Archive for the ‘Omat kokemukset’ Category

Yksinkertaista monipuolisuutta

02/06/2011

Kesän myötä olen alkanut entisestään yksinkertaistaa aterioitani. Simppelit hedelmäateriat ovat alkaneet tuntua yhä luontevammilta ja varsinkin meloniaamiainen on joka päivä yhtä suuri ilo! Persikoita ja muita kesähedelmiä syön kaikkein mieluiten ihan kokonaisina, kyljestä haukkaamalla, joten blenderikin on entistä vähemmällä käytöllä.

Ateriani siis koostuvat varsin usein vain yhdestä tai kahdesta hedelmälajista kerrallaan (esim. pelkkä meloni, pelkkä banaani, banaani + mansikka, nektariini + aprikoosi…). Iltaisin laadin salaatin muutamasta yhteensopivasta aineksesta. Ympärivuotisten perusruokien banaanin ja taatelin ohella syön eri päivinä vähän eri juttuja. Kausivaihtelu tuo mukanaan suurempia muutoksia valikoimaan viikko-, kuukausi- ja vuositasolla. Lisäksi pyrin hankkimaan samaakin hedelmää tai vihannesta vähän eri lajikkeina ja mahdollisuuksien mukaan eri alueilla tuotettuina. Yksinkertaisuudesta huolimatta ei siis ole kyse yksipuolisuudesta.

Mitä etuja yksinkertaiset ateriat tarjoavat?

  • yksinkertaisuus ruoansulatukselle – ei mahdotonta sekamelskaa kerralla – apu moniin ruoansulatusvaivoihin ja siten monin tavoin parempi olotila ja terveys
  • makuaistin herkistyminen kun sitä ei turruteta monimutkaisilla yhdistelmillä; tottumuksen myötä jopa suurempi nautinto ja ruoan arvostus: helpompi havaita vaikka yksittäisen tuoreen hedelmän puhtaan monivivahteiset aromit
  • voi äkkiseltään vaikuttaa tylsältä, mutta mitä enemmän etenee tähän suuntaan sitä enemmän arvostaa yksinkertaista makunautintoa ja ruokailun jälkeistä miellyttävää olotilaa
  • aterian valmistaminen on äärimmäisen helppoa, eikä tarvita erikoisia välineitä, laitteita tai mausteita – tiskauskin minimoituu

Yksinkertaisuuden huipentuma on ns. monoateria, joka tarkoittaa vain yhden ruoka-aineen syömistä kerrallaan. Monoaterian ainekseksi sopii mikä vain hedelmä, vaikka kylläpä jotkut tiettävästi syövät salaattiakin puoli kiloa sellaisenaan. Suurin haaste tällaisen minimalistisen aterian toteuttamisessa on riittävän hedelmämäärän ostaminen. Ostoksilla pitäisi siis ymmärtää hankkia yhtä hedelmää niin paljon, että se oikeasti riittää kokonaiseksi ateriaksi tai useammaksikin. Oikeiden ostostaktiikoiden oppiminen voi vaatia yllättävänkin paljon harjoitusta, mutta vähitellen alkaa kehittyä yhä paremmaksi banaanikoordinaattoriksi ja tomaattivaraston manageriksi. Sivutuotteena pääsee hauskuuttamaan kanssashoppailijoita vaikka kymmenen melonin ostoskorilla.

Helppo herkkuateria!

Puoliraakaa hiihtoretkeilyä

06/05/2011

Maalis-toukokuu on Alppien korkeimmilla vuorilla otollisinta hiihtoretkeilyaikaa. Alkutalven mökki-idylli Keski-Sveitsissä on parina viime kuukautena vaihtunut pakettiautomajoitukseen ja roadtrippeihin parhaita retkikohteita kierrellen. Kiinteän tukikohdan puuttuminen yhdistettynä vaativiin hiihtopäiviin on tuonut joitakin ekstrahaasteita myös raakaruokailuun. Esteet on kuitenkin aina jollain konstilla raivattu ja monta uutta seikkailua on taas tullut tehtyä pääosin hedelmillä ja vihanneksilla!

Yksi tämän kevään hienoimmista retkistäni kohdistui Italian korkeimmille huipuille Monte Rosan vuorimassiivilla. Hiihtelimme aluksi pari päivää hiihtoalueen hisseiltä erilaisia reittejä niin ylä- kuin alamäkeenkin upeasta ympäristöstä nauttien ja Italian leppoisaan meininkiin totutellen. Leirintäalueella majoittuminen tarjosi helpotusta vihannesten pesuun ja muihin huoltotoimenpiteisiin. Kylän pikkukaupasta ostimme melkein kaikki appelsiinit parissa päivässä ja paku oli lastattu tuoretaateleilla, kotona valmiiksi kypsytetyillä banaaneilla, hyvin säilyvällä sellerillä ja hampunsiemenillä. Lokoisat oltavat siis!

Alkulämmittelyjen jälkeen piti aloittaa totuttautuminen ohuempaan vuoristoilmaan, joten ensin sivakoitiin lähimmälle juuri neljän kilometrin yli yltävälle huipulle. Homma sujui muuten kepoisasti banaanien voimalla, mutta raakaruokailijakaan ei ole immuuni vuoristopäänsärylle, ja otinkin ensimmäisen buranan varmaan pariin vuoteen. Sitten vaan lisää hedelmäistä tankkausta ja parin päivän päästä yhä ylemmäs. Hiihtelimme viihtyisälle vuoristomajalle noin 3500 metrin korkeuteen reppu täynnä rusinoita ja taateleita. Yhden yön yli pärjää tuvalla majoittuessa vielä kohtuukevyellä varustuksella, sillä vettä ja vilttejä on tarjolla talon puolesta. Ruoantarpeeni arvioin tosin vähän alakanttiin ja jouduin turvautumaan majan keittiön pasta pomodoro -annokseen. Nälkäisenä on vaan syötävä!

Illan vehnämäjäytyksestä huolimatta ja aamiaistaateleiden virkistämänä oli olo auringon noustessa vetreä. Jäätikköylämäkeä suksittiin varovaisella tahdilla kuutisen tuntia, ja tavoitehuippu 4341 metrissä saavutettiin mainioissa voimissa ja tunnelmissa. Parilla evästauolla maistuivat jälleen taatelit sekä tuvan kokin termariini pakkaama supersokerinen tee – ei mikään normaalivalintani tämäkään. Voimia riitti reisissä vielä hienoon muutaman tunnin alamäkietappiin aina laakson pohjalle asti, virvoittavien appelsiinivarastojen luo.

Tällaisia retkiä on viime vuosina tullut tehtyä runsain määrin, ja vähitellen on karttunut kokemusta myös parhaista raakaeväsvaihtoehdoista ja muusta syömiseen liittyvästä. Tänä talvena olen entistä enemmän jättänyt esim. erilaiset patukat pois eväslistasta. Seuraavassa muutama vinkki omien kokemusteni pohjalta sovellettavaksi erilaisiin fyysistä rasitusta sisältäviin retkioloihin, olipa sitten kyse vuoristohiihdosta, patikoinnista, pyöräilystä tai vaikka ratsastusvaelluksesta.

Vinkkejä urheilulliselle retkeilijälle:

  • Syö aina riittävästi, älä panttaa ruokaa. Kun syöt joka päivä tarvittavan määrän ravintoa, olet milloin vain valmis retkelle!
  • Ennen retkeä tai pitkää urheilusuoritusta on kuitenkin hyödyksi syödä vielä vähän enemmän, vaikka muutama ekstrabanaani, ja jotain mineraalipitoista kuten pinaattia tai selleriä.
  • Taatelit ovat paras ja myöskin helpoimmin säilyvä ja syötävä eväs. Helposti sulavaa hiilaria kätevässä ja kompaktissa muodossa. Oma pääevääni nykyään missä tahansa oloissa, välillä rusinoilla höystettyinä. En tarvitse enkä kaipaa enää patukoita. Näitä mukaan enemmän kuin ajattelet tarvitsevasi!
  • Jotain raikasta on kiva olla matkassa, jos reppuun mahtuu. Vaikka sitten pari omenaa tai rasiallinen appelsiinilohkoja, jotka pärjäävät muutaman tunnin kepeässä pakkasessakin. Miksei kesäoloissa vaikka kurkku reppuun köytettynä! :)
  • Muista mineraalit! Pidemmän ja hikisemmän session aikana on hyvä nauttia hiilihydraattien ohella vaikka sellerinvarsia tai niistä tehtyä juomaa. Juomapulloon voi lähtiessä sujauttaa myös kookosvettä.
  • Useamman päivän retkellä kannattaa repun ravintoainevalikoimaa laajentaa hampunsiemenillä – kaikki välttämättömät aminohapot ja liuta rasvahappoja tiiviissä paketissa.
  • Vesi. Raakaruokailijakin tarvitsee hedelmien ja vihannesten lisäksi runsaasti vettä tuntikausia rehkiessään. Tuoreravinto tosin edistää osaltaan nesteytystä, joten raakaruokailija on joka tapauksessa etulyöntiasemassa tässäkin suhteessa…

Hauskoja ja virkistäviä retkiä kaikille!

Viikon menu

10/02/2011

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässä seitsenpäiväinen ateriaputki viime viikolta. Tällaisesta koko viikon katsauksesta saanee kattavamman kuvan ruokailuistani kuin yksittäisten päivien listauksista. Itsestänikin oli kiinnostavaa saada kokonaisnäkymää useilta päiviltä – tällainen on ihan palkitsevaa ja informatiivista hommaa, kannustan kokeilemaan! Laskelmat www.fitday.com.

MAANANTAI

  1. 15 kiiviä
  2. 5 appelsiinia + 10 tuoretaatelia (pirtelö)
  3. 8 banaania + 2 dl pakastemustikoita
  4. 6 vartta selleriä + 1 kurkku + 100 g pinaattia (mehu); 200g salaattia (endiivi, pinaatti, frisee) , 2 tomaattia, 1/2 avokado

2583 kcal: 86 % hiilihydraatista (615 g), 8 % rasvasta (26 g), 6 % proteiinista (46 g)

Lepopäivä: kevyttä pyöräilyä ja venyttelyä

TIISTAI

  1. 8 appelsiinia, 9 tuoretaatelia, 4 vartta selleriä (pirtelö)
  2. 8 banaania, 1,5 dl pakastemustikoita, 4 tuoretaatelia
  3. 4 omenaa, 6 tuoretaatelia
  4. 2 banaania
  5. 100 g mangoldia + 100 g roomansalaattia + 1 fenkoli + 1 omena + ½ kesäkurpitsa (mehu); 50 g rukolaa, 50 g pinaattia, 1 varsi selleriä, muutama varsi korianteria 1 punainen paprika, 3 tomaattia, 2 parapähkinää, 6 rkl hampunsiemeniä, 1 tl paprikajauhetta ja juustokuminaa

3185 kcal: 85 % hiilihydraatista (745 g), 9 % rasvasta (35 g), 6 % proteiinista (56 g)

Kevyt intervallijuoksu n. 30 min, kiipeilyä sisäseinällä n. 20 min + 30 min

KESKIVIIKKO

  1. 2 verigreippiä, 5 appelsiinia
  2. 6 banaania + pakastemarjoja n. 2 dl (vadelma, mansikka, karhunvatukka, punaherukka, mansikka), 50 g pinaattia (pirtelö)
  3. 6 pientä päärynää, 10 tuoretaatelia
  4. 5 vartta selleriä, n. 100g roomansalaattia, 1 fenkoli, 3 lehtikaalin lehteä, 2 porkkanaa (mehu); 50g rukolaa, 50 g pinaattia, 3 tomaattia, 3 appelsiinia, 1 kurkku

2560 kcal: 91 % hiilihydraatista (649 g), 3 % rasvasta (10 g), 5 % proteiinista (43 g)

Lepopäivä: kevyttä kaupunkipyöräilyä + venyttelyä

TORSTAI

  1. 8 appelsiinia, 8 tuoretaatelia, 4 vartta selleriä (pirtelö)
  2. 12 tuoretaatelia
  3. 10 klementiiniä, 1 banaani
  4. 100 g salaattisekoitusta, 2 tomaattia, 3 dl höyrytettyä parsakaalia, 5 dl keitettyä quinoaa, 2 rkl seesaminsiemeniä, 0,5 dl cashewpähkinöitä, 20 g tofua, 1 tl curryjauhetta
  5. 2 banaania

2611 kcal: 83 % hiilihydraateista (590 g), 11 % rasvasta (33 g), 7 % proteiinista (54 g)

3 h vaellushiihtoa vuorilla

PERJANTAI

  1. 7 appelsiinia + 4 vartta selleriä (pirtelö), 5 banaania
  2. 5 omenaa, 3 päärynää, 12 tuoretaatelia
  3. 4 banaania, 2 lehtikaalin lehteä, 20 g persiljaa, 1 dl pakastevadelmia, 1,5 rkl chiasiemeniä (pirtelö); 100 g salaattisekoitusta, 2 tomaattia, ½ avokado, 3 perunaa, pala kikherne-bataattimureketta

3356 kcal: 85 % hiilihydraatista (808 g), 7 % rasvasta (26 g), 5 % proteiinista (54 g)

Pari tuntia rinnehiihtoa

LAUANTAI

  1. 5 appelsiinia, 1 verigreippi; 4 banaania + 4 vartta selleriä (pirtelö)
  2. 3 banaania
  3. 3 omenaa, 4 tuoretaatelia
  4. 4 banaania + 100 g mangoldia + 2 dl parsakaalia + 1,5 dl pakastevadelmia (pirtelö); 50 g rukolaa, 50 g endiiviä, 3 tomaattia, 1 kurkku, ½ avokado

2373 kcal: 85 % hiilihydraatista (560 g), 10 % rasvasta (27 g), 5 % proteiinista (40 g)

Muutama tunti kiipeilyä + mäkistä hortoilua metsässä

SUNNUNTAI

  1. 8 appelsiinia + 8 tuoretaatelia (pirtelö); 1 greippi, 3 appelsiinia
  2. 5 appelsiinia + 1 greippi + 8 tuoretaatelia (pirtelö)
  3. 6 banaania; 50 g rukolaa, 50 g lehtisalaattia, 3 tomaattia, 1,5 dl parsakaalia
  4. 6 klementiiniä, 3 parapähkinää

2832 kcal, 90 % hiilihydraateista (705 g), 5 % rasvasta (18 g), 5 % proteiinista (48 g)

Pari tuntia rinne + takamaastohiihtoa; punnerruksia yms. pientä voimatreeniä

 

Huomioita:

-aterioita keskimäärin neljä per päivä, kypsennettyä ruokaa 2 krt/7 pv (to ja pe), ei suolaa lukuunottamatta tofupalaa (to) ja bataattimureketta (pe)

-energiansaanti vaihteli välillä n. 2400-3400 kcal ja hiilari-rasva-proteiinijakauma mukavasti 80-10-10 tuntumassa; liikunta jäi tavallista vähäisemmäksi heikkojen hiihtokelien takia, joten useampana päivänä jäin 3000 kcal tavoitteesta kun ei niin runsas ruokamäärä maistunut

-mineraalit ja vitamiinit kohdillaan, useimmat moninkertaisia lukuunottamatta D-vitamiinia ja B12-vitamiinia. 2 kpl B12-vitamiinikapselia (Garden of Life / Vitamin Code) viikon aikana

-vettä päivittäin n. 2 l, josta aamulla 1 l ennen syöntiä; muutama  mukillinen rooibos-hauduketta viikon aikana

-ruoista luomua arviolta n. 80 % paikkeilla, josta pieni osa biodynaamista; banaaneja ja iranilaisia taateleita lukuunottamatta pääosa hedelmistä kohtuuetäisyydeltä (asun Sveitsissä) eli Sveitsistä, Saksasta ja Italiasta, appelsiineja myös Espanjasta; vihanneksissa runsaammin paikallista ja kotimaista tuotantoa, osa myös naapurimaista.

-hyvä fiilis ja maittavaa ruokaa! :)

Irti kahvista

25/01/2011

Olin vielä muutama vuosi sitten aika pahassa kahvikoukussa. Kaikki oli alkanut vuosikausia aiemmin satunnaisesta soijamaitokahvin nauttimisesta, mutta homma riistäytyi käsistä kun aloin tehdä säännöllisempää palkkatyötä tunkkaisessa toimistoympäristössä. Lopulta uniongelmien ja lähes jatkuvan vähän hervottomanvapisevan olotilan johdosta päätin, että jo riittää kofeiinipelleily.

Pääkeinoksi tämänkin riippuvuuden taltuttamiseen otin raakaruoan määrän lisäämisen. Sen ohella noudatin lisäksi laatimaani irtiottostrategiaa ja muutaman viikon jälkeen olin vapaa tuon kitkerän liemen otteesta.

1. Vaihdoin aluksi (soija)maitokahvin mustaan. Maitokahvia tulee huomaamatta lipitettyä suurempia määriä kuin mustaa sumppia.

2. Vähensin seuraavaksi määrää. Keitin kahden mukillisen sijaan vain yhden. Vähensin myös mokkapannuun lataamani purun määrää = valmistin laihempaa.

3. Karsin sitten juontikertoja. Otin ensin käyttöön ’ei kahvia klo 12:n jälkeen’ -säännön. Sitten aloin pitää satunnaisia täysin kahvittomia päiviä.

4. Aloin juoda teetä kahvittomiksi määritteleminäni ajankohtina. Ensin mustaa teetä, myöhemmin kofeiinitonta rooibosta. Välillä nautin viljakahvia. Hyvä vaihtoehto on myös Yogi-teen Jamaica. Näistä voi tehdä pähkinä/siemenmaidon kera myös chai latte -tyyppisen maitoteejuoman.

5. Lopetin kahvin kittaamisen kotona tai muiden kotona. Rajasin juonnin vain kahviloihin ja ravintoloihin.

6. Nauttimiskertojen harventuessa kahvi ei enää maistunutkaan yhtä hyvältä vaan lähinnä palaneen tunkkaiselta, ja oli helppoa olla ilman! En ole kahvista luopumisen jälkeen kertaakaan kaivannut sitä, ja itse asiassa sen hajukin on muuttunut lähinnä vastenmieliseksi. Nykyään nautin satunnaisesti miedoista yrttihaudukkeiden (minttu, kamomilla…) aromeista, ja näen kofeiinipitoiset juomat ihan turhana ja haitallisena myrkkynä, joita ilman elämä on paljon mukavampaa ja oloni huomattavasti miellyttävämpi! Suosittelen kokeilemaan!

Kahvin/kofeiinin haittoja tiivistetysti:

  • aiheuttaa riippuvuutta
  • heikentää unenlaatua
  • stimuloi stressihormonien tuotantoa, mikä altistaa sairauksille; haittaa muuta hormonitoimintaa (mm. melatoniini)
  • heikentää luustoa aiheuttamalla mm. kalsiumin erittymistä luustosta
  • häiritsee verensokerin säätelyä ja insuliinin toimintaa
  • vähentää verenkiertoa aivoihin
  • kohottaa verenpainetta, kolesteroli- ja homokysteiinitasoa
  • haittaa vatsan toimintaa

Väliaikakatsaus

06/01/2011

Tässä vaiheessa lienee paikallaan kertoa hieman väliaikatietoja raakaruoan vaikutuksista elämääni ja terveyteeni.

Olen nyt ollut parisen vuotta pääosin (n. 90%) raakaruoalla ja vegaaniruokavaliolla reilut 8 vuotta. Ensinnäkin palautumiseni fyysisestä rasituksesta on nykyään nopeampaa kuin perinteisellä vegaaniruokavaliolla. Tämä koskee niin voimatreeniä kuin kestävyysurheiluakin.

Merkittävintä kuitenkin on, että olen saavuttanut yhden tärkeimmistä tavoitteistani: olen saanut painoni nousuun! Tätä olen yrittänyt suunnilleen puolet elämästäni, mutta mitään ei ole tapahtunut. Viime talvena vielä erilaiset vastoinkäymiset saivat painoni putoamaan entisestään. Nyt kun olen ahtanut itseeni riittävästi hedelmiä ja salaatteja, painan useamman kilon enemmän kuin vajaa vuosi sitten. Olen myöskin raakaruoan avulla saavuttanut kaikkien aikojen maksimipainoni. Olen juuri yltänyt painoindeksin mukaiseen normaalipainoon! Kaikki lisäpaino on tullut lihaksena, pääasiallisesti yläkroppaan, kuten olen halunnutkin. Yhdistettynä säännölliseen salitreeniin raakaruoka on taannut toivotun tuloksen. Tässä vaiheessa tavoitteenani on saada vielä ainakin pari lisäkiloa.

Syksyllä nyrjäytin nilkkani kiipeilyn tiimellyksessä, joten urheiluni on ollu hieman rajoitettua. Parkour, kiipeily, juoksu ja tanssi ovat vielä tauolla, mutta salilla voin tehdä jo lähes kaikkea. Olen myös voinut ratsastaa ja uida, joten kuntoilua en ole täysin joutunut jättämään missään vaiheessa, vaikka lajit ovat hieman vaihtuneet.

Allergiani on raakaruoan avulla pysynyt edelleen poissa, joskin olen huomannut, että heti, jos olen joutunut syömään huonommin, oireet alkavat palata. 15 pillerikesää on takana ja niitä ei toivottavasti tule lisää! Viime kesän tulikoe, liftausprojekti halki Euroopan heinäpeltojen, sujui ainakin mainiosti! En ole myöskään sairastanut pariin vuoteen. Jopa viime talven flunssa-aalto meni minulta joukoittain sairastavia kollegoitani sijaistaessa. Hiukset ovat pysyneet päässä, kynnet kasvavat entiseen malliin ja jaksamiseni on normaali. Olen edelleen energisempi kuin ennen raakaruokailuun siirtymistäni.

Lautasella nyt

03/01/2011

Keskitalven ei äkkiseltään ajattelisi olevan raakaruokailijan kulta-aikaa – eikä se aina siltä tunnukaan lähes värittömien salaattien ja paremmat päivänsä nähneiden tuontihedelmien ympäröimänä.

Marketin kelmeissä valoissa onkin tärkeää osata täsmäsuunnistaa juuri oikeille rasteille. Tietyt hedelmät ja vihannekset ovat nimittäin nytkin mitä maistuvimpia, ja niihin luottaen raakaruoka on oikein varteenotettava vaihtoehto tähänkin vuodenaikaan.

Omissa aterioissani on tällä hetkellä erityisen tärkeä asema seuraavilla hedelmillä ja vihanneksilla:

  1. Sitrushedelmät: Espanjalaiset ja italialaiset appelsiinit, veriappelsiinit, klementiinit ja greipit ovat juuri nyt pääroolissa hedelmäaterioissani. Syön helposti kymmenisen appelsiinia päivässä – osan mehuna, osan pirtelönä tai sellaisenaan. Kilo klementiinejäkin menee huomaamatta. Erityisesti nautin sitruksia aamiaisella ja lounaalla. Päivän energiansaannistani suunnilleen 20-30 % tulee tällä hetkellä sitruksista. Jos saatavillasi ei ole luomusitruksia, tutustu Siwan reilun kaupan appelsiineihin!
  2. Persimoni: Persimoni eli kaki eli sharon on oiva täydennys talvihedelmiin. Paitsi mehukas, myös energiapitoinen, joten korvaa mukavasti osan banaanien tarpeesta. Olen alkanut syödä tätä pirteänväristä herkkua laajemmassa mittakaavassa vasta tänä talvena – mitä olenkaan aiemmin menettänyt! Omat persimonini tulevat Espanjasta ja syön niitä yleensä pelkältään tai joskus banaaneihin yhdistettynä.
  3. Tuoretaatelit: Talven pakollinen retkieväs. Kun keli umpijäädyttää muut hedelmät, ovat tuoretaalit vakiokamaa hiihtorepussani. Maistuvat myös erinomaisesti omenoiden kaverina, pirtelöissä, ja milloin vain on ekstraenergiaa kaipaava olo. Enää en tulisi toimeen ilman näitä… Kysele K-kauppiailta ja etnokaupoista; itse ostin juuri Helsingin Käpylän K-Supermarket Mustapekasta iranilaisia ’Fresh Excellent Dates’ :) hintaan n. 5 eur /puolen kilon (?) boksi.
  4. Omena ja päärynä: Eurooppalaiset omenat ja päärynät toki kerätään jo syksyllä, mutta säilyväisinä niitä saa läpi talven, ja uskon että niissä joitakin ravinteitakin lienee vielä jäljellä… Joka tapauksessa näissä on talveen sopivaa fiilistä varsinkin hieman maustettuna: kanelia, vaniljaa ja taatelipaloja/-sosetta, nam! Omenat ja päärynät on tärkeää valita luomuna aina kun mahdollista.
  5. Selleri: Loistava mineraalipakkaus, jonka saatavuus on talvellakin kohtuullinen. Tässäkin tosin luomu olisi tarpeen. Vaikka maistuukin ’keitolta’, sulautuu yllättävän hyvin esim. marjapirtelöihin. Oivallinen myös vihermehuissa. Käytän jonkin verran myös salaateissa ja salaatinkastikkeissa lisäämään ’suolaisuutta’, sillä pyrin yhä enenevässä määrin välttämään suolan käyttöä.
  6. Persilja: Toinen helmi talven viherpuolelta. Ruukkupersilja on yleensä tähän aikaankin hyvän oloista sekä vahvan makuista ja väristä. Koko nippu vaan pirtelöannokseen vaikka mustaherukan kera!
  7. Pinaatti: Suosikkivihreäni. Tummanvihreät lehdet houkuttelevat erityisesti tähän vuodenaikaan, ja pinaatti löytää tiensä pirtelöihini, keittoihini, mehuihini ja salaatteihini lähes päivittäin. Suomessakin on italialaista ja espanjalaista pinaattia varsin yleisesti saatavana läpi talven.
  8. Lehtikaali: Erityisesti syksyn ja talven vihannes ja aivan erinomainen ravintopitoisuudeltaan. Parhaimmillaan pirtelöissä sekä salaattina avokadolla höystettynä! Ainakin pääkaupunkiseudulla on K-kaupoissa ollut suomalaista lehtikaalia tarjolla, joten silmät auki sen suhteen.
  9. Punajuuri: Talvimehujeni edullinen vakioaines ja suosikkijuurekseni myös salaatteihin.
  10. Avokado: Käytän nykyään melko niukasti rasvapitoisia aineksia, mutta avokado on hampunsiemenen ohella ykkönen rasvavalinnoissani. Toimii erityisesti kaalisalaattien mehevöittäjänä – ja maistuu minulle nyt talvisaikaan selvästi paremmin kuin kesällä.

Tähtäimiä

02/01/2011

Vuoden vaihtuminen luo mielessäni muutokselle altista ilmapiiriä samoin kuin siirtymät vuodenaikojen välilläkin. Tähtäimessäni on joitakin ravintoon liittyviä tavoitteita alkaneelle vuodelle ja tulevaisuudelle ylipäätään. Suunnitelmani eivät ole erityisen radikaaleja, mutta tiettyjä tapoja pyrin entisestään vahvistamaan ja toisia jättämään enenevässä määrin taakseni.

Suolattomuus

Olen havainnut, että oloni on parempi ilman lisättyä suolaa, suolan laadusta riippumatta. Erityisesti huomaan runsaamman suolan käytön kasvojen, varsinkin silmänympärysten aamuisena turvotuksena. Miksipä en luopuisi suolasta kokonaan? Makuaistini luultavasti sopeutuu muutokseen melko nopeasti, ja tarvittavat mineraalitkin saan terveellisemmin kasviksista. Samalla loppuu myös mison, soijakastikkeiden ja suolattujen oliivien ja aurinkokuivattujen tomaattien satunnainen käyttö.

Lähdevesi

Tajusin viime kesänä, että parin kilometrin päässä kotoani on vuolaasti virtaava lähde luonnonsuojelualueella. Vaikka tällainen ihme on näinkin kätevästi käytettävissäni, aloin vasta loppusyksystä käydä säännöllisemmin vedenhaussa. Tähtäänkin nyt lähteen tehokkaaseen hyödyntämiseen, sillä uskon lähdeveden voittavan suodatetun hanaveden mennen tullen. Veden makukin on loistava, joten juon sitä erittäin mielelläni. Aion kaupungissa ollessani pyöräillä lähteelle noin joka toinen aamu, jotta hanaveden kulutus perheessämme saataisiin minimoitua. Samalla tulee tehtyä keveä luonnonläheinen aamu-ulkoilukin ja voi vaikka tepastella paljain jaloin kasvustoissa.

Tuoreravinto

Olen tämän vuoden aikana siirtynyt entistä enemmän vain tuoreravintoon, eli hedelmiin ja vihanneksiin. Näiden lisäksi syön pieniä määriä siemeniä ja pähkinöitä sekä erittäin satunnaisesti kuivahedelmiä, mutta en enää juuri lainkaan öljyjä enkä pakattuja ’superruokia’. Tähtäimessäni on luopua kokonaan öljyjen, kaakaon ja muiden mielestäni prosessoitujen ja mahdollisesti haitallisten tuotteiden käytöstä, sillä en usko niiden olevan yhtä hyvää ihmisravintoa kuin tuoreet hedelmät ja vihannekset. Makumieltymystenkin suhteen niistä luopuminen tuntuu tällä hetkellä jo helpolta. Liitän tähän tavoitteeseen lisäksi kuivatut mausteet, joiden käytön minimointi on myös työn alla.

Nämä kolme eivät toki ole ainoita hyvinvointiin liittyviä tavoitteitani, vaan sellaisia, jotka juuri nyt ovat eri syistä akuutisti ajankohtaisia minulle. Ajattelen elämäntapojani ja ravintoani jatkuvana prosessina, ja olen kiinnostunut koko ajan kehittämään niitä itselleni ihanteellisempaan suuntaan erilaisten kokeilujen kautta. Haluan siksi kannustaa myös sinua tarttumaan rohkeasti niihin mielessäsi oleviin mielenkiintoisiin muutoksen mahdollisuuksiin, joita olet kenties jonkin aikaa lykännyt. Pientenkin positiivisten elämänmuutosten tekeminen on hetkellisestä totuttelun ja opettelun vaivasta huolimatta erittäin palkitsevaa, ja ainahan on mahdollista palata takaisin vanhoihin systeemeihin, jos uudet suunnat eivät osoittaudukaan toimiviksi. Reippaasti siis toimeen – turha on jäädä vain haaveilemaan muutoksista, kun ne voi toteuttaa nyt!


Ruokailupäivitystä

10/12/2010

Jälleen kurkkaus siihen mitä kaikkea laitoin suuhuni eilisen aikana. Melko tavallinen talvisempi päivä kyseessä ruokien suhteen. Liikunnallisesti normaalia rauhallisempi, vain tunnin verran keveää pyöräilyä ja kävelyä lähdereissun merkeissä sekä työskentelyn lomassa muutamaan otteeseen jotain vetreytystä kuten päällä- ja käsilläseisontaa ja sen sellaista. Seuraavassa listattuna jokainen suupala.

Aamu (n.klo 9)

  • mehu: 4 appelsiinia
  • pirtelö: 4 appelsiinia, 6 tuoretaatelia

Lounas (n. klo 12)

  • viherpirtelö: 6 banaania, 2 dl pakastevadelmia, muutama kourallinen vihreitä (persilja, mangoldi, lehtisalaatti)

Iltapäivä (n. klo 15)

  • vihermehu: 1 omena, ½ kurkku, 1 pieni kesäkurpitsa, n. 100g pinaattia, 2 sellerinvartta
  • 2 päärynää

Illallinen (n. klo 18)

  • kurpitsa-pinaattikeitto, tästä reseptistä soveltaen (ilman pähkinöitä)
  • raakatacot (sis. mm. kaalia, ituja, tomaattia, porkkanaa, mantelia, saksanpähkinää, avokadoa… resepti tulossa!)

Päivän mittaan lisäksi lähdevettä pari litraa, josta noin puolet aamulla.

Kokonaisenergiamäärä 2494 kcal, josta 83 % hiilihydraatista (568 g), 11 % rasvasta (33 g) ja 6 % proteiinista (49 g). Tähtään tällä hetkellä keskimäärin noin 2500 kcal -tasolle, joten aika nappiin osui fiilispohjalta! Myös makroravinteiden suhteet ovat haluamani suuntaiset.

Mikroravinteita kertyi jälleen reilusti. Esim. kalsiumia selvästi yli suosituksen (1080 mg), magnesiumia 2,5-kertaisesti, C-vitamiinia yli 10-kertaisesti, useimpia B-ryhmän vitamiineja myöskin yli suosituksen. Kuten olettaa voi, auringonvalon avulla muodostuvan D-vitamiinin saanti jäi nollille, samoin kuin tämän laskelman mukaan myös B12 (joskin otan tätä toistaiseksi purkista). Myös seleeni jäi vähän alhaiseksi. Laskelmat tavalliseen tapaani fitday.com-sivustolta, jossa pohjana yhdysvaltalaiset ravintosuositukset.

Ateriarytmi tuntui hyvältä ja ruoan määrä riittävältä – ei mitään kummempaa nälkää tai muita ikäviä tuntemuksia. Samoilla linjoilla jatketaan!

Aiempia ruokapäiväkirjojamme löydät seuraavista linkeistä:

http://raakaruoka.com/2010/08/07/ruokapaivakirja/

http://raakaruoka.com/2010/07/15/ateria-analyysia/

http://raakaruoka.com/2009/12/09/kiipeilypaivan-evaat/

http://raakaruoka.com/2009/11/30/tavallinen-paiva/

Hedelmäinen Kaakkois-Aasia

03/12/2010

Olen viime vuosina ottanut prioriteetikseni hakeutua valoisammille seuduille marraskuun tietämillä, Euroopan synkimpään aikaan. Tällä kertaa matkasin auringon ja hedelmien perässä monen muunkin länsimaalaisen suosimaan edulliseen Kaakkois-Aasiaan. Vietin aikaa Malesian puolella Kuala Lumpurissa ja länsirannikon saarilla, sekä eteläisen Thaimaan rannoilla muun muassa alueen kalliokiipeilytarjonnan houkuttamana. Pikaisesti pistäydyin myös Singaporessa. Kaakkois-Aasian raakaruokakeskittymä Bali jäi odottamaan tulevia reissuja, mutta nälässä ei tarvinnut tämänkertaisissa kohteissanikaan virua. Tosin hedelmäkammoisen raakaruokailijan olisi kyseisillä seuduilla aika vaikea löytää syötävää. Itselleni tämä ei kuitenkaan todellakaan tuottanut ongelmaa, vaan iloitsin jokaisesta mehukkaan sokerisesta mangosta euforisin tuntein! Vihanneksia ehtii kyllä järsiä sitten kotonakin.

Kookos – reissaajan paras ystävä!

Aloitetaanpa katsaus tärkeimmästä. Kookokset ovat mielestäni näiden maiden ehdoton ykkösjuttu! Kookosvesi on huippuvirkistävää ja erittäin ravinteikasta juomaa, joka nesteyttää loistavasti kuumassa paahteessa. Parhaimmillaan tietysti suoraan pähkinästä nautittuna. Lusikalla ja pillillä höystetyn auki hakatun kookoksen sai turistiseuduilla noin eurolla, ja päivässä tuli usein pari kappaletta hörpittyä. Nuoret vihreät kookokset ovat erityisesti Thaimaassa yleensä hyvin tuoreita, mutta aste-eroja löytyy maun raikkaudessa sekä koostumuksessa. Kaikista tuoreimmissa/nuorimmissa pähkinöissä on veden lisäksi vain ohut kerros lusikalla nautittavaa läpikuultavaa hyytelöä kuoren sisäpinnalla. Vanhemmissa hyytelö muuttuu valkoisemmaksi, kerros paksunee, ja vähitellen muuttuu kovemmaksi. Samassa prosessissa veden maku muuttuu superraikkaasta vähän makeammaksi ja pähkinäisemmäksi. Etukäteen on vaikea arvioida minkä tasoista pähkinää on tarjolla, mutta kokeilemalla löytää oman luottomyyjän.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hedelmäherkkuja

Hedelmätarjonta ei välttämättä ole parhaimmillaan turistien suosimilla ranta-alueilla. Länsimaalaiseen makuun näyttivät hedelmät istuvan lähinnä sokeriliemillä ja jäillä höystettyjen ’fruit shake’ -juomien muodossa sekä pannukakkujen kyytipoikana. Näin ollen hedelmäostokset joutui rantamestoissa usein tekemään em. tuotteita myyvissä kojuissa. Välillä oli vaikeuksia ostaa näiltä myyjiltä riittävästi hedelmiä, sillä pannukakunpaistaja ei useinkaan halunnut luopua viimeisistä banaaneistaan. Juomia tarjoavissa kojuissa olikin yleensä parempi tuuri, ja mukaan sai mangoja, ananaksia, banaaneja ja hyvällä tuurilla vesimeloniakin. Tosin kalliihkoilla lähes Euroopan tasoa hipovilla hinnoilla, ja usein myös hedelmämäärän ihmettelyn ja naureskelun saattelemana. Melkein samaan hintatasoon pääsikin ravintoloiden ja ruokakioskien valmiilla hedelmäannoksilla, jotka yleensä koostuivat perushedelmistä eli meloneista, mangosta, ananaksesta ja banaanista. Näitä käteviä hedelmälautasia oli yleensä aina saatavilla, mikä teki elämän helpoksi.

Isommissa kylissä ja kaupungeissa tarjonta oli hedelmäkaupoissa ja torikojuissa runsaampaa ja saatavilla oli mm. kermaomenaa, sapodillaa, mangostania, dokongia, lohikäärmehedelmää sekä mehukkaita ja makeita greipin sukulaisia pomeloita. Uudeksi suosikkihedelmäkseni valikoitui sapodilla, joka näyttää perunalta, muistuttaa rakenteeltaan jossain määrin kiivin ja ylikypsän päärynän välimuotoa, ja maistuu mämmin ja toffeen yhteensulautumalta – mmmmmm…. Kaupungeissa, kuten Singaporessa, mehutarjonta oli myöskin runsasta, ja tuoreita juomia oli tarjolla jo edellä mainittujen hedelmien lisäksi mm. jakkihedelmästä, sokeriruo’osta ja guavasta.

Hedelmien kuninkaaksikin sanottua ja raakaruokapiireissä jonkinlaista kulttimainetta nauttivaa piikikästä duriania maistoin ensi kertaa elämässäni, ja täytyy todeta, että toista kertaa ei välttämättä tule! Huhhuh! Olin varautunut siihen, että maku saattaa olla hedelmien yleislinjaan nähden jokseenkin poikkeava, mutta en sentään osannut kuvitella, että joidenkin ihmisten suuresti arvostama hedelmänautinto voisi olla niin kummallinen ja maistua niin mädäntyneeltä. Noh, testatkaa, jos kohdalle osuu, mutta varovasti ;)

Muuta murkinaa vegaanille

Ravintoloissa tai ruokakojuissa saa hedelmäannoksien lisäksi erilaisia kypsennettyjä kasvisannoksia, jotka saattavat olla vegaanisia. Asia täytyy näennäisen kasvisannoksenkin osalta kuitenkin yleensä erikseen varmistaa, sillä kala-/osterikastike on yleinen ainesosa esim. curry-ruokalajeissa ja kananmuna paistetuissa riiseissä ja riisinuudeleissa. Myöskin monet salaatit saattavat sisältää erilaisia yllätyksiä, vaikka menussa lueteltaisiin vain kasvisainesosat.

Itse asioin aina kun mahdollista joko varsinaisissa kasvisravintoloissa tai paikoissa, joissa oli erillinen ’vegetarian’-ruokalista. Muissa ravintoloissa tai kojuissa taas söin yleensä hedelmälautasen. Joskus kohdalle osui myös salaattibuffet. Parhaat valikoimat ovat tietystikin isommissa kaupungeissa tai vähän hippihenkisemmissä rantapaikoissa. Esim. Singaporessa, Kuala Lumpurissa ja Malesian länsirannikon Penangissa tarjolla on myös joitakin luomu- ja terveysorientoituneita, pääosin makrobioottisesti suuntautuneita kasvisravintoloita runsaalla vegaanisella tarjonnalla. Thaimaan Phuketissa on myös jonkinlainen raakaruokaravintola.

Täyttä varmuutta vegaanisuudesta ei aina kielimuurin takia ole mahdollista saavuttaa muiden ruokien kuin hedelmien osalta, joten reissussa täytyy olla varustautunut tietyllä joustavuudella, jos ja kun paikalliseen ruokakulttuuriin haluaa tutustua ja osallistua. Satunnaiset ruokayllärit kyllä unohtuvat viimeistään valkoiselta rantahiekalta turkoosiin veteen pulahtaessa!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nälkäinen kuin susi?

24/11/2010

Mikä neuvoksi, jos on aina vaan nälkäinen – nälkäinen kuin susi? Vaikka kuinka paljon söisi, on silti kurniva tunne vatsassa, tai vähintäänkin mielessä. Jotain hiukopalaa vielä pitäisi saada. Ei kuitenkaan kasviksia, koska ei niillä nälkä lähde. Eikä ainakaan hedelmiä, sillä niistäpä vasta hutera olo tuleekin. Jotakin kunnon tukevaa sapuskaa.

Nälkä on mielestäni väärinymmärretty mekanismi ja johtaa monia ihmisiä harhaan. Nälän ajatellaan liittyvän vatsan tyhjyyteen. Kenties tunteisiin, ja ehkä verensokeriin. Kuitenkin keskeinen rooli nälän ilmaantumisessa ja säätelyssä on ravinteilla. Sillä, onko elimistömme riittävän – ja oikein – ravittu. Kyse ei siis ole ainoastaan ruoan määrästä vaan ennen kaikkea laadusta.

Monella on yllä mainitsemani käsitys, että kasvikset ja hedelmät eivät ’pidä nälkää loitolla’. Mietitäänpä ensin, mitä tarvitaan, jotta nälkä pysyisi siellä ’loitolla’. Tarvitaan sopiva määrä makroravinteita eli hiilihydraatteja, proteiineja ja rasvaa elimistölle helpossa muodossa. Tarvitaan riittävä määrä mikroravinteita kuten vitamiineja ja mineraaleja. Kenties kuituja, jotka myöskin vähän täyttävät sisuskaluja sekä säätelevät ravintoaineiden, kuten hiilihydraattien/sokereiden imeytymistä.

Mietitäänpä seuraavaksi, mitä ihmiset varsin yleisesti syövät erityisen kovaan nälkäänsä. Ehkä ison pasta-annoksen, pihvin ranskanperunoilla, kunnon kebabin, joku ehkä jopa karkkipussillisen. Annoksen jälkeen saattaa vatsassa jo vallita ähky, mutta vielä vaan voisi jotain napostella kun nälän jäänteitä edelleen taka-alalla väijyy. Mitä elimistö näistä elintasoaterioista saa? Hankalassa tai haitallisessa muodossa olevia hiilihydraatteja, proteiineja ja rasvoja mahdollisesti lisäainekemikaaleilla kyllästettynä. Mitättömän määrän vitamiineja ja mineraaleja, jos ollenkaan.  Onko ihmekään, että nälkä aina vaan kalvaa vuodesta toiseen? Onko myöskään ihme, jos syömistään on vaikea hallita vaikkapa ihannepainon toivossa, kun jatkuvasti on nälkä jahtaamassa?

Katsotaanpa mitä saa, jos syö kunnon annoksen hedelmiä ja vihanneksia, ehkäpä muutaman siemenen tai pähkinänkin. Helposti käytettäviä hiilihydraatteja, joita elimistö mieluusti ottaa vastaan lihaksistoaan ja aivotyötä varten. Riittävästi yksinkertaisessa muodossa olevia proteiineja rakennus- ja korjausainekseksi. Ei järjetöntä huonolaatuista rasvalaakia, vaan tarpeellisia rasvahappoja oikeassa suhteessa toisiinsa. Runsaan latauksen vitamiineja ja mineraaleja laidasta laitaan.

Itse olen kokenut viime vuosina valtavan muutoksen nälän tunteessa hedelmien ja kasvisten määrää reilusti lisätessäni. Kun elimistö saa tarpeeksi ravintoaineita, nälkä kerta kaikkiaan näyttää katoavan. Toki koen hetkellistä nälkää ja syön sitten lisää, mutta nälkä tyydyttyy täysin hedelmä- ja vihannesaterioillani, kunhan vaan syön riittävästi eli niin paljon kuin kullakin kerralla maistuu. Mitä enemmän syön myöskin hiilihydraattipitoisia hedelmiä, sitä parempi olo. Vaikkapa yksinkertainen banaani- tai muu hedelmäannos höystettynä runsaalla salaatilla pitää oloni hyvänä ja tasaisena tuntikausia, puoli päivääkin tarvittaessa. Silloinkin kun nälkä taas palaa, se ei ole tuskaista eikä pakonomaista syömisentarvetta aiheuttavaa, vaan jotenkin hienovaraisempaa. Pystyn helposti olemaan lounaan jälkeen vaikka loppupäivän syömättä, jos sopivaa ruokaa jossakin poikkeavassa tilanteessa (kuten vaikka hiljattain junassa eväiden unohduttua) ei ole saatavana, ja olo on silti ihan miellyttävä eikä mitenkään heikko. Menneinä aikoina, jolloin ruokavalioni sisälsi kasvisten ja hedelmien lisäksi runsaasti viljoja (myös prosessoituja), jonkin verran palkokasveja ja satunnaisesti myös pienempiä määriä eläinkunnan tuotteita (lähinnä kalaa, harvemmin maitotuotteita), olisin samassa tilanteessa ollut äkäinen hermoraunio.

Myöskin tuore Nutrition Journal -tiedelehdessä julkaistu tutkimus osoitti nälän liittyvän ravinteiden saantiin. Kyseinen tutkimus on ensimmäinen laatuaan ja  osoitti, että tavanomaisesta länsimaisesta ruoasta runsaasti mikroravinteita sisältävään ravintoon (mm. vihreät lehtivihannekset, hedelmät, siemenet, palkokasvit) siirtyneet kokivat siirtymän jälkeen vähemmän nälkää, eikä näläntunne ollut yhtä epämiellyttävää kuin aiemmin, vaikka ruoan kaloripitoisuus olisi pienempikin. Tutkimuksen tekijän lääkäri Joel Fuhrmanin mukaan monet oireet, jotka ihmiset liittävät näläntunteeseen, kuten väsymys, ärtyneisyys, päänsärky ja vatsakrampit, ovatkin vierotusoireita ravinnosta, joka ei sisällä riittävästi ravinteita. Kun tutkittavat siirtyivät ravinnetiheämpään ruokaan, oireet katosivat. Jopa 80 % tutkittavista koki näläntunteen muuttuneen vähintään kuukauden kestäneen ravinnetiheämmän ruokavalion jälkeen.

Oma kokemukseni on täsmälleen sama kuin kyseisen tutkimuksen tutkittavilla. Tällainen muutos nälässä ja siihen liittyvissä tuntemuksissa helpottaa elämää monin eri tavoin ja vapauttaa myöskin ruokaan liittyvistä riippuvuuksista. Kunnon ravintoon siirtymisen jälkeen ei kerta kaikkiaan enää myöskään kaipaa ala-arvoista ruoan kaltaista syötävää! Ei siis tarvitse enää elää nälkänsä johdattamana eikä yrittää ’pitää itseään kurissa’ tai pelätä ’repsahduksia’, mikä vaikuttaa kuuluvan harmillisen monen länsimaisen ihmisen elämään.

European Food Declaration

08/10/2010

European Food Declaration on erilaisten kansalaisjärjestöjen yhteenliittymä, jonka tavoitteena on kehittää eurooppalaista maataloutta kestävämpään ja terveempään suuntaan. Vapaasti käännettynä sen tavoite on terve, kestävä, reilu ja yhteistyöhön perustuva, kannustava maatalous- ja ruokapolitiikka. Konkreettisemmin sanottuna kampanjalla pyritään edistämään lähi-, luomu- ja pienviljelyä, lyhentämään ruoan matkaa tilalta lautaselle ja lisäämään maatalouden monimuotoisuutta sekä ehkäisemään muuntogeeniviljelyn yleistymistä. Mukana ovat mm. Maan ystävät, Greenpeace, Attac, Food & Water Watch ja European Public Health and Agriculture Consortium. Maakohtaisesti listoilla vaihtelevat ainakin WWOOF ja Slow food -liike, Demeter sekä Biofair. Suomen yksinäisenä edustajana on hiljaiseloa pitävä Attac.

European Food Declarationin pyrkimyksenä on vaikuttaa EU:n tulevaan 2013 CAP -linjaukseen, eli yleisen maatalouspolitiikan kehitykseen, jonka suunnaksi on alunperin määritelty ”eurooppalaisen ruoantuotannon kilpailukyvyn säilyttäminen”. Kuten varmaan ketään ei yllätä, on siis EU:n, kuten myös kansallisten päättäjiemme, haaveissa mahdollisimman taloudellinen ja määrällisesti tehokas ruoantuotanto, jonka ympäristö- ja terveysnäkökohdat ovat toissijaisia. Erityisesti Suomessa liikehdintä tätä elintarviketeollisuuden lobbaamaa suuntausta vastaan on lähes olematonta. Keski-Euroopassa se sen sijaan näkyy ja tuntuu. Torit, pienet puodit, lähiruoka ja luomu-tuotteet ovat arkipäivää ja tämänkaltaisia kampanjoita toteutetaan aktiivisesti niin ruohonjuuritasolla ruoan alkulähteillä kuin ylemmissä poliittisissa elimissäkin.

Projektin osana Itävallassa järjestettiin mm. yhