Nälkäinen kuin susi?

by

Mikä neuvoksi, jos on aina vaan nälkäinen – nälkäinen kuin susi? Vaikka kuinka paljon söisi, on silti kurniva tunne vatsassa, tai vähintäänkin mielessä. Jotain hiukopalaa vielä pitäisi saada. Ei kuitenkaan kasviksia, koska ei niillä nälkä lähde. Eikä ainakaan hedelmiä, sillä niistäpä vasta hutera olo tuleekin. Jotakin kunnon tukevaa sapuskaa.

Nälkä on mielestäni väärinymmärretty mekanismi ja johtaa monia ihmisiä harhaan. Nälän ajatellaan liittyvän vatsan tyhjyyteen. Kenties tunteisiin, ja ehkä verensokeriin. Kuitenkin keskeinen rooli nälän ilmaantumisessa ja säätelyssä on ravinteilla. Sillä, onko elimistömme riittävän – ja oikein – ravittu. Kyse ei siis ole ainoastaan ruoan määrästä vaan ennen kaikkea laadusta.

Monella on yllä mainitsemani käsitys, että kasvikset ja hedelmät eivät ’pidä nälkää loitolla’. Mietitäänpä ensin, mitä tarvitaan, jotta nälkä pysyisi siellä ’loitolla’. Tarvitaan sopiva määrä makroravinteita eli hiilihydraatteja, proteiineja ja rasvaa elimistölle helpossa muodossa. Tarvitaan riittävä määrä mikroravinteita kuten vitamiineja ja mineraaleja. Kenties kuituja, jotka myöskin vähän täyttävät sisuskaluja sekä säätelevät ravintoaineiden, kuten hiilihydraattien/sokereiden imeytymistä.

Mietitäänpä seuraavaksi, mitä ihmiset varsin yleisesti syövät erityisen kovaan nälkäänsä. Ehkä ison pasta-annoksen, pihvin ranskanperunoilla, kunnon kebabin, joku ehkä jopa karkkipussillisen. Annoksen jälkeen saattaa vatsassa jo vallita ähky, mutta vielä vaan voisi jotain napostella kun nälän jäänteitä edelleen taka-alalla väijyy. Mitä elimistö näistä elintasoaterioista saa? Hankalassa tai haitallisessa muodossa olevia hiilihydraatteja, proteiineja ja rasvoja mahdollisesti lisäainekemikaaleilla kyllästettynä. Mitättömän määrän vitamiineja ja mineraaleja, jos ollenkaan.  Onko ihmekään, että nälkä aina vaan kalvaa vuodesta toiseen? Onko myöskään ihme, jos syömistään on vaikea hallita vaikkapa ihannepainon toivossa, kun jatkuvasti on nälkä jahtaamassa?

Katsotaanpa mitä saa, jos syö kunnon annoksen hedelmiä ja vihanneksia, ehkäpä muutaman siemenen tai pähkinänkin. Helposti käytettäviä hiilihydraatteja, joita elimistö mieluusti ottaa vastaan lihaksistoaan ja aivotyötä varten. Riittävästi yksinkertaisessa muodossa olevia proteiineja rakennus- ja korjausainekseksi. Ei järjetöntä huonolaatuista rasvalaakia, vaan tarpeellisia rasvahappoja oikeassa suhteessa toisiinsa. Runsaan latauksen vitamiineja ja mineraaleja laidasta laitaan.

Itse olen kokenut viime vuosina valtavan muutoksen nälän tunteessa hedelmien ja kasvisten määrää reilusti lisätessäni. Kun elimistö saa tarpeeksi ravintoaineita, nälkä kerta kaikkiaan näyttää katoavan. Toki koen hetkellistä nälkää ja syön sitten lisää, mutta nälkä tyydyttyy täysin hedelmä- ja vihannesaterioillani, kunhan vaan syön riittävästi eli niin paljon kuin kullakin kerralla maistuu. Mitä enemmän syön myöskin hiilihydraattipitoisia hedelmiä, sitä parempi olo. Vaikkapa yksinkertainen banaani- tai muu hedelmäannos höystettynä runsaalla salaatilla pitää oloni hyvänä ja tasaisena tuntikausia, puoli päivääkin tarvittaessa. Silloinkin kun nälkä taas palaa, se ei ole tuskaista eikä pakonomaista syömisentarvetta aiheuttavaa, vaan jotenkin hienovaraisempaa. Pystyn helposti olemaan lounaan jälkeen vaikka loppupäivän syömättä, jos sopivaa ruokaa jossakin poikkeavassa tilanteessa (kuten vaikka hiljattain junassa eväiden unohduttua) ei ole saatavana, ja olo on silti ihan miellyttävä eikä mitenkään heikko. Menneinä aikoina, jolloin ruokavalioni sisälsi kasvisten ja hedelmien lisäksi runsaasti viljoja (myös prosessoituja), jonkin verran palkokasveja ja satunnaisesti myös pienempiä määriä eläinkunnan tuotteita (lähinnä kalaa, harvemmin maitotuotteita), olisin samassa tilanteessa ollut äkäinen hermoraunio.

Myöskin tuore Nutrition Journal -tiedelehdessä julkaistu tutkimus osoitti nälän liittyvän ravinteiden saantiin. Kyseinen tutkimus on ensimmäinen laatuaan ja  osoitti, että tavanomaisesta länsimaisesta ruoasta runsaasti mikroravinteita sisältävään ravintoon (mm. vihreät lehtivihannekset, hedelmät, siemenet, palkokasvit) siirtyneet kokivat siirtymän jälkeen vähemmän nälkää, eikä näläntunne ollut yhtä epämiellyttävää kuin aiemmin, vaikka ruoan kaloripitoisuus olisi pienempikin. Tutkimuksen tekijän lääkäri Joel Fuhrmanin mukaan monet oireet, jotka ihmiset liittävät näläntunteeseen, kuten väsymys, ärtyneisyys, päänsärky ja vatsakrampit, ovatkin vierotusoireita ravinnosta, joka ei sisällä riittävästi ravinteita. Kun tutkittavat siirtyivät ravinnetiheämpään ruokaan, oireet katosivat. Jopa 80 % tutkittavista koki näläntunteen muuttuneen vähintään kuukauden kestäneen ravinnetiheämmän ruokavalion jälkeen.

Oma kokemukseni on täsmälleen sama kuin kyseisen tutkimuksen tutkittavilla. Tällainen muutos nälässä ja siihen liittyvissä tuntemuksissa helpottaa elämää monin eri tavoin ja vapauttaa myöskin ruokaan liittyvistä riippuvuuksista. Kunnon ravintoon siirtymisen jälkeen ei kerta kaikkiaan enää myöskään kaipaa ala-arvoista ruoan kaltaista syötävää! Ei siis tarvitse enää elää nälkänsä johdattamana eikä yrittää ’pitää itseään kurissa’ tai pelätä ’repsahduksia’, mikä vaikuttaa kuuluvan harmillisen monen länsimaisen ihmisen elämään.

5 vastausta to “Nälkäinen kuin susi?”

  1. JonnaHanna Says:

    Ja taas asiaa, jeej!
    Olen aikanani harrastanut puuroaamiasia uskoessani sen hyvää ja tervehdyttävään vaikutukseen….jep, eipä pitänyt lainkaan nälkää ja jo puolen tunnin kuluttua nälkä saattoi möyrytä mahassa ja sotkea koko aamun ohjelman.
    Tänään viimeksi mietin miten hyvin monipuolisella ”salaatti”aamiaisella jaksaakaan, vireys mitä mahtavin ja nälkä ei kolota mahassa. Ja juuri satuitte aiheesta kirjoittelemaan ja kiva niin, sillä välillä hiipii ajatus mieleen, että syönkö tarpeeksi vaikka varmasti tiedän syöväni.Takuulla syön myös moni puolisemmin ja ravintorikkaammin kuin ennen, joten kiva lukea omaa kantaa vahvistavia kirjoituksia. Mukavaa lumimyrskypäivää kaikille siitä nauttimaan pääseville.

  2. johanna Says:

    Niin totta. Minä ihan sattumalta olen huomannut saman asian. Ennen oli joka päivä ennen lounasta nälkäkiukku ja muutenkin verensokerit heitteli miten sattuu…tai ei heitellyt mittausten mukaan, mutta olo kertoi että syömisissä on jotain pielessä ja mieli oli aina maasa nälkäisenä. Koko ikäni olen kärsinyt tästä elimistön todella herkästä reagoimisesta verensokeriin. Se oikeasti jo häiritsi elämääni, kun oli pakko ajottaa ruokailut tarkkaan, kun muuten maailma romahti, jos uokaa ei ollut saatavilla. Nykyään, kun olen jättänyt viljat pois kokonaan (tosin ihan musita syistä alkujaan) ja pyrin syömään mahdollisimman paljon tuoreita kasviksia ja hedelmiä ja jonkin verran myös lihaa, niin eipä ole ollut enää tuota ”nälkäkiukkua” ja saatan olla hätätapauksessa pidempäänkin syömättä ilman ongelmia. Olen myös vähentänyt pari ateriaa päivässä, kun ei ole enää tarvetta koko ajan jotakin mussuttaa. Ennen söin 7 kertaa päivässä nykyään pärjään viidellä ja vapaapäivinä vähemmälläkin. Ja parasta tässä on se, että tämä tapa syödä tulee luonnostaan ilman mitään kitumisia ja jatkuvia ruokailujen laksemisia.

  3. Yonna Says:

    MOikka!

    Erittäin hyvää asiaa olet taas kirjoittanut.
    Luin reilu vuosi sitten kirjan Kilot Kuriin! – Allen Carr (http://www.bookplus.fi/kirjat/carr,_allen/kilot_kuriin!-4349371), jossa hyvin pitkälti Allen puhuu samaa asiaa. Että mistä johtuu, että vaikka tumppaa mahan täyteen ruokaa ja silti aivot antaa viestiä, että on vielä nälkä…? Juurikin siitä, että kroppa tarvii ne vitamiinit ja hivenaineet sun muut ja aivot huutaa niitten perään vaikka mahalaukku oiski jo täynnä. Joten syömistä jatketaan ja mahalaukku vaan venyy… Jos laatua ei paranneta ja samaa rataa jatketaan, niin mitä siitä muuta voikaan seurata kuin huono terveys ja lihominen! :)
    Allen kehottaa tuossa kirjassa syömään paljon hedelmiä, kasviksia, siemeniä ja pähkinöitä ja kaiken mielellään mahdollisimman raakana :)
    Hehkutan senkin vuoksi, että Allenin Stumppaa tähän!-kirjan avulla pystyin lopettamaan kertaheitolla reilun 15 vuotta kestäneen tupakointini. Allen on siis ihan mun suosikki! :)
    Joka tapauksessa, tämä sun blogi on myöskin ihan mun suosikki, sillä pidän kovasti kirjoituksistasi. Jatka samaa rataa! :)

  4. elina Says:

    Hienoa kuulla että olette kokeneet samansuuntaisia muutoksia! Elämä on kyllä niin paljon mukavampaa ilman nälkätaistelua :)

    JonnaHanna: mullakin aamupuuroista aika sama kokemus, ja nykyinen viherpirtelö tms toimii aika eri tavalla!

    Johanna: mulla myös syöntikerrat oli ennen varmaan suunnilleen tuota seitsemää, ja nykyään usein vain neljä tuntuu luontevalta, välillä viisi riippuen vähän päivän aikatauluista ja esim. liikunnan ajoittumisesta.

    Yonna: Kiitti! Kiinnostavia kirjavinkkejäkin!

  5. Motivaatio ja tupakka Says:

    Mahtava blogi ! En tyypillisesti paljoa blogeja seuraa, mutta
    nyt pistin osoitteen ylös – oli niinkin mielenkiintoista luettavaa.Muista
    pitää lippu korkealla jatkossakin!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: