Saako terveyttä purkista? Ovatko muovipusseissa kuukausi- tai ehkä jopa vuositolkulla muhineet jauheet todella optimaalisinta ravintoa? Entä miksi kuivatut kiinalaiset marjat olisivat jotenkin parempi vaihtoehto kuin kotimaassa tai -mantereella hiljattain kerätyt tuoreet hedelmät ja marjat?
Muun muassa näitä kysymyksiä aloin pohdiskella pari vuotta sitten, kun uutuudenviehätykseni kiiltävissä pakkauksissa seisovia ihmeruokia kohtaan alkoi hälvetä. En raakaruokataipaleeni alkuvaiheissakaan tosin ollut mikään superruokien suurkuluttaja, vaan mielsin raakaruoaksi ensisijaisesti tuoreen ruoan eli hedelmät ja vihannekset. Vetoavilla markkinointilauseilla höystetyt jauheet ja muut tuotteet toimivat lähinnä hauskana lisänä siirtyessäni yhä kauemmas perinteisempien pakattujen elintarvikkeiden käytöstä. Ajattelin myöskin saavani niistä helposti – vaikkakin kalliisti – pientä ravinnelisäystä tuoreiden asioiden joukkoon. Eihän hedelmissä, vihanneksissa, pähkinöissä ja siemenissä välttämättä ole juuri sitä tai tätä pientä ainesosaa, jota juuri tuo pulveri minulle voi tarjota!
Tällä hetkellä en enää oikein edes pidä noiden purkkien, pussien ja pakkausten sisältöä raakaruokana, enkä ainakaan tarpeellisena ravinnonlähteenä. Ajattelenpa, että tuollaisista säilötyistä kuivatuotteista voi olla jopa haittaakin… varmasti aika radikaalia tänä macan ja gojin trendiaikana! (Joskin itse tietenkin ajattelen, että tuo trendi jo oli ja meni, ja toivon että hitaimmat eivät edes ehtisi siihen mukaan…) Miksi ihmeessä olen tätä mieltä – tuovathan nuo erilaiset juuri-, levä- ja ties mitkä jauheet ja kivat pikku marjasetkin varmasti kaivattua vaihtelua erityisesti pohjoisen ihmisen lautaselle tai pirtelömukiin? Ja kaakao! Eihän elämään jää mitään herkkuja, jos tuosta ihanasti stimuloivasta pavustakin luopuu! Kamalaa asketismia ja varmasti vaarallista yksipuolisuutta!
Kuitenkin, jos tarkasti ja rehellisesti ajatellaan, niin mitä superia ja ylivoimaista on näissä pakatuissa tuotteissa? Ensinnäkin nämä marjat ja jauheiden ainekset on kuivatettu. Kuivatusprosessi poistaa kasvista tai sen osasta veden eli mielestäni erittäin oleellisen ’elävän’ aineksen. Jäljelle jää kuivaa massaa, joka liotettunakin on varsin elotonta verrattuna tuoreeseen vaihtoehtoon. Kuivatuksen todellisista lämpötiloistakaan ei ole mitään varmuutta, ellei sitä ole itse tekemässä. Bisnes on bisnestä ja yritykset nyt sanovat ihan mitä tahansa. Kuivatuksen jälkeen nämä kasvit, juuret, hedelmät jne. usein jauhetaan. Jauhamisprosessi edelleen rikkoo tuotetta, ja vaikuttanee tuotteen ravintopitoisuuteen. Lopulta jauhe tai muu kuivattu tuote pakataan muovista tai muusta teollisesta aineksesta valmistettun pussiin, purkkiin tai muuhun pakkaukseen. Tämä pussi voi seistä erilaisissa lämpötiloissa pitkiä aikoja ennen käyttämistä. Ravintoarvot edelleen heikkenevät, ja voipa pakkausmuovista joitain hiukkasiakin irrota. Ei kuulosta enää kovin houkuttelevalta, vaikka pakkauksen design olisi kuinka hieno ja hinta kallis.
Macajauheet ja ’raaka’suklaapatukat ovatkin mielestäni raakaruokamaailman säilykkeitä ja eineksiä. Joskin ikään kuin ykkösluokan säilykkeitä ja eineksiä verrattuna vaikka purkkitonnikalaan ja mikropizzaan. Mutta miksi pysytellä minkäänlaisten einesten valtapiirissä, jos on mahdollisuus tuoreeseen ruokaan? Toki monelle voi olla vaikeaa irtautua tuotteiden ideasta, ja siten superruokapakkausten ostaminen voi tuoda henkistä helpotusta ja tukea ruokavaliomuutoksiin. Kuitenkaan näiden pakattujen tuotteiden käyttöä ei mielestäni ole mitään syytä ihannoida, eikä pitää erityisen tavoiteltavana ja suositeltavana. Raaempaan ruokaan siirtyessä kannataakin lähteä liikkeelle ihan tavallisten hedelmien ja vihannesten lisäämisestä.
Tietysti on huomattava, että superruoiksi nimitetään myös monia suomalaisen luonnon antimia kuten marjoja ja villivihanneksia. Näiden käyttöä kannatan tietenkin ihan täysillä. Mielestäni superruoka-nimitystä pitäisikin saada käyttää vain tällaisista tuoreista ruoista, ei jauhepakkauksista! Oikea superruoka ja raakaruoka tulevat suoraan puusta, pensaasta ja maasta. Oikeaa superruokaa ei kuivata, jauheta, muovipussiteta ja säilytetä hyllyissä tuntemattoman pitkiä aikoja. Oikea superruoka on kokonaisessa tunnistettavassa muodossa: kokonaisina tuoreina hedelminä, marjoina, lehtinä, varsina.
Ruokaa pussista vai puskista?
Raakaruoka 
17/06/2011 1:10 pm |
oikein viisas kannanotto. olen itsekin viime aikoina yhä useammin miettinyt, että mitä ottaa ja mitä jättää – ah, niin trendikkäistä – mutta aivan liian kalliista ”pussi-supereista”. ne tuntuvatkin lähinnä vain luontaistuote-pillereiden uudelta inkarnaatiolta, ja luontaistuotteethan ovat olleet kautta aikojen homeopaattista rahastusta..
silti itselläni toistaiseksi spirulina-jauho, hamppujauho ja raaka-kaakaojauhe pitänevät pintansa. spirulinassa toivottavasti on ravinteita ja lisäksi se antaa hauskan värin kasvispirtelöön, hamppujauho ei ole kovinkaan kallista ja uskon täysin sen ravinteikkuuteen, ja raakakaakao/taateli/avocado/kookosöljy/vanilja-mousse on kerrassaan aivan verraton viikonloppuherkku..
noiden lisäksi suomalaisia marjarouheita/-jauheita syön edelleen ympäri vuoden kasvispirtelön jatkeena, pakasteinakin toisinaan ja tuoreina silloin kun ne ovat edullisia ja saatavilla. eihän sitä talvellakaan jaksa ihan pelkkiä juureksia narskutella.. ja tunnustan kyllä, että meneehän se joku pussi gojiakin silloin tällöin kun alkaa oikein tehdä mieli eksotiikkaa..
olen noin keski-ikäinen mies, enkä ole lähellekään ravintotieteilijä, mutta koska olen saanut terveellisestä ruoasta paljon apua erilaisiin pieniin, mutta sitkeisiin terveysongelmiin, niin en ole nähnyt mitään syytä palata ”entiseen”. teolliset einekset ja muut ”elintarvikkeet”, kuten valkoinen perusvehnä ja puhdistettu sokeri pysyvät poissa lopunelämääni, jos vain suinkin pystyn asiasta itse päättämään.
oma paras ohjeeni on, että raakaa, monipuolista kasvisruokaa kannattaa syödä päivittäin, ja ihan reilusti. sen lisäksi voi syödä pieniä määriä päivässä melkein mitä vaan, niin se tuskin ketään kaataa. toisaalta sitä ”muuta” ei edes tee niin paljon enää mielikään, joten sekin asia korjaantuu ihan kuin itsestään..
17/06/2011 7:10 pm |
Käytän itse joitakin ”pussi-supereita”, mutta aika kausittain, välillä enemmän ja välillä taas vähemmän. Mielestäni ne eivät millään tavalla korvaa oikein koostettua (raaka)ruokavaliota, mutta voivat toimia hyvänä lisänä. Ajattelenkin niitä ehkä eniten mausteina tai lisäravinteina/vitamiineina. Esim. lapselle syötän paljon mieluummin carobia kuin apteekin kalsiumtabletteja. Pääpaino on kuitenkin nimenomaan niisä tuoreissa ja oikeissa ruoisssa. Kofeiiniyliherkkänä olen myös sitä mieltä, ettei vaikkapa raakasuklaan jatkuva mussuttaminen voi olla pidemmällä aikavälillä terveellistä, vaikka siinä toki monia hyviä aineita onkin. Sama varmasti pätee mihin tahansa; yksipuolisuus missä tahansa periaatteessa hyvässäkin on pidemmällä tähtäimellä huono juttu. Sopivasti ja mahdollisimman monipuolisesti kaikkea, niin kroppa saa varmasti kaiken tarvitsemansa :)
18/06/2011 9:06 am |
Koko ”superfood”-villitys perustuu aivan samanlaiseen lääke-mentaliteettiin kuin esimerkiksi länsimainen lääketeollisuus, vaihtoehtoiset luonnonmenetelmät nojaavat myös samaan asetelmaan, eli aina pitäisi olla jokin lääke tai kasvi joka parantaa meidät. Itselleni tämä on hyvin vieras ajattelumalli, sillä on yleisesti teidossa että paaston aikana ihmisen keho parantaa itsensä tehokkaimmin. Ennen medikalisaatiota paastolla hoidettiin monenlaisia oireita/sairauksia, eikä menetelmä ikinä ole täysin kuollut länsimaisten lääkärienkään keskuudessa, menetalmä vain ei kerää yhtään rahaa lääkeyhtiöiden kassaan, eikä takaa lääkäreille ilmaisia sponsori-loma/seminaari-matkoja Hawaijille.
Eli markkinamiehet syöttävät ajastusta siitä että nämä ruuat jotenkin parantaisivat meidät. Natural Hygiene-, http://naturalhygienesociety.org/, ajattelu lähtee taas siitä että ruat itsessään eivät paranna ketään, idea on syödä ruokia jotka kuormittavat elimistöä vähiten, jolloin keho itse parantaa itsensä. Parhaiten tämä tapahtuu paaston aikana, joilloin ei syödä mitään, mutta tämähän ei ole ns. sustainable vaihto-ehto :) Tämän mallin pohjalta toimii esim. Douglas Grahamin 80/10/10. Lääkäri Joel Fuhrman esim, myös natural hygienisti, ja myös vähä-rasvaisen vegaaniravinnon puolesta puhuja taas painottaa enemmän kasvisten kulutusta, Grahamin viitekehykseen nähden hedelmät ovat vasta toisella sijalla. Enemmän asiasta kiinostuneelle suosittelen lämpimästi Joel Fuhrmani,n paasto-pioneeri, lääkäri Shelton oppipojan, Joel Fuhrmanin kirjaa ”Fasting and eating for health”.
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=031218719X
18/06/2011 9:09 am |
Anyways, loistava kirjoitus, Elina :)
18/06/2011 11:09 am |
Kiitos kirjoituksesta!
Olen ollut varsin hukassa ravintokysymysten kanssa viimeaikoina, -ihan ahdistukseen asti.
Lapsuuden kodissa ruoka oli mitä oli (makaroonia ketsupilla yms.) ja teininä sairastuin anoreksiaan. Anoreksiasta ”parannuttuani” tuli helvetillinen bulimia vaihe, jonka tosin nyt ymmärrän täysin luonnolliseksi jatkumoksi vuosia kestäneen kehon kiduttamisen jälkeen.
Olen ollut ahdistunut siitä kaikesta pahasta, mitä olen itselleni vuosien saatossa tehnyt. Ahdistunut siitä, miten kamalassa kunnossa kehoni sisäisesti varmasti on. Olen halunnut auttaa ja parantaa itseni, mutta koska informaatiota tulee niin paljon ja niin ristiriitaista joka ovesta ja ikkunasta, olen ollut aivan hukassa.
Tuntuu, että kehoni tarvitsee kipeästi apuani toipuakseen, että se ylipäätänsä kestää, mutta olen epävarma sen suhteen, osaanko parantaa sen oikein.
Olen ryhtynyt vegaaniksi, mutta aloin suhtautua skeptisesti mm. ruokaympyrään. Kokeilin raakaravintoa, ensin vihannes painotteisena, sitten hedelmä johteisena. Sitten iski paniikki, että saanko nyt sittenkään varmasti tästäkään ruokavaliosta kaikkea tarvitsemaani. Turvauduin superfoodeihin, mutta aloin epäillä niiden luonnollisuutta ja tarpeellisuutta, aivan kuten sinäkin nyt. Sitten paastosin; kaikki ruoka on varmasti pahasta, ruoka ahdistaa. Nyt olen taas risteyskohdassa. Miten tästä etenepäin?
Tiedän, että monipuolisuus ja KEHON KUUNTELU, ovat avainsanoja ja yritän kovasti niitä opiskellakkin. Varsinkin jälkimmäinen on varsinkin vaikeaa, kun on tottunut vuosia kieltämään kehonsa tarpeet.
Mutta anteeksi, teksti menee jo pahasti aiheen! (: Kiitos kovasti siis kirjoituksestasi, sain siitä taas paljon ajattelemisen aihetta ja ainakin hetkellisen pysähdyksen tälle ahdistukselleni! (:
18/06/2011 2:43 pm |
Mielenkiintoinen teksti, kommentteineen kaikkineen, kiitos!
Itse suhtauduin aluksi hyvin skeptisesti supereihin, nykyään käytän niitä jonkin verran. Kammoksuin ensin ajatusta lääkemäisistä jauheista, koska pidin niitä epäluonnollisina. Mutta sitten kun aloin miettiä kaupoissa myytäviä kasviksia, etenkin hedelmiä, niin kuinka lähellä luonnollista ne ovat? Siis pitkälle jalostetut lajikkeet, banaanit sun muut, jotka on manipuloitu ihmisten makuhermoille helpoiksi (tosi makeiksi), ja joiden ei enää mitenkään voisi kuvitella pärjäävän villeinä luonnossa. Mustikat ja tyrnit on ihania suomalaisia superruokia. En silti ihan ymmärrä, millä perusteella raakoina kuljetettujen ja kaasulla kypsennettyjen hedelmien nauttiminen olisi ravitsemuksellisesti itsestäänselvästi järkevämpää kuin kuivattujen mutta alkutuotteena hyvinkin ravinnetiheiden villinä kasvaneiden marjojen, juurien jne?
18/06/2011 5:16 pm |
@Sara K
hohhoijaa…”markettibanaani 30 kertaa makempi kuin sata vuottan sitten”, ”hedelmät jalostettu ultra-makeiksi”. Ikävä kyllä paloe-juntit, ’superfood’-kauppiaat ja nimeltä mainitsematon suomalaislääkäri levittävät näitä, täysin lähteettömiö, scifi-spekulaatioitaan joilla ei ole mitään totuuspohjaa. ”kypsäksi kaasutetuista” -hedelmistä en tiedä, sillä lähes poikkeukketta marketti hedelmät ovat raakoja. Joten huonosti toimivat kaasut.
Vegaanipiireissä vähemmän, ja raakavegaanipiireissä vielä vähemmän pidetty Denise Minger :) teki juuri ansiokkaan kirjoituksen aiheesta, sivuamallla botanisia tutkimuksia villihedelmistä Afrikassa ja Kaakkois Aaasiassa.
1) Ei, ei-kultivoidut paleo-hedelmät eivät olleet pienempiä kuin nykyiset hedelmät. Luonto pystyy ilman ihmisen puuttumista luomaan hedelmiä joiden rinnalla mäyräkoirakin näyttää pieneltä.
2) Ei, villit ”paleo”-hedelmät eivät olleet yhtään vähemmän makeampia. Villihedelmien absoluuttiset sokeripitoisuudet ovat aivan samaa luokkaa kuin marketti hedelmien. Variaatio niin makroravinteiden (hiilari, rasva proteiini) kuin sokerien osalta (sukroosi, glukoosi, fruktoosi, etc) ovat yhtä isoja kuin nyky hedelmissä. Yleensä kuitenkin kummatkin ovat kuitenkin yli 85% hiilaria ja yleensä sokereista on fifty/fifty fruktoosia ja glukoosia. Ainoa mainittavampi ero on se että nykyhedelmissä on vähemmän siemeniä. Vilihedelmissä voi taas olla osia jotka ovat jopa myrkyllisiä.
3) Ei, sata vuotta sitten banaani ei ollut sokerien osalta 1/30 nykyversioonsa verrattuna.
”Wild and Ancient Fruit: Is it Really Small, Bitter, and Low in Sugar?”
http://rawfoodsos.com/
Muuten Elina, Ulla ja miksei muutkin. Mielenkiintoista on ollut huomata että Yhdysvaltojen paleo-piireissä (etenkin sen fiksummassa pioneerisiivessä) on alettu mennä pikkuhiljaa yli ”hiilarit aiheuttavat insuliinin erityksen verenkierrossa”-jutuista, ja 80/10/10 iskee lujaa lauman johtajiin. Suomalaiset paleo-kolleegat tulevat ehkä kymmenen vuotta perässä. Mutta parempi myöhään kuin milloinkaan. Mielenkiintoisia aikoja ravinto-debatin osalta. Pohjoismaissa on ikävä alettu mennä jopa takapakkia parin korkeasti julkisuudessa profiloituneen lääkärien sekoilujen takia (pieni vinkki, se sydäntaudin riski paleo-dietissä ei mukaile perinteisiä kolesteroliprofiileja, http://www.huffingtonpost.com/dr-dean-ornish/an-atkins-diet-increases-_b_707005.html)
”A poster boy for paleo/primal eating finally thrives on high fruit raw…”
http://www.my-healthy-eating-secrets.com/healthy-eating-paleo-trial-day-26.html
http://castlegrok.com/
18/06/2011 5:19 pm |
Praise you! Ihan mahtava teksti – kiitos. Etenkin tuo ”bisnes on bisnestä” on asia, jota olen itsekin ajattelut. Terveyttä kohentavaa tai ei, raha liikkuu.
19/06/2011 9:08 am |
Kun muutin tilapaisesti Afrikkaan ja luovuin asunnostani, huomasin kaappeja siivotessani, etta mulla on jos minkalaista jauhetta ja vitamiinia kaapissa. Mietin, etta mita helvettia oikeasti teen edes noilla ns. hifistelyjauheilla, kun on vaiheita, kun koko ruokavalion pohja on tayttaa paskaa. Afrikkaan tosin otin mukaan spirulinatabletteja, mutta eivat ole oikein maittaneet. Sitten olen nahnyt taalla kekkeannakoisia treenaajia, jotka eivat kayta protskujauheita eika superfoodeja. Oon taalla voinut paremmin kuin Suomessa, koska laitoin perustan kuntoon! Vaikka mun perustaani valilla kuuluu chapatia ym. Pelkka hedelma- ja vihannesmaaran lisaaminen toimi paremmin kuin yksikaan superjauhe. Tosin macaa ja levajauheita arvostan. Jostain syysta raakakaakao kuvottaa nykyisin. Mielummin vedan jotain muuta suklaata sitten. Eika se terveyskaan ole mennyt :)
Niin, paremminhan superfoodeilla tuntuu tahkoavan rahaa kuin mahd. luonnollisen kasvisruuan puolesta puhumisella.
19/06/2011 12:53 pm |
Kiinnostavaa, kiitos tästä!
Ymmärrän hyvin tuon trendikkyyden mekanismin: se toimii samalla tavalla kaiken muunkin kanssa, vaikka nyt treenimetodit ja -välineet (kahvakuula). Tietynlainen eksoottisuus ja erikoisuus houkuttaa ja vetää puoleensa. Jonkin ajan kuluttua hienous hälvenee ja yksinkertaisuus (= perusasiat) palaavat takaisin. Hieno jojo-ilmiö, eikä sinällään ollenkaan väärin. Ja kaupallisesti oikein vetoava.
On vain hyvä asia, että terveysjutut kiinnostavat laajemminkin. Jos ne tulevat isosti esiin vaikka superfoodien kautta, eihän se sinällään vielä väärin ole. Vasta siinä vaiheessa, kun jauheesta tulee ’uskonto’ – aletaan olla ehkä hieman väärällä polulla. :o)
Terkuin Kukka
19/06/2011 1:13 pm |
Kiitos vastauksestasi, Richard, se ei haukotuttanut minua lainkaan. Tutkin asiaa. Peace!
20/06/2011 6:33 pm |
Moikka.
Tosi mielenkiintoinen postaus ja kommentit. Itselläkin on ollut ristiriitaisia tunteita superfood -ilmiötä kohtaan. Todennäköisesti siinäkin on kuitenkin sekä hyviä että huonoja juttuja kuten yleensä kaikessa muussakin.
Ajattelin kuitenkin kommentoida tuota hedelmien jalostusta. Itse olen törmänyt Etelä-Euroopan alueella metsässä kasvaviin villiviikunoihin ja voin sanoa, ettei kokemus ollut hyvä. Olivat aika pahan makuisia ja paikallinen setäni sanoi ettei niitä saisi syödä (hänen kommentinsa totuudenperästä ei kyllä mitään vakuuuksia). Muistan kuitenkin, että silloin ajattelin juurikin sitä että kuinka paljon jalostaminen on oikein muuttanut hedelmiä.
Äh. Tuntuu vähän tyhmältä kommentoida asiaan liittyen kun en tosiaan ole asiaan sen enempää perehtynyt. Itseltäni löytyy vain tuolainen yksittäinen kokemus villihedelmistä.
21/06/2011 5:35 am |
@Nimetön,
kerro ihmeessä mitkä ’superfoodeissa’ on hyviä juttuja, isoja juttuja ovat ainakin hinnan osalta.
Villihedelmissä on suuri variaatio, yhden puun hedelmä voi olla tosi hyvä ja viereisen puun hedelmä tosi paha. Myös maaperän erot tuovat isoja muutoksia makuihin.
22/06/2011 6:35 pm |
Kiitokset Elinalle ja Ullalle viimeisistä mainioista ja keskustelua herättäneistä postauksista sekä erityiskiitos Richardille hedelmien alkuperäisyyttä ja jalostusta koskevasta kommentista, joka vastasi viimeaikaisiin pohdintoihini!
En ole juurikaan superruokia käyttänyt, koska olen suhtautunut niihin melko varauksella. Mielestäni myöskin alkuperäinen, täysin käsittelemätön raaka-aine (tarkoitan tällä lähinnä hedelmiä ja vihanneksia) olisi parasta ravintoa, mutta toki joskus säilömiseen vaaditaan kuivattamista. Kuitenkin jokaiselta löytynee jääkaappi ja tuoreita hedelmiä ja muita rehuja saa ympäri vuoden, joten miksi tyytyä purkitettuihin jauheisiin?
Eikös ainakin joistain Goji-marjalaaduista löydetty enimmäisrajan ylittävä määrä torjunta-aineita?
”Viime vuosina goji-marjoja on jäänyt tullin valvonnassa kiinni mm. kasvinsuojeluainejäämien, sulfiittien sekä laittoman säteilyttämisen takia.”
Lähde: http://www.evira.fi/portal/19885, lainattu 22.6.2011
Enpä siis uskoisi kaikkiin mainoslauseisiin supertuotteiden terveyttä edistävistä vaikutuksista…
Superjauheiden käyttö voinee kuitenkin herättää kiinnostusta ruokavalion koostamiseen entistä raakapainotteisemmaksi ja toisaalta viedä vatsalaukun tilaa ”äitien tekemältä” einesmössöltä ;)
23/06/2011 10:35 am |
Ups, innostuin liikaa ja tuntuu että olen kaapannut koko thread’in :)
Hyviä pointteja Maria. Kiva jos ’supefood’it’ houkuttelevat ihmisiä terveellisten tapojen pariin. Kuten Elina myös totesi, itse suosittelen kuitenkin ihmisiä whole-foodien pariin. En ylihintaisten, kuivatettujen ja jauhettujen marjojen luo.
On uskomatonta miten hedelmiä, joiden myymisellä ei kukaan tienaa juuri mitään, demonisoidaan joka puolelta. Se kertoo kuinka absurdiksi koko terveyspuuhastelu on busines’ksen takia mennyt. Sokeri-Jalostus myytti on yksi monista. Oma suosikkini on kuitenkin:
”Fermentation occurs when digested fruit (glucose) turns into carbon dioxide. C02 is irritating to the body when not eliminated properly. Frequent consumption of massive quantities of fruit leads to fermentation and a highly acidic condition in the body from excessive C02 levels”. :)
Lisää voi aiheesta, siis hedelmiin liittyvistä myyteistä lukeva vaikkapa täältä
http://www.fredericpatenaude.com/blog/?p=278
23/06/2011 5:19 pm |
Hei kaikki!
Kiinnostavaa keskustelua ja hyviä pointteja, kiitos!
Hedelmien jalostusasia taitaa tosiaan askarruttaa monia. Itse en sitä ole koskaan pitänyt mitenkään merkittävänä kysymyksenä, sillä en näe mitään erityistä syytä miksi se olisi haitallista. Esim. Suomessa tai muuallakaan Euroopassa olisi sitä paitsi aika vaivalloista tai suorastaan mahdotonta elää villillä, jalostamattomalla ravinnolla niin, että siitä saisi riittävästi energiaa ja ravintoaineita.
Oma näkemykseni on myöskin, että villimarjat ja -hedelmät voivat olla jopa makeampia kuin tehoviljellyt kaverinsa. Hyvä suomalaisesimerkki on metsämansikka, joka on ihan eri tason herkku kuin vetisenmauton puutarhamansikka. Olen syönyt myös esim. afrikkalaisia pieniä ja onnettoman näköisiä villimangoja, jotka olivat varsin sokerista kamaa.
Jos siemenettömyys pelottaa, niin ainahan voi valita siemenellisiä hedelmiä. Esim. taateleita, appelsiineja, omenoita, persikoita, luumuja, meloneja, mangoja, papaijaa…
Mielenkiintoista on myöskin, että moni jalostettuja hedelmiä pelkäävä näyttäisi kyllä syövän tyytyväisenä jalostettuja eläimiä – ei se luomulehmä, -sika tai -lammas yleensä mikään villieläin ole.
24/06/2011 6:42 am |
Aidon superfoodin tunnistaa syötävistä kuorista !
Osaisitteko kommentoida seuraavaa.Tilasin iherbistä hamppuöljyn. Korkki oli haljennut, myös pullon ”sealiri”oli pikkuisen auki. Onko öljy mahdollisesti pilaantunut täysin? Herbbi palauttaa rahat, muttei kommentoinut öljyn mahd. pilaantumiseen. Öljy ei tuoksu oudolta ja pieni makutesti osoitti sen olevan ok..Onkohan superöljyni pilaantunut, oksidoitunut?
17/07/2011 8:00 pm |
Hyvää keskustelua ja hyvä tytöt..taas!
Onneni on olla sen verran pienituloinen, että kovasti noihin supereihin en sekaannu. Toki tunnustan kokeilleeni ja kovin klassisestihan siinä kävi kaakao: koukutti, pois ja maca: ei hyvä pois, goji vai mustikka, mustikka voitti.
Varmasti viisaat markkinavoimat ovat asiansa tutkineet ja totuutta tuotteissakin löytyy, en sitä kiistä. Mutta mikä ohjaa valintoja: markkinat, ympäristön paine vai muut asiat?
Hyvinvointi nykyisin varmasti on monen valintojen taustalla, mutta voitko hyvin aiemmin ilman pussi-ihmeitä? Itse voin vastata kyllä, kokeilujen myötä lompakko vain oheni ja jäi jotain muuta aktiivista energiaa (ruoka)saamatta, joka kuitenkin on aktiiviseti liikkuvalle arjessa tärkeämpää kuin hituvirralla hifistely.
Mahtava lukea teidän muiden tarkempaa tietoutta jo valmiiksi poimittuna, Voi taaskin valita ne mitkä itselle maistuu. ;-)
Menkää metsään hyvät ihmiset siellä mustikkaa…paljon!
18/07/2011 6:10 am |
”Hyvinvointi nykyisin varmasti on monen valintojen taustalla, mutta voitko hyvin aiemmin ilman pussi-ihmeitä?”
Yep, dallasin juuri kampissa ja tuli hyvin selväksi että ”hyvinvointikauppa” on nykyjään pilleri ja jauhe puoti. Täysin vitsi. Mitään kirjoja tai hedelmiä/kasviksia ei näkynyt. Paremmat katteet saa myymällä hera-proteiinia ja goijimarjoja.
25/07/2011 11:58 am |
Sen verran haluisin kommentoida tota markkinahommaa, että ainakaan kaikki terveyspuljut ei tosiaankaan tee sitä (pelkästään) rahan takia. Omasta kokemuksesta voin sanoa (olen seurannut aitiopaikalta yhden ”superruoka”kaupan kasvua), että nämä (pien)yrittäjät ovat kiinnostuneita omasta terveydestään ja tosiaankin uskoo myymiinsä tuotteisiin ja niiden terveellisyyteen. Ja pienille tuloilla on porskutettu eteenpäin. Ja mitä tylee ylipäätään yrittämiseen niin mielestäni katteet pitääkin olla kunnossa. Yrittäjät eivät ole sen huonompia ihmisiä kuin palkkatyöläisetkään.
Toinen juttu vielä, niin osaako joku sanoa, miten paljon pakastaminen vaikuttaa eri ruokien ravintoarvoihin?
Eipä muuta :)
26/07/2011 3:57 pm |
Pehmennystä aikaisempaan, tulo on otettava sieltä mistä se milloinkin tulee, jos superfoodeista, hyvä niin.Yrittäjiä en väheksy, itsekin yrittämällä yritän elää. Pahoitteluni jos kommenttini tulkittiin loukkaavan. Tarkoitus oli painottaa ihmisten omaa tarveharkintaa uusiin tuotteisiin. Aurinkoisia loppukesän päiviä kaikille.
18/10/2011 7:11 pm |
alkuperäiseen postauksen kommenttiin kuivatusprosessista haluaisin kommentoida sen verran että kuivatuilla (kotimaisilla) yrteillä on ainakin rohtomielessä tehot tallella; tosin kokonaisvaltaisesta ravintoarvojen säilymisestä en osaa sanoa varmasti. mielestäni esim. nokkonen, voikukan lehti, siankärsämö ym. ovat kuivattunakin ehdottomasti ”oikeaa” superruokaa.
kuivatuista hedelmistä: mm. intialainen ravinto-oppi neuvoo liottamaan kuivatut hedelmät ennen syömistä: on kuulemma imeytymiselle parempi siten. myös ekologisessa mielessä voisi ajatella, että jos etelän hedelmiä tarttee tänne rahdata, on järkevämpää kuivata ne ja pakata ne huomattavasti pienempään tilaan, sen sijaan että kuskataankin tänne vettä hedelmien muodossa..
taannoinen kämppikseni Ghanasta nauroi mauttomille Euroopassa myytäville banaaneille. hänen kotihuudeilla ne olivat kuulemma tuplasti suurempia ja makeampia.. niin, etteikö kotimaiset omenat kelpaisi kakkoslaatua olevan tuontitavaran sijaan?
ekologisessa mielessä suhtaudun raakaruokailuun -tai ainakin siihen miltä se mediassa usein näyttäytyy- jokseenkin skeptisesti vaikka uskonkin sen terveyttä edistäviin vaikutuksiin jossain määrin. villiä ja luomuviljeltyä lähiruokaa kannatan ilman muuta!
06/11/2011 12:19 am |
Monen innostus raaempaan ravintoon käy raakasuklaan kautta, kuulemma. Näin kävi myös minulle.
Edellisessä kommentissa tulikin viittausta siihen että kuivaus on vanha säilömismenetelmä. Toinen on pakastus. Vesi laajenee jäätyessään, joten se rikkoo kasvin solurakenteen. Mielestäni tämän voi myöskin käsittää ”elämän energian alentumisena”.
On aivan totta, että tuoreet hedelmät ja vihannekset olisivat kaikkein paras asia ihmisen ravinnokseen nauttia, mutta aina ei ole asia näin yksinkertainen. Välillä on pakko säilöä jotakin vähän pidemmäksi aikaa jottei mitään mene esim. pilaantumalla hukkaan. Joskus vaikkapa matkustaessa on kätevämpää kuljettaa mukanaan ravintoa kuivattuna kun etsiä sitä tuoreena riittäviä määriä aina jostakin.
En pidä superfoodeja lähtökohtaisesti pahana asiana. Laadulla on tietysti merkitystä, tuossa kategoriassa kun tuntuu välillä liikkuvan aika paljon kaikenlaista tavaraa. Ei supereista varsinaiseksi ravinnoksi ole, mutta perusterveellisen ruokavalion lisänä toimivat oikein hyvin. Enkä perusterveellisellä tarkoita tässä virallista suositusta :)
Hinta on tietysti oma asiansa, joillekkin se on paljon ja joillekkin ei. Raha on kuitenkin ”vain rahaa”, ja sen voisi paljon huonomminkin käyttää. Esimerkkejä en viitsi edes mainita, mutta ainakin omasta elämästä niitäkin löytyy aika runsaasti… :)
30/04/2012 12:35 pm |
Jee tää viesti seivas mut tosta superfood sekoilusta onneks HCLFrv suuntaan. Kiitos :)
05/04/2013 9:33 am |
”Kuivatusprosessi poistaa kasvista tai sen osasta veden eli mielestäni erittäin oleellisen ‘elävän’ aineksen.” Tahtoisin tietää miten kasvi muuttuu ravintoarvoltaan huonommaksi jos siitä poistaa veden? Mitä sellaisia ainesosia esim. ananaksessa on, jotka tuhoutuvat kun veden ottaa pois? Kuulisin mielellään faktapohjaisia perusteluita.
”Jauhamisprosessi edelleen rikkoo tuotetta, ja vaikuttanee tuotteen ravintopitoisuuteen.” En aivan heti usko, että kuivattu ananas jauhettuna sisältää eri määrän ainesosia kuin kuivattu ananas jauhamattomana, mutta varmaan sinulla on esittää jokin tutkimus tästäkin?
”Oikea superruoka ja raakaruoka tulevat suoraan puusta, pensaasta ja maasta.” Ilmansaasteet, saasteet kasteluvedessä, torjunta-aineet, käsittelyaineet, säilytysolosuhteet, jne. Näitä ei pääse kokonaan pakoon vaikka hakisi sapuskansa omalta pelloltaan.