi varsinkin keväällä kun palasin Kairon saasteista, mutta sittemmin ei ole ollut mitään onglemaa ja iho on muutenkin ollut parempi. Tosiaan tuntuu nuo kuonat vaikuttavan aika nopeasti. Nyt olen saattanut oleskella tiepielessä tai rannalla tuntikausia palamatta, ilman mitään ongelmia. Ahh!

  16. Ellu Says:

    Aurinko ja proteinit

    Eräs nainen kertoi, että hänellä on liikaa proteinia elimistössä, että se aiheuttaa aurinkoihottumaa. Espanjassa hänelle lääkäri määräsi siihen jotain lääkettä suunkautta otettavaa. Mutta en muista mitä? Ja kehotti syömään vähemmän proteineja.Jos ne proteinit vielä alkaa kiehumaan korkeissa lämpötiloissa ja aiheuttaa niitä näppylöitä. Proteinit ovat kyllä tärkeitä lihasten kunnon palautumisen kannalta kuntoilun jälkeen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: