Riutumisesta: riittääkö raakaruoka?

Saimme Pulmakulmaamme kiintoisan viestin kera kysymysten/kommenttien, johon haluamme sanoa vastineeksi muutaman sanasen. Tässä viesti:

”En ole ollenkaan vakuuttunut, että raakaruokavaliolla voi elää loppuelämänsä. Ystäväni hurahti raakaruokavalioon ja nyt kun tuloksia alkaa näkyä hänen ruokavaliostaan, hän näyttää enemmänkin aliravitulta kuten te kuvissa. Tulee mieleen Hollywoodin riutuneet size 0 näyttelijät. Kysyin raakaruokavaliosta myös toiselta ystävältäni joka sattumoisin on lääkäri ja hän oli samaa mieltä pelkällä raakaruokavaliolla ei tule toimeen ei siis ainakaan ystäväni joka syö nykyään todella vähän. Totta kai olen samaa mieltä, että hedelmiä ja kasviksia tulisi syödä runsaasti mutta olen hyvin skeptinen, että raakaruoka olisi tie hyvään terveyteen. Miksi sitten läpi historian ruokia on kuumennettu, miksi yhtäkkiä raakaruoan syöminen olisikin parempi. Totta kai nykyään tietyissä vihanneksissa on kaikenmaailman torjunta-aineet mutta saasteita yms. on joka puolella, vaikka kuinka söisin raakaruokaa en tule välttymään niiltä. Mutta ennen kaikkea minun tarvitsee vain katsoa ystävääni ja teidän kuvia tällä palstalla vakuuttuakseni asiasta, että jotain puutoksia näyttää olevan kun iho on riutunut ja jotenkin näytätte aliravituilta. Lisätkää ihmeessä ruokaan vihanneksia, pähkinöitä, hedelmiä mutta syökää silti monipuolisesti.”

Ja vastauksemme tähän: Hei! Kiitos joka tapauksessa kommentistasi, vaikka se aavistuksen pisteliäältä vaikuttikin :) Näitä asioita on kuitenkin hyvä nostaa esiin, jos ne jonkun (muunkin) mieltä vaivaavat. Joitakin huomioita/vastauksia lyhyesti:

1. Millä tahansa ruokavaliolla voi itsensä ns. riuduttaa syömällä liian vähän, mihin emme todellakaan tähtää. Tätä olemme halunneet korostaa, ja kannustaa syömään reilusti, myös kalorisesti. Jos kaverisi tai kuka tahansa raakaruokailija syö liian vähän, se ei tarkoita että raakaruoka sinällään olisi riittämätöntä.  

2. Itselläni päivittäinen kalorimäärä vaihtelee nykyisellään 2000 ja 3000 kcal välillä, enkä 4-5 aterialla todellakaan koe nälkää päinvastoin kuin ennen, jolloin kasvispainotteisella sekaruokavaliolla (sis. kala, maito, muna) ja vastaavilla kalorimäärillä olin jatkuvasti nälkäinen.  

3. Paino ei meillä kummallakaan raakaruokapainotteisen ravinnon myötä myöskään ole pudonnut, joskin lihasta on hivenen tullut lisää. Urheilu sujuu aina vaan paremmin, ja viimeksi eilen sain kiipeilysessiossa osakseni ihmettelyä näkyvän ja varsin hyväkuntoisen lihaksistoni ansiosta :) En myöskään laske riutuneisuudeksi/huonokuntoisuudeksi sitä, että hyvin vähäisellä lajispesifillä treenillä on kuluneen kesän paras saavutukseni leuanvedossa ollut 14 + 10 + 6 toistoa. Ihan vain yhtenä esimerkkinä. Toki moni ei ole tottunut siihen, että naisella voivat lihakset näkyä ja erottua, joten fyysinen olemus, joka ei ole pelkästään pyöreän pehmeä, saatetaan kulttuurissamme tulkita riutuneisuudeksi. Myöskin perimä ja luuston rakenne toki vaikuttavat, ja itse olemmekin aina olleet runsaasta syömisestä huolimatta pienikokoisia ja ”vähärasvaisia” (näkisittepä ”ajokoiramaisen” isämme!). Suomessa monet ovat nykyään myöskin jenkkityyliin tottuneet rasvamakkaroihin ja pulleuteen, ja aiemmin ylipainoiseksi luokiteltu on nykyään ”normaalipainoinen”, jotta ihmisten mieliä ei pahoitettaisi (vrt. vaatevalmistajien kasvavat vaatekoot: entinen S on nykyinen XS jne..). Ehkä ulkoista olemustamme kannattaakin ennemmin verrata maratoonareihin, tanssijoihin ja kiipeilijöihin kuin nakkikioskin keskivertoasiakkaisiin (tai myöskään niihin Hollywood-näyttelijöihin).

4. Kypsennetyssä ruoassa on tiettyjä haittoja, kuten toksiset sivutuotteet ja ravintoaineiden kärsiminen eri tavoin. Näistä on tarkoitus kirjoittaa tarkemmin lähiaikoina. Syömme myös joitakin kypsennettyjä ruokia (esim. quinoa, linssit) edelleen, eli emme ole 100-prosenttisella raakaruoalla. Kuitenkin osittain kypsennetyn aterian haitat huomaa välittömästi olotilassaan ja ruoansulatuksessaan, joten niiden osuus luultavasti on lähinnä pienenemään päin. Ruokaahan on aiemmin historiassa kypsennetty mm. säilyvyyden parantamiseksi ja bakteerien tappamiseksi, eikä esim. karsinogeeneista ole ollut tieteellistä tietoa kuten nykyään. Esim. Suomessa ei tietysti ole tuoretta ruokaa ollut ympäri vuoden saatavissakaan, toisin kuin nykyään (Suomi tai vastaavat pohjoiset alueet eivät mielestämme olekaan ihmiselle suotuisin elinympäristö…). Kaikki eläimet taas syövät luonnossa ruokansa kypsentämättä, eikä niillä ole rappeumasairauksia kuten kypsennettyä ruokaa syövillä lemmikkieläimillä, mistä voidaan myöskin päätellä jotakin.

5. Ihon mahdollista ’riutumista’ tuskin julkaisemistamme pikkukuvista on nähtävissä. Molemmat olemme kokeneet kuivuuden ja mahdollisten juonteiden vähenneen, ja itselläni entinen ihon runsasrasvaisuus siihen liittyvine ongelmineen on myös tasoittunut. Emme tarvitse meikkejä emmekä muutakaan kosmetiikkaa enää kasvoillemme, ja silti saamme kehuja ja meitä luullaan yleensä ennemminkin ikäistämme nuoremmiksi. Emme myöskään enää pala auringossa, mikä on viime aikoina testattu mm eri puolilla Eurooppaa, Lähi-Idässä ja Meksikossa. Itselläni myös sormien iho kestää nykyään kalliokiipeilyä entistä paremmin ja paranee selvästi nopeammin vahingoittuessaan. Huulten krooninen kuivuminenkin on menneisyyttä. Kaiken kaikkiaan voimme todeta raakaravinnolla olleen vain positiivisia vaikutuksia myös ihomme suhteen.

6. Erilaisia muita hyötyjä olemme olotilassamme myös kokeneet, kuten Ullalla allergioiden paraneminen ja itselläni jatkuvien päänsärkyjen ja vatsaongelmien loppuminen. Olemme monista näistä kirjoittaneet blogissamme aiemmin.

7. Mitä tulee lääkäreihin ja heidän näkemyksiinsä ravitsemuksesta, niin oma näkemyksemme on, että lääkäri ei suinkaan ole tässä asiassa paras asiantuntija. Suomalaiseen lääkärikoulutukseenhan sisältyy ylipäätään hyvin vähän ravitsemusasioita, eikä moni lääkäri vaikuta niihin omatoimisestikaan perehtyvän. Itse olen seurannut sekä tätä puutteellista ja vinoutunutta lääkärikoulutusta että siitä johtuvia lääkärikunnan toimia hyvin läheltä. Olen työskennellyt vuosia Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa, ja puolisoni on myös kyseisen tiedekunnan koulutuksen läpikäynyt. Lääkärin tehtävä nyky-yhteiskunnassamme on diagnosoida sairaus ja määrätä siihen lääketehtaan valmistama ”lääke”. Kannattanee siis yksittäisen lääkärin mielipiteen lisäksi kuunnella ravitsemuksen ja erityisesti raaka- ja kasvisruoan tuntijoita.

8. Raakaruokailumme on vasta alkutaipaleella. Emme näin ollen tietenkään voi vielä sanoa, mikä on tilanteemme ja ruokavaliomme vaikkapa 20 vuoden päästä. Toistaiseksi kokemuksemme raakaruokapainotteisesta vegaanisesta ravinnosta ovat olleet vain positiivisia, erityisesti lisättyämme hedelmien osuutta entisestään ja vähennettyämme vastaavasti näkyvien rasvojen osuutta. Seuraamme kuitenkin mielenkiinnolla myös muiden kokemuksia ja tutkimustuloksia, ja onhan mahdollista että syystä tai toisesta joskus muutamme suuntaamme. Kenties joskus myöskin uteliaisuuttamme ja varmuudeksi testautamme itseämme erilaisten välttämättömien ravintoaineiden suhteen (esim. B12- ja D-vitamiini). Maailmassa on kuitenkin lukuisia raakaruokavaliota vuosikymmeniä menestyksekkäästi noudattaneita, joten sikälikään tämän ruokavalion pitkäaikainenkaan noudattaminen ei vaikuta mahdottomalta.

Loppukaneettina ja yhteenvetona haluamme sanoa, että syökää raakaruokailijat riittävästi kaloreita, erityisesti hiilihydraatteja hedelmistä sekä runsaasti kasviksia, ei liikaa öljyjä ja muuta rasvaa, ja URHEILKAA! Paino pysyy varmasti riittävänä kun syö riittävästi ja käyttää lihaksiaan – ja olo kohenee muutenkin monin tavoin.