Riutumisesta: riittääkö raakaruoka?

by

Saimme Pulmakulmaamme kiintoisan viestin kera kysymysten/kommenttien, johon haluamme sanoa vastineeksi muutaman sanasen. Tässä viesti:

En ole ollenkaan vakuuttunut, että raakaruokavaliolla voi elää loppuelämänsä. Ystäväni hurahti raakaruokavalioon ja nyt kun tuloksia alkaa näkyä hänen ruokavaliostaan, hän näyttää enemmänkin aliravitulta kuten te kuvissa. Tulee mieleen Hollywoodin riutuneet size 0 näyttelijät. Kysyin raakaruokavaliosta myös toiselta ystävältäni joka sattumoisin on lääkäri ja hän oli samaa mieltä pelkällä raakaruokavaliolla ei tule toimeen ei siis ainakaan ystäväni joka syö nykyään todella vähän. Totta kai olen samaa mieltä, että hedelmiä ja kasviksia tulisi syödä runsaasti mutta olen hyvin skeptinen, että raakaruoka olisi tie hyvään terveyteen. Miksi sitten läpi historian ruokia on kuumennettu, miksi yhtäkkiä raakaruoan syöminen olisikin parempi. Totta kai nykyään tietyissä vihanneksissa on kaikenmaailman torjunta-aineet mutta saasteita yms. on joka puolella, vaikka kuinka söisin raakaruokaa en tule välttymään niiltä. Mutta ennen kaikkea minun tarvitsee vain katsoa ystävääni ja teidän kuvia tällä palstalla vakuuttuakseni asiasta, että jotain puutoksia näyttää olevan kun iho on riutunut ja jotenkin näytätte aliravituilta. Lisätkää ihmeessä ruokaan vihanneksia, pähkinöitä, hedelmiä mutta syökää silti monipuolisesti.”

Ja vastauksemme tähän: Hei! Kiitos joka tapauksessa kommentistasi, vaikka se aavistuksen pisteliäältä vaikuttikin :) Näitä asioita on kuitenkin hyvä nostaa esiin, jos ne jonkun (muunkin) mieltä vaivaavat. Joitakin huomioita/vastauksia lyhyesti:

1. Millä tahansa ruokavaliolla voi itsensä ns. riuduttaa syömällä liian vähän, mihin emme todellakaan tähtää. Tätä olemme halunneet korostaa, ja kannustaa syömään reilusti, myös kalorisesti. Jos kaverisi tai kuka tahansa raakaruokailija syö liian vähän, se ei tarkoita että raakaruoka sinällään olisi riittämätöntä.  

2. Itselläni päivittäinen kalorimäärä vaihtelee nykyisellään 2000 ja 3000 kcal välillä, enkä 4-5 aterialla todellakaan koe nälkää päinvastoin kuin ennen, jolloin kasvispainotteisella sekaruokavaliolla (sis. kala, maito, muna) ja vastaavilla kalorimäärillä olin jatkuvasti nälkäinen.  

3. Paino ei meillä kummallakaan raakaruokapainotteisen ravinnon myötä myöskään ole pudonnut, joskin lihasta on hivenen tullut lisää. Urheilu sujuu aina vaan paremmin, ja viimeksi eilen sain kiipeilysessiossa osakseni ihmettelyä näkyvän ja varsin hyväkuntoisen lihaksistoni ansiosta :) En myöskään laske riutuneisuudeksi/huonokuntoisuudeksi sitä, että hyvin vähäisellä lajispesifillä treenillä on kuluneen kesän paras saavutukseni leuanvedossa ollut 14 + 10 + 6 toistoa. Ihan vain yhtenä esimerkkinä. Toki moni ei ole tottunut siihen, että naisella voivat lihakset näkyä ja erottua, joten fyysinen olemus, joka ei ole pelkästään pyöreän pehmeä, saatetaan kulttuurissamme tulkita riutuneisuudeksi. Myöskin perimä ja luuston rakenne toki vaikuttavat, ja itse olemmekin aina olleet runsaasta syömisestä huolimatta pienikokoisia ja ”vähärasvaisia” (näkisittepä ”ajokoiramaisen” isämme!). Suomessa monet ovat nykyään myöskin jenkkityyliin tottuneet rasvamakkaroihin ja pulleuteen, ja aiemmin ylipainoiseksi luokiteltu on nykyään ”normaalipainoinen”, jotta ihmisten mieliä ei pahoitettaisi (vrt. vaatevalmistajien kasvavat vaatekoot: entinen S on nykyinen XS jne..). Ehkä ulkoista olemustamme kannattaakin ennemmin verrata maratoonareihin, tanssijoihin ja kiipeilijöihin kuin nakkikioskin keskivertoasiakkaisiin (tai myöskään niihin Hollywood-näyttelijöihin).

4. Kypsennetyssä ruoassa on tiettyjä haittoja, kuten toksiset sivutuotteet ja ravintoaineiden kärsiminen eri tavoin. Näistä on tarkoitus kirjoittaa tarkemmin lähiaikoina. Syömme myös joitakin kypsennettyjä ruokia (esim. quinoa, linssit) edelleen, eli emme ole 100-prosenttisella raakaruoalla. Kuitenkin osittain kypsennetyn aterian haitat huomaa välittömästi olotilassaan ja ruoansulatuksessaan, joten niiden osuus luultavasti on lähinnä pienenemään päin. Ruokaahan on aiemmin historiassa kypsennetty mm. säilyvyyden parantamiseksi ja bakteerien tappamiseksi, eikä esim. karsinogeeneista ole ollut tieteellistä tietoa kuten nykyään. Esim. Suomessa ei tietysti ole tuoretta ruokaa ollut ympäri vuoden saatavissakaan, toisin kuin nykyään (Suomi tai vastaavat pohjoiset alueet eivät mielestämme olekaan ihmiselle suotuisin elinympäristö…). Kaikki eläimet taas syövät luonnossa ruokansa kypsentämättä, eikä niillä ole rappeumasairauksia kuten kypsennettyä ruokaa syövillä lemmikkieläimillä, mistä voidaan myöskin päätellä jotakin.

5. Ihon mahdollista ’riutumista’ tuskin julkaisemistamme pikkukuvista on nähtävissä. Molemmat olemme kokeneet kuivuuden ja mahdollisten juonteiden vähenneen, ja itselläni entinen ihon runsasrasvaisuus siihen liittyvine ongelmineen on myös tasoittunut. Emme tarvitse meikkejä emmekä muutakaan kosmetiikkaa enää kasvoillemme, ja silti saamme kehuja ja meitä luullaan yleensä ennemminkin ikäistämme nuoremmiksi. Emme myöskään enää pala auringossa, mikä on viime aikoina testattu mm eri puolilla Eurooppaa, Lähi-Idässä ja Meksikossa. Itselläni myös sormien iho kestää nykyään kalliokiipeilyä entistä paremmin ja paranee selvästi nopeammin vahingoittuessaan. Huulten krooninen kuivuminenkin on menneisyyttä. Kaiken kaikkiaan voimme todeta raakaravinnolla olleen vain positiivisia vaikutuksia myös ihomme suhteen.

6. Erilaisia muita hyötyjä olemme olotilassamme myös kokeneet, kuten Ullalla allergioiden paraneminen ja itselläni jatkuvien päänsärkyjen ja vatsaongelmien loppuminen. Olemme monista näistä kirjoittaneet blogissamme aiemmin.

7. Mitä tulee lääkäreihin ja heidän näkemyksiinsä ravitsemuksesta, niin oma näkemyksemme on, että lääkäri ei suinkaan ole tässä asiassa paras asiantuntija. Suomalaiseen lääkärikoulutukseenhan sisältyy ylipäätään hyvin vähän ravitsemusasioita, eikä moni lääkäri vaikuta niihin omatoimisestikaan perehtyvän. Itse olen seurannut sekä tätä puutteellista ja vinoutunutta lääkärikoulutusta että siitä johtuvia lääkärikunnan toimia hyvin läheltä. Olen työskennellyt vuosia Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa, ja puolisoni on myös kyseisen tiedekunnan koulutuksen läpikäynyt. Lääkärin tehtävä nyky-yhteiskunnassamme on diagnosoida sairaus ja määrätä siihen lääketehtaan valmistama ”lääke”. Kannattanee siis yksittäisen lääkärin mielipiteen lisäksi kuunnella ravitsemuksen ja erityisesti raaka- ja kasvisruoan tuntijoita.

8. Raakaruokailumme on vasta alkutaipaleella. Emme näin ollen tietenkään voi vielä sanoa, mikä on tilanteemme ja ruokavaliomme vaikkapa 20 vuoden päästä. Toistaiseksi kokemuksemme raakaruokapainotteisesta vegaanisesta ravinnosta ovat olleet vain positiivisia, erityisesti lisättyämme hedelmien osuutta entisestään ja vähennettyämme vastaavasti näkyvien rasvojen osuutta. Seuraamme kuitenkin mielenkiinnolla myös muiden kokemuksia ja tutkimustuloksia, ja onhan mahdollista että syystä tai toisesta joskus muutamme suuntaamme. Kenties joskus myöskin uteliaisuuttamme ja varmuudeksi testautamme itseämme erilaisten välttämättömien ravintoaineiden suhteen (esim. B12- ja D-vitamiini). Maailmassa on kuitenkin lukuisia raakaruokavaliota vuosikymmeniä menestyksekkäästi noudattaneita, joten sikälikään tämän ruokavalion pitkäaikainenkaan noudattaminen ei vaikuta mahdottomalta.

Loppukaneettina ja yhteenvetona haluamme sanoa, että syökää raakaruokailijat riittävästi kaloreita, erityisesti hiilihydraatteja hedelmistä sekä runsaasti kasviksia, ei liikaa öljyjä ja muuta rasvaa, ja URHEILKAA! Paino pysyy varmasti riittävänä kun syö riittävästi ja käyttää lihaksiaan – ja olo kohenee muutenkin monin tavoin.

6 vastausta to “Riutumisesta: riittääkö raakaruoka?”

  1. Sanna Says:

    oon joskus lukiessani miettinyt, minkäikäsii ootte. kuvien perusteella oisin veikannut oman ikäni luokkaa eli noin neljännesvuosisata. maisteriuden/tohtoriuden perusteella ikää on oltava ehkä himpan verran enemmän. musta näytätte tosi nuorilta.

    minkälainen suhtautuminen lääketieteellisessä on keskimäärin ruokavalioihin, jotka eivät noudata perinteistä lautasmallia.

    kuinka paljon urheilette keskimäärin? ja mitä syötte ennen ja jälkeen uhreilun?

    sen oon huomannut, että pirtelöt, joissa ei oo mielettömästi rasvaa (kuten siemeniä desii), toimivat todella hyvin kiipeilyä edeltävänä ateriana. tästä on hyvä jatkaa :) pitäs kehitellä jokin tosi toimiva aamupaladuuniin. oon erityislasten koulussa tekees sijaisuuksii, joten skarppius ja iloinen mieli ovat valttia.

  2. elina Says:

    Sanna, mä olen 31 ja risat ja Ulla onkin ”oikeasti nuori” eli 26 ja vähän päälle :) Usein meitä arvellaan suht saman ikäisiksi, mutta ehkä se johtuu osittain siitä että ollaan aika saman kokoisia ja äkkiseltään vähän saman näköisiäkin noin yleisesti…

    Lääkiksessä tietysti julkisesti kannatetaan virallisia ravitsemusnäkemyksiä, mutta toki sinne mahtuu paljon porukkaa ja monenlaista henkilökohtaista mielipidettä. Ainakin oman alani parissa kyllä jokainen taitaa tietää että tuoreet kasvikset ja hedelmät on se tärkein juttu mitä ihmiset pitäis saada enemmän syömään – ja meidänkin tutkimusprojektin piirissä kasvisten syöntiä on käytetty ”terveellisen syömisen” mittarina.

    Mä olen nyt työskennellyt pari vuotta pääosin etänä, joten ei kovin usein tarvi miettiä noita eväskuvioita. Mutta silloin kun oon ns. työpaikalla niin aika usein syön ’vaan’ hedelmiä ja joskus on joku salaatti boksissa mukana. Aiemmin oli jotain patukoita/trail mixejäkin joissa gojia yms, mutta aika pitkälti multa on viime aikoina jäänyt nuo kuivakammat jutut pois ja tykkään päiväsaikaan popsia helposti sulavia hedelmiä ja vihanneksia. Ehkäpä säkin voisit kokeilla jotain pirteetä hedelmäpohjaista settiä mukaan duuniin? Jos taas jotain tuhdimpaa/rasvasempaa haluaa niin ehkä liotetuista siemenistä ja kuivatuista hedelmistä sais kivan kokonaisuuden… Tai raakapuuro liotetusta tattarista ja marjoista?

    Jonkun verranhan me ollaan urheiluista ja niihin liittyvistä syömisistä raportoitukin, mutta varmaan vois taas tehdä vähän päivitystä, itse asiassa ajattelinkin tehdä jatkossa joitain treenipainotteisempia postauksiakin. Mulle (ja Ullallekin nähtävästi) maistuu kyllä mikä vaan hedelmä tai hedelmäpainotteinen pirtelö urheilun yhteydessä. Erityisesti ne banaanit, jotka muuten vaikuttavat olevan yleismaailmallisestikin aika suosittua kiipeilyruokaa kaikenlaisten kiipeilijöiden keskuudessa :D

    Iloista syksyä sulle!

  3. Satu Says:

    Hei,

    entä se näkökohta, että nykyisissä hedelmissä olisi vähemmän vitamiineja yms. verrattuna siihen aikaan, kun ihminen oli vaan tropiikissa syömässä niitä? Tai tropiikista Suomeen raakoina rahdatut hedelmät, miten niiden ravintoarvot vs. tropiikissa kypsänä syötävä hedelmä?

  4. ulla Says:

    Hei Satu!

    On varmasti totta, että viljellyt ja usein pitkälle jalostetut hedelmät ym. eivät vastaa villinä kasvavia tovereitaan. Olemmekin suositelleet usein villivihannesten ja marjojen hyödyntämistä, sillä ne ovat aina viljeltyä ruokaa ravinteikkaampia. Ne eivät ole myöskään kärsineet kuljetuksesta ja pitkistä säilytysajoista. Itse käytän varsin vähän trooppisia hedelmiä, jos banaania ei lasketa. Syön pääsääntöisesti eurooppalaisia hedelmiä ja marjoja kauden mukaan. Ensisjiaisesti ekologisista syistä, mutta myös siksi, että monet kauempaa tuodut hedelmät eivät tosiaan vastaa laadultaan ollenkaan paikallisesti syötyä. Kuitenkin, jos verrataan hedelmiä (trooppisia tai muita) muuhun saatavilla olevaan ruokaan Suomessa, ovat ne edelleen merkittävästi ravinteikkain vaihtoehto, joten niitä kannattaa suosia niin viljeltyinä kuin villeinäkin. Nyt varsinkin on vielä saatavilla niin kotimaisia marjoja kuin omenoitakin, joten niitä kannattaa ahmia kaksin käsin!

  5. Tommi Says:

    Kiitoksia mielenkiintoisesta blogista!

    Tämä osui silmiini:
    >Kuitenkin osittain kypsennetyn aterian haitat huomaa välittömästi
    >olotilassaan ja ruoansulatuksessaan, joten niiden osuus luultavasti on >lähinnä pienenemään päin.

    Eikö kuitenkin ole niin, että osa kasviksista kuten porkkana on vaikeasti sulavia ja niiden kohdalla kypsennyksen luulisi van helpottavan ruoansulatusta?

  6. elina Says:

    Tommi, kiitos kehuista ja kysymyksestäsi!

    Viittaan tuossa oikeastaan vain niihin ruoka-aineisiin, joita itse käytän kypsennettynä, kuten ns. pseudoviljoihin ja joihinkin palkokasveihin. Tuohon voisikin lisätä myös, että voisin kypsennettyä, kunnolla lämmintä ruokaa kaivatessani siirtyä noista edellä mainituista enemmän kypsennettyihin vihanneksiin ja juureksiin, joita tällä hetkellä käytän minimaalisesti.

    Käytän porkkanaa ja muita juureksia sekä ’kovempia’ vihanneksia kuten parsakaalia ylipäätään melko pieniä määriä lähinnä mehustettuna, blendattuna tai raastettuna. Ajattelen näiden valmistustapojen helpottavan juuri niiden vähän hankalampaa sulatettavuutta (verrattuna ’pehmeämpiin’ vihanneksiin kuten salaatit, kurkut, tomaatit, paprikat, kesäkurpitsa jnejne), enkä ole näin valmistettuna kokenut mitään selkeitä ongelmia niiden sulamisessa.

    En kylläkään mielelläni söisi hirvittävän suuria määriä näitä kovia vihanneksia kerralla, ainakaan sellaisenaan vain pureskelemalla. Monet pitkälti raakakasvisruokaa suosivat nauttivatkin nimenomaan edellämainittuja myös kevyesti kypsennettynä esim. höyrytettynä ja itsekin voisin kokeilla myös tällaista valmistustapaa, joka kuitenkin melko hyvin säilyttää ravintoaineet. Kuitenkin oma näkemykseni on, että kypsennystäkin parempia vaihtoehtoja ovat sellaiset (kuten yllä mainitsemani) valmistusmuodot, joissa kasvin kuituja ja soluseiniä rikotaan, mutta ilman kuumennusta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: