Kirjoittajan arkisto

Booja-Booja

09/07/2010

Keski-eurooppalaisia ja brittejä hellii jo suussasulava valmisraakajäätelö. Brittiyritys Booja-Booja nimittäin kunnostautuu suklaakonvehtien ohella mm. herkullisen Hunky Punky -suklaajäätelön valmistajana. Tämä raakaherkku on siis maidoton, gluteeniton ja sokeriton luomutuote. Pääraaka-aineena on cashewpähkinä. Tuotetta tai sen raaka-aineita ei valmistajan mukaan ole kuumennettu yli +45 asteen. Gourmet-tuote on varustettu myös ”Never sold in supermarkets”- merkillä! Kyseinen jäätelö on voittanut esim. vuoden 2007 ”Great Taste” ja ”Best Organic Food Product” -palkinnot. Maku onkin erinomaisen pehmeä ja täyteläinen. Myös kermainen rakenne on kohdallaan. Hintaa herkulle kuitenkin kertyy tarpeeksi: Booja-Boojan nettikauppa antaa puolen litran Stuff in a Tub -jäätelöille hinnaksi makuvaihtoehdosta riippuen 5-7 puntaa. Sveitsissä hintaa kertyy jopa 15 frangia. Kannattaa kuitenkin kokeilla, jos liikkuu Euroopan luomukaupoissa. Suomessa jäätelönnälkä on toistaiseksi tyydytettävä kotikonstein, esim. näillä suklaa- ja mustikkajäätelöillä.

Raa’asti liftaten

08/07/2010

Kävin Suomessa pyörähtämässä, mutta lähdin pikimmiten retkelle kohti Eurooppaa. Valitsin vaihteeksi ekologisemman ja hauskemman matkustuskeinon eli liftaamisen. Päästyäni lautalla Tallinnaan liftasin Baltian, Puolan, Slovakian, Itävallan ja Saksan kautta Sveitsiin. Yövyin 2,5-viikkoa kestäneen matkan ajan hospitalityclub.orgin ja couchsurfing.comin kautta löytämissäni majoituksissa, ihmisten kodeissa. Ruokailut hoituivat pääasiallisesti eväsmeiningillä, mutta ajoittain myös ravintolassa tai vieraanvaraisten isäntieni ruokapöydissä.

Liftipäivät venyivät pisimmillään jopa 12-tuntisiksi, joten pyrin syömään aamuisin mahdollisimman paljon, yleensä muutaman hedelmän ja ison salaatin. Tien päällä napostelin lähinnä omenoita ja banaaneja sekä vettä. Välillä mukanani oli myös pähkinöitä tai kuivattuja hedelmiä. Monet kyydin tarjoajista tarjosivat minulle myös ruokaa ja juomaa. Slovakian raja-asemalla puolalainen rekkakuski keitteli minulle jopa yrttiteetä. Parhaimmillaan yli +40 asteen tielämpötilassa tienpielessä seisoskeltuani erityisesti puolalaisten kuljettajien tyyli jakaa oma vesipullonsa kanssani oli suuri onni. Vastavuoroisesti yritin tarjota vihanneksiani. Välillä useita tunteja saman kuskin kanssa matkustaessani tarjoutui mahdollisuus myös terveysvalistukseen, milloin puolan ja italian sekaisella viittomakielellä, milloin esimerkin voimalla.

Iltaisin majoittuessani uusien, ennestään minulle tuntemattomien ihmisten luokse tasapainoilin raakaruokailun ja kohteliaisuuden välissä. Useimmiten ostin ja valmistin itse omat ruokani. Useimmat olivat profiilistani lukeneet, että olen vegaani, mutta jostain syystä raakaruokailu oli jäänyt ymmärtämättä. Esimerkiksi puolalaisella maatilalla minua varten oli valmistettu perinteisestä jouluruoasta vegaaninen versio. Tällaisissa tilanteissa söin toki mitä tarjottiin, mutta muuten pyrin pysymään salaateissa. Vain vähän valmistamista vaativat salaatit ja hedelmät tuntuivat luontevalta ratkaisulta vieraiden ihmisten keittiöissä. Suurempi ongelma oli jatkuva paikasta toiseen siirtyminen. Jouduin ostamaan aina yhden päivän ruoat kerrallaan, useimmiten jostakin pienestä lähikaupasta. Niissä paikoissa, joissa viivyin useamman päivän, saatoin tietysti syödä paremmin.

Liettuan boheemi pääkaupunki Vilna tarjosi yllättävän hyvin vaihtoehtoja niin luomu- ja lähiruoan hankintamahdollisuuksien kuin kasvisruoankin suhteen. Mm. kasvisravintola Baraka tarjoaa vegaanisia lounaita osoitteessa Sv. Ignoto g. 12, Vilna. Tarjolla oli ravinnon lisäksi letkeän taiteellista tunnelmaa ja silmiinpistäviä kontrasteja neuvostoarkkitehtuurin ja vanhojen värikkäiden talojen siimeksessä. Puola ja Slovakia suhahtivat ohi pikkukaupunkien kautta. Wienissä yövyin kolmen opiskelijan hippikommuunissa, jossa vihanneshankinnat toteutettiin pääasiallisesti lähikauppojen roskiksia dyykaten. Saaliiksi saatiin porkkanoiden ja muiden perustuotteiden lisäksi mm. mangoja ja avokado. Viereisellä kadulla palveli erityisesti turkkilaisten suosima vihannestori. Wienissä on myös monia kasvisravintoloita ja luomukauppoja. Münchenista löysin, tosin vasta sulkemisajan jälkeen, jopa luomutavaratalon, jossa palvelee myös Bio-Bistro lounasravintola. Aivan ydinkeskustassa sijaitsevan Bio-Bistron vieressä oli tarjolla lisäksi useampia kasvisruokaa tarjoavia etnisiä ravintoloita.

Roskisretken satoa.

Rinkan ronttaaminen 3000 km 59 liftipätkällä kävi sinänsä jo liikunnasta, mutta pyrin urheilemaan myös ihan oikeasti. Juoksulenkit tarjosivat kivan mahdollisuuden nauttia niin Tallinnan puutaloalueista kuin Latvian loputtomista hiekkarannoista. Puolassa minulle annettiin jopa koira oppaaksi epämääräisille poluille. Toisinaan sain lainaan pyörän, jolla saatoin seikkailla helpommin uudessa kaupungissa. Matkalla tutustuin pariin joogaohjaajaan, joiden opastuksella pääsin kokeilemaan tätä minulle uutta lajia ja venyttelemään matkustaessa kangistuneita jäseniäni. Liettuassa puolestaan pidin tapaamilleni nykytanssijoille tanssitreenit.

Zar-pyörimisharjoituksia Vilnan vanhan yliopiston teatterissa.

Latvia – yllättävästi skenessä

Latviassa viivyin suunniteltua pidempään, kun tekemistä ja mielenkiintoista seuraa riitti. Majoituin Riikan ulkopuolella Jurmalassa kasvisruoasta ja ayurvedasta kiinnostuneen perheen luo. Myös perheen pienimmät ja isoäiti nauttivat kasvisruokaa. Perheen äiti Dana esitteli minulle niin kasvimaataan, kuin luomuruokapiiristä hankittuja yrttejäkin. Kasvimaan antia ei vielä retiisinlehtiä ja salaatteja lukuun ottamatta päästy nauttimaan, mutta tulossa oli mm. retikkaa ja sipulia. Villinä kasvava gurku metra eli kurkkuruoho ja liuskaratamo olivat minulle uusia tuttavuuksia. Tutumpienkin kasvien käyttöön Danalla oli tarjota uusia ideoita. Danan suosikkeja olivat mm. rucolan ja sireenin kukat. Porkkanan naatit hyödynnetään Latviassa usein liottamalla naateista kuumassa vedessä kasvisliemi pata- ja keittoruokien pohjaksi. Ylipäätään isäntäväkeni pihalla kasvoi lähinnä syötäväksi kelpaavia kasveja. Marjapensaat ja kasvimaiksi valjastetut kukkapenkit toimivat oivallisesti myös koristeina, eikä piha suinkaan tuntunut vihannesplantaasilta.

Riikassa kävin tapaamassa hiljattain raakaruokaan siirtynyttä Artursia. Latviassa vegetarismi on yleistynyt viime vuosina erityisesti nuorten kaupunkilaisten keskuudessa, mutta raakaruokailu on varsin harvinaista. Arturs onkin yksi asian pioneereista ja olinkin ensimmäinen raakaruokailija, jonka hän koskaan oli tavannut. Arturs oli opiskellut asiaa lähinnä englannin kielisillä nettisivuilla. Varsinkin EU:n myötä Latviakin on alkanut suuntautua kohti Länsi-Eurooppaa ja teollinen ruoka on vallannut alaa ihmisten ruokapöydistä. Tilanne pahenee kuulemani mukaan koko ajan. Kasvisruokailun yleistyminen on kuitenkin nostattanut ainakin Riikaan kasvisruokiaan markkinoivia ravintoloita, eikä vegaanina selviytyminen ole siellä mikää ongelma. Silti raakaruokailijaa pidetään, yllätysyllätys, hulluna. Köyhänä opiskelijana Arturs kuitenkin iloitsi mummolan luomuvihannesapajista ja pirtelökoneen näppäryydestä pienessä asuntolahuoneessaan. Vaikka Latviasta toki löytyy luomu- ja ekotuotteisiin erikoistuneita kauppoja, ei erityisiä superruokia saati valmiita raakatuotteita ole saatavilla. Tilanne oli sama esim. Tallinnassa ja Vilnassa. Villivihannekset  innostivat erityisesti latvialaisia ja sainkin tutustuttaa ihmisiä luonnonantimien keräilyyn useampaan otteeseen.

Jurmalassa kasvimaan satoa ihmettelemässä.

Dana ja osa luomuruokapiirin lähetystä.


Maito – petosta ja propagandaa

04/07/2010

Maito askarruttaa yhä monen kasvissyöjän mieltä. Hyvin markkinoitu maitopropaganda sekoittaa päitämme, ja suomalaiset kulauttavat nykyään jopa 140 litraa maitoa vuodessa henkilöä kohden. Maito on yksi viimeisistä linnakkeista, jonka karjatalous on onnistunut säilyttämään terveysruokien listalla. Maidon terveellisyys on kuitenkin vain yksi suuri myytti, mitään todellisuuspohjaa sille ei juuri löydy. Varsinkin kun puhutaan maidosta 2010-luvun Suomessa, ei kyse ole todellakaan mistään puhtaasta luonnontuotteesta, vaan pitkän prosessoinnin tuloksesta. Oma lukunsa ovat vielä rasvattomat, värjätyt, aspartaamilla makeutetut ja keinotekoisesti sakeutetut jogurtit, sekä prosessoiduilla kasvirasvoilla ja emulgointiaineilla kyllästetyt lähinnä muovia muistuttavat juustot.

Maidosta puhuttaessa puhutaan yleensä myös kalsiumista. Maaginen 120mg/dl kalsiumipitoisuus pitää meijerit tiellä ja lehmät navetassa, vaikka suositusten täyttämiseksi ihmejuomaa täytyy latkia lähes litra päivässä. Kalsium ja sen puutokseen liittyvä osteoporoosi ovatkin erittäin tärkeä aihe, joten siitä on tulossa erillinen postaus. Tässä keskityn nyt siis kaikkeen muuhun maitoon liittyvään, paitsi kalsiumiin. Sen lisäksi, että paljon maitotaloustuotteita nauttiva pohjolamme on osteoporoositilastojen kärkialue, olemme tekemässä historiaa myös diabeteksen, syövän ja sydänsairauksien osalta. Sairausluvut korreloivat yllättäen maidonkulutustilastojen kanssa. Toki ei pidä unohtaa muiden elintapojemme vaikutusta, mutta näihin kaikkiin maidolla on joka tapauksessa selkeä yhteys. Ei liene tarpeellista enää myöskään todistaa, miksi laktoosi-intoleranssi ei ole sairaus, vaan kehon normaali tila, josta muuten ”kärsii” suurin osa maapallon väestöstä. Valitettavasti useissa teollisuusmaissa lääketeollisuus ja elintarviketeollisuus ovat onnistuneet luomaan tästä(kin) elimistön normaalista puolustusmekanismista lääketieteellisesti diagnosoitavan sairauden, johon on kehitetty avuksi niin lääkkeitä kuin prosessoituja elintarvikkeitakin.

Maito on usein allergioiden ja hengitystiesairauksien taustalla. Toki maito itsessäänkin voi olla allergisoiva, mutta se saattaa aiheuttaa myös muita allergioita ja astmaa. Moni astmaatikko on yllättäen parantunut jätettyään maitotuotteet pois ruokavaliostaan. Maidon aiheuttama ylimääräinen limaneritys tukkii hengitysteitä, jolloin elimistö ei enää kykene vastaamaan ympäristön haasteisiin, kuten siitepölyyn, eläinpölyyn tai kylmään pakkasilmaan, vaan tukkeutuu lopullisesti johtaen astmakohtaukseen.

Maito on yhteydessä myös korvatulehduksiin ja moniin pieniin ja harmittomampiin, mutta erityisesti lapsia vaivaaviin tiloihin. Nykyään onneksi jopa koululääketiede tunnistaa tämän yhteyden ja useat lääkärit kehottavat välttämään maitotuotteita korvatulehdusten yhteydessä. Kuitenkin aivan liian monta antibioottia syödään vain ja ainoastaan väärän ruokavalion seurauksena ja tulehduskierteeseen palataan aina uudelleen, aivan kuten maitotuotteidenkin pariin.

Maito on aina äidinmaitoa – jälkikasvulle eli vasikalle suunniteltua juomaa. Sen avulla pienestä vasikasta pitäisi kasvaa vuodessa iso lehmä. Kun sama aine nyt valjastetaankin osaksi ihmisen, varsinkin lapsen, ruokavaliota, se sotkee tehokkaasti myös hormonitoimintaa. Verrattuna muihin eläinkunnan tuotteisiin lehmänmaidon vaikutus lienee pahimpia. Lehmänmaidon sisältämällä insuliinin kaltaisella kasvutekijä IGF-1:llä on harvinainen yhtenevyys ihmisen vastaavan kasvutekijän kanssa. Niinpä kun esimerkiksi vuohenmaidon vastaavaa kasvutekijää ei ihmisen elimistö tunnista, lehmänmaidosta se tulee ihmisen käyttöön. Kasvutekijän teho vieläpä kaksinkertaistuu homogenoinnin ansiosta. Insuliinia muistuttavana sen nauttiminen lisää myös diabetesriskiä. Erityisesti lapselle pitäisi suoda mahdollisuus luonnolliseen kasvuun ja kehitykseen ilman näitä ihmiselimistölle haitallisia aineksia.

Maito sisältää estrogeeni- ja progesteronihormoneja. Näitä hormoneja on kaikessa maidossa, mutta erityisen paljon niiden lehmien maidossa, jotka ovat lypsyaikana kantavana tai joita on lääkitty progesteronilla umpeutuksen yhteydessä. Suomessa hormonilääkityksen säännöt ovat onneksi huomattavasti tiukemmat kuin esim. USA:ssa, jossa maidontuotantoa lisätään jatkuvasti hormoneilla. Kuitenkin myös suomalaisten lehmien yleisiä utaretulehduksia lääkitään antibiooteilla. Lehmänmaidon luonnollinenkin hormonitaso on ihmiselle liikaa ja tutkimusten mukaan johtaa mm. erityisesti tyttöjen ennenaikaiseen, jopa alle kouluikäisten puberteettiin. Tähän ilmiöön liittyy vielä kohonnut rintasyövän riski. Myös miehillä maito lisää syöpäriskiä ja häiritsee hormonitasapainoa aiheuttaen mm. fyysistä naisistumista. Jostain kummallisesta syystä suomalaisten mielissä tämä lehmävauvojen ensiruoka onkin yhtäkkiä isojen ja vahvojen tosimiesten juomaa. Jännittävää on myös huomata, että erityisesti miehille suunnatussa informaatiossa maidon hormonien väitetään olevan ihmisessä toimimattomia. Samaan aikaan naisille kuitenkin suositellaan maidonjuontia sen korkeiden hormonipitoisuuksien vuoksi! Tutkimusten valossa on kuitenkin ilmeistä, että maito aiheuttaa hormoniepätasapainoa niin miehissä kuin naisissa.

Tässä kohtaa kunnon kansalainen rypistää taas kulmiaan ja ihmettelee, voiko tämä tosiaan olla totta. Miten tällainen sitten voidaan sallia? Kai joku olisi jo kieltänyt moisen elintarvikkeen? Maidon täytyy olla terveellistä, kun sitä neuvoo juomaan neuvolantäti ja tv-mainos. Ensi kerralla kun saat käsiisi koululaisille tai pienten lasten vanhemmille suunnatun ”terveysesitteen” koskien maitoa, vilkaisepa kuka sen on toimittanut. Ensimmäinen veikkaukseni on Valio Oy. Toinen veikkaukseni on Maito ja Terveys ry. Miksi voittoa tavoitteleva yritys saa mainostaa vapaasti Suomen valtion kouluissa, virastoissa ja terveyskeskuksissa? Jos tilalla olisi Coca-Colan, Marlboron tai miksei vaikkapa Volkswagenin mainos, luulenpa, että moni teistäkin pitäisi sitä epäilyttävänä. Millä tavalla Valio on erilainen? Se on voittoa tavoitteleva yritys, ei hyväntekeväisyysjärjestö. Sillä on nerokas strategia ja se on onnistunut saamaan sille kansalaisten ja viranomaisten hyväksynnän. Maito ja Terveys ry puolestaan on maidon kulutuksen edistämisjärjestö härskeimmillään. Omilla nettisivuillaan se kertoo olevansa tuotemerkkeihin nähden puolueeton ja toteaa loogisesti seuraavassa lauseessa saavansa rahoituksensa meijereiltä ja maatalouden menekinedistämiseen suunnatuista varoista. Tämä kertonee kaiken oleellisen. Sen tavoitteisiin ei kuulu objektiivisen tiedon tarjoaminen vaan maidon kulutuksen edistäminen. Tuskin sen jäsenet Valio ja Arla Ingman ovat myöskään tuotemerkkeihin nähden puolueettomia.

Eettis-ekologisena kysymyksenä maito on aivan samanlainen kuin liha. Lehmän elinkaari jää luonnottoman lyhyeksi myös maitotilalla, sen kohtelu on varsin usein kyseenalaista ja sen ruokkiminen yhtälailla viljellyn kasvisravinnon haaskausta kuin lihakarjankin. Ihmisravinnoksi kelpaamattoman säilörehun ohella lehmät nauttivat mm. tuontirypsiä ja -viljoja. Terveyden kannalta tämä tarkoittaa myös yleensä heikkolaatuista tehoravintoa, joka on tuotettu mahdollisimman halvalla ja nopeasti. Rehutuotannossa käytetyt lannoitteet ja torjunta-aineet konsentroituvat lehmään ja sitä kautta maitoon. Talvella ja keväällä muoviin paalatun, moneen kertaan jäätyneen ja sulaneen heinän sisältö on usein homeensekainen. Tietokoneohjatut lypsyautomaatit eivät myöskään tunnista tulehtuneita utareita vaan lypsävät tyytyväisinä maidon sekaan myös tulehdusnesteet, jotka sittemmin päätyvät kuluttajan nautittaviksi. Lehmät pidetään jatkuvassa imetys-/poikimiskierteessä, jotta maidon tulo jatkuu. Puolet vasikoista on luonnollisesti sonneja eli lihakarjaa, joiden ainoa tehtävä on päätyä lihaksi. Maitobisnes on siis väistämättä myös lihabisnestä.

Kaikki irti kesän vihreistä

30/06/2010

1. Hyödynnä kasviksista myös vihreät osat. Uuden sadon juurekset myydään usein naatteineen päivineen. Naatit ovat laadukasta ruokaa eikä niitä pidä yleisen käytännön mukaan heittää pois. Niitä kannattaa myös kysellä ilmaiseksi torimyyjiltä. Jopa mansikan kannat ovat syömäkelpoisia. Porkkanan naatit ovat hieman kitkeriä, joten niiden runsaat ravintoaineet saa helpoimmin käyttöön pirtelössä. Retiisin ja punajuuren lehdet sopivat myös salaatteihin ja muihin ruokiin, kuten näihin kääryleisiin.

2. Ruukkusalaattien kannat voi ottaa talteen ja istuttaa uudelleen. Sekä tavallinen ruukkusalaatti että esim. tammenlehväsalaatti kasvavat uuteen kukoistukseen niin kukkapenkin reunassa kuin parvekkeellakin.

3. Ryhdy yrttiemännäksi tai -isännäksi. Vaikka kevätkylvö olisi unohtunut, ehdit vielä nauttia oman ruukun tai maan antimista istuttamalla ruokakaupan tuoreet yrtit multaan. Esim. basilika, sitruunamelissa ja salvia ovat helppoja kasvatteja. Kuivaa kestävä rosmariini sopii paljon reissaavalle.

4. Piristä ruokapöytääsi puutarhan kukkaloistolla. Syötäväksi kelpaavat mm. kurpitsankukat, orvokit, krassit, ruohosipulinkukat, ruusun terälehdet, kehäkukat ja ruiskaunokit. Ketokukista lautaselle kannattaa haalia puna- ja valkoapilaa, maitohorsmaa, tädykkeitä, ketunleivän kukkia ja suolaheinää. Kukkien maku vaihtelee kevyen pähkinäisestä aromista kirpeämpiin sävyihin.

5. Muista villivihannekset. Myös kaupungissa luonnonkasvien keräily on ekologinen ja terveellinen vaihtoehto kauppojen (teho)viljellyille salaateille, joiden kasvupaikan puhtaudesta ei ole takeita.

Murkinaa voi löytää urbaanistakin pöheiköstä.

Egyptiläistä huippuravintoa

19/06/2010

Aprikoosimyyjä vanhassa Kairossa.

Egyptiläiset eivät ainakaan vielä onneksi puhu superruoista, mutta varsinkin Kairossa on käden ulottuvilla monia erityisen ravitsevia hedelmiä ja vihanneksia. Valikoima vaihtelee toki kauden mukaan, mutta aina on jokin herkku saatavilla.

Alkukeväästä kadunkulmiin ilmestyy kukkuraisia koreja ja aasikärryllisiä harankashta, eli ananaskirsikkaa. Tuoreen version ohella tätä myydään länsimaissa myös kuivattuna ’inkamarjana’. Tämä keltaista kirskikkatomaattia muistuttava kirpeä marja sisältää runsaasti A-, B- ja C-vitamiineja, ja tutkimukset ovat osoittaneet sillä olevan myös anti-inflammatorisia vaikutuksia. Marja sopii erityisen hyvin viherpirtelöihin ja kokonaisena sitä voi käyttää vaikka salaatissa, sillä se ei ole erityisen makea.

Toinen monelle jo kuivattuna tutuksi tullut herkku on naba’, eli mulberry, eli silkkiäispuun marja. Kairossa näkee pikkupoikia ravistelemassa tätä kadunvarsien puista laakeisiin koreihin ja kankaille. Toimistopaperista käärittyyn tötteröön voi välipalaksi haukata joko vaaleaita tai mustia naba’-marjoja, jotka muistuttavat vadelmaa, maun ollessa kuitenkin miedompi. Esim. kiinalaisen lääketieteen piirissä niistä sanotaan olevan hyötyä mm. munais- ja maksavaivoissa, hiusten varhaisessa harmaantumisessa sekä anemiassa.

Harvinaisempi ja paikallisten keskuudessa erityisherkuksi mielletty eshta, eli cherimoya (engl. myös custard apple) on myös erityisen ravinteikas. Sen egyptiläinen nimi viittaa rahkan kaltaiseen maitojälkiruokaan, sillä sen rakenne on kermainen ja pehmeä. Sitä on kuitenkin vaikeampi saada käsiinsä ja ainakin minut ohjattiin metsästämään kyseistä hedelmää toiselta puolelta kaupunkia, 20 metropysäkin takaa.

Talven ja alkukevään ruoka on artisokka, jota paikallisten teinipoikien esimerkkiä seuraten olen syönyt raakana. Suomut napsitaan yksitellen irti ja syödään niiden pehmeä alaosa, viskellen kovat osat coolisti takavasemmalle. Artisokat ovat torilla edullisia, mutta maku omasta mielestäni mitättömän kitkerä.

Gargir eli vesikrassi on tärkeä osa egyptiläisten arkiruokailua. Rucolaa muistuttavia vahvanmakuisia lehtiä tarjoillaan useimmiten sellaisenaan. Egyptiläiset tuntevat tämän kasvin erityisesti sen afrodisisistä ominaisuuksista, mutta uskovat sillä olevan myös yleisesti vahvistavia vaikutuksia. Länsimainen tutkimus on osoittanut vesikrassin ehkäisevän syöpää. Muita paikallisten suosimia yrttejä ovat varsinkin viilentävä minttu, korianteri, lehtipersilja sekä useimmiten kanaliemessä tarjoiltava pinaatin kaltainen molokheya.

Vaikka Egypti ei olekaan trooppinen hedelmäparatiisi, tarjolla on monia suomalaisittain eksoottisia hedelmäherkkuja. Kesän kuumuudessa on helppo elellä ravitsevilla mangoilla ja mangomehuilla. Niillä on myös elimistöä puhdistavia ja ruoansulatusta edistäviä vaikutuksia, jotka ovatkin entistä tärkeämpiä ominaisuuksia, kun lämpötila lähentelee +40 astetta. Herkullinen ja edullinen hedelmä on myös mitättömän näköinen guava, jonka terveyseduiksi mainitaan mm. erityisen korkea C-vitamiinipitoisuus. Alkukesällä egyptiläiset nauttivat myös lyhyestä aprikoosikaudesta, sekä tietysti verkko- ja vesimeloneista.

Mangometsää ratsastusreittini varrella Kairon laitamilla.

Raakareissaajan Egypti

13/06/2010

Egyptistä on vuosien mittaan muodostunut jo toinen kotimaani ja helmikuussa siirryinkin vaihteeksi Kairoon. Vaikka Egypti tunnetaankin maailman vilja-aittana, on täällä helppo nauttia paikallisia vihanneksia ja hedelmiä kauden tarjonnan mukaan. Torilla ja kojuissa on tarjolla tomaattien ja kurkkujen ohella monenlaisia yrttejä, okraa, viininlehtiä, artisokkia ja melkein mitä vain. Tuontituotteita, kuten ananaksia, avokadoja, sieniä ja inkivääriä sen sijaan voi ostaa länsimaalaisten suosimista marketeista, joiden valikoimissa on yleensä myös runsaasti Isis-luomutuotteita, teetä, taateleita ja muita kuivatuotteita. Niissä on myös jonkin verran tarjolla tuoreita luomuvihanneksia ja hedelmiä. Erityisiä luomuruokakauppoja löytyy Maadin kaupunginosasta ainakin pari. Erityismaininta annettakoon The Tree -kaupalle, jossa nimensä mukaisesti kasvaa puu keskellä kauppaa. The Treesta Road 9:lla saa vihanneksia ja hedelmiä. Expateja palveleva keskus CSA tarjoaa myös torstaimarkkinat, joilta olen ostanut luomuyrttejä ja jopa voikukanlehtiä suoraan viljelijältä.

Torilta saa melkein mitä tahansa vihanneksia ja hedelmiä ja joka nurkalta ainakin perushedelmiä hedelmämyyjältä.

Egyptiläisten perinteinen arkiruoka on pääasiallisesti kasvisruokaa, mutta lihaa arvostetaan ja useat kasvisruoatkin keitetään mieluusti lihan tai luiden kanssa samassa padassa. Linssikeittoa, hommosta, tahinaa, munakoisoa eri muodoissa, fool-papumuhennosta ja falafelia on tarjolla joka nurkalla. Perinteinen vegaaniruokavalio ei siis tuota ongelmia. Sen sijaan kunnon salaattia on lähes mahdotonta löytää edes kalliimmista ravintoloista, vaikka raaka-ainetarjonta on erinomainen. Egyptiläisten kotona ruokaillessa olen saanut syödä riisiä kyllikseni, usein perunan kanssa tarjoiltuna. Mahdollinen salaatti koostuu vesikrassin lehdistä (gargir) ja joskus roomansalaatista (khass), jotka tarjoillaan kokonaisina lehtinä. Minua varten on usein varattu myös kurkkua ja tomaattia. Muut kasvikset ovat kuitenkin läpikäyneet tunnin, ellei jopa kahden, tehokkaan haudutuksen. Myös teetä on hankala välttää, mutta tilanteen pelastavat usein yansoon ja gargadir, eli kamomilla- ja hibiskustee. Tuoreita hedelmämehuja on tarjolla kuitenkin takakujien mehukioskeista hienostuneempiin ravintoloihin. Esimerkiksi juoksulenkiltä palatessani olen usein poikennut kulauttamassa tuopillisen vastapuristettua appelsiinimehua naapurin mehukioskilla ennen kuin olen jatkanut omaan keittiööni aamupalaa valmistamaan.

Yleisin tapa onkin ruokailla kadulla seisten. Ravintolassa istuen paikalliset syövät ensisijiasesti jokaisen old school -vegaanin budjettiruokaa kosharia eli makaronimössöä, joka muuten on yksi harvoja chilin kera tarjoiltavia ruokia. Kovin kallista ei kuitenkaan länsimaalaiselle ole nauttia paikallisia mezzejä hieman tunnelmallisemmassa ympäristössä. Tällöin voi elätellä jopa toiveita salaattiannoksista. Salaattia ja erinomaisia mehuja tarjoilee mm. kalliihko trendiravintola Copacabana, lähellä Maadin metroasemaa. Mohandeseenissa ja Zamalekissa voi myös yrittää salaattimetsälle, keskustan ruokatarjonta on perinteisempää ja Tahririn keskusaukiolla jyräävät amerikkalaiset pikaruokaketjut.

Ruokatarjonta on toki myös alueellista. Kairoa ympäröivä vihreä suistoalue tarjoaa hedelmiä ja vihanneksia paremmin, kuin esimerkiksi Siinain karu ja kuiva, suolavedestä elävä niemimaa. Kävin juuri Dahabissa, sukeltajien ja travellerien suosimassa pienessä lomakohteessa lähellä Palestiinan rajaa, jossa hedelmät ovat pääasiallisesti muualta tuotuja. Myös hinnat olivat kaksinkertaiset Delta-alueeseen verrattuna. Ravintoloissa kuitenkin tiedettiin paljon paremmin mikä on kasvissyöjä (vaikka lihalientäkin yritettiin tarjota) ja länsimaisia salaattivaihtoehtojakin löytyi listalta. Monet ravintolat jopa mainostivat kasvisvaihtoehtojaan, joten ehkä tulevaisuudessa myös raakoja vaihtoehtoja ilmestyy menuihin.

Perinteistä arkiruokailua sanomalehden päältä. Tarjolla riisiä ja kurkkuja.

Ensiapua kevätallergiaan

25/04/2010

Olen jo aiemmin kertonut, kuinka lapsuudesta asti jatkunut ja vuosi vuodelta pahentunut siitepöly- ja heinäallergiani katosi täysin siirryttyäni raakaruokaan. Viime kesä oli ensimmäinen, jolloin en nauttinut yhtään ainutta lääkettä, kun vielä edellisenä vuonna napsin pillereitä parhaimmillaan kolme päivässä tuloksena lähinnä loputon väsymys.

Allergian varsinaisista syistä on tarjolla yllättävän vähän informaatiota, sillä kuten minkä tahansa ”sairauden” kohdalla, on keskitytty mainostamaan oireita lievittäviä lääkkeitä, ei parantamaan terveyttä. Allergia on kuitenkin jonkinlainen elimistön ylikuormittuminen. Vaikka allergian mekanismeja on tutkittu ja tiedetään tapahtumien kemiallinen kulku elimistössä, ovat allergian perimmäiset syyt ja parannuskeinot enemmän tai vähemmän hämärän peitossa. Taustalla on toki perimä, mutta allergian varsinaisena laukaisijana on eräiden tutkimusten mukaan mitä ilmeisimmin ruoansulatuselimistön bakteeriepätasapaino. Tätä näkemystä tukee myös yleisesti havaittu yhteys allergioiden sekä korkean hygieniatason ja luonnosta vieraantumisen välillä.

Länsimaissa keskeisinä ongelmina ovatkin liioiteltu hygienia sekä vieraantuminen eläimistä ja kasveista. Paradoksaalista on, että allergikolle useimmiten suositellaan korkeaa hygieniaa ja kaikenlaisen pölyn sekä eläinten ja kasvien välttelyä. Pidemmällä aikavälillä kuitenkin tämän pitäisi ennemminkin pahentaa tilannetta.  Tämä myös selittäisi tehokkaasti sen, miksi itse parannuin ruokavaliomuutoksen myötä allergiastani.

Elimistön puhdistuminen lisäainemyrkyistä ja bakteeritasapainon palautuminen vie toki hieman aikaa, eikä välttämättä ehdi lohduttaa enää tämän kevään siitepölytaistossa. Pikaisempaa helpotusta voi kuitenkin etsiä muualtakin kuin lääkkeistä. Ensiapuna on tärkeää vähentää ylimääräistä limaneritystä ja muuta kuormitusta taistelevassa elimistössä.

Haluan jakaa muutaman pikavinkin allergikon kevättä helpottamaan, joko lääkitystarvetta vähentämään tai lisäavuksi:

  1. Maitotuotteet ovat allergikon pahin vihollinen. Jopa koululääketieteilijät ovat kuulleet esimerkiksi astmaatikoista, jotka maidon jätettyään paranivat. Maito lisää limaneritystä, joten elimistö tukkeutuu entisestään. Astmaatikolla allergisen liman ilmaantuminen voi aiheuttaa astmakohtauksen, kun tiehyet ovat jo ennestään täynnä muun muassa maidon aiheuttamaa limaa ja tukkeutuvat helposti täysin. Myös gluteenilla voi olla osuutensa liialliseen limaneritykseen.
  2. Jätä pois lisäaineet. Lukuisten lisäaineiden on todettu olevan eri tavoin allergisoivia. Toki kemiallisten, elimistölle täysin vieraiden ja käsittämättömien aineiden välttely on luonnollinen ratkaisu kenelle tahansa, mutta varsinkaan jo ylikuormituksesta hälyttävän allergikon keholle ei niillä kyllästäminen sovi.
  3. Kokeile probiootteja. Maitohappobakteereilla on edullinen vaikutus elimistön luonnollisen bakteeritoiminnan tukemisessa.
  4. Vahvista elimistöäsi syömällä mahdollisimman paljon vihreitä lehtivihanneksia – jos suinkin mahdollista suoraan luonnosta. Myös Helsingissä kasvanut nokkonen tai voikukka on varmasti puhtaampi ja ravinteikkaampi kuin yksikään tehotomaatti, allergialääkkeistä puhumattakaan.
  5. Vältä ulkoisia kemikaaleja. Älä suotta kuormita elimistöäsi keinotekoisilla kauneudenhoitotuotteilla, hiusväreillä ja pesuaineilla. Vaikka et niistä suoranaisesti saisikaan oireita, joutuu elimistösi taistelemaan niiden vaikutusta vastaan, kuluttaen resursseja allergiataistelultasi.
  6. Juo vettä. Huolehdi nestetasapainosta myös hedelmien ja viherpirtelöiden avulla. Allergia jatkuvine silmien vuotamisineen ja niistämisineen altistaa dehydraatiolle. Mikäli syöt allergialääkkeitä, myös ne kuivattavat elimistöä. Nestetasapainon tiedetään liittyvän astmaan, joten sillä lienee merkitystä hengityselinten toiminnan kannalta laajemminkin.
  7. Kokeile nenähuuhtelua. Jos ennakoivat toimenpiteet eivät ole riittäneet, voit raikastaa oloa ns. sarvikuonokannun avulla nenää huuhdellen. Voit myös ilman kannua vetää muutaman kerran varovasti vettä sieraimiin ja niistää sen kevyesti ulos.

Niityillä vihreitä herkkuja popsiva vuohi ei ole allerginen kasveille tai kavereilleen…voisimmekohan päätellä tästä jotain?

Perinteiset piparkakut

16/12/2009

Joulu on monelle perinteikäs, ja aidon oikean tunnelman tuovat piparkakut tuoksuineen. Tästä ilosta ei tarvitse raakaruokailijankaan luopua. Kehittelin nimittäin helpon piparireseptin, joka on täysin raaka mutta takaa myös jouluisen maun ja tuoksun!

Taikina:

1,5dl kuivattuja taateleita
1rkl rusinoita
1dl cashewpähkinöitä
1dl manteleita
1rkl kookosöljyä
2 neilikan kukkaa
1tl inkiväärijauhetta
1-2tl kanelia
ripaus cayennepippuria (miksei chili tai mustapippurikin voisi toimia)
1-2rkl vettä

Koristelu:

1rkl kookosjauhetta (tai itse hiutaleista jauhettua)
n. 1tl agave-siirappia

Jauha pähkinät ja mausteet. Jauha taatelit ja rusinat erikseen. Yhdistä ainekset ja lisää öljy. Muotoile taikinasta litteitä plättyjä, ja painele muotilla pipareita. Kannattaa kastella sormia, ettei taikina tartu kiinni. Voit syödä piparit sellaisenaan ”tuoreena” tai kuivattaa kuivurissa tai uunissa alhaisella lämpötilalla. Itse kuivatin kevyesti, ja mielestäni lopputulos oli lähes erinomainen. Koristeluun käytin kookoksesta ja agavesta tekemääni tahnaa. Tästä ohjeesta saa 4-5 isompaa tai useampia pienempiä pipareita. Piparit ovat kuitenkin huomattavasti tuhdimpia ja riittoisampia kuin perinteiset vehnäpiparit.

Jos tekeleeni eivät vielä vakuuta raakapipareiden parhaudesta, kannattaa vilkaista tätä piparkakkutaloa!

Pahamaineista palsternakkaa

07/12/2009

Taannoisessa Labbyn laatikossa oli mukana myös palsternakkaa. Olen aina suhtautunut tuohon vihannekseen tietyllä varauksella ja siitä onkin ensimmäiseksi tullut mieleen perinteinen ”soppa”. Siis sellainen inhottava liemikuutiolta maistuva liemi, jossa lilluu aivan liian suuria perunakuutioita, nakkipaloja tai jauhelihanokareita, persiljaa ja sekalaisia (pakaste)vihanneksia sisältäen juuri tuon pahamaineisen palsternakan. Päätin ennakkoluuloistani huolimatta ryhtyä toimeen ja valmistaa jotakin saamistani arvokkaista luomupalsternakoista. Google-retkeni tuloksena löysin tarpeeksi monta palsternakkapyreeohjetta todetakseni, että palsternakka kuuluu lihan kaveriksi ja sitä nautitaan kypsänä. Löysin kuitenkin yhden viittauksen raakaan palsternakkaan. Nimittäin muuan newyorkilainen kasvisravintola mainitsi kuivatut palsternakat.

Pitkästä aikaa kaivoin uunipellin esiin ja käänsin uunin päälle. Ohueksi viipaloidut palsternakat ja porkkanat viihtyivät alle 50 asteen lämpötilassa aivan liian pitkään ja malttamattomana jouduin vähän napsimaan jo kuormasta. Lopputulos oli kuitenkin hyvä. Kannattaa tehdä viipaleista riittävän ohuita, itse kokeilisin kuorimaveistä viipalointiin… Palsternakan kaveriksi kuivatukseen sopii erinomaisesti vaikkapa porkkana.

Yritin myös marinoida palsternakkaa, mutta tulos oli kehno. Vielä useamman päivän muhittuaan viipaleet ovat kovia, joskin syötäviä. Runsaasta valkosipulista huolimatta en voi suositella.

Tavallinen päivä

30/11/2009

Kuten jo useaan kertaan olemme todenneet, on raakaruoka erityisesti urheilijan ruokaa. Oma raakaruokainnostukseni alkoikin nimenomaan urheilun kautta, etsiessäni ratkaisua palautumisongelmiini. Tällä hetkellä tanssin ja urheilen energisemmin kuin koskaan ja olen alkanut vähitellen myös venyä.

Urheilen työn merkeissä 6-7 päivänä viikossa, mutta jotakin urheilua kuuluu myös mahdollisiin vapaapäiviini. Aamulla herättelen itseäni koiran kanssa ulkoillen joko reippaan juoksulenkin muodossa tai kävellen. Nyt kun maa on märkää ja ulkona on kylmä, ovat aamuvenyttelyt aamuauringossa jääneet pois. Toinen koiranulkoilutuslenkki sijoittuu joko iltapäivään tai myöhään iltaan. Iltaisin ohjaan 2-3 tuntia lihaskuntoa, tanssia ja/tai kehonhuoltoa. Usein minulla on vakiotuntieni ohessa myös keikkaluontoisia töitä kuten esiintymisiä ja intensiivikursseja. Ohjausta kertyy 12 vakitunnin kanssa välillä jopa 20 tuntia viikossa. Näiden lisäksi teen koreografioita ja omaa tanssitreeniä sekä myös hieman lihaskuntoharjoituksia.

Tavallinen työpäiväni näyttää ruokailuineen ja urheiluineen suunnilleen tältä. Tarkastelen aterioiden tarkempaa sisältöä vielä myöhemmin lisää.

Aamulla:

– hedelmäsalaatti (n. 5 hedelmää), pirtelö 0,5l
– juoksu 30-45min tai kävely 30-75min koiran kanssa

Lounaalla:

– hedelmiä (2-3kpl), iso salaatti

Iltapäivällä:

– hedelmiä (2-3kpl), porkkana, pähkinöitä, (Organic Food Bar-patukka)

Töissä:

– pyöräily töihin 4-10km (3krt vk:ssa)
– tanssia/lihaskuntoa/venyttelyä 2-3h
– pyöräily kotiin 4-10km (3krt vk:ssa)

Illalla:

– hedelmiä (2-3kpl), pirtelö 0,5l, iso salaatti, manteleita

Kookoslastuilla höystetty hedelmäsalaatti näytti eräänä aamuna tältä.

Selleri – vinkkejä yhteiselämään

17/11/2009

Suomessa selleriin törmää ani harvoin muuten kuin valmis- ja laitosruokien mausteena. Ennen viime kesää minäkin olin syönyt selleriä lähinnä kouluruoissa ja varsia sellaisenaan naposteltavana. Sitten lähdin Meksikoon, missä ehdin nauttia kuukaudessa enemmän selleriä kuin yhteensä koko elämäni aikana. Siitä lähtien selleri on asunut jääkaapissani vakituisesti ja olen syönyt sitä päivittäin.

Meksikossa lähes jokaisen keskinkertaisen, vähänkin kasvispainotteisen ravintolan listoilta löytyi hedelmä- ja vihersmoothieita. Selleriä oli yhdistetty hedelmäpirtelöihin tai sitä tarjoiltiin sellaisenaan sellerimehuna. Aluksi ruokalistoilla vilisevä selleri hämmensi, mutta pian siitä tuli lähes kiinteä osa ravintolakäyntejä. Erityisesti jos lautaselle päätyi muutakin kuin salaattia ja hedelmiä, kevyt selleri raikasti ruokailua mukavasti.

Varsi- eli lehtiselleri on oiva raaka-aine täällä Pohjolassakin. Sitä on saatavilla kaupoissa ympäri vuoden, se on edullista ja sitä saa useimpien kauppojen luomuhyllystä kohtuuhintaan. Se myös säilyy melko pitkään ja on ravitsemuksellisestikin hyvä valinta. Jostain syystä moni ei kuitenkaan edes tunnista selleriä saati tiedä mitä sillä tehdään. Selleri sopii mielestäni erityisen hyvin esim. omenan, appelsiinin, sitruunan, ananaksen, persiljan ja porkkanan kaveriksi. Itse kuitenkin syön sellerini useimmiten banaanin, pinaatin/lehtikaalin, marjojen ja siementen seurana pirtelössä. Tässä muutama vinkki sellerin käyttöön raakaruokailussa:

Sellerijuoma:

N. ¼ tuoretta ananasta

1-2 sellerin vartta lehtineen

Vettä

Pyöräytä koneella tasaiseksi juomaksi. Raikasta ja ravitsevaa!

Tulisellerit:

1 varsi

1rkl vahvaa chiliöljyä (voi korvata öljyllä ja chilirouheella/jauheella)

1rkl rypsiöljyä

1rkl soijakastiketta

1rkl viinietikkaa

1rkl limemehua

Himalajasuolaa

Inkiväärijauhetta

Juustokuminaa

Viipaloi sellerin varsi ohuiksi pätkiksi. Lehdet lienee parasta säästää pirtelöön tai salaattiin. Sekoita muut aineet keskenään ja kaada sellerien päälle. Anna marinoitua.  Tällä satsilla saa useammankin ihmisen liekkeihin. Mikäli et ole chilin ystävä, voit jättää sen kokonaan pois tai ainakin vähentää sitä.

Selleripyree:

Sellerin varsia lehtineen

Pala kurkkua (2-3 cm/1 sellerin varsi)

Oliiviöljyä

Soijakastiketta

Himalajasuolaa

Curryjauhetta

Inkiväärijauhetta

Paprikajauhetta

Hurauta selleri ja kurkku tasaiseksi mössöksi pirtelökoneellasi. Sekoita joukkoon muut aineet. Tarjoile esimerkiksi dippivihannesten seurana. Lisäämällä öljyä saat tehtyä näppärästi myös hieman löysemmän salaatinkastikkeen.

ruokaa 057

Erikoistuotteita netistä

13/11/2009

Varsinkin pääkaupunkiseudun ulkopuolella voi erikoistuotteiden, ns. superruokien ja erilaisten muiden luomutuotteiden hankkiminen olla haastavaa. Tällöin apuun tulee internet. Nettikaupoista voi tilata melkein mitä vain ja yleensä edullisempaan hintaan. Monia kuitenkin epäilyttää voiko siihen todella luottaa, että saa mitä tilaa. Ja mistä ylipäätään voi tilata näitä tuotteita? Esittelenpä nyt muutaman itse käyttämäni kotimaisen putiikin.

ruokaa 035

Vanha tuttuni Samsaran luomukauppa Vantaalla toimittaa minulle niin koiranruoat kuin hammastahnatkin. Valikoima on melko perinteinen, mutta kaikki on luomua. Erilaisten ryynien, siementen, öljyjen, kosmetiikan ja pesuaineiden tilailuun Samsara on hyvä valinta. Myös Samsaran leipomotuotteet kuuluvat tilausvalikoimaan. Tilauksen voi maksaa useamman verkkopankin avulla ja yli 80€ tilaukset toimitetaan pk-seudulla ilmaiseksi kotiin, muualle toimitus tulee postissa tai matkahuollon kautta. Ainakin itse olen saanut aina toimituksen täsmällisesti sovittuna aikana ja minulle on soitettu vielä hieman ennen kuljetuksen saapumista. Mikäli jotakin tilattua tuotetta ei ole ollut, raha on palautettu laatikon mukana.

Hyvinvoinnin tavaratalo on enemmänkin luontaistuotekauppa ja valikoimista löytyy tabletti jos toinenkin. Kosmetiikkaa näyttäisi myös olevan laaja valikoima. Ihan tavallisia luomuruokiakin kuitenkin löytyy. Itse olen tilannut täältä Suomen halvimmat Organic Food Barit eli parhaat raakapatukat. En tosin tiedä millon niitä sitten on teille muille jaossa, tilasin juuri varaston lähes tyhjäksi… Toimitus tulee lähimpään Siwaan tai postiin. Tilauksen saaminen kesti vain pari päivää ja sain sekä tekstiviestejä että sähköpostia tilauksen vastaanottamisesta, toimituksen lähettämisestä ja vielä perille saapumisesta.

CocoVi -nettikauppa on melko uusi tulokas, joka on erikoistunut nimenomaan raakaruokaan ja superruokiin. Täältä voit tilata mm. macaa, raakakaakaota, goji-marjoja, chia-siemeniä ja kookostuotteita. CocoVin tilaus oli kyllä sitä mitä pitikin, mutta sen saaminen kesti kaksi viikkoa, sen etenemisestä tuli nihkeästi tietoa ja erityisesti alkukäsittely tuntui kestävän ja kestävän.  Eli älä hätäänny vaikka mitään ei kuuluisi, tilaus on silti luultavasti tulossa. Bonuksena tyylikkäimmät ja selkeimmät sivut.

Muista tilauspaikoista ei itselläni ole vielä kokemusta, tässä kuitenkin muutaman luomu- ja raakaruokatuotteisiin erikoistuneen nettikaupan linkki:

Ekoilo (myös myymälä Riihimäellä)

Ekolo (myös myymälät Helsingissä ja Jyväskylässä)

Ecodeal

Keho.net

Puhdistamo

Superfoods.fi

Vitaravinne

Mistä on viralliset ravitsemussuositukset tehty?

07/11/2009

Raakaravinto rikkoo suomalaisen ruokakulttuurin tabuja. Se sysää ruokaympyrät ja pyramidit sivuun ja heittää perunat ja puurot menemään. Kauhistunut ensireaktio raakaruokailijaa kohtaan on yleensä: ”no saatko muka sitten kaikki tarvittavat ravintoaineet?”. Mitä tähän pitäisi vastata? Että viralliset ravitsemussuositukset ovat puuta heinää? Että meitä huijataan ja lautasmalli onkin osa salaliittoa? Suurin piirtein.

Lautasmallin vartijana seisoo valtion ravitsemusneuvottelukunta, jonka jäsenet ovat ”ravitsemusasioita käsittelevien viranomaisten, kuluttajajärjestöjen, palkansaajajärjestöjen sekä teollisuuden, kaupan ja maatalouden järjestöjen edustajia.” Ravitsemusneuvottelukunnan alaisissa toiminnoissa on suoraan mukana alan yrityksiä. Kouluruokakampanjan sisällöstä ja tavoitteista päättävän elimen jäsenistössä istuvat mm. K-kauppias, Valion johtajia, maanviljelijöiden edustajia sekä Eviran pääjohtaja. Urheilijoiden ravitsemussuosituksista vastaavan Olympiakomitean materiaalin tuottajana toimii HK Ruokatalo Oy. Kun vielä kiinnitetään huomiota lääketeollisuuden ja terveydenhuollon erittäin kyseenalaisiin suhteisiin tai maatalouden tukipolitiikkaan, vaatii mielestäni melkoista sinisilmäisyyttä ja hyvää tahtoa uskoa tämän porukan tuottavan puolueetonta, ensisijaisesti terveyttämme edistävää informaatiota.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana myös em. tahot ovat vähitellen joutuneet myöntämään esimerkiksi kasvisruoan ravitsemukselliset edut. Informaatio on silti edelleen erittäin heikosti perusteltua ja harhaanjohtavaa. Oiva esimerkki tästä on tuore Työterveyslaitoksen TTT-lehti (työ terveys turvallisuus). Lehden 6/2009 numerossa teemana on ruoka. Sen lisäksi, että ravitsemusterapeutti kommentoi eri henkilöiden ruokapäiväkirjoja, joissa mm. pari porkkanaa ja pakastewokkivihannekset ovat ”runsaasti kasviksia”, lehdessä kerrotaan valtion ravitsemusneuvottelukunnan juomasuosituksista. Neljä parasta ruokajuomaa ovat suositusten mukaan vesi, rasvaton maito, kahvi ja tee. Ravitsemusneuvottelukunnan jäsen Patrik Borg perustelee nelikkoa sillä, että ”niissä ei ole energiaa, joka kerryttäisi turhia kiloja, eikä niistä ole haittaa terveydelle”. Lisäksi Borg väittää kahvin olevan harmiton ja neutraali juoma! Borg ei ilmeisesti ole lukenut edes tätä artikkelia, josta jo selviää maidon sisältävän energiaa n. 70kcal per lasi, enemmän kuin 100g perunaa. Samalla mainitaan kahvin ja teen sisältämät kivennäisaineet ja antioksidantit, jotka nyt ovat aivan olemattomia. Toisaalta samassa artikkelissa varoitetaan kahvin mahdollisista sivuvaikutuksista lapsilla ja raskaana olevilla. Eikö tämän jo pitäisi kertoa, ettei kahvi ole harmiton, saati neutraali juoma?! Koko artikkeli edustaa mielestäni oivallisesti suomalaista virallista ravitsemusajattelua. Kaloreilla ja liikakiloilla pelottelulla ei suinkaan pyritä ohjaamaan ihmisiä ravitsevien vihannesten pariin ja liikkumaan, vaan kevyttuotehyllylle ja kahvihorkkaan.

Eniten itseäni raivostuttaa argumentaation taso, tai paremminkin sen puute. Milloin vedotaan ”kansainväliseen tutkimukseen”, milloin ”suomalaiseen perinteeseen”. Vastakkaisia näkemyksiä tukeva tutkimus sivuutetaan, jos sellaista joku on saanut rahoitus- ja julkaisuvaikeuksista huolimatta tehtyä. Minkäänlainen vuoropuhelu saati muutos on mahdotonta, kun toinen osapuoli vetäytyy huutelemaan auktoriteettiasemansa takaa.

Olenkin uskaltanut alkaa vähät välittää lautasmalleista ja muista terveyssuosituksista ja siirtynyt raakaruokaan. Raakaruokavalio perustuu raaka-aineiden nauttimiseen varsin vähäisesti käsiteltyinä. Raakaruokavalio ei perustu kaloreiden välttelyyn ja tyhjän ruoan puputtamiseen, päinvastoin. Energiamäärät saattavat jäädä paljon sekaruokavaliota alhaisemmiksi, mutta ruoka onkin itsessään täyttä käyttökelpoista energiaa, ei jotakin mitä elimistön työllä ja vaivalla täytyy prosessoida, usein vain poistaakseen sille käsittämätön myrkky. Perinteiset ravitsemussuositukset perustuvat ajatukselle, että ravintoaineita ja energiaa pitää saada enemmän, kuin mitä elimistö varsinaisesti tarvitsee, sillä elimistö ei perinteisestä suomalaisesta ruoasta (nykyeineksistä puhumattakaan) kykene hyödyntämään kaikkea. Jo maalaisjärki paljastaa, että tämä vaatii elimistöltä paljon ylimääräistä työtä ja paljon hukattua energiaa.

Mutta mihin sitten voi luottaa? Oma sääntöni on ettei mihinkään. Ensin pitää tutkia ja selvitellä kriittisesti ja valita vähiten epäilyttävä vaihtoehto. Ei pidä antaa titteleiden ja korkean aseman hämätä, sillä usein juuri niihin pääseminen edellyttää kompromisseja ja koneiston miellyttämistä. Niihin ei päästä olemalla eri mieltä, ei ainakaan väärissä asioissa.

Luomuvihanneksia kotiovelle

31/10/2009

Eilen sain pitkästä aikaa itselleni yllätyslaatikon! Kyseessä ei ollut suinkaan mikään jack in the box -tyyppinen yllätys, vaan Labbyn luomuvihanneslaatikko, eli netistä tilaamani vihanneslajitelma suoraan kotiovelle. Laatikon sisältö vaihtelee vuoden ajan mukaan, eikä sitä etukäteen kerrota. Tämä tekee tietysti tilaamisesta paljon hauskempaa! Viimeksi tilauksessa oli ainakin valkosipulia ja salaattia, joita nyt ei näkynyt.

Laatikon hinta on 24,89€, mikä on mielestäni ihan kohtuullinen.  Toimitusmaksut ovat pienelle tilaukselle korkeat, joten kannattaa tilata kerralla enemmän. Itse olen tilannut kimppatilauksena kavereiden kanssa, nytkin tilauksessa oli 3 laatikkoa ja vähän kananmunia. Labbysta voi tilata myös hedelmiä, öljyjä yms.  Jos et saa ketään vapaaehtoisesti mukaan, voit ehkä tilata tällaisen laatikon jollekin läheisellesi viemiseksi. Omaperäinen, mutta hyödyllinen lahja vaikkapa tupaantuliaisiin. Perjantaina tekemäni tilaus toimitettiin tasan viikon päästä perjantaina, mutta en saanut mitään tarkempaa ilmoitusta ajankohdasta. Labby toimittaa vihanneksia vain Etelä-Suomessa, mutta muita tuotteita voi tilata myös muualle.

P1020199

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tällä kertaa laatikostani (”vihanneslaatikko, ilman perunaa”) löytyi porkkanoita, punajuuria, palsternakkaa, tomaatteja, sipuleita, purjosipuli, lanttu, mukulaselleriä ja bonuksena hapankaalia. Laatikon lisäksi vain porkkanat ja sipulit olivat paperipussissa, palsternakka muovissa, muut vihannekset pyörivät irrallaan sulassa sovussa laatikossa. Hapankaali oli tietysti muovirasiassa. Joka tapauksessa huomattavasti miellyttävämpi ja edullisempi vaihtoehto kuin supermarketin superpakatut vihannekset.

Oman luomulaatikkosi voit tilata osoitteesta http://www.labbynkauppa.net

Karpalosuklaajäätelö

23/10/2009

Kun viettää päiväänsä yksin kotona synkistellen, sopii ajankuluksi mitä parhaiten salainen herkkuhetki. Karpalo-suklaajäätelö syntyy käden käänteessä, vain jäädyttäminen vie aivan liian pitkään… Tästä annoksesta riittää yhdelle ahneelle tai kahdelle kohtuukäyttäjälle.

ruokaa 014

Ainekset:

1dl(n.12kpl)kuivattuja taateleita

4tl(raaka)kaakaojauhetta

(1tl macaa)

1-2rkl kaakaovoita

1 rkl kookosöljyä

0,5 dl kookoshiutaleita

0,5 dl kokonaisia karpaloita

vajaa 1 dl vettä

Möyhennä taatelit, kaakaojauhe, maca ja kaakaovoi käyttämäsi koneen jauhinterällä hienoksi. Lisää karpalot, kookoshiutaleet, kookosöljy ja vesi ja jatka möyhentämistä. Välillä kannattaa sekoittaa ihan lusikalla. Lisäile vettä tarpeen mukaan. Laita jäätelö pakastimeen vähintään tunniksi. Raakajäätelön rakenne on kuin perinteisellä jäätelöllä, hieman tosin riippuen siitä, kuinka paljon olet käyttänyt vettä.


%d bloggaajaa tykkää tästä: