Archive for the ‘Helpot eväät’ Category

Joulun helpoimmat herkut

17/12/2010

Joulunmakuiset raakapallerot ja -pikkuleivät sopivat leppoisan elämän ystäville. Vain muutama minuutti toimintaa ja suu on jo täynnä makoisaa herkkua!

Käytin näissä sitruuna-rusinakakkusissa ja karpalo-vaniljapalleroissa lähtökohtana piparkakkureseptiämme. Voit siis tehdä kätevästi myös kolminkertaisen taikinapohjan ja jalostaa sen kolmenlaisiin leipomuksiin!

Perustaikina:

  • 1 dl manteleita
  • 1 dl cashewpähkinöitä
  • 1,5 dl kuivattuja taateleita
  • Jauha mantelit ja pähkinät sekä erikseen taatelit. Sekoita ja möyhi käsin massaksi.

Sitruuna-rusinakakkuset:

  • lisää taikinamassaan 1 dl rusinoita, 2 rkl sitruunamehua ja 2-3 tl raastettua (luomu)sitruunankuorta
  • pusertele massa käsin kohtuullisen tasalaatuiseksi köntiksi, muotoile taikinasta litteitä kakkusia ja taputtele ne vielä cashewjauheella

Karpalo-vaniljapallerot:

  • lisää taikinamassaan 2 dl kuivattuja karpaloita (tai puolukoita) hienonnettuina ja 2 tl aitoa vaniljaa jauheena
  • pusertele massa tasaiseksi ja muotoile palleroita

Luomuksesi ovat valmiita nautittaviksi välittömästi, mutta parhaimmillaan hetken aikaa kylmässä jähmetyttyään.

Leppoisaa ja maukasta joulun odotusta!

Flores Farm

04/10/2010

Ilokseni sain viestin, että suosikkiyritykseni Flores Farmin pähkinät ja kuivahedelmät (mm. mulperit, inkamarjat) ovat saavuttaneet Suomen ja Ruohonjuuren! 

Olen jo pidempään käyttänyt ainoastaan kyseisen firman cashew-pähkinöitä, jotka on kuorittu ja kuivattu alle +45 asteessa. Huippukamaa! Myös inkamarjoja ja isoja meheviä kookoslastuja on tullut popsittua kerran jos toisenkin – herkullisia ovat nämäkin.

Flores Farm hankkii pähkinänsä ja hedelmänsä pieniltä luomutuottajilta mm. Indonesiasta, Ecuadorista ja Länsi-Afrikasta toteuttaen samalla erilaisia kehitysprojekteja reilun kaupan hengessä. Heidän toimintaperiaatteisiinsa ja valikoimiinsa voit tutustua tarkemmin osoitteessa www.floresfarm.com.

Testissä Vega

09/07/2010

Idolimme triathlonisti Brendan Brazier on kyllä kova jätkä, mutta leipurina käsittämätön tumpelo! Saimme tuliaisina suuresta maailmasta Brendanin kehittämään Vega-tuoteperheeseen kuuluvia patukoita. Huhheijaa! Jopa suklainen makuvaihtoehto oli kammottavan puisevaa, kuin olisi jotain katajanoksaa järsinyt. Epäilemmekin että Brendanilta oli lipsahtanut sekaan pettua. Tuoteselosteessa mainittiin kuitenkin vain taatelit, hamppuproteiini, agave, mantelit, kookos, kaakao, seesaminsiement, rusinat, mungpavun idut, vehnänoras, sitruunamehu ja dulse. Laadukkaista aineksista huolimatta patukan ainoaksi anniksi jäi Brendanin nimmari.

Toinen testituotteemme oli ’Complete Whole Food Health Optimizer’ -lisäravinnejauhe. Annospussi on näppärä ottaa mukaan reissuun tai urheilemaan, ja sisältökin oli jauheseokseksi kohtuullinen. Plussaa aineksista (jotka eivät kaikki kylläkään 100% raakoja), joihin kuuluvat mm. hamppu- herne- ja riisiproteiini, chlorella, maca, marjat entsyymit ja probiootit. Kyseistä tuotetta on saatavana ainakin suklaan, vaniljan ja marjojen makuisena esim iHerbistä.

Raa’asti liftaten

08/07/2010

Kävin Suomessa pyörähtämässä, mutta lähdin pikimmiten retkelle kohti Eurooppaa. Valitsin vaihteeksi ekologisemman ja hauskemman matkustuskeinon eli liftaamisen. Päästyäni lautalla Tallinnaan liftasin Baltian, Puolan, Slovakian, Itävallan ja Saksan kautta Sveitsiin. Yövyin 2,5-viikkoa kestäneen matkan ajan hospitalityclub.orgin ja couchsurfing.comin kautta löytämissäni majoituksissa, ihmisten kodeissa. Ruokailut hoituivat pääasiallisesti eväsmeiningillä, mutta ajoittain myös ravintolassa tai vieraanvaraisten isäntieni ruokapöydissä.

Liftipäivät venyivät pisimmillään jopa 12-tuntisiksi, joten pyrin syömään aamuisin mahdollisimman paljon, yleensä muutaman hedelmän ja ison salaatin. Tien päällä napostelin lähinnä omenoita ja banaaneja sekä vettä. Välillä mukanani oli myös pähkinöitä tai kuivattuja hedelmiä. Monet kyydin tarjoajista tarjosivat minulle myös ruokaa ja juomaa. Slovakian raja-asemalla puolalainen rekkakuski keitteli minulle jopa yrttiteetä. Parhaimmillaan yli +40 asteen tielämpötilassa tienpielessä seisoskeltuani erityisesti puolalaisten kuljettajien tyyli jakaa oma vesipullonsa kanssani oli suuri onni. Vastavuoroisesti yritin tarjota vihanneksiani. Välillä useita tunteja saman kuskin kanssa matkustaessani tarjoutui mahdollisuus myös terveysvalistukseen, milloin puolan ja italian sekaisella viittomakielellä, milloin esimerkin voimalla.

Iltaisin majoittuessani uusien, ennestään minulle tuntemattomien ihmisten luokse tasapainoilin raakaruokailun ja kohteliaisuuden välissä. Useimmiten ostin ja valmistin itse omat ruokani. Useimmat olivat profiilistani lukeneet, että olen vegaani, mutta jostain syystä raakaruokailu oli jäänyt ymmärtämättä. Esimerkiksi puolalaisella maatilalla minua varten oli valmistettu perinteisestä jouluruoasta vegaaninen versio. Tällaisissa tilanteissa söin toki mitä tarjottiin, mutta muuten pyrin pysymään salaateissa. Vain vähän valmistamista vaativat salaatit ja hedelmät tuntuivat luontevalta ratkaisulta vieraiden ihmisten keittiöissä. Suurempi ongelma oli jatkuva paikasta toiseen siirtyminen. Jouduin ostamaan aina yhden päivän ruoat kerrallaan, useimmiten jostakin pienestä lähikaupasta. Niissä paikoissa, joissa viivyin useamman päivän, saatoin tietysti syödä paremmin.

Liettuan boheemi pääkaupunki Vilna tarjosi yllättävän hyvin vaihtoehtoja niin luomu- ja lähiruoan hankintamahdollisuuksien kuin kasvisruoankin suhteen. Mm. kasvisravintola Baraka tarjoaa vegaanisia lounaita osoitteessa Sv. Ignoto g. 12, Vilna. Tarjolla oli ravinnon lisäksi letkeän taiteellista tunnelmaa ja silmiinpistäviä kontrasteja neuvostoarkkitehtuurin ja vanhojen värikkäiden talojen siimeksessä. Puola ja Slovakia suhahtivat ohi pikkukaupunkien kautta. Wienissä yövyin kolmen opiskelijan hippikommuunissa, jossa vihanneshankinnat toteutettiin pääasiallisesti lähikauppojen roskiksia dyykaten. Saaliiksi saatiin porkkanoiden ja muiden perustuotteiden lisäksi mm. mangoja ja avokado. Viereisellä kadulla palveli erityisesti turkkilaisten suosima vihannestori. Wienissä on myös monia kasvisravintoloita ja luomukauppoja. Münchenista löysin, tosin vasta sulkemisajan jälkeen, jopa luomutavaratalon, jossa palvelee myös Bio-Bistro lounasravintola. Aivan ydinkeskustassa sijaitsevan Bio-Bistron vieressä oli tarjolla lisäksi useampia kasvisruokaa tarjoavia etnisiä ravintoloita.

Roskisretken satoa.

Rinkan ronttaaminen 3000 km 59 liftipätkällä kävi sinänsä jo liikunnasta, mutta pyrin urheilemaan myös ihan oikeasti. Juoksulenkit tarjosivat kivan mahdollisuuden nauttia niin Tallinnan puutaloalueista kuin Latvian loputtomista hiekkarannoista. Puolassa minulle annettiin jopa koira oppaaksi epämääräisille poluille. Toisinaan sain lainaan pyörän, jolla saatoin seikkailla helpommin uudessa kaupungissa. Matkalla tutustuin pariin joogaohjaajaan, joiden opastuksella pääsin kokeilemaan tätä minulle uutta lajia ja venyttelemään matkustaessa kangistuneita jäseniäni. Liettuassa puolestaan pidin tapaamilleni nykytanssijoille tanssitreenit.

Zar-pyörimisharjoituksia Vilnan vanhan yliopiston teatterissa.

Latvia – yllättävästi skenessä

Latviassa viivyin suunniteltua pidempään, kun tekemistä ja mielenkiintoista seuraa riitti. Majoituin Riikan ulkopuolella Jurmalassa kasvisruoasta ja ayurvedasta kiinnostuneen perheen luo. Myös perheen pienimmät ja isoäiti nauttivat kasvisruokaa. Perheen äiti Dana esitteli minulle niin kasvimaataan, kuin luomuruokapiiristä hankittuja yrttejäkin. Kasvimaan antia ei vielä retiisinlehtiä ja salaatteja lukuun ottamatta päästy nauttimaan, mutta tulossa oli mm. retikkaa ja sipulia. Villinä kasvava gurku metra eli kurkkuruoho ja liuskaratamo olivat minulle uusia tuttavuuksia. Tutumpienkin kasvien käyttöön Danalla oli tarjota uusia ideoita. Danan suosikkeja olivat mm. rucolan ja sireenin kukat. Porkkanan naatit hyödynnetään Latviassa usein liottamalla naateista kuumassa vedessä kasvisliemi pata- ja keittoruokien pohjaksi. Ylipäätään isäntäväkeni pihalla kasvoi lähinnä syötäväksi kelpaavia kasveja. Marjapensaat ja kasvimaiksi valjastetut kukkapenkit toimivat oivallisesti myös koristeina, eikä piha suinkaan tuntunut vihannesplantaasilta.

Riikassa kävin tapaamassa hiljattain raakaruokaan siirtynyttä Artursia. Latviassa vegetarismi on yleistynyt viime vuosina erityisesti nuorten kaupunkilaisten keskuudessa, mutta raakaruokailu on varsin harvinaista. Arturs onkin yksi asian pioneereista ja olinkin ensimmäinen raakaruokailija, jonka hän koskaan oli tavannut. Arturs oli opiskellut asiaa lähinnä englannin kielisillä nettisivuilla. Varsinkin EU:n myötä Latviakin on alkanut suuntautua kohti Länsi-Eurooppaa ja teollinen ruoka on vallannut alaa ihmisten ruokapöydistä. Tilanne pahenee kuulemani mukaan koko ajan. Kasvisruokailun yleistyminen on kuitenkin nostattanut ainakin Riikaan kasvisruokiaan markkinoivia ravintoloita, eikä vegaanina selviytyminen ole siellä mikää ongelma. Silti raakaruokailijaa pidetään, yllätysyllätys, hulluna. Köyhänä opiskelijana Arturs kuitenkin iloitsi mummolan luomuvihannesapajista ja pirtelökoneen näppäryydestä pienessä asuntolahuoneessaan. Vaikka Latviasta toki löytyy luomu- ja ekotuotteisiin erikoistuneita kauppoja, ei erityisiä superruokia saati valmiita raakatuotteita ole saatavilla. Tilanne oli sama esim. Tallinnassa ja Vilnassa. Villivihannekset  innostivat erityisesti latvialaisia ja sainkin tutustuttaa ihmisiä luonnonantimien keräilyyn useampaan otteeseen.

Jurmalassa kasvimaan satoa ihmettelemässä.

Dana ja osa luomuruokapiirin lähetystä.


Patukka-askartelua

15/12/2009

Raakapatukat kuten Organic Food Bar ovat käteviä eväitä ja hinta-laatusuhteeltaan erinomaisia verrattuna moneen muuhun pikaruokavaihtoehtoon. Suurkuluttajalle ne ovat kuitenkin säännöllisessä käytössä hinnakkaita. Patukat voikin valmistaa myös itse, vaikkei olisi edes erityisen näppärä! Toimenpide vaatii monitoimikoneen, mehustimen, vahvan tehosekoittimen, tai vähintäänkin perussekoittimen lisäksi kuiva-aineiden jauhamisterän, mutta muuten ei kyseessä ole mikään kummoinen temppu.

Olen aiemmin valmistanut patukka-ainesta tehosekoittimella, mutta se on helposti jäänyt vähän löysäksi ja muotoutunut luontevammin palleroiksi. Ajattelinkin siksi testata mehukoneeni toimivuutta paksun massan valmistamisessa, toiveenani saada entistä paremmin patukkamuodossakin kestävää ainesta.

Haalin kaapeista kasaan satunnaiset perusainekset miettimättä makuyhdistelmää sen enempää. Jatkossa aion toki etsiä erilaisia vaihtelevia ainesyhdistelmiä, mikä onkin mielestäni aina huippuhauskaa puuhaa!

Mukaan tähän koe-erään pääsi aimo annos suurehkoja medjool-taateleita, satunnainen määrä auringonkukansiemeniä, kaakaonibsejä, kookoslastuja ja kanelia. Latasin aineita vuorotellen mehustimen suppiloon jännittäen seurauksia. Toisesta päästä tulikin ulos toiveideni mukaista kiinteähköä taikinapötköä!

Kun massa oli tungettu torven läpi, muotoilin siitä etäisesti patukkaa muistuttavat köntit. Ei näistä testipötkelöistä ehkä mitään edustuspatukoita tullut, mutta pienellä kehittämisellä päästään varmasti jo huipputasolle :) Loppusilaukseksi kääräisin ne koeluontoisesti leivinpaperiin ja laitoin jääkaappiin jähmettymään vielä vähän lisää. Maku osoittautui mukavan talviseksi ja koostumuskin lähes haluamakseni. Näitä vaan reppu täyteen ja retkelle lumiseen luontoon!

Suolaiset supersiemenet

23/11/2009

Nämä siemenet ovat supermaukkaita, superravitsevia ja supernopeita valmistaa! Vieläpä superedullisiakin. Ne voittavat prosessoidut suolapähkinät 10-0 ja maistuvat erinomaisesti kun tekee mieli pientä yksinkertaista suupalaa, muttei mitään makeaa. Nauti ja tarjoile näitä vaikka illanistujaisten ilona, leiritulilla tai arkisalaatin seurana.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tarvitset vain seuraavat ainekset: kurpitsansiemeniä (paahtamattomia, esim. näitä), chilirouhetta, valkosipulirouhetta/-jauhetta, himalajansuolaa (tai muuta laatusuolaa), oliiviöljyä.

Itse laitoin noin kahteen desilitraan siemeniä suunnilleen 1 tl chilirouhetta (maun mukaan ja chilin vahvuudesta riippuen), 1 tl valkosipulirouhetta, 0,5 tl himalajansuolaa (halutun suolaisuusasteen mukaan) ja 1 tl oliiviöljyä.

Sekoita ainekset ja iloitse herkullisen rouskuvasta makuyhdistelmästä!

Organic Food Bar ja muut ihmepatukat

24/10/2009

Organic Food Bar on suosikkipatukkani ja muutenkin lähes ykkössuosikkijuttuni. Raakapatukat ovat äärimmäisen kätevä tapa ottaa laaturuokaa mukaan urheilemaan, töihin, kouluun, retkelle, minne vaan. Yleensä ne ovat myös varsin maukkaita. Olen testannut pikälti yli kymmenen valmistajan pötkylöitä lukemattomine makuvaihtoehtoineen, ja voin todeta Organic Food Barin olevan ylitse muiden niin aromeiltaan, koostumukseltaan, kuin aineksiltaan.

Organic Food Baria on saatavana useita eri lajikkeita, joista Suomessa olen nähnyt myynnissä (Ruohonjuuri, Ekolo, Hyvinvoinnin tavaratalo) ainakin seuraavia: active greens, active greens & suklaa, karpalo, mustikka, omega-3, proteiini, sekä pienemmän kokoisina kaneli-rusina, suklaa-kookos ja suklaa. Marjaisat maut ovat mielestäni marjapiirasmaisia, ja suklaiset taas mehukkaan suklaisia. ’Proteiini’ on patukoista puisevin. Olen syöttänyt patukoita useille läheisilleni, ja suosiota ovat saaneet juuri marja- ja suklaamaut. Aineosiensa puolesta oma suosikkini lienee viherversio suklaalla tai ilman.

Käsilläni on tässä juuri ’active greens’, joten vilkaistaanpa aineksia. Organic Food Barin pohja koostuu yleisesti ottaen taateleista, manteleista ja agavenektarista. Aktiivivihreässä seuraavat ainekset ovat ruskea riisiproteiini, rusinat, idut (pellava, quinoa, parsakaali), vehnän- ja ohranorasmehujauhe, seesaminsiemenet, spirulina, mustikka, vadelma, punajuuri- ja porkkanamehu. Kaikki luomua, ja 90-prosenttisesti kypsentämätöntä. Yksi viherpatukka (68 g) sisältää energiaa 300 kcal, proteiinia 12 g, hiilihydraatteja 34 g, kuitua 7 g, rasvaa 13 g. Kalsiumia 10% ja rautaa 15% suositellusta päiväsaannista (USA).

Organic Food Barin noin kolmen euron hinta vaikuttaa ensinäkemältä melko napakalle. Kuitenkin kyseessä on tiivis pakkaus täyttä tavaraa ilman turhia täyteaineksia. Muutama eurohan hurahtaa monelta huomaamatta vaikka kahvikupilliseen, joten raakapatukassa saa varmasti paljon enemmän vastinetta rahalleen. Edullisempiakin vaihtoehtoja toki löytyy kauppojen hyllyiltä. Näistä esimerkkinä Lubs-patukat (saatavana ainakin Ruohonjuuresta), joiden pakkauksissa ei mainosteta raakuutta, mutta valmistajan nettisivuilla mainitaan ainesosien olevan pitkälti kypsentämättömiä.

Edullisinta on kuitenkin tehdä pötkylät tai vaikka pallerot itse. Tällöin voi myös koostaa haluamansa ainesvalikoiman edullisemmista perusaineista kuten rusinoista ja manteleista lisäten sopivan määrän hintavampia höysteitä. Itse valmistin hetki sitten ensimmäisen raakapatukkaeräni – ohje tulossa pian!

Joitain paikallisia ihmepatukoita Amerikassa; Lärabar oli yksi ensimmäisiä kaupallisia raw food-patukoita ja sitä myydään Euroopassa ainakin Britanniassa

Raakaa reissussa

09/10/2009

Kotona on helppoa järjestellä vihannekset hienoon riviin, käydä vaikka joka päivä kaupassa salaatin haussa ja hurauttaa niin puuroja kuin pirtelöitä. Entäs reissussa?

Matkustus raakaruoalla tuntui aluksi itsestäni monimutkaiselta, mutta käytännön toteutus ei lopulta ole järisyttävän ihmeellistä. Se vaatii vain hieman mielikuvitusta ja suunnittelua. Varsinkin säännöllisesti reissatessa – niin mökille kuin maailmalle – muodostuu vähitellen rutiineja eikä hommaa tarvitse hirveästi stressata. Ravintoloiden tarjonnan varaan ei aina voi laskea, mutta toisaalta omien eväiden valmistus ja nauttiminen on erityisen yksioikoista, koska hellaakaan ei tarvita!

Itse olen usein matkalla johonkin tai jossakin, yleensä liittyen aktiviteetteihin vuorilla tai muualla luonnossa. Pääasiallinen kulkuneuvo (ja yleensä asuntokin) eri pituisilla reissuillani on auto, joten on mahdollista ottaa mukaan reilumpi satsi sapuskaa. Vaikka kulkuväline olisi jokin muukin, pätevät monet samat konstit.

Omat ainekseni menestyksekkääseen raakaruokailuun reissussa voi kasata kymmeneen pääpointtiin, lähtien liikkeelle ihan alkeista:

1 Mukaan lämpimässä säilytystä kestäviä kasviksia niin paljon kuin mahtuu – näitä on useimmiten helppo ostaa perilläkin jos päätepisteessä ylipäätään on ruokakauppa. Vaikkapa kurkkuja, tomaatteja, porkkanoita, kesäkurpitsoita. Syksyllä esimerkiksi Keski-Euroopassa reissatessa maissit ovat olleet satokauden aikaan käteviä eväitä ja herkullisia sellaisenaan.

2 Vihreää salaattia kerran tai parin annos kannellisessa astiassa valmiiksi pestynä tai pussillinen valmista salaattisekoitusta; Kuivattua merileväsekoitusta.

3 Hedelmiä, erityisesti kestävämpiä kuten omenoita; persikat ja muut herkemmät (tai vaikka marjat) kannelliseen laatikkoon.

4 Siemen-/pähkinäpohjainen soossi/tahna salaatille ja vihannesten dippaukseen pienempään purkkiin pakattuna.

5 Kuorettomia hampunsiemeniä: näitä voi lisätä salaattiin ja syödä sellaisenaankin.

6 Viherjauhe! Itselleni tämä on tärkeä jos ei ole mahdollisuutta valmistaa vihreitä pirtelöitä/mehuja. Pari kertaa päivässä sekoitan lusikallisen jauhetta veteen ja pikavihermehu on valmis – näppärää! Esimerkiksi vehnänorasjauhe tai jokin sekoitus.

7 Taateleita, gojimarjoja ja muita kuivattuja hedelmiä

8 Myslimäinen sekoitus: esim. kookosta, kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä, rusinoita, kanelia

9 Raakapatukoita, ostettuja tai itse tehtyjä

10 Superruokia kuten maca-jauhetta

Tällä kokoelmalla pärjään vähintään viikonlopun yli, ja pidempäänkin kunhan tuoreita vihanneksia ja hedelmiä on mahdollisuus santsata. Ruokien ja kippojen lisäki mukanani kulkee yleensä myös pikkublenderi pirtelöiden ja tahnojen tekoon. Blenderi toimii verkkovirta-adapterilla mainiosti autossakin!

Yllä laatikossa perusreissusettiä:

  • hampun- ja chia-siemeniä
  • gojimarjoja
  • viherjauhetta
  • maca-jauhetta
  • dulse-merilevää
  • näkymättömissä aurinkokuivattuja tomaatteja (pussissa, ilman öljyä tai muuta lientä) ja raakapatukoita

%d bloggaajaa tykkää tästä: