Quiero vivir – haluan elää!

Ei päivää ilman Datoradea

Datorade on aivan mahtava juoma aktiiviselle ihmiselle ja sellaiseksi haluavalle – ihan eri sarjaa kuin kaupalliset esikuvansa. Parasta mahdollista energiaa nesteytykseen yhdistettynä uskomattoman herkullisessa muodossa. Valmistaminenkin vie ehkä minuutin. Datoradea testattuani se on kuulunut lähes jokaiseen päivääni parin viime kuukauden aikana, yleensä aamiaisen muodossa tai viimeistäänkin hiihto-, juoksu- tai muiden urheilusessioiden jälkeen. Ja edelleen maistuu!

Datoraden ainekset ja valmistus:

• läjä taateleita (liota kuivatut ja muista poistaa kivet…)
• vettä

→ tehosekoita sileäksi juomaksi

Itse olen mieltynyt eniten melko löysään taatelijuomaan, esim. 10 medjool-taatelia tai 15-20 pienempää tuoretaatelia reiluun litraan vettä. Kokeilemalla löytää oman suosikkikoostumuksen. Joskus höystän 1-2 litran juoman 1-2 banaanilla, jolloin siitä tulee vielä vähän kermaisempi. Parilla sellerinvarrella taas voi halutessaan vähän taittaa makeutta ja lisätä mineraaleja. Sitruunamehua lisäämällä tästä liemestä kehkeytyy kolajuoma ja mansikoiden avustuksella mansikkakiisseli!

Taatelin ihmeellisyydestä esim. tässä tutkimustiivistelmässä: The fruit of the date palm: its possible use as the best food for the future?

Parsaviikot

Pidän erittäin paljon parsasta ja parsa-ajasta. Aamulla nappasinkin ostoskoriini kolmea erilaista parsalajiketta. Joukkoon mahtui tavanomaisten vihreän ja valkoisen parsan lisäksi mitä miellyttävin yllätys eli ranskalainen villiparsa! Tähän useissa eteläisemmän Euroopan maissa kasvavaan hentoon villivihannekseen minulla ei ole aiemmin ollut tilaisuutta tutustua, joten odotan illallisaikaa malttamattomana. Aina vaan tuntuu löytyvän jotain uutta tuoretta ihmeteltävää ruokapöytään päätoimiselle kasvienmussuttajallekin!

Parsahan valmistetaan perinteisesti höyryttämällä tai keittämällä, mutta sen syöminen raakana ei ole mikään mahdottomuus. Erityisesti ohut vihreä parsa on mielestäni oikein maukasta ja rapeaa sellaisenaan salaateissa tai ihan vaan kokonaisina tankoina popsittuna. Vaikken muuten nykyään öljyjä käytäkään, saatan parsoja sivellä aavistuksella oliiviöljyä.

Jos haluaa höystää parsatankoja joillakin lisäsysteemeillä, niin kaveriksi sopivat mainiosti vaikkapa cashew-sitruunakerma (=cashewpähkinöitä, sitruunamehua, vettä) ja aurinkokuivatut tomaatit. Myös cashewkermaan pohjautuva sienimuhennos esimerkiksi kuivatuista herkkutateista toimii oivallisena raakalisäkkeenä.

Parsan monista ominaisuuksista ja hyödyistä infoa englanniksi www.whfoods.com -sivustolla.

Päivän saalis: ranskalaista villiparsaa, valkoista luomulähiparsaa Saksan puolelta ja  ohutta vihreää Sveitsin Valais’n parsaa

Puoliraakaa hiihtoretkeilyä

Maalis-toukokuu on Alppien korkeimmilla vuorilla otollisinta hiihtoretkeilyaikaa. Alkutalven mökki-idylli Keski-Sveitsissä on parina viime kuukautena vaihtunut pakettiautomajoitukseen ja roadtrippeihin parhaita retkikohteita kierrellen. Kiinteän tukikohdan puuttuminen yhdistettynä vaativiin hiihtopäiviin on tuonut joitakin ekstrahaasteita myös raakaruokailuun. Esteet on kuitenkin aina jollain konstilla raivattu ja monta uutta seikkailua on taas tullut tehtyä pääosin hedelmillä ja vihanneksilla!

Yksi tämän kevään hienoimmista retkistäni kohdistui Italian korkeimmille huipuille Monte Rosan vuorimassiivilla. Hiihtelimme aluksi pari päivää hiihtoalueen hisseiltä erilaisia reittejä niin ylä- kuin alamäkeenkin upeasta ympäristöstä nauttien ja Italian leppoisaan meininkiin totutellen. Leirintäalueella majoittuminen tarjosi helpotusta vihannesten pesuun ja muihin huoltotoimenpiteisiin. Kylän pikkukaupasta ostimme melkein kaikki appelsiinit parissa päivässä ja paku oli lastattu tuoretaateleilla, kotona valmiiksi kypsytetyillä banaaneilla, hyvin säilyvällä sellerillä ja hampunsiemenillä. Lokoisat oltavat siis!

Alkulämmittelyjen jälkeen piti aloittaa totuttautuminen ohuempaan vuoristoilmaan, joten ensin sivakoitiin lähimmälle juuri neljän kilometrin yli yltävälle huipulle. Homma sujui muuten kepoisasti banaanien voimalla, mutta raakaruokailijakaan ei ole immuuni vuoristopäänsärylle, ja otinkin ensimmäisen buranan varmaan pariin vuoteen. Sitten vaan lisää hedelmäistä tankkausta ja parin päivän päästä yhä ylemmäs. Hiihtelimme viihtyisälle vuoristomajalle noin 3500 metrin korkeuteen reppu täynnä rusinoita ja taateleita. Yhden yön yli pärjää tuvalla majoittuessa vielä kohtuukevyellä varustuksella, sillä vettä ja vilttejä on tarjolla talon puolesta. Ruoantarpeeni arvioin tosin vähän alakanttiin ja jouduin turvautumaan majan keittiön pasta pomodoro -annokseen. Nälkäisenä on vaan syötävä!

Illan vehnämäjäytyksestä huolimatta ja aamiaistaateleiden virkistämänä oli olo auringon noustessa vetreä. Jäätikköylämäkeä suksittiin varovaisella tahdilla kuutisen tuntia, ja tavoitehuippu 4341 metrissä saavutettiin mainioissa voimissa ja tunnelmissa. Parilla evästauolla maistuivat jälleen taatelit sekä tuvan kokin termariini pakkaama supersokerinen tee – ei mikään normaalivalintani tämäkään. Voimia riitti reisissä vielä hienoon muutaman tunnin alamäkietappiin aina laakson pohjalle asti, virvoittavien appelsiinivarastojen luo.

Tällaisia retkiä on viime vuosina tullut tehtyä runsain määrin, ja vähitellen on karttunut kokemusta myös parhaista raakaeväsvaihtoehdoista ja muusta syömiseen liittyvästä. Tänä talvena olen entistä enemmän jättänyt esim. erilaiset patukat pois eväslistasta. Seuraavassa muutama vinkki omien kokemusteni pohjalta sovellettavaksi erilaisiin fyysistä rasitusta sisältäviin retkioloihin, olipa sitten kyse vuoristohiihdosta, patikoinnista, pyöräilystä tai vaikka ratsastusvaelluksesta.

Vinkkejä urheilulliselle retkeilijälle:

• Syö aina riittävästi, älä panttaa ruokaa. Kun syöt joka päivä tarvittavan määrän ravintoa, olet milloin vain valmis retkelle!
• Ennen retkeä tai pitkää urheilusuoritusta on kuitenkin hyödyksi syödä vielä vähän enemmän, vaikka muutama ekstrabanaani, ja jotain mineraalipitoista kuten pinaattia tai selleriä.
• Taatelit ovat paras ja myöskin helpoimmin säilyvä ja syötävä eväs. Helposti sulavaa hiilaria kätevässä ja kompaktissa muodossa. Oma pääevääni nykyään missä tahansa oloissa, välillä rusinoilla höystettyinä. En tarvitse enkä kaipaa enää patukoita. Näitä mukaan enemmän kuin ajattelet tarvitsevasi!
• Jotain raikasta on kiva olla matkassa, jos reppuun mahtuu. Vaikka sitten pari omenaa tai rasiallinen appelsiinilohkoja, jotka pärjäävät muutaman tunnin kepeässä pakkasessakin. Miksei kesäoloissa vaikka kurkku reppuun köytettynä! :)
• Muista mineraalit! Pidemmän ja hikisemmän session aikana on hyvä nauttia hiilihydraattien ohella vaikka sellerinvarsia tai niistä tehtyä juomaa. Juomapulloon voi lähtiessä sujauttaa myös kookosvettä.
• Useamman päivän retkellä kannattaa repun ravintoainevalikoimaa laajentaa hampunsiemenillä – kaikki välttämättömät aminohapot ja liuta rasvahappoja tiiviissä paketissa.
• Vesi. Raakaruokailijakin tarvitsee hedelmien ja vihannesten lisäksi runsaasti vettä tuntikausia rehkiessään. Tuoreravinto tosin edistää osaltaan nesteytystä, joten raakaruokailija on joka tapauksessa etulyöntiasemassa tässäkin suhteessa…

Hauskoja ja virkistäviä retkiä kaikille!