Raakaruoalla loppu laihduttamiselle

Jo laihduttaminen käsitteenä on hieman kyseenalainen. Ikään kuin elimistö tarvitsisi jotain ihmeellisiä toimenpiteitä normaalipainon palauttamiseksi saati ylläpitämiseksi. Oikeanlainen ruokavaliohan pitää painon normaalina ja palauttaa sen paikoilleen ilman mitään sen kummempaa laihduttamista. Monesta tällainen ruokavalio voi kuitenkin tuntua työläältä, kummalliselta ja jopa vastenmieliseltä kituuttamiselta – laihduttamiselta. Kaupasta ei saakaan raahata mainoksista tuttuja, toinen toistaan ihmeellisempiin väreihin pakattuja tuotteita eikä kiireisen päivän jälkeen pääse vaihtamaan kuulumisia naapurin pizzankääntäjien kanssa. Niin tunnelmalliset elokuvaillat limonadi- ja karamellivuoren alla eivät lohduta edes viikonloppuisin. Miten raakaruoka voisi palvella laihduttajaa, joka on tottunut tuhteihin annoksiin ja kulinaristisiin nautintoihin?

Useimmat liikapainon kanssa kamppailevat ajattelevat tosiaan syövänsä tuhdisti, eikä mikään pupun ruoka voisi koskaan tehdä heitä kylläiseksi. Tuhti ateria koostuu yleensä eläintuotteista, prosessoidusta vehnästä, lisäaineista, valkoisesta sokerista, suolasta ja rasvasta – ei juuri muusta. Kulinaristiseksi nautinnoksi luetaan edellisten nauttiminen addiktion tyydyttämiseksi. Kun laihduttaja pyrkii pienentämään annoskokoaan ja napostelemaan vain joka toinen päivä, hommassa on suunnilleen yhtä paljon järkeä kuin alkoholistilla, joka vaihtaa Koskenkorvan keskiolueen. Riippuvuus säilyy ja kamppailu jatkuu. Useimmat repsahtavat ja antautuvat jälleen karkkipäivän armoille. Karkkipäivän, joka ei ole vain kerran viikossa. En toki väitä, etteikö olisi järkevää pyrkiä hillitsemään ravintoköyhien kaloripommien syömistä. Tottakai vähentäminen myös helpottaa myöhempää lopettamista. Mutta loputtomasti vähentäminen ei useimmilla tunnu toimivan, kun vielä tekee mieli ottaa yksi pieni keksi.

Raakaruoka vastaa tähän ongelmaan kahdella tavalla. Ensinnäkin raakaruoka ei juuri sisällä edellä mainitun riippuvuussuhteen ylläpitäjiä. Raakaruoka ei siis koukuta samalla tavalla, ja ruokailu ei lähde lapasesta. Toki vanhat addiktiot mielellään kolkuttelevat aivoissa tiukan paikan tullen, mutta jatkuva mieliteko pysyy poissa. Toiseksi oikein koostettu raakaruokavalio tarjoaa riittävästi ravintoaineita. Usein ylipainoiset kärsivät paradoksaalisesti aliravitsemuksesta. Vyötärölle kertynyt rasva ei valitettavasti korvaa sen enempää vitamiinien kuin kivennäisaineidenkaan puutosta. Elimistön anoessa lisää ravintoa me kuitenkin tulkitsemme sen yksiselitteisesti nälkänä. Nälkänä, joka sammutetaan jollakin kaloripommilla. Ja pian nälkä nostaa taas päätään. Nälän tunne talttuu vasta, kun olemme syöneet itsemme ähkyyn. Kun elimistö on ravittu, on mielitekoja helpompi hillitä ja turha nälän tunne pysyy loitolla.

Raakaruoassa on myös se ihmeellinen puoli, että sitä voi syödä suunnilleen mielin määrin, kunhan pähkinät ja muut rasvaiset ruoat pidetään sivuosassa. Hedelmiä ja vihanneksia voi nauttia aikamoisia annoksia ilman, että kalorimäärät edes hipovat pilviä. Ja vaikka hipoisivatkin, paino ja keho mitä todennäköisimmin alkavat silti asettua sopivaan uomaansa, sillä kalorit ovat itse asiassa raakaruokailijan ystävä!

Liikakilot eivät kuitenkaan ole pelkästään liian suuren kalorimäärän syytä. Suola kerryttää elimistöön nestettä, joka saa nopeasti kyytiä lisättäessä tuoreen kasvisruoan osuutta ruokavaliossa. Myös lisäainein kyllästetty elimistö kerää mielellään rasvakudosta, jonne se voi säilöä erilaisia sisäelimille ja aivoille vaarallisia myrkkyjä. Kun nämä myrkyt alkavat poistua elimistöstä, voi vyötärölle kertynyt pelastusrengaskin hellittää otettaan. Freesimpi ruokavalio ja riittävä ravintoaineiden saanti tekevät myös liikunnasta nautinnollisempaa – ja todennäköisempää.

Mikäli ruoanlaittoharrastus on aiemmin painottunut valmisaterioiden lämmittämiseen, ei raakaruoka vaadi juuri enempää. Jokainen osaa varmasti pilkkoa hedelmiä tai valmistaa niistä pirtelön. Usein kuulen väitettävän, että raakaruokailu on monimutkaista eikä sovi kiireisiin työpäiviin. Nimenomaan reissussa ja kiireisinä päivinä olen huomannut raakaruoan olevan mitä ihanteellisin valinta. Nippu banaania reppuun ja taatelipussi taskuun, syöminen sujuu vaikka polkupyörän selässä.

Nyt kun Pohjolankin kasvistarjonta alkaa olla parhaimmillaan ja ulkoilusäät kohdillaan, ei ole enää tekosyitä velttoilla. Hyvästit grilli- ja vatsamakkaroille vaikka näiden ohjeiden avulla: 3 helpointa raaka-askelta.

Quiero vivir – haluan elää!

Seleeni

Raakaruoalla ravintoaineiden saanti on usein jopa moninkertaista suosituksiin nähden. Ongelmakohdaksi saattaa kuitenkin muodostua seleeni, mikäli sen saantiin ei kiinnitetä erityistä huomiota. Seleeniä tarvitaan vähän, mutta erityisesti suomalainen ravinto on hyvin seleeniköyhää.

Seleeni on tärkeä mineraali kilpirauhasen toiminnassa. Sillä on todettu olevan myös niveltulehduksia lievittävä ja ehkäisevä vaikutus. Seleeni suojaa elimistöä vapaiden radikaalien vaikutuksilta. Sitä pidetään tärkeänä tekijänä myös mm. syövän, astman ja psoriasiksen hoidossa. Selkeimpiä seleenipuutoksen oireita ovat hiusten, ihon ja kynnenalusten haalistuminen sekä lihaskipu. Seleeniä ei kuitenkaan pidä syödä ylenmääräisiä annoksia, sillä yliannostus voi johtaa seleenimyrkytykseen. Suositeltu päiväannos onkin 50μg ja ylärajaksi on määritelty 400μg.

Helpoimmin seleenin tarpeen saa tyydytettyä syömällä parapähkinöitä. Jo yksi pähkinä riittää kattamaan koko päivän tarpeen jopa 90μg seleenipitoisuudellaan. Erään tutkimuksen mukaan päivittäinen pähkinä takaa varmemman seleenin saannin kuin seleenitabletti. Parapähkinöitä saa hvyin varustelluista ruokakaupoista. Vaikka usein niiden hinta on muihin pähkinöihin verrattuna korkea, kannattaa muistaa, ettei niitä tarvitse rohmuta kaksin käsin.

Parapähkinöiden ohella seleenin lähteinä suositellaan mm. siitakesieniä, pinaattia sekä leviä. Näiden osalta pitoisuudet voivat kuitenkin vaihdella merkittävästi kasvupaikasta riippuen. Esimerkiksi Euroopassa kasvatetut sienet ja kasvikset eivät seleeniä sisällä. Tältä osin kaukaisista, mutta seleenirikkaista maista kuten Perusta tuotu ruoka saattaa puolustaa paikkaansa osana suomalaistakin ruokavaliota.

Pelastakaa reilut banaanit!

Kauppalehti uutisoi, että Siwa on luopumassa Reilun kaupan banaaneista.

http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=20110154915

Todella käsittämätön päätös! Appelsiinit olivatkin jo vaivihkaa hävinneet valikoimista. Siwa pitää tätä valinnan vapautena ja sanoo, että mahdollisesti reilut banaanit pysyvät valikoimissa vaihtoehtona. En kuitenkaan usko, että pikkiriikkiset Siwat pystyvät pitämään esillä kaksia eri banaaneja, kun nytkin tarjolle mahtuu yksi laatikollinen, eikä juuri mistään muistakaan tuotteista ole useaa merkkivaihtoehtoa. Pyydän nyt teitä kaikkia laittamaan Siwalle palautetta välittömästi. Emme halua takaisin riistoviljeltyjä, rankemmin myrkytettyjä ja huonolaatuisempia banaaneja!

Maanantain murkinat

Tämänkertainen ruokapäiväkirjani muodostui hieman kummalliseksi. Kalorimäärä 2500 kcal on toivotunlainen, mutta ikääntyvien avokadojen myötä, jotka piti syödä pois, rasvan osuus energiansaannista oli poikkeuksellisen korkea, 28 %. Yleensähän pyrin noudattamaan 80/10/10 -jakoa kalorien suhteen. Usein jako on vieläpä lähempänä 90/5/5. En ole kuitenkaan erityisen huolissani rasvan määrästä, sillä se ei suinkaan ole jatkuvasti noin korkea. Ideaalitilannetta tämänkertainen päiväkirjani ei kuitenkaan edusta, mutta osoittaa sen, miten helposti rasvan osuus nousee ilman öljyjä tai muita varsinaisia rasvoja. Grammoina rasvaa siis kertyi 84g, hiilihydraatteja 467g ja proteiinejakin 38g, vaikka niiden osuus oli vain 5% energiansaannista.

E-vitamiinin ja sinkin saantisuositukset saavutin vain niukasti, kun muiden vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti oli yleensä vähintään 1,5-kertaista. Kuten aina ennenkin, kalsiumtilanne näyttää FitDayssa punaista, vaikka kalsiumia on kertynyt 838 mg, eli yli eurooppalaisen 800 mg:n suosituksen. Seleenin saantini oli pitkästä aikaa hankkimieni parapähkinöiden myötä huima 1000 %. Säännöllistä liikasaantia kannattaa kuitenkin välttää.

Rauta yllätti minut niukkuudellaan. Minulla ei yleensä ole ollut ongelmia sen suhteen, mutta nyt suositukset jäivät niukasti saavuttamatta. Tämä johtuu todennäköisesti salaattivalinnoistani. Edellisellä ostosreissulla ei kaupassa yksinkertaisesti ollut jäljellä juuri mitään muuta edullista ja vähän pakattua salaattia kuin keräsalaattia. Verrattuna esim rucolaan, persiljaan tai pinaattiin, joita yleensä käytän, sen rautapitoisuus on heikko. Rautaa kertyi kaikesta huolimatta 12,1 mg. Naisille suositus on Suomessa 15 mg.

Minulta on viime aikoina kyselty usein magnesiumista niin täällä blogissa kuin muuallakin. Ruokapäiväkirjan mukaan sain sitäkin yli kaksinkertaisen määrän suosituksiin nähden.

Päivän urheiluni olivat varsin tavallisia. Lumessa tarpomista koiran kanssa pariin otteeseen ja tunti salitreeniä sisältäen venyttelyt.

Listasin päivän ateriointini tällä kertaa näin:

Hedelmät ja marjat: 2 avokadoa, 2 appelsiinia, 2 verigreippiä, 2 banaania, 3 omenaa, 1 päärynä, 15 tuoretta taatelia, mustaherukoita, boysenmarjoja, muutama kuivattu villiaprikoosi

Vihreät: 2 sellerin vartta, 3 tillin vartta, n. 1,5 keräsalaattia

Vihannekset: 2 tomaattia,n. 1/3  kurkkua, 3 oliivia (ei raakoja)

Muut: 4 parapähkinää, 2 rkl chiansiemeniä

Väliaikakatsaus

Tässä vaiheessa lienee paikallaan kertoa hieman väliaikatietoja raakaruoan vaikutuksista elämääni ja terveyteeni.

Olen nyt ollut parisen vuotta pääosin (n. 90%) raakaruoalla ja vegaaniruokavaliolla reilut 8 vuotta. Ensinnäkin palautumiseni fyysisestä rasituksesta on nykyään nopeampaa kuin perinteisellä vegaaniruokavaliolla. Tämä koskee niin voimatreeniä kuin kestävyysurheiluakin.

Merkittävintä kuitenkin on, että olen saavuttanut yhden tärkeimmistä tavoitteistani: olen saanut painoni nousuun! Tätä olen yrittänyt suunnilleen puolet elämästäni, mutta mitään ei ole tapahtunut. Viime talvena vielä erilaiset vastoinkäymiset saivat painoni putoamaan entisestään. Nyt kun olen ahtanut itseeni riittävästi hedelmiä ja salaatteja, painan useamman kilon enemmän kuin vajaa vuosi sitten. Olen myöskin raakaruoan avulla saavuttanut kaikkien aikojen maksimipainoni. Olen juuri yltänyt painoindeksin mukaiseen normaalipainoon! Kaikki lisäpaino on tullut lihaksena, pääasiallisesti yläkroppaan, kuten olen halunnutkin. Yhdistettynä säännölliseen salitreeniin raakaruoka on taannut toivotun tuloksen. Tässä vaiheessa tavoitteenani on saada vielä ainakin pari lisäkiloa.

Syksyllä nyrjäytin nilkkani kiipeilyn tiimellyksessä, joten urheiluni on ollu hieman rajoitettua. Parkour, kiipeily, juoksu ja tanssi ovat vielä tauolla, mutta salilla voin tehdä jo lähes kaikkea. Olen myös voinut ratsastaa ja uida, joten kuntoilua en ole täysin joutunut jättämään missään vaiheessa, vaikka lajit ovat hieman vaihtuneet.

Allergiani on raakaruoan avulla pysynyt edelleen poissa, joskin olen huomannut, että heti, jos olen joutunut syömään huonommin, oireet alkavat palata. 15 pillerikesää on takana ja niitä ei toivottavasti tule lisää! Viime kesän tulikoe, liftausprojekti halki Euroopan heinäpeltojen, sujui ainakin mainiosti! En ole myöskään sairastanut pariin vuoteen. Jopa viime talven flunssa-aalto meni minulta joukoittain sairastavia kollegoitani sijaistaessa. Hiukset ovat pysyneet päässä, kynnet kasvavat entiseen malliin ja jaksamiseni on normaali. Olen edelleen energisempi kuin ennen raakaruokailuun siirtymistäni.

Teehetki egyptiläisittäin

Olin taas vaihteeksi fiilistelemässä Kairoa, jossa kylmät talvi-illat eivät suinkaan vähennä teen juontia. Egyptiläiset juovat teetä luultavasti yhtä paljon kuin tekevät töitä. Ja varmasti enemmän kuin nukkuvat.

Vahva, musta tee tarjoillaan yleensä useammalla lusikallisella sokeria ja siltä voi olla vaikea välttyä, mikäli aikoo harrastaa minkäänlaista sosiaalista kanssakäymistä. Teelle on kuitenkin olemassa vaihtoehtoja ja niitä kannattaa pyytää. Toisin kuin Suomessa, jokaisen alkeellisenkin, tai nimenomaan alkeellisen, kahvilan valikoimiin kuuluu kofeiinittomia vaihtoehtoja teehetkeen. Ihmisillä on yleensä myös kotona tarjolla useampaa lajia.

Talven viileitä iltoja lämmittää parhaiten yansoon, eli kamomilla. Egyptiläiset tuntevat sen parantavat vaikutukset ja nuhanenä saa sitä eteensä pyytämättäkin. Turistille sen immuniteettia vahvistava ja antibakteerinen vaikutus onkin varmasti tervetullut. Kamomilla tunnetaan Pohjolassakin iltateenä sen rauhoittavan vaikutuksen ansiosta. Yansoon tarjoillaan yleensä pussiteenä ja tietääkseni aina luomulaatuisena.

Oma suosikkini on karkade eli hibiscus. Tämä erehdyttävästi marjamehulta näyttävä ja hieman myös maistuva tee valmistetaan näyttävän punaisista kukista. Hibiscuskin on yleensä luomua. Sitä tarjoillaan niin kylmänä kuin kuumanakin, joten kannattaa olla tarkkana. Erityisesti tähän juomaan näppärät tarjoilijapojat mielellään sujauttavat valmiiksi sokeria, joten varotoimenpiteitä ei kannata laiminlyödä. Hibiscuksella on todettu olevan suurina määrinä mm. verenpainetta alentava vaikutus.

Kummallisin tuttavuus lienee helba. Helba on rohtosarviapilan siemen, jota lilluu lasin pohjalla aimo läjä. Juoma itsessään muistuttaa hieman kamomillaa, joskin maku on hieman kitkerämpi ja muistuttaa etäisesti mielestäni lakritsaa. Sillä on lämmittävä vaikutus, joten sitä tarjoillaan lähinnä talvella. Perinteisesti helbaa oon suositeltu imettäville äideille maidon tuotannon lisäämiseen ja sillä on maustettu niin makeita kuin suolaisiakin ruokia. Sitä on niin idätetty kuin paahdettukin ja sitä on hyödynnetty jopa ruumiiden palsamoinnissa!

Tarjolla on usein myös erfaa, kanelijuomaa. Nimensä mukaisesti kyseessä on veteen tai maitoon sekoitettu kaneli. Egyptiläiset käyttävät tätä erityisesti kuukautiskipuihin, mutta niin miehet kuin naisetkin juovat sitä myös ihan vain maun vuoksi. Jo aiemmin kirjoitinkin inkiväärin, ganzabil,  käytöstä. Sitä löytyy myös egyptiläisistä kuppiloista kuumana juomana.

Kannattaa muistaa, että varsinkin Kairossa vesijohtovesi on erittäin huonolaatuista. Niin kodeissa kuin katukahviloissakin sitä kuitenkin tarjoillaan ja teet keitetään aina siihen. Kuumallakin säällä turvallisempi ja terveellisempi vaihtoehto voi siis olla keitetty kuuma juoma. Oman vesipullon voi ainakin lokaalimpiin paikkoihin viedä mukanaan.

Näyttävää hibiscusta on helppo löytää ympäri Kairoa.

Banaani-kurpitsasalaatti

Syksyinen salaatti syntyy käden käänteessä banaanista, kurpitsasta ja tillistä.

• 1 banaani
• pala kurpitsaa (esim. hokkaido)
• muutama tillin varsi
• mausteeksi kurkumaa, mustapippuria ja suolaa
• (todella varovasti juustokuminaa)

Kuori ja raasta kurpitsa. Viipaloi banaani. Sekoita mausteet ja silppua sekaan tilli. Tästä annoksesta riittää makupalaksi yhdelle.

Ostoksilla supermarketissa

Palasin juuri parahiksi viettämään synkkiä marraskuun päiviä Suomeen ja lähikauppojen tarjonta meinasi heti syöstä minut epätoivoon. Hyllyt notkuivat toinen toistaan leprumpia salaatteja ja vihreämpiä banaaneja. Suomi ei todella ole raakaruokailijan unelmamaa, mutta hätä ei ole tämän näköinen. Löysin nimittäin vanhaan vakkarikauppaani, Helsingissä Käpylän aseman kupeessa sijaitsevaan K-supermarket Mustapekkaan. Mustapekka on ihan tavallinen ruokakauppa. Mustapekasta tosin saa ihan oikeasti ruokaa ja siellä on ehdottomasti Suomen paras luomuvalikoima!

Ostoskoriini päätyi luomuhyllystä mm. päärynöitä, omenoita, appelsiineja, mandariineja, banaaneja, avokadoja, erilaisia salaatteja, tomaatteja, kurkkua, kesäkurpitsaa, kurpitsaa, porkkanaa, lanttua ja selleriä. Tarjolla on ollut jo tovin myös suosikkiherkkujani kakeja syöntikypsinä, eli lähes hajoamispisteessä. Ei-luomuna jouduin ostamaan vain suomalaisen lehtikaalin, thaimaalaisen inkiväärin ja mikä parasta – espanjalaiset kermaomenat (cherimoyat), joita en ole ennen Suomesta löytänyt. Tyrkyllä oli myös tuoreita iranilaisia taateleita kohtuuhintaan. Välillä olen ostanut myös kalliimpia luomuirtotaateleita. Mustapekka on lähes ainoa paikka, josta saa aurinkokuivattuja tomaattejakin irtona. Luomupuoli on kehittynyt huimaa vauhtia myös eläinkunnan tuotteiden osalta. Lisäksi jo viime vuonna tarjolla oli esimerkiksi Clearspring-sarjan öljyjä ja leviä sekä Urtekram-sarjaa linsseistä ja kuivahedelmistä aina shampooseen asti. Mustapekka valittiinkin tänä vuonna vuoden K-kaupaksi ja sillä on myös K-ympäristökauppadiplomi. Tunnustukset ovat hyvin ansaittuja!

Osa rehusaaliistani. Kaikki muu luomua, paitsi lehtikaali (kesk.) ja kermaomenat (oik.)

Inkivääriä lääkkeeksi

Jauhettu inkivääri on mausteena varmasti kaikille tuttu, mutta vaatimattoman näköinen tuore juuri on saattanut jäädä monelle vieraammaksi. Lähinnä piparkakkujen ja glögin ohella sitä on nähty aasialaisissa ravintoloissa niin thai-ruokaan raastettuna kuin sushin ohessa tarjoiltuna. Sitä saa kuitenkin useimmista tavallisista ruokakaupoista edulliseen hintaan. Kääntöpuolena on kuitenkin sen alkuperä, sillä inkivääri tulee useimmiten Kiinasta. Kiinan maaperä on yksi saastuneimpia, eikä luomutuotannon valvontakaan ole ollut ongelmatonta. Joskus törmää kuitenkin myös muualta tuotuun inkivääriin, joten kannattaa pitää silmät auki ja viimeistään silloin tarttua tilaisuuteen. Jääkaapissa se myös säilyy pitkään, joten sitä voi hieman vaikka hamstrata.

Inkivääri on perinteisen kiinalaisen lääketieteen suosikki, mutta se on tunnettu pitkään jopa länsimaisessa lääketieteessä. Inkivääri toimii niin vatsakipujen kuin pahoinvoinninkin lievittäjänä. Sitä on syötetty merisairaille sekä raskauspahoinvoinnista kärsiville. Tällä hetkellä Evira tosin suosittaa inkiväärin välttämistä kokonaan raskaus- ja imetysaikana. Kovin tieteellisesti pitävää selitystä en tälle suositukselle kuitenkaan löytänyt ja suhtaudunkin varsin skeptisesti tällaisiin kieltoihin. Lisäksi kiellossa mitä ilmeisemmin viitataan inkiväärivalmisteisiin, ei tuoreeseen inkivääriin. Kannattaa siis käyttää harkintaa ja punnita ainakin inkiväärin välttämättömyys ruokavaliossa. Itse luotan kuitenkin enemmän inkiväärin kaltaisiin kasviksiin kuin kemiallisiin nappeihin, joita huoletta syötetään myös raskaana oleville. Toisin kuin esim. vastaavaan tarkoitukseen käytetyt kemialliset lääkkeet, inkiväärin vaikutus ei kohdistu keskushermostoon vaan vatsan toimintaan ja on todettu jopa tehokkaammaksi.

Inkiväärin avulla voidaan hoitaa myös kuumepotilaita, sillä inkivääri lievittää tulehdustiloja. Merkittävintä onkin sen käyttömahdollisuus tulehduksiin liittyvien nivelsairauksien hoidossa. Sen lisäksi, että inkivääri hillitsee tulehdusta se myös lievittää kipua. Itse kokeilisin sitä myös korvatulehduksista tai tulehdusriskissä olevista haavoista kärsiville potilaille. Lisäksi inkivääriä on käytetty menestyksekkäästi lisäämään notkeutta. Muita käyttötarkoituksia inkiväärille on löydetty astman ja allergioiden hoidossa, sillä se irrottaa limaa keuhkoista. Inkiväärin puhdistavat vaikutukset ulottuvat niin sisäelinten kuin ihon hyvinvointiin.

Itse laitan useimmiten palan inkivääriä pirtelön joukkoon, mutta inkivääriä voi käyttää myös moneen muuhun. Raastettuna se piristää salaatinkastikkeita, tahnoja ja keittoja. Inkivääriä kannattaa yhdistää esim. curryyn, korianteriin ja kaneliin. Inkivääriä voi myös sekoittaa hienonnettuna juomaveteen. Inkivääriveden kannattaa antaa hetki seistä, jotta maku ehtii liueta.

Ravitsevia leffavinkkejä

Pimenevät syysillat ovat parasta aikaa elokuvien katseluun. Myös ravinnosta on tehty viime vuosina useampia mielenkiintoisia täyspitkiä elokuvia, jotka kannattaa ehdottomasti tsekata. Esimerkiksi seuraava nelikko tarjoaa erilaisia lähestymistapoja asiaan.

Juuri näkemäni Food, Inc. ei sinänsä tarjonnut itselleni mitään mullistavaa tietoa, mutta suosittelen sitä etenkin, jos elintarvikebisneksen salat eivät ole vielä täysin hallussa. Elokuvassa puheenvuoron saavat niin ruoantuottajat kuin -kuluttajatkin. Haastattelusa on mm. Oikean ruoan puolesta -kirjallaan mainetta niittänyt Michael Pollan. Valitettavasti Monsanton ja eräiden elintarvikejättien edustajat olivat kieltäytyneet järjestään haastatteluista, joten emme heidän omaa ääntään saa kuulla. Mutta esimerkiksi Monsanton rooli USA:n (ja enenevässä määrin myös Euroopan) ruokabisneksessä tulee hyvin selväksi. Food, Inc. käsittelee myös monipuolisesti sekä eläinperäisen että kasvisruoan tuotantoa. Tietysti kysymys on USA:sta, jossa tilanne on vielä astetta pidemmällä, mutta ei monessa asiassa erityisen kaukana Euroopasta, varsinkaan Suomesta.

Samankaltaisia teemoja käsittelee myös varsin erinomainen Food Matters. Näkökulma on edellistä enemmän kansanterveyskysymyksissä ja tarkastelussa ovat niin ruokailutottumukset kuin lääketeollisuus. Elokuva haastaa vallitsevan ajattelumallimme ravinnon ja terveyden yhteyksistä sekä modernista terveydenhuollosta. Osittain myös Euroopassa kuvatussa dokumentissa äänessä ovat niin lääkäri, biologi kuin Suomessakin tunnetuksi tullut raakaruoka-aktivisti David Wolfe.

Jo hieman vanhempaa tuotantoa oleva hittielokuva Supersize Me on edelleen ajankohtainen. Se käsittelee ravintoa hieman viihteellisemmällä otteella, perusterveellisiä elämäntapoja noudattavan ohjaajan siirtyessä roskaruokaravintoloiden koekaniiniksi. Tämän elokuvan ajaksi ei todellakaan tee mieli varata viereen sipsikulhoa! (Itseltäni meinasivat jäädä salaatitkin syömättä…)

Raakaruokapiireissä paljon julkisuutta saanut Simply Raw: Reversing Diabetes in 30 Days on ehkä hieman hitaasti etenevä, mutta ajatuksia herättävä. Gabriel Cousensin Tree of Life -keskuksessa tapahtuva ruokavaliokokeilu muuttaa dokumentin diabeetikkojen elämää osoittaen samalla millaisia vaikutuksia ravinnolla voi olla. Erityisesti jokaisen diabeetikon tulisi nähdä tämä, mutta kyseinen projekti on ylipäätään yksi hyvä osoitus siitä, että raakaruokavalio toimii. Elokuvan saaminen käsiinsä voi olla hieman haastavaa, mikäli sitä ei halua ostaa. Se on mahdollista kuitenkin löytää ilmaiseen online-katseluun pienellä googlettelulla.

European Food Declaration

European Food Declaration on erilaisten kansalaisjärjestöjen yhteenliittymä, jonka tavoitteena on kehittää eurooppalaista maataloutta kestävämpään ja terveempään suuntaan. Vapaasti käännettynä sen tavoite on terve, kestävä, reilu ja yhteistyöhön perustuva, kannustava maatalous- ja ruokapolitiikka. Konkreettisemmin sanottuna kampanjalla pyritään edistämään lähi-, luomu- ja pienviljelyä, lyhentämään ruoan matkaa tilalta lautaselle ja lisäämään maatalouden monimuotoisuutta sekä ehkäisemään muuntogeeniviljelyn yleistymistä. Mukana ovat mm. Maan ystävät, Greenpeace, Attac, Food & Water Watch ja European Public Health and Agriculture Consortium. Maakohtaisesti listoilla vaihtelevat ainakin WWOOF ja Slow food -liike, Demeter sekä Biofair. Suomen yksinäisenä edustajana on hiljaiseloa pitävä Attac.

European Food Declarationin pyrkimyksenä on vaikuttaa EU:n tulevaan 2013 CAP -linjaukseen, eli yleisen maatalouspolitiikan kehitykseen, jonka suunnaksi on alunperin määritelty ”eurooppalaisen ruoantuotannon kilpailukyvyn säilyttäminen”. Kuten varmaan ketään ei yllätä, on siis EU:n, kuten myös kansallisten päättäjiemme, haaveissa mahdollisimman taloudellinen ja määrällisesti tehokas ruoantuotanto, jonka ympäristö- ja terveysnäkökohdat ovat toissijaisia. Erityisesti Suomessa liikehdintä tätä elintarviketeollisuuden lobbaamaa suuntausta vastaan on lähes olematonta. Keski-Euroopassa se sen sijaan näkyy ja tuntuu. Torit, pienet puodit, lähiruoka ja luomu-tuotteet ovat arkipäivää ja tämänkaltaisia kampanjoita toteutetaan aktiivisesti niin ruohonjuuritasolla ruoan alkulähteillä kuin ylemmissä poliittisissa elimissäkin.

Projektin osana Itävallassa järjestettiin mm. yhteensä kolme viikkoa kestänyt ruoan tuottajia osallistava kampanja. Itse otin osaa parina päivänä kokaten kasvisruokaa tilateurastamossa ja seuraten Welsin murteella käytyä kiivasta keskustelua maatalouden tulevaisuudesta. Polkupyörillä ja parilla autolla liikkunut aktivistiporukka siirtyi vaihtelevalla kokoonpanolla kylästä kylään yöpyen ystävällisten tilallisten pihoilla, tai kuten onnellisimmassa tapauksessa – sisätiloissa, koko huoneen peittävässä siskonpedissä. Parin yön pysähdysten aikana kyläläiset lahjoittivat tuotteitaan sekä vapaaehtoisten ruokkimiseen että yhteisen kasvisillallisen järjestämiseen. Parhaimmillaan keskustelutilaisuuksiin osallistui jopa yli 100 henkeä. Viljelijöille tällainen koko kylän yhteinen keskustelufoorumi tuntui olevan erittäin tervetullut, ja ideoita ja mielipiteitä vaihdettiin myöhään yöhön.

Ruoan valmistusta navetan pihalla ja teurastamossa…

Vierailu karjatilalla oli myös sinänsä avartava kokemus. Aamulla todistin kuinka kaksi tuntia vanhat vasikkakaksoset haparoivat omillaan pienessä kopissa etsien maitoa ämpäristä, kun emä makaili masentuneena toisaalla. Isännän selitys aikaiselle vieroitukselle oli tyhjentävä: saadaan lehmä nopeammin ja tehokkaammin maidontuotannon palvelukseen. Sormia hamuilevat, vielä märät ja limaiset pikku vasikat kaikessa säälittävyydessään saivat jäädä keskenään värjöttelemään kolkkoon navettaan. Kaksi keskenkasvuista possua puolestaan kyhjötti pienessä ja likaisessa karsinassa, jonka toinen puoli tarjosi jopa ulkoilumahdollisuuden – lantalan liejuisella sementtilattialla! Tarkkaavaisina kuin koirat nämä teräväkatseiset eläimet seurasivat mielenkiinnolla jokaista tylsän ympäristönsä liikettä kaltereiden takaa. Muidenkaan eläinten oloissa ei ollut kehumista, vaikka kyseessä oli pientila.

Tilan onnekkaat lasten kanssa touhuavat lampaat tuomassa tunnelmaa hippileiriin.

Kasvisruokaa Itävallassa

Ihastuin liftireissuni varrella Wieniin ja asetuin sittemmin tänne vähän pidemmäksi aikaa. Wien on toki viehättävä kaupunki kaikkine puistoineen ja palatseineen, mutta minua vetivät puoleensa vaihtoehtoisemmat meiningit. Lipizzanhevoset ja sinfoniakonsertit riittävät lähinnä turisteille. Tanssifestivaaliavajaisia, reggaebileitä, graffiteja ja elektromusiikkia on tarjolla joka nurkalla, jos vain osaa etsiä. Auringosta ja piknikeistä nauttimisen ohella olen käynyt niin kiipeämässä kuin parkourtreeneissäkin ja tietysti tutustunut myös kasvisruokaskeneen.

Wienissä, kuten saksankielisissä maissa ylipäätään, on luomukauppoja tarjolla ympäri kaupunkia. 86% itävaltalaisista sanookin ostavansa säännöllisesti joitakin luomutuotteita ja luomutuotanto on kasvanut 51% sitten vuoden 2003. Pientä supermarkettia muistuttavien kauppojen kuten Biomarkt Maranin valikoimista löytyy kaikki mahdollinen luomuna vihanneksista viineihin ja lihoista kosmetiikkaan. Superruokia on turha etsiskellä, sillä niitä ei ole. Jopa kookosöljyä sain hieman haeskella, mutta sitä sentään on tarjolla. Myös tavallisissa kaupoissa luomuvalikoimat ovat yleensä hyvät. Torilla ei luomua välttämättä näy, mutta esim. banaaneja saattaa saada ennen sulkemisaikaa  ison kassin eurolla, joten tämä vaihtoehto on varsin houkutteleva. Ei niin edullista, mutta kattavaa toritarjontaa kannattaa ehdottomasti käydä ihmettelemässä Naschmarktilla, jossa on kauden mukaan tarjolla monenlaisia tuoreita taateleita, harvinaisempia yrttejä ja varsinkin maistiaisia!

Vaikka itävaltalainen keittiö ei keskimäärin juuri kasvissyöjän mieltä lämmitä, on kasvisravintoa helppo löytää. Ei niin suositeltavien, mutta edullisten falafel- ja nuudeliwokkikojujen lisäksi valittavana on useita kasvisravintoloita myös keskustan ulkopuolella. Raakaruokaa on kuitenkin kehnosti tarjolla. Esim. Landia tarjoaa tofua salaatilla, joka on parempi vaihtoehto kuin tofu riisillä tai muulla tärkkelyspitoisella lisukkeella. Salaatille kannattaa suunnata joko jenkkiketju Loving Hutiin tai pikkuiseen, mutta viihtyisään Muskatiin Brunnenmarktin laidalla. Hauskana vaihtoehtona mainittakoon Deewan, jonka pakistanilaisessa buffet’ssa on tarjolla aina kasvisvaihtoehtoja ja maksu hoidetaan omantunnon mukaan. Salaatilta ei tosin kannata liikaa odottaa. Graziin eksyville salaatteja ja perinteistä vegaanibuffet’ta tarjoilee erinomainen ja edullinen Ginko.

Toisenlaisten ruokaelämysten toteuttamiseen voi itsekin osallistua suuntaamalla IDA:an. Idee Direkte Aktion on anarkistishenkinen aktivistien yhteenliittymä, jolla on oma keskuksensa Westbahnhofin läheisessä kellarissa. Bileiden ja poliittisen toiminnan ohella IDA:lla on tarjolla tiistai-iltaisin ilmainen kasvisateria, jota olen itsekin käynyt valmistamassa. Raaka-aineet saadaan pääasiallisesti kauppojen roskiksista tai vähäisillä juomarahoilla, joten ruoka on useimmiten yksinkertaista kuten vihannespataa ja jonkinlaista salaattia tai hedelmiä. Wienissä toimii muitakin ns. Volkskücheja eli kansankeittiöitä. Säännöllisten tarjoilujen ohella ainakin FnB-ryhmä tarjoilee ruokaa mielenilmausten yhteydessä ja muissa satunnaisissa tapahtumissa, joten kannattaa pitää silmät auki.

FnB tarjoili mm. kasvishöystöä ja salaattia heinäkuisessa mielenosoituksessa.

Wieniläiset sanovat Wienin olevan dyykkausparatiisi ja sitä se tosiaan tuntuu olevan. Kun Suomessa vanhoina hyvinä aikoina saattoi löytää jopa leipää ja banaania, on täällä edelleen tarjolla kaikkea mahdollista. Kohteita on useita ja lähes kaikki tapaamani ihmiset tuntuvat dyykkaavan ainakin silloin tällöin. Meidän kommuunissamme syödystä ruoasta arviolta noin 80% on dyykattua. Täällä myös kaupat myyvät enemmän alennettuja ruokia viimeisen käyttöpäivän lähestyessä ja hedelmien pehmentyessä. Suomessa kaupasta saa valitettavasti lähinnä vihreitä banaaneja ja kivikovia tomaatteja.

Wienissä ilmaista ruokaa voi löytää myös puistoista. Tähän mennessä olen löytänyt mm. mulperimarjoja, joita Suomessa myydään kalliina ”superfoodina”. Wieniläisetkään eivät jostain syystä tunne marjaa erityisen hyvin, vaan olen saanut melko rauhassa nauttia näitä herkkuja suoraan notkuvista puista. Myös aivan keskustassa on tarjolla kriikunoita suoraan puusta. Karhunvatukka-aikaan lähiseudulla on runsaasti helposti saavutettavia keräilypaikkoja. Grazista löysin jopa yksinäisen, mutta suuren minttuviljelmän aivan kaupungin keskustasta. Toivoisin, että Suomessakin suosittaisiin enemmän ravintokasveja niin taloyhtiöiden kuin kaupunkienkin istutuksissa. Uskon, että omenat ja marjat tulisivat hyötykäyttöön varsinkin isompien kaupunkien keskustoissa, joissa ihmisillä harvemmin on omaa puutarhaa.

Elokuussa keskustan puistot olivat täynnä kriikunoita.

Raakasiskot Ranskassa

Reissukesään on mahtunut pitkästä aikaa myös siskojenmatka. Raakaruokatiimimme hamstrasi siis pakun täyteen banaaneja ja suuntasi nokan kohti Etelä-Ranskaa. Matka taittui hitaasti mutta varmasti luomukauppoja etsiskellen ja piknikeistä nauttien.

Varsinainen tarkoituksemme oli tietysti harjoittaa liikuntaa, joten suunnistimme Orpierren kiipeilykylään. Aamuisin nautimme melonin tai annoksen muita hedelmiä, sekä usein lounassalaatin samalla kertaa. Iltapäivät kallioilla vierähtivät muutaman banaanin ja omenan sekä patukoiden voimin. Kuumuudesta huolimatta kiipeily sujui. Vaikka vettä ei kallioille voinut rajattomasti kantaa, ei dehydraatiokaan vaivannut. Iltaisin energiaa jäi vielä huuppaukseen ja vihannesten pilkkomiseen.

Orpierren keskiaikainen kyläpahanen elää kiipeilijöistään ja se näkyi myös lähikaupan tarjonnassa – pitäähän hipeille olla muutakin kuin maksasäilykkeitä ja patonkia. Uudessa kyläkaupassa oli joka päivä tarjolla pieni valikoima tuoreita vihanneksia ja hedelmiä, joitakin luomutuotteita ja jopa paikallista kylän laitamilla kasvatettua spirulinaa!

Menomatkalla olimme bonganneet Grenoblen ulkopuolelta Satoriz bio pour tous -luomuketjun myymälän, jonka edullisesta ja erittäin laajasta valikoimasta olimme täydentäneet ruokavarastojamme. Esimerkiksi taateleita oli myynnissä lukuisia lajikkeita isoissa laatikoissa sekä irtotuotteina, myös tuoreita ja mehukkaita iranilaisia. Ranskassa reissaavalle toinen hyödyllinen luomumarkettiketju on Biocoop, jolla on yli 300 myymälää! Maaseudulla ja pikkukylissä on myös kätevää poiketa tiloille tai toreille ostamaan paikallisia hedelmiä ja vaikkapa ratatouille-ainekset. Monissa jättisupermarketeissakin on Ranskassa varsin hyvin luomutuotteita tarjolla.

Toinen etappimme oli Chamonix Mont Blancin juurella. Kiipeilyn sijaan harrastimme tällä kertaa vuorijuoksua. Korkeuserot ja kivikkoiset polut tekivät tehtävänsä ja saimme reisilihakset kohtalaiseen jumiin pirtelöistä ja salaateista huolimatta. Juokseminen oli kuitenkin ihan mahtavaa eikä maisemissakaan ollut valittamista.

Hölkkä maistuu Mont Blancin katveessa.

Huuppausta verryttelyksi.

Ruokapäiväkirja

Tässä myös minun ruokapäiväkirjaani pitkästä aikaa. Tarkastelussa siis tavallinen päiväni Wienissä sisältäen puolen tunnin juoksulenkin sekä leuanvetoja, punnerruksia ja sen sellaista.

Aamulla 9.00

vesimelonia n.1kg

Aamulla 10.30

pirtelö: 2 banaania, pinaattia, seesaminsiemeniä, macaa

2 banaania, omena, päärynä,

Iltapäivällä 16.00

4 banaania, mansikoita

iso salaatti: salaattia, persiljaa, kaalia, leväsekoitusta, tomaatti, kurkku, vihreä paprika, linssin idut,

Illalla: 21.00

2 banaania, 5 aprikoosia, 2 persikkaa

Käytin apunani FitDay:ta, jonka mukaan lähes kaikkien ravintoaineiden saantini ylitti suositukset monin verroin. Mm. c-vitamiinia sain 1000% suosituksesta. Sen sijaan kalsiumia sain kyllä 798 mg, joka yltää juuri suomalaiseen 800 mg:n suositukseen, mutta fitday käyttää jostain syystä 1000mg suositusta. Todellisuudessahan jo tuo 800 mg on liioiteltu, jotta saanti ei jäisi ainakaan alakanttiin. Suosituksissa myös oletetaan ihmisen nauttivan alkoholin ja kofeiinin kaltaisia kalsiumia liuottavia aineita. D-vitamiinia olen varmasti saanut yllinkyllin auringosta, mutta tämä ei tietenkään näy ruokapäiväkirjan tuloksissa. Myös B12-vitamiini puuttui kokonaan. Samoin seleenin saanti jäi puoleen. FitDayn ongelmana oli tältä osin ainakin parapähkinöiden ja macan puuttuminen listalta, mikä vaikutti hieman tulokseeni.

Kaloreiden osalta olin myös tyytyväinen tuloksiin. Yhteensä kaloreita kertyi 2000 kcal, joista 88% hiilihydraateista, 7% proteiineista ja 6% rasvoista. Voisin siis vielä hieman lisätä rasvan ja proteiinin osuutta ruokavaliossani, mutta tämä tapahtuneekin automaattisesti kesän hedelmäkauden hiipuessa. Vaikka päiväni on periaatteessa varsin tavanomainen, on se viimeaikoina vaihdellut enemmän, sillä syön tällä hetkellä paljon dyykattua ruokaa. Ruokailu riippuu siis enemmän siitä, mitä milloinkin on saatavilla. Tämä on aiheuttanut myös vihreiden osuuden pienenemisen ruokavaliossani. Tämä täytyy korjata pikimmiten, vaikka se ei varsinaisesti FitDay-tuloksissani näykään.