Rasva vai hiilihydraatit energianlähteenä?

by

Raakaruokailijakin tarvitsee energiaa, kaloreita. Elimistömme tarvitsee polttoaineitta kaikkiin toimintoihinsa, niin aivojen kuin lihastenkin käyttöön. Elimistön energiatehokkuus voinee ravitsemuksen muutosten myötä kasvaa, mutta moni raakaruokailija saattaa luottaa liikaa ja liian aikaisessa vaiheessa tähän ajatukseen – tai vain tietämättään syö liian vähän kaloreita. Pelkät mineraalit ja vitamiinit eivät riitä pitämään elimistöä toimintakykyisenä, vaikka moniin tarkoituksiin välttämättömiä ovatkin.

Elimistö saa energiaa hiilihydraateista ja rasvasta. Raakaruokailijan näkökulmasta tämä tarkoittaa hiilihydraattien osalta pääasiallisesti hedelmiä ja marjoja ja rasvojen osalta siemeniä, pähkinöitä ja öljyjä. Hedelmien glukoosi tulee elimistön käyttöön sellaisenaan, mutta muut monosakkaridit eli fruktoosi sekä maidotuotteiden käyttäjillä niiden sisältämä galaktoosi, kuten myös rasvat, joudutaan prosessoimaan maksassa. Rasvan työstäminen polttoaineeksi on monimutkaisempi ja vaivalloisempi prosessi kuin hedelmien glukoosin ja fruktoosin käyttö. Lisäksi aivot eivät pysty käyttämään rasvaa energianlähteenään vaan tarvitsevat välttämättä glukoosia. Rasvan palamiseen tarvitaan myöskin riittäväsi hiilihydraatteja.

Raakaruokailijoiden ja alan asiantuntijoiden keskuudessa vallitsee eriäviä näkemyksiä paitsi energiantarpeesta määrällisesti, myös energianlähteiden paremmuudesta. Lisäksi yllättävän moni ei ole useiden vuosienkaan raakaruokailun aikana tarkemmin paneutunut asiaan, vaan asennoituminen on lähinnä, että kaikki ’raaka’ on hyvää ravintoa – riippumatta tarkemmasta sisällöstä. Mielestäni olisi kuitenkin tärkeää tietää ja tiedostaa energianlähteensä, ja niiden käyttöön liittyvät mahdolliset seuraukset.

Merkittävin huomionarvoinen asia näyttäisi olevan rasvan ja hiilihydraattien yhtäaikaisen käytön ongelmallisuus. Rasva nimittäin haittaa sokeriaineenvaihduntaa häiritsemällä insuliinin optimaalista toimintaa (vrt. esim. metabolinen oireytymä). Jos rasva ja hiilihydraatit eivät ole suotuisa yhdistelmä, niin optimitilanteeseen päästäkseen pitäisi siis valita, kumpaa päääasiallisesti haluaa käyttää energian lähteenä. Seuraavassa joitakin pointteja, joita itse olen pohtinut valintaa tehdessäni.

Rasva pääasiallisena energianlähteenä:

  • rasvakalorien osuus voi raakaruokailijalla kohota helposti jopa yli 60 prosenttiin kokonaiskalorimäärästä
  • pidemmän päälle tämä rasittaa elimistöä ja johtaa erilaisiin terveysongelmiin; runsasrasvainen ruokavalio onkin yksi tunnetuimpia ja tutkituimpia länsimaisia kansanterveysongelmia
  • rasvan sulatus sekä prosessointi maksassa ja lihaksissa energiaksi on hitaampaa ja monimutkaisempaa elimistölle
  • monet asiantuntijat suosittelevat rasvakalorien osuudeksi vain noin 10 prosenttia (mm. Robert Pritikin /The Pritikin Longevity Center, Dean Ornish). Jopa rasvaa elannokseen myyvä Udo Erasmus on esittänyt 15 prosentin rasvakaloriosuuden riittävän.
  • vitamiinien ja mineraalien saanti jää alhaisemmaksi kuin hedelmäpainotteisessa ruokavaliossa
  • rasvaa ei tarvita näin paljon, vaan esim. omega-3 -rasvahapon suositeltu saanti 1.1-1.6 g/pv näyttäisi eräiden esimerkkilaskelmien (Doug Graham: The 80/10/10 Diet) mukaan täyttyvän pelkillä vihanneksilla ja hedelmilläkin; rakennerasvaakin on solukalvoissa vain noin 1-1,5 kg ja elimistö on sen suhteen hyvin konservatiivinen

Hiilihydraatit pääasiallisena energianlähteenä:

  • rasvojen osuus pitäisi pitää alhaisena, koska runsas rasva haittaa mm. insuliinireseptoreiden toimintaa eikä sokeri pääse imeytymään oikealla tavalla
  • syöminen liikunnan jälkeen otollisinta, sillä fyysinen rasitus saa aikaan ns. “insuliini-ikkunan”, jolloin elimistö erityisen helposti täyttää glukoosi/glykogeenivarastojaan eikä insuliinipiikkiä synny
  • hiilihydraattien painottaminen energianlähteenä ei tarkoita täyttä rasvattomuutta, vaan rasvaa (myös omega-6 ja -3 -rasvahappoja) on myös hedelmissä ja vihanneksissa vastoin yleistä käsitystä, ja lisänä voi nauttia pieniä määriä rasvatiheitä aineksiakin kuten siemeniä ja avokadoa
  • hedelmien ja marjojen hiilihydraatit ovat eri asia kuin valkaistu ja muilla tavoin prosessoitu vehnä ja sokeri tai Yhdysvalloissa yleinen ns. “korkeafruktoosinen maissisiirappi” (high-fructose corn-syrup, mm. limonadeissa ja valmisruoissa), joka on ollut paljon esillä viimeaikaisten tutkimusten johdosta.
  • hedelmien ja marjojen kuidut säätelevät sokereiden imeytymistä
  • runsas hedelmien, marjojen ja vihannesten nauttiminen tarkoittaa runsasta vitamiinien, mineraalien, antioksidanttien, fytokemikaalien jne. saantia
  • ainakaan toistaiseksi ei tietääkseni ole tutkimusnäyttöä hedelmien terveyshaitoista, päinvastoin
  • monet maailman pitkäikäisimmistä kansoista ovat perinteisesti syöneet paljon hiilihydraatteja ja vain vähän rasvaa, esim. Ecuadorin Vilcabamban asukkailla – jotka ovat terveitä, hyväkuntoisia ja liikkuvaisia vielä lähempänä sataa ikävuotta – rasvakaloreiden osuus on noin 15% ja ravinnossa pääpaino tuoreilla hedelmillä ja vihanneksilla
  • vähärasvainen hedelmäpainottoinen ruokavalio näyttää toimivan myös monilla urheilijoilla, esimerkkeinä juoksija Tim VanOrden, ultrajuoksija Michael Arnstein ja pyöräilijä Harley Johnstone; kyseisen 80/10/10 -suuntauksen keulahahmo Doug Grahamin oppeja ovat noudattaneet myös mm. tennistähti Martina Navratilova ja koripalloilija Ronnie Grandison

Omia kokemuksiani:

Oma opiskeluni tämän aihepiirin osalta on vasta alkuvaiheessa, mutta lukemani, näkemäni ja kokemani perusteella hiilihydraattien valitseminen rasvan sijaan vaikuttaa varsin hyvältä vaihtoehdolta. Olenkin nyt viimeisen muutaman kuukauden aikana hakeutunut kokeilumielessä yhä enemmän kohti vähärasvaista 80/10/10 -tyyppistä ruokavaliota (eli kaloreista 80 % hiilihydraateista, 10 % proteiineista, 10 % rasvoista). Viime talvena havahduin syömäni rasvan runsaahkoon määrään, vaikka pyrin hedelmiäkin syömään paljon. Tajusin, etten tuntenut oloani yhtä pirteäksi kuin kesällä, jolloin olin elellyt vähärasvaisemmin. Suklaata/kaakaotakin teki mieli piristykseksi usein. Liikuntaa, ulkoilmaa ja lepoa oli tarjolla runsaasti, joten olotila ei voinut johtua niiden puutteesta.

Olin lueskellut parin vuoden aikana silloin tällöin vähärasvaista raakaruokaa sivuavia artikkeleita ja keskustelua, mutten ollut kovin hyvin perehtynyt asiaan ja päätin tilata Doug Grahamin aihetta koskevan teoksen (ks. alla). Tein vähän laskelmia, ja huomasin että runsaahkosta hedelmien syönnistä huolimatta nautin todellakin useimmiten melko paljon rasvaa, mikä ei välttämättä ole suotuisa yhdistelmä. Päätin vähentää rasvan määrää ja sittemmin olen rajannut rasvapitoisemmat asiat yhdelle aterialle päivässä, yleensä erilleen hedelmistä. Olotilani on siirtymää tehdessäni jatkuvasti kohentunut ja olen pirteämpi, juoksu ja muu fyysinen rasituskin tuntuu erittäin miellyttävältä. Kaakaotakaan en kaipaa lainkaan. Myöskään niitä rasvoja ei tee mieli ollenkaan, ja nälkä pysyy hyvin loitolla noin neljällä hedelmä/vihannesaterialla päivässä. Vaikuttaa oikein lupaavalta!

Lisäinfoa vähärasvaisesta raakaruoasta:

Doug Graham: The 80/10/10 Diet

foodnsport.com

fredericpatenaude.com

thefruitarian.com

rogerhaeske.com

30bananasaday.com

9 vastausta to “Rasva vai hiilihydraatit energianlähteenä?”

  1. Myy Says:

    No olipa pöyristyttävä kirjoitus joka puottaa pohjaa koko raakaruokailulta.

    Ihan vaan vinkiksi, että syöppä 100 g rasvaa ja mittaa verensokeri. Mittaa seuraavana pvänä verensokeri, kun syöt 100 banaania. Voit yllättyä kumpi nostaa enemmän verensokeria.

    Kaikki karppaajat tietää sen ja varsinkin ne jotka ovat hiilari moskalla lihoneet ja vhhlla päässeet eroon insuliinista ja muista lääkkeistä.

    Esim. mitä järkeä on antaa verensokerin nousta mahdollisimman ylös ja sen takia välttää rasvaa?? Hullua. Rasva on ainut joka estää insuliinia nousemasta taivaaseen ja sen tasasena pysyminen on tärkeää, että ei tarvitse koko ajan olla syömässä, kun on nälkä ja heikottaa, kun verensokeri tippuu korkealta alas.

    Onko raakaruokailussa tarkoitus nostattaa vaan insuliini tasoja? Mitä enemmän ne heiluu sitä varmemmin iskee d2.

    Ja yksi asiavirhe vielä tuli mieleen on se, että keho oppii rasva polttoiseksi. Kun syö vähän hiilareita ja paljon rasvaa kalori määrä voi olla korkeampi kuin hiilarisella ruualla ja jopa laihtua silti. Tästä luin juuri tänään.

    Täytyy sanoa, että huh huh. Kannattaa opiskella asiaa monelta kantilta eikä vain siltä yhdeltä, koska se puusilmäisyys iskee lujaa takaisin.
    Suoittelen lukemiseksi sen Lierre Keithin The Vegetarian Myth.

  2. elina Says:

    Hei vain Myy!

    Kiitos paljon kommentistasi ja mielenkiinnosta asiaa kohtaan! Tästä aiheesta on tosiaan monia eri näkemyksiä – kuten yllä totesinkin – ja esittelin nyt tässä tätä 80/10/10-koulukunnan kantaa, jota olen viime aikoina opiskellut, ja joka poikkeaa raakaruokayhteisön valtavirran näkökulmasta.

    Opiskeltavaa on varmasti itsellänikin paljon jäljellä ennen kuin lopullinen ymmärrys asiaan tulee (jos sellaista on ylipäätään mahdollista saavuttaa). Ja ennen kaikkea on mielestäni tärkeää kokeilla omalla elimistöllään mitä mistäkin toimintatavasta seuraa.

    Kiitos myös kirjasuosituksestasi, laitan sen tutustumista vaativien kirjojen listalle. Suosittelisin sinulle vastaavasti tutustumista vastapuolen näkemyksiin ja kokemuksiin mm. yllä olevien linkkien avulla.

  3. Myy Says:

    Kiitos vastauksesta.
    Kirjoitin edelliseen, että kannattaa tutustua asiaan monelta suunnalta ja miksi suosittelisin jos sitä en olisi itse tehnyt? En usko yhteen totuuteen.

    Ihmisen fysiologiaa ei kuitenkaan voi muuttaa minkään ismin tai ruokavalion kautta. Paitsi opettaa hiilari polttosen rasvalle, mutta se on perusjuttu.

    Kun insuliini toimii kehossa läskin varastoijana(sokereista jota kaikki hiilarin lähteet sisältää, toki kaali vaan jotain 4 g/100g kun vaaleajauho varmaan lähes 80g/100), niin silloin ei jää oikein muuta mahdollisuutta kuin säädellä insuliinia jos ei halua jatkuvasti paisua.

    Rasvan syönti ja maltilliset hiilarit kuten vihannekset, marjat passaa hyvin yhteen, mutta rasva ja makarooni, pottu, sokeri exc ei koska hiilari nostaa insuliinit taivaaseen ja alkaa varastoimaan rasvaa läskiksi, koska ei voi käsitellä kumpaakin rasvaa ja hiilareita ämpäri kaupalla.

    Olen kyllä seurannut jo pari vuotta (vasta) tätä raakaruokailu ”skeneä” joten aika montaa näkökulmaa on mehunjuojista aina D. Vitalikseen.

    Viime aikona julkisuuteen on tullut yhä enenevissä määrin tutkimuksia ulkomailta (suomessa ei vaan ulkolaistet kelpaa, koska meillä on se p-karjala projekti joka ei kestä parempaa tutkistelua), että maitorasvan/eläinrasvan haittoja on liioteltu ja se ei ole vaarallista ollenkaan. No suosisin kyllä luomua, koska gmo rehu tuksin auttaa ketään eikä lihan omega 3/6 suhde ole normi häkki elukalla hyvä. Sikakaan tuskin on soijan tai vehnän syöjä luonnostaan. Kuten ei kasvatuskalatkaan.

    Oli yli 200 000 ihmiset tutkimukset ja sydäreitä, kuolemia ja muita ”suomalaisten vaivoja” oli enemmän niillä joilla oli matala kokonaiskol.

    Suvussa huomaan tämän pienellä otoksella, koska on kehuttu, kun kolesteroli on vaan loistavat 3,5, ei juo alkoa, ei polta, liikkuu pyörällä kesät talvet töihin n. 10 km suunta ja sitten ollaan ketarat ojossa kuoleman porteilla ja kol. lääkkeitä vedetään.

    Click to access NUT2006sa0359EN.pdf

    En usko rottakokeisiin, koska luulen, että suomalainen on lähempänä virolaista, ranskalaista tai espanjalaista kuin rottaa.

    http://www.nature.com/ejcn/journal/v64/n6/abs/ejcn201045a.html

    http://wholehealthsource.blogspot.com/2010/03/interesting-articles-in-ajcn.html

    Onhan nuita linkkejä vaikka muille jakaa.
    Muuten on ihan sama mitä kukanenkin syö, mutta esim
    ”rasvojen osuus pitäisi pitää alhaisena, koska runsas rasva haittaa mm. insuliinireseptoreiden toimintaa eikä sokeri pääse imeytymään oikealla tavalla.”

    Miksi sen sokerin pitäisi päästä nostamaan ne vaikka banaanista saatavat hiilarit>> sokerit taivaaseen?? Voisiko sen mulle joku selventää, koska en ole vielä kuullut mittään hyvää siitä jos verensokeri rassaa ylös alas.

    Uskon, että raakaruoka ja kaikki puhdas ja luonnollinen metsien ruoka on hyväksi, mutta mistäs saat jalostamattomia hedelmiä?
    Banaanit sun muut on jalostettu makeiksi, että ne nyky ihmiselle kelpaavat. Jalostettu jopa vuoden nahistamattomana pysyviksi, kivettömiksi jne.

    Liekö luomu paljon sen kummempaa (jalostuksen kannalta) ainakaan suomessa.

    Sekin täytyy muistaa, että osa voi syödä vaikka ”pikku nauloja” ja olla terve, kun toinen laita on se, että menee hifistelyksi, että pysyisi kunnossa. Niin kuin nyt vaikka AF tapauksissa tai d1 ja d2 jos ei siis halua elinikäistä lääkitystä.

  4. elina Says:

    Pikainen heippa taas! Sinulla olikin aika monta pointtia tässä esillä – katsotaan josko jossain vaiheessa ehtisin palaamaan vaikka joihoinkin näistä, nyt nimittäin juuri kutsuu viikon kiipeilyreissu :)

    Ihan vaan ylimalkaisena kommenttina tähän, että tsekkaapa vaikka noiden ym. (kestävyys)urheilijoiden taustoja ja tilannetta, aika hyvin on ainakin tulokset parantuneet hedelmä+vihannesruokaan siirryttyään. Minusta tämä on joka tapauksessa aika mielenkiintoista ja tutustumisen arvoista, sanoivat vähähiilihydraattisen ruokavalion kannattajat mitä tahansa ;)

    Tutkimustuloksiin en juuri nyt ehdi menemään, mutta totean vaan että evidenssiä on toki moneen suuntaan ihan maailman huippujulkaisuissa – täytyy vaan puntaroita että mitä pitää uskottavimpana… Tutkimuksen teko ei useinkaan ole ihan rehellistä hommaa, ja kannattaa pitää mielessä miten valtava lobbauskoneisto meijeri- ja lihateollisuudella on.

  5. elina Says:

    Vielä sananen.

    Insuliini ei kaiketikaan toimi elimistössä ”läskin varastoijana”, vaan sen tarkoitus on ”ajaa” sokeri verestä kudoksiin. Jos insuliinin toiminta estyy (esim. insuliiniresistenssi tyypin 2 diabeteksessa), niin verensokeri pysyy jatkuvasti korkeana, mikä ei millään ruokavaliolla voi olla tavoiteltavaa. Sokeriahan tarvitaan nimenomaan kudoksissa eli soluissa, eikä veressä.

    Hedelmissähän on osa sokerista glukoosin lisäksi fruktoosia, joka ei nosta insuliinia. Lisäksi niissä on runsaasti kuitua, joka tasaa sokereiden imeytymistä vereen. Hedelmien nauttiminen ei siis johda samanlaiseen insuliinipiikkiin kuin vaikka karkkipussin. Lisäksi sokeriaineenvaihduntaa voi tehostaa fyysisellä rasituksella

  6. Myy Says:

    Jenkeissähän on ”muotia” nyt, että d2 eivät pistä insuliinia, että eivät liho :)

    http://www.luontaisnetti.fi/uutuus.htm

    Haiman tuottama insuliini säätelee verensokeria. Tätä toimintaa on pidetty insuliinin tärkeimpänä tehtävänä, mutta lääkäri Ron Rosedalen mielestä se on vain eräs insuliinin sivuvaikutuksista. Hänen mukaansa insuliinin pääasiallinen tehtävä on varastoida ylimääräisiä ravintoaineita.

    Kuten jo mainittiin, insuliinin tärkein tehtävä on varastoida ylimääräisiä ravintoaineita. Esi-isämme säilyivät hengissä juuri tämän ominaisuuden turvin. Kun elimistöön tulee ylimääräistä sokeria, elimistö ei polta sitä, vaan se kerääntyy vereen. Haima saa viestin ja se vapauttaa insuliinia, jolla ylimääräinen sokeri varastoidaan. Pieni osa varastoituu glykogeeninä maksaan ja lihaksiin, mutta suurin osa varastoituu kudoksiin tyydyttyneenä rasvana, josta 98 % on palmitiinihappoa.

    Insuliini toimii siis rasvavaraston hankkijana. Se on myös anabolinen hormoni eli se kasvattaa lihaksia ja varastoi proteiinia. Tämän johdosta jotkut kehonrakentajat pistävät itseensä insuliinia.

  7. Dr. Says:

    Hei,

    Luin tätä kommenttiketjua, ja en ihmettele jos blogistit ovat jo kyllästyneet vastaamaan vaikeaselkoisiin, osin virheellisiin ja jopa keskenään ristiriitaisiin ”Myyn” kommentteihin. Haluan puuttua näihin havaitsemiini epäkohtiin muutamalla sanalla.

    Myy sanoi: ”Jenkeissähän on “muotia” nyt, että d2 eivät pistä insuliinia…”. Myy viittaa varmaankin tyypin kaksi diabetekseen eli DM 2:een. Suomessa on aina ollut ”muotia” että tyypin kaksi diabetesta hoidetaan ensisijassa elämäntapamuutoksilla yhdistettynä oraaliseen lääkitykseen. Vasta hyvin korkea verensokeri johtaa normaalisti insuliinipistosten tarpeeseen kakkostyypin diabeetikoilla. (diabeteksen Käypä hoito-suositus, 2009). Samat hoidon päälinjat ovat käytössä myös Yhdysvalloissa.

    Edelleen Myy epäilee insuliinin toimivan ”läskin varastoijana” ja perustelee väitettään yhden lääkärin mielipiteellä. Epäsuorasti Myy kuitenkin itsekin kumoaa oman väitteensä todetessaan ettei rasva aiheuta vereen insuliinipiikkejä. On vaikea ymmärtää miten insuliinin päävaikutus voisi olla rasvan varastointi, jos sitä ei edes eritetä vereen joutuneen rasvan seurauksena. Edelleen, jos Myyn esittämä insuliinin päätehtävä pitäisi paikkaansa, olisi sen välttämätön seuraus insuliiniresistenttien
    tyypin kaksi diabeetikoiden väistämätön laihtuminen; huonontunut vaste insuliinille johtaisi vähäisempään rasvan varastointiin ja siten laihtumiseen. Kuten hyvin tiedämme näin ei valitettavasti ole. Insuliinin toimiessa sen oikeassa tarkoituksessa verensokeria alentaen lihakset, maksa ja rasvakudos ottavat sokerin vastaan. Tällöin on tietystikin
    totta että elimistön energiatilanteesta riippuen osa sokerista varastoidaan rasvaksi. Tämä tapahtuu kuitenkin (rasva)solujen sisällä riippumatta suoranaisesti insuliinista. Edelleen sokerin mahdollisella varastoitumisella rasvaksi ei voi mitenkään perustella runsasrasvaisen ruokavalion paremmuutta, vai ajatteleeko Myy kenties, että hänen nauttimansa runsas rasva varastoidaan hänen ”rasvapolttoisessa” elimistössään joksikin muuksi kuin rasvaksi?

    Vielä Myy: ”Miksi sen sokerin pitäisi päästä nostamaan ne vaikka banaanista saatavat hiilarit>> sokerit taivaaseen” Mistä kommentoija päättelee hedelmien nostavan sokerit ”taivaaseen”? Onko tähän joku viite? Esim. jo edellä mainittu tieteellisen kirjallisuuden pohjalta laadittu diabeteksen Käypä hoito -suositus päätyy suosittelmaan diabeetikoille
    hedelmiä, marjoja ja kasviksia vähintään 6 annosta/päivä. Siis enemmän kuin ravitsemussuositus perusterveille (5 annosta). Uskon että tallaista suositusta ei olisi annettu jos hedelmät aiheuttaisivat voimakkaita verensokerin vaihteluita. Omassa elimistössäni en ainakaan koe mitään ”sokerihumalaa” tai sen jälkeistä kovaa väsymystä
    hedelmien nauttimisen jälkeen (kuten taas esim. karkkipussin). Kokeeko joku muu? Maltillinen verensokerin nousu ja sitä seuraava ”insuliinipiikki” ovatkin mielestäni täysin luonnollisia eivätkä mikään kauhun tai välttelyn aihe. Edelleen, jos ihminen haluaa säilyttää fyysisen suorituskykynsä, ovat sokeri ja insuliini välttämättömiä; kuten Myy itsekin toteaa on insuliini anabolinen hormoni parantaen lihasten palautumista ja suorituskykyä niiden sokerivarastoja täydentäen.

    Pahoittelen että tästä tuli näin pitkä, mutta en malttanut keskeyttää kirjoitusripuliani:)

    Kiitos mielenkiintoisesta ja kivasti kirjoitetusta blogista!

  8. Mikko Says:

    Olisi kiva, jos kommentoijat ilmoittaisivat lääketieteellisen kompetenssinsa, kun esittävät väitteitänsä. Meidän diabeetikoiden on vähän hämmentävää lukea noita fanaatikoiden vuodatuksia.

  9. Ravintotietoinen Says:

    Jaa millähän perusteella rasvan palamiseen tarvitaan hiilihydraatteja? Ketoosihan perustuu siihen, että elimistöllä ei ole enää kattavaa hiilihydraattivarastoa (ensisijainen energiavarasto), elimistöön jo varastoituneet hiilarit on käytetty muutaman päivän sisällä, jonka jälkeen keho alkaa käyttää elimistössä olevaa ylimääräistä rasvaa. Siksi monet laihduttavat aluksi ketoosin avulla, koska se on nopeaa. Ja rasva itsessään ei aiheuta minkäänlaisia sairauksia, JOS osaa valita niitä pelkkiä hyviä rasvoja. Kovat eläinrasvat, transrasvat ja LDL-kolesteroli aiheuttavat sitten näitä sydänsairauksia, diabetesta ynnä muuta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: