Luonnollisempia oliiveja

Koin ilonhetken vakkarimarketissani Alnaturassa Saksassa, kun valikoimaan oli ilmaantunut pastöroimattomia oliiveja, vieläpä suhteellisen kohtuullisella hinnalla. Jee! Oliiveilla ei ole kovinkaan merkittävää osaa ruokavaliossani, mutta koska kuitenkin silloin tällöin syön pastöroituja/ei-raakoja luomuoliiveja, on tietysti hauskaa, jos tällaisenkin pienen yksityiskohdan voi vaihtaa entistä parempaan vaihtoehtoon. Tosin onhan mahdollista, että pastöroimattomuus ei vielä takaa täyttä raakuutta, vaan kenties jossain muussa käsittelyvaiheessa on kuumennusta voitu käyttää? Tästä en äkkiseltään löytänyt tarkempaa tietoa. No, joka tapauksessa ainakin yksi negatiivinen askel vähemmän.

Suomessa en ole raaka-/pastöroimattomiin oliiveihin vielä törmännyt, mutta jos sellaisia haluaa testata, niin kannattaa suunnata nettiostoksille esim saksalaiseen Keimlingiin tai brittiläiseen The Raw Greek -putiikkiin. Myös Detox Your World myy raakaoliiveja.

Keimlingin valikoimissa on kahta oliivilajiketta, thrumbaa (250 g/ 5.95 €) ja kalamataa (400 g /11.50 €). Olen testannut näitä molempia, ja suosittelen thrumba-lajiketta, joka on pinnaltaan kurttuinen, rakenteeltaan tiivis ja ikään kuin vähän kuivattu. Ei kovin suolainen, mutta öljyinen ja vahvasti ’oliivinen’ aromiltaan, melko erilainen kuin markettioliivit. Keimlingin kalamata-oliivit taas olivat erittäin kirpeitä, ja jouduin marinoimaan niitä saadakseni ne syömäkelpoisiksi. Ilmeisesti ne olisivat myöskin säilytyksen myötä vähitellen kesyyntyneet, mutta en malttanut odottaa… Näitä en kuitenkaan hankkisi uudelleen, thrumbaa olen sen sijaan ostanut useamman kerran.

The Raw Greekin tarjonnan testaaminen on vasta suunnittelun asteella, mutta saatavilla näyttäisi olevan throuba-lajiketta (vastannee em. Keimlingin thrumbaa? 500g / £7) sekä suolatonta kalamataa (250 g / £4), joka kuvauksesta päätellen lienee samankaltainen kuin em. Keimlingin vastaava. Raw Greekistä saa myös suolattomia aurinkokuivattuja tomaatteja, joita olen aikonut tilata ison satsin joskus lähitulevaisuudessa.

Detox your worldin oliivit ovat nettikaupan informaation mukaan ’100% raw’, mutta oliivitölkeistä asia ei mitenkään ilmennyt. Ehkä kuitenkin ovat oikeastikin raakoja? Joka tapauksessa erinomaisia isoja ja meheviä, eri tavoin maustettuja palleroita. Muistaakseni aikanaan testaamani maut olivat ’classic’ ja ’pistou’ eikä kummassakaan ollut mitään valittamista. Hinnat 260g / £4, ja samalla vaivalla ko. kaupasta tietysti saa monenlaista muutakin.

Ehkäpä voisit myös ehdottaa lähimmälle luomukauppiaallesi pastöroimattomien oliivien ottamista valikoimaan? Hyvä vaihtoehto voisi olla vaikkapa juuri tuo tuore löytöni; kyseiset herkulliset kalamata- ja vihreät luomuoliivit tulevat Kreikasta, valmistaja/tuottaja on Mani-Bläuel. Hinta oli Saksassa kolmen euron kieppeillä per 250 g (paino pelkkiä oliiveja, säilötty ilman nestettä). Nämä ovat laadukkaita perusoliiveja, ei mitään yllätyksiä kuten esim. odottamatonta kitkeryyttä. Jotain yrttejä oli vähän messissä ja suolaisuus oli kaltaiselleni suolanvieroksujallekin kohtuuden rajoissa.

Inkivääriä lääkkeeksi

Jauhettu inkivääri on mausteena varmasti kaikille tuttu, mutta vaatimattoman näköinen tuore juuri on saattanut jäädä monelle vieraammaksi. Lähinnä piparkakkujen ja glögin ohella sitä on nähty aasialaisissa ravintoloissa niin thai-ruokaan raastettuna kuin sushin ohessa tarjoiltuna. Sitä saa kuitenkin useimmista tavallisista ruokakaupoista edulliseen hintaan. Kääntöpuolena on kuitenkin sen alkuperä, sillä inkivääri tulee useimmiten Kiinasta. Kiinan maaperä on yksi saastuneimpia, eikä luomutuotannon valvontakaan ole ollut ongelmatonta. Joskus törmää kuitenkin myös muualta tuotuun inkivääriin, joten kannattaa pitää silmät auki ja viimeistään silloin tarttua tilaisuuteen. Jääkaapissa se myös säilyy pitkään, joten sitä voi hieman vaikka hamstrata.

Inkivääri on perinteisen kiinalaisen lääketieteen suosikki, mutta se on tunnettu pitkään jopa länsimaisessa lääketieteessä. Inkivääri toimii niin vatsakipujen kuin pahoinvoinninkin lievittäjänä. Sitä on syötetty merisairaille sekä raskauspahoinvoinnista kärsiville. Tällä hetkellä Evira tosin suosittaa inkiväärin välttämistä kokonaan raskaus- ja imetysaikana. Kovin tieteellisesti pitävää selitystä en tälle suositukselle kuitenkaan löytänyt ja suhtaudunkin varsin skeptisesti tällaisiin kieltoihin. Lisäksi kiellossa mitä ilmeisemmin viitataan inkiväärivalmisteisiin, ei tuoreeseen inkivääriin. Kannattaa siis käyttää harkintaa ja punnita ainakin inkiväärin välttämättömyys ruokavaliossa. Itse luotan kuitenkin enemmän inkiväärin kaltaisiin kasviksiin kuin kemiallisiin nappeihin, joita huoletta syötetään myös raskaana oleville. Toisin kuin esim. vastaavaan tarkoitukseen käytetyt kemialliset lääkkeet, inkiväärin vaikutus ei kohdistu keskushermostoon vaan vatsan toimintaan ja on todettu jopa tehokkaammaksi.

Inkiväärin avulla voidaan hoitaa myös kuumepotilaita, sillä inkivääri lievittää tulehdustiloja. Merkittävintä onkin sen käyttömahdollisuus tulehduksiin liittyvien nivelsairauksien hoidossa. Sen lisäksi, että inkivääri hillitsee tulehdusta se myös lievittää kipua. Itse kokeilisin sitä myös korvatulehduksista tai tulehdusriskissä olevista haavoista kärsiville potilaille. Lisäksi inkivääriä on käytetty menestyksekkäästi lisäämään notkeutta. Muita käyttötarkoituksia inkiväärille on löydetty astman ja allergioiden hoidossa, sillä se irrottaa limaa keuhkoista. Inkiväärin puhdistavat vaikutukset ulottuvat niin sisäelinten kuin ihon hyvinvointiin.

Itse laitan useimmiten palan inkivääriä pirtelön joukkoon, mutta inkivääriä voi käyttää myös moneen muuhun. Raastettuna se piristää salaatinkastikkeita, tahnoja ja keittoja. Inkivääriä kannattaa yhdistää esim. curryyn, korianteriin ja kaneliin. Inkivääriä voi myös sekoittaa hienonnettuna juomaveteen. Inkivääriveden kannattaa antaa hetki seistä, jotta maku ehtii liueta.

Sipulinen raakaleipä

Entisenä leipäaddiktina kaipaan silloin tällöin jotain leivän kaltaista litteää mussutettavaa hedelmien ja vihannesten oheen. Leipämäisten raaka-asioiden reseptit sisältävät useimmiten runsaasti siemeniä, mikä johtaa paitsi tolkuttomaan rasvan määrään, myös rapeaan ’kräkkerimäiseen’ koostumukseen, jollainen ei mielestäni toimi niin hyvin leivän korvikkeena.

Kehittelin siksi vaihtoehdon, joka ei pohjaudu siemeniin eikä pähkinöihin, vaan liotettuihin ja idätettyihin pseudoviljoihin. Tämän leipäsen olemuksesta tuli perus raakakorppua pehmeämpi, ennemminkin aavistuksen sitkeä kuin rapea.

Raakaleivän ainekset:

• 2dl quinoaa liotettuna ja idätettynä (~2 pv)
• 2,5 dl tattaria liotettuna (~1h)
• 1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja pilkottuna (käytin öljyttömiä)
• 1 dl rusinoita
• 1 pieni porkkana
• 0,5 dl kuivattua sipulia
• 1 rkl balsamiviinietikkaa
• 1-2 dl vettä

Tehosekoita ainekset tasaiseksi massaksi. Levitä uunipellille leivinpaperin päälle noin sentin paksuiseksi kerrokseksi. Voit toki käyttää myös kuivuria, jos sellaisen omistat. Hauduta/kuivata uunin luukku raollaan noin +40-45C asteessa 8-10 tuntia – niin kauan että koostumus on riittävän kuiva, mutta edelleen pehmeähkö. Itse kuivatin leipää pari tuntia pellillä, ja sitten siirsin sen papereineen ritilälle.

Leipä maistuu sellaisenaan salaattien tai keittojen kera. Siitä voi myös rakentaa monenlaisia maukkaita ’voileipiä’. Itse valitsin tälläkin kertaa päällisiksi suosikkiyhdistelmäni: avokadoa, aurinkokuivattua tomaattia, korianteria ja hivenen cashew-sinappikastiketta.

Ravitsevia leffavinkkejä

Pimenevät syysillat ovat parasta aikaa elokuvien katseluun. Myös ravinnosta on tehty viime vuosina useampia mielenkiintoisia täyspitkiä elokuvia, jotka kannattaa ehdottomasti tsekata. Esimerkiksi seuraava nelikko tarjoaa erilaisia lähestymistapoja asiaan.

Juuri näkemäni Food, Inc. ei sinänsä tarjonnut itselleni mitään mullistavaa tietoa, mutta suosittelen sitä etenkin, jos elintarvikebisneksen salat eivät ole vielä täysin hallussa. Elokuvassa puheenvuoron saavat niin ruoantuottajat kuin -kuluttajatkin. Haastattelusa on mm. Oikean ruoan puolesta -kirjallaan mainetta niittänyt Michael Pollan. Valitettavasti Monsanton ja eräiden elintarvikejättien edustajat olivat kieltäytyneet järjestään haastatteluista, joten emme heidän omaa ääntään saa kuulla. Mutta esimerkiksi Monsanton rooli USA:n (ja enenevässä määrin myös Euroopan) ruokabisneksessä tulee hyvin selväksi. Food, Inc. käsittelee myös monipuolisesti sekä eläinperäisen että kasvisruoan tuotantoa. Tietysti kysymys on USA:sta, jossa tilanne on vielä astetta pidemmällä, mutta ei monessa asiassa erityisen kaukana Euroopasta, varsinkaan Suomesta.

Samankaltaisia teemoja käsittelee myös varsin erinomainen Food Matters. Näkökulma on edellistä enemmän kansanterveyskysymyksissä ja tarkastelussa ovat niin ruokailutottumukset kuin lääketeollisuus. Elokuva haastaa vallitsevan ajattelumallimme ravinnon ja terveyden yhteyksistä sekä modernista terveydenhuollosta. Osittain myös Euroopassa kuvatussa dokumentissa äänessä ovat niin lääkäri, biologi kuin Suomessakin tunnetuksi tullut raakaruoka-aktivisti David Wolfe.

