Kävin Suomessa pyörähtämässä, mutta lähdin pikimmiten retkelle kohti Eurooppaa. Valitsin vaihteeksi ekologisemman ja hauskemman matkustuskeinon eli liftaamisen. Päästyäni lautalla Tallinnaan liftasin Baltian, Puolan, Slovakian, Itävallan ja Saksan kautta Sveitsiin. Yövyin 2,5-viikkoa kestäneen matkan ajan hospitalityclub.orgin ja couchsurfing.comin kautta löytämissäni majoituksissa, ihmisten kodeissa. Ruokailut hoituivat pääasiallisesti eväsmeiningillä, mutta ajoittain myös ravintolassa tai vieraanvaraisten isäntieni ruokapöydissä.
Liftipäivät venyivät pisimmillään jopa 12-tuntisiksi, joten pyrin syömään aamuisin mahdollisimman paljon, yleensä muutaman hedelmän ja ison salaatin. Tien päällä napostelin lähinnä omenoita ja banaaneja sekä vettä. Välillä mukanani oli myös pähkinöitä tai kuivattuja hedelmiä. Monet kyydin tarjoajista tarjosivat minulle myös ruokaa ja juomaa. Slovakian raja-asemalla puolalainen rekkakuski keitteli minulle jopa yrttiteetä. Parhaimmillaan yli +40 asteen tielämpötilassa tienpielessä seisoskeltuani erityisesti puolalaisten kuljettajien tyyli jakaa oma vesipullonsa kanssani oli suuri onni. Vastavuoroisesti yritin tarjota vihanneksiani. Välillä useita tunteja saman kuskin kanssa matkustaessani tarjoutui mahdollisuus myös terveysvalistukseen, milloin puolan ja italian sekaisella viittomakielellä, milloin esimerkin voimalla.
Iltaisin majoittuessani uusien, ennestään minulle tuntemattomien ihmisten luokse tasapainoilin raakaruokailun ja kohteliaisuuden välissä. Useimmiten ostin ja valmistin itse omat ruokani. Useimmat olivat profiilistani lukeneet, että olen vegaani, mutta jostain syystä raakaruokailu oli jäänyt ymmärtämättä. Esimerkiksi puolalaisella maatilalla minua varten oli valmistettu perinteisestä jouluruoasta vegaaninen versio. Tällaisissa tilanteissa söin toki mitä tarjottiin, mutta muuten pyrin pysymään salaateissa. Vain vähän valmistamista vaativat salaatit ja hedelmät tuntuivat luontevalta ratkaisulta vieraiden ihmisten keittiöissä. Suurempi ongelma oli jatkuva paikasta toiseen siirtyminen. Jouduin ostamaan aina yhden päivän ruoat kerrallaan, useimmiten jostakin pienestä lähikaupasta. Niissä paikoissa, joissa viivyin useamman päivän, saatoin tietysti syödä paremmin.
Liettuan boheemi pääkaupunki Vilna tarjosi yllättävän hyvin vaihtoehtoja niin luomu- ja lähiruoan hankintamahdollisuuksien kuin kasvisruoankin suhteen. Mm. kasvisravintola Baraka tarjoaa vegaanisia lounaita osoitteessa Sv. Ignoto g. 12, Vilna. Tarjolla oli ravinnon lisäksi letkeän taiteellista tunnelmaa ja silmiinpistäviä kontrasteja neuvostoarkkitehtuurin ja vanhojen värikkäiden talojen siimeksessä. Puola ja Slovakia suhahtivat ohi pikkukaupunkien kautta. Wienissä yövyin kolmen opiskelijan hippikommuunissa, jossa vihanneshankinnat toteutettiin pääasiallisesti lähikauppojen roskiksia dyykaten. Saaliiksi saatiin porkkanoiden ja muiden perustuotteiden lisäksi mm. mangoja ja avokado. Viereisellä kadulla palveli erityisesti turkkilaisten suosima vihannestori. Wienissä on myös monia kasvisravintoloita ja luomukauppoja. Münchenista löysin, tosin vasta sulkemisajan jälkeen, jopa luomutavaratalon, jossa palvelee myös Bio-Bistro lounasravintola. Aivan ydinkeskustassa sijaitsevan Bio-Bistron vieressä oli tarjolla lisäksi useampia kasvisruokaa tarjoavia etnisiä ravintoloita.

Roskisretken satoa.
Rinkan ronttaaminen 3000 km 59 liftipätkällä kävi sinänsä jo liikunnasta, mutta pyrin urheilemaan myös ihan oikeasti. Juoksulenkit tarjosivat kivan mahdollisuuden nauttia niin Tallinnan puutaloalueista kuin Latvian loputtomista hiekkarannoista. Puolassa minulle annettiin jopa koira oppaaksi epämääräisille poluille. Toisinaan sain lainaan pyörän, jolla saatoin seikkailla helpommin uudessa kaupungissa. Matkalla tutustuin pariin joogaohjaajaan, joiden opastuksella pääsin kokeilemaan tätä minulle uutta lajia ja venyttelemään matkustaessa kangistuneita jäseniäni. Liettuassa puolestaan pidin tapaamilleni nykytanssijoille tanssitreenit.

Zar-pyörimisharjoituksia Vilnan vanhan yliopiston teatterissa.
Latvia – yllättävästi skenessä
Latviassa viivyin suunniteltua pidempään, kun tekemistä ja mielenkiintoista seuraa riitti. Majoituin Riikan ulkopuolella Jurmalassa kasvisruoasta ja ayurvedasta kiinnostuneen perheen luo. Myös perheen pienimmät ja isoäiti nauttivat kasvisruokaa. Perheen äiti Dana esitteli minulle niin kasvimaataan, kuin luomuruokapiiristä hankittuja yrttejäkin. Kasvimaan antia ei vielä retiisinlehtiä ja salaatteja lukuun ottamatta päästy nauttimaan, mutta tulossa oli mm. retikkaa ja sipulia. Villinä kasvava gurku metra eli kurkkuruoho ja liuskaratamo olivat minulle uusia tuttavuuksia. Tutumpienkin kasvien käyttöön Danalla oli tarjota uusia ideoita. Danan suosikkeja olivat mm. rucolan ja sireenin kukat. Porkkanan naatit hyödynnetään Latviassa usein liottamalla naateista kuumassa vedessä kasvisliemi pata- ja keittoruokien pohjaksi. Ylipäätään isäntäväkeni pihalla kasvoi lähinnä syötäväksi kelpaavia kasveja. Marjapensaat ja kasvimaiksi valjastetut kukkapenkit toimivat oivallisesti myös koristeina, eikä piha suinkaan tuntunut vihannesplantaasilta.
Riikassa kävin tapaamassa hiljattain raakaruokaan siirtynyttä Artursia. Latviassa vegetarismi on yleistynyt viime vuosina erityisesti nuorten kaupunkilaisten keskuudessa, mutta raakaruokailu on varsin harvinaista. Arturs onkin yksi asian pioneereista ja olinkin ensimmäinen raakaruokailija, jonka hän koskaan oli tavannut. Arturs oli opiskellut asiaa lähinnä englannin kielisillä nettisivuilla. Varsinkin EU:n myötä Latviakin on alkanut suuntautua kohti Länsi-Eurooppaa ja teollinen ruoka on vallannut alaa ihmisten ruokapöydistä. Tilanne pahenee kuulemani mukaan koko ajan. Kasvisruokailun yleistyminen on kuitenkin nostattanut ainakin Riikaan kasvisruokiaan markkinoivia ravintoloita, eikä vegaanina selviytyminen ole siellä mikää ongelma. Silti raakaruokailijaa pidetään, yllätysyllätys, hulluna. Köyhänä opiskelijana Arturs kuitenkin iloitsi mummolan luomuvihannesapajista ja pirtelökoneen näppäryydestä pienessä asuntolahuoneessaan. Vaikka Latviasta toki löytyy luomu- ja ekotuotteisiin erikoistuneita kauppoja, ei erityisiä superruokia saati valmiita raakatuotteita ole saatavilla. Tilanne oli sama esim. Tallinnassa ja Vilnassa. Villivihannekset innostivat erityisesti latvialaisia ja sainkin tutustuttaa ihmisiä luonnonantimien keräilyyn useampaan otteeseen.

Jurmalassa kasvimaan satoa ihmettelemässä.

Dana ja osa luomuruokapiirin lähetystä.
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...