Jo hieman vanhempaa tuotantoa oleva hittielokuva Supersize Me on edelleen ajankohtainen. Se käsittelee ravintoa hieman viihteellisemmällä otteella, perusterveellisiä elämäntapoja noudattavan ohjaajan siirtyessä roskaruokaravintoloiden koekaniiniksi. Tämän elokuvan ajaksi ei todellakaan tee mieli varata viereen sipsikulhoa! (Itseltäni meinasivat jäädä salaatitkin syömättä…)

Raakaruokapiireissä paljon julkisuutta saanut Simply Raw: Reversing Diabetes in 30 Days on ehkä hieman hitaasti etenevä, mutta ajatuksia herättävä. Gabriel Cousensin Tree of Life -keskuksessa tapahtuva ruokavaliokokeilu muuttaa dokumentin diabeetikkojen elämää osoittaen samalla millaisia vaikutuksia ravinnolla voi olla. Erityisesti jokaisen diabeetikon tulisi nähdä tämä, mutta kyseinen projekti on ylipäätään yksi hyvä osoitus siitä, että raakaruokavalio toimii. Elokuvan saaminen käsiinsä voi olla hieman haastavaa, mikäli sitä ei halua ostaa. Se on mahdollista kuitenkin löytää ilmaiseen online-katseluun pienellä googlettelulla.

Kurpitsakeitto

Syksyn edetessä ovat erilaiset keitot muuttuneet yhä houkuttelevammiksi ja vallanneet alaa illallispöydästäni. Raa’at vihannes- ja juurespohjaiset sopat tuovat herkullista vaihtelua salaattien tilalle tai rinnalle. Välillä aromikkaalla keittokulhollisella on kiva korvata myös makeampi hedelmä-/marjapirtelö vaikka lounasaikaan.

Vastoin perinteistä ajattelua keitosta saa maukkaan ilman pitkää haudutteluakin: tämän kurpitsaisen sopan voi nauttia joko kylmänä tai aavistuksen lämpimänä. Kurpitsaa – joka muuten itse asiassa on hedelmä – ei ainakaan itseni tule kovin monessa muodossa käytettyä, joten keitto on oiva tapa tuoda tämä syksyn hauska väripallero muiden ravinnonlähteiden joukkoon. Kuten vahvasta keltaoranssista sävystä voi arvailla, sisältää kurpitsa runsaasti beetakaroteenia ja lisäksi mm. c-, e- ja b-vitamiineja.

Ainekset kahden hengen annokseen:

• puolisen kiloa kurpitsaa kuorittuna, siemenet poistettuna ja pilkottuna (itse käytin hokkaido-kurpitsaa)
• puolikas punainen paprika
• varsi tai pari selleriä
• muutama taateli
• pari desiä cashewpähkinöitä kermaisuuden aikaansaamiseksi
• pari aurinkokuivattua tomaattia
• parin peukalonpään verran sipulia
• valkosipulin kynsi
• 1 rkl sitruunamehua/vaaleaa balsamicoa
• sopivasti cayennepippuria/chiliä
• maun mukaan laatusuolaa
• vettä
• päälle silputtuja yrttejä (esim. persilja/korianteri/ruohosipuli)

Valmistus: tehosekoita kaikki ainekset (paitsi mahdolliset koristeluyrtit) lisäten vettä mukaan sen verran että saavutat haluamasi paksuuden. Jos haluat keitosta lämmintä, käytä joko lämmitettyä vettä valmistuksessa  tai lämmitä keitto tehosekoituksen jälkeen kevyesti kattilassa. Nopeaa ja näppärää – sitten vain lappamaan syksyn sato suuhun!

European Food Declaration

European Food Declaration on erilaisten kansalaisjärjestöjen yhteenliittymä, jonka tavoitteena on kehittää eurooppalaista maataloutta kestävämpään ja terveempään suuntaan. Vapaasti käännettynä sen tavoite on terve, kestävä, reilu ja yhteistyöhön perustuva, kannustava maatalous- ja ruokapolitiikka. Konkreettisemmin sanottuna kampanjalla pyritään edistämään lähi-, luomu- ja pienviljelyä, lyhentämään ruoan matkaa tilalta lautaselle ja lisäämään maatalouden monimuotoisuutta sekä ehkäisemään muuntogeeniviljelyn yleistymistä. Mukana ovat mm. Maan ystävät, Greenpeace, Attac, Food & Water Watch ja European Public Health and Agriculture Consortium. Maakohtaisesti listoilla vaihtelevat ainakin WWOOF ja Slow food -liike, Demeter sekä Biofair. Suomen yksinäisenä edustajana on hiljaiseloa pitävä Attac.

European Food Declarationin pyrkimyksenä on vaikuttaa EU:n tulevaan 2013 CAP -linjaukseen, eli yleisen maatalouspolitiikan kehitykseen, jonka suunnaksi on alunperin määritelty ”eurooppalaisen ruoantuotannon kilpailukyvyn säilyttäminen”. Kuten varmaan ketään ei yllätä, on siis EU:n, kuten myös kansallisten päättäjiemme, haaveissa mahdollisimman taloudellinen ja määrällisesti tehokas ruoantuotanto, jonka ympäristö- ja terveysnäkökohdat ovat toissijaisia. Erityisesti Suomessa liikehdintä tätä elintarviketeollisuuden lobbaamaa suuntausta vastaan on lähes olematonta. Keski-Euroopassa se sen sijaan näkyy ja tuntuu. Torit, pienet puodit, lähiruoka ja luomu-tuotteet ovat arkipäivää ja tämänkaltaisia kampanjoita toteutetaan aktiivisesti niin ruohonjuuritasolla ruoan alkulähteillä kuin ylemmissä poliittisissa elimissäkin.

Projektin osana Itävallassa järjestettiin mm. yhteensä kolme viikkoa kestänyt ruoan tuottajia osallistava kampanja. Itse otin osaa parina päivänä kokaten kasvisruokaa tilateurastamossa ja seuraten Welsin murteella käytyä kiivasta keskustelua maatalouden tulevaisuudesta. Polkupyörillä ja parilla autolla liikkunut aktivistiporukka siirtyi vaihtelevalla kokoonpanolla kylästä kylään yöpyen ystävällisten tilallisten pihoilla, tai kuten onnellisimmassa tapauksessa – sisätiloissa, koko huoneen peittävässä siskonpedissä. Parin yön pysähdysten aikana kyläläiset lahjoittivat tuotteitaan sekä vapaaehtoisten ruokkimiseen että yhteisen kasvisillallisen järjestämiseen. Parhaimmillaan keskustelutilaisuuksiin osallistui jopa yli 100 henkeä. Viljelijöille tällainen koko kylän yhteinen keskustelufoorumi tuntui olevan erittäin tervetullut, ja ideoita ja mielipiteitä vaihdettiin myöhään yöhön.

Ruoan valmistusta navetan pihalla ja teurastamossa…

Vierailu karjatilalla oli myös sinänsä avartava kokemus. Aamulla todistin kuinka kaksi tuntia vanhat vasikkakaksoset haparoivat omillaan pienessä kopissa etsien maitoa ämpäristä, kun emä makaili masentuneena toisaalla. Isännän selitys aikaiselle vieroitukselle oli tyhjentävä: saadaan lehmä nopeammin ja tehokkaammin maidontuotannon palvelukseen. Sormia hamuilevat, vielä märät ja limaiset pikku vasikat kaikessa säälittävyydessään saivat jäädä keskenään värjöttelemään kolkkoon navettaan. Kaksi keskenkasvuista possua puolestaan kyhjötti pienessä ja likaisessa karsinassa, jonka toinen puoli tarjosi jopa ulkoilumahdollisuuden – lantalan liejuisella sementtilattialla! Tarkkaavaisina kuin koirat nämä teräväkatseiset eläimet seurasivat mielenkiinnolla jokaista tylsän ympäristönsä liikettä kaltereiden takaa. Muidenkaan eläinten oloissa ei ollut kehumista, vaikka kyseessä oli pientila.

Tilan onnekkaat lasten kanssa touhuavat lampaat tuomassa tunnelmaa hippileiriin.

Kasvisruokaa Itävallassa

Ihastuin liftireissuni varrella Wieniin ja asetuin sittemmin tänne vähän pidemmäksi aikaa. Wien on toki viehättävä kaupunki kaikkine puistoineen ja palatseineen, mutta minua vetivät puoleensa vaihtoehtoisemmat meiningit. Lipizzanhevoset ja sinfoniakonsertit riittävät lähinnä turisteille. Tanssifestivaaliavajaisia, reggaebileitä, graffiteja ja elektromusiikkia on tarjolla joka nurkalla, jos vain osaa etsiä. Auringosta ja piknikeistä nauttimisen ohella olen käynyt niin kiipeämässä kuin parkourtreeneissäkin ja tietysti tutustunut myös kasvisruokaskeneen.

Wienissä, kuten saksankielisissä maissa ylipäätään, on luomukauppoja tarjolla ympäri kaupunkia. 86% itävaltalaisista sanookin ostavansa säännöllisesti joitakin luomutuotteita ja luomutuotanto on kasvanut 51% sitten vuoden 2003. Pientä supermarkettia muistuttavien kauppojen kuten Biomarkt Maranin valikoimista löytyy kaikki mahdollinen luomuna vihanneksista viineihin ja lihoista kosmetiikkaan. Superruokia on turha etsiskellä, sillä niitä ei ole. Jopa kookosöljyä sain hieman haeskella, mutta sitä sentään on tarjolla. Myös tavallisissa kaupoissa luomuvalikoimat ovat yleensä hyvät. Torilla ei luomua välttämättä näy, mutta esim. banaaneja saattaa saada ennen sulkemisaikaa  ison kassin eurolla, joten tämä vaihtoehto on varsin houkutteleva. Ei niin edullista, mutta kattavaa toritarjontaa kannattaa ehdottomasti käydä ihmettelemässä Naschmarktilla, jossa on kauden mukaan tarjolla monenlaisia tuoreita taateleita, harvinaisempia yrttejä ja varsinkin maistiaisia!

Vaikka itävaltalainen keittiö ei keskimäärin juuri kasvissyöjän mieltä lämmitä, on kasvisravintoa helppo löytää. Ei niin suositeltavien, mutta edullisten falafel- ja nuudeliwokkikojujen lisäksi valittavana on useita kasvisravintoloita myös keskustan ulkopuolella. Raakaruokaa on kuitenkin kehnosti tarjolla. Esim. Landia tarjoaa tofua salaatilla, joka on parempi vaihtoehto kuin tofu riisillä tai muulla tärkkelyspitoisella lisukkeella. Salaatille kannattaa suunnata joko jenkkiketju Loving Hutiin tai pikkuiseen, mutta viihtyisään Muskatiin Brunnenmarktin laidalla. Hauskana vaihtoehtona mainittakoon Deewan, jonka pakistanilaisessa buffet’ssa on tarjolla aina kasvisvaihtoehtoja ja maksu hoidetaan omantunnon mukaan. Salaatilta ei tosin kannata liikaa odottaa. Graziin eksyville salaatteja ja perinteistä vegaanibuffet’ta tarjoilee erinomainen ja edullinen Ginko.

Toisenlaisten ruokaelämysten toteuttamiseen voi itsekin osallistua suuntaamalla IDA:an. Idee Direkte Aktion on anarkistishenkinen aktivistien yhteenliittymä, jolla on oma keskuksensa Westbahnhofin läheisessä kellarissa. Bileiden ja poliittisen toiminnan ohella IDA:lla on tarjolla tiistai-iltaisin ilmainen kasvisateria, jota olen itsekin käynyt valmistamassa. Raaka-aineet saadaan pääasiallisesti kauppojen roskiksista tai vähäisillä juomarahoilla, joten ruoka on useimmiten yksinkertaista kuten vihannespataa ja jonkinlaista salaattia tai hedelmiä. Wienissä toimii muitakin ns. Volkskücheja eli kansankeittiöitä. Säännöllisten tarjoilujen ohella ainakin FnB-ryhmä tarjoilee ruokaa mielenilmausten yhteydessä ja muissa satunnaisissa tapahtumissa, joten kannattaa pitää silmät auki.

FnB tarjoili mm. kasvishöystöä ja salaattia heinäkuisessa mielenosoituksessa.

Wieniläiset sanovat Wienin olevan dyykkausparatiisi ja sitä se tosiaan tuntuu olevan. Kun Suomessa vanhoina hyvinä aikoina saattoi löytää jopa leipää ja banaania, on täällä edelleen tarjolla kaikkea mahdollista. Kohteita on useita ja lähes kaikki tapaamani ihmiset tuntuvat dyykkaavan ainakin silloin tällöin. Meidän kommuunissamme syödystä ruoasta arviolta noin 80% on dyykattua. Täällä myös kaupat myyvät enemmän alennettuja ruokia viimeisen käyttöpäivän lähestyessä ja hedelmien pehmentyessä. Suomessa kaupasta saa valitettavasti lähinnä vihreitä banaaneja ja kivikovia tomaatteja.

Wienissä ilmaista ruokaa voi löytää myös puistoista. Tähän mennessä olen löytänyt mm. mulperimarjoja, joita Suomessa myydään kalliina ”superfoodina”. Wieniläisetkään eivät jostain syystä tunne marjaa erityisen hyvin, vaan olen saanut melko rauhassa nauttia näitä herkkuja suoraan notkuvista puista. Myös aivan keskustassa on tarjolla kriikunoita suoraan puusta. Karhunvatukka-aikaan lähiseudulla on runsaasti helposti saavutettavia keräilypaikkoja. Grazista löysin jopa yksinäisen, mutta suuren minttuviljelmän aivan kaupungin keskustasta. Toivoisin, että Suomessakin suosittaisiin enemmän ravintokasveja niin taloyhtiöiden kuin kaupunkienkin istutuksissa. Uskon, että omenat ja marjat tulisivat hyötykäyttöön varsinkin isompien kaupunkien keskustoissa, joissa ihmisillä harvemmin on omaa puutarhaa.

Elokuussa keskustan puistot olivat täynnä kriikunoita.

Flores Farm

Ilokseni sain viestin, että suosikkiyritykseni Flores Farmin pähkinät ja kuivahedelmät (mm. mulperit, inkamarjat) ovat saavuttaneet Suomen ja Ruohonjuuren! 

Olen jo pidempään käyttänyt ainoastaan kyseisen firman cashew-pähkinöitä, jotka on kuorittu ja kuivattu alle +45 asteessa. Huippukamaa! Myös inkamarjoja ja isoja meheviä kookoslastuja on tullut popsittua kerran jos toisenkin – herkullisia ovat nämäkin.

Flores Farm hankkii pähkinänsä ja hedelmänsä pieniltä luomutuottajilta mm. Indonesiasta, Ecuadorista ja Länsi-Afrikasta toteuttaen samalla erilaisia kehitysprojekteja reilun kaupan hengessä. Heidän toimintaperiaatteisiinsa ja valikoimiinsa voit tutustua tarkemmin osoitteessa www.floresfarm.com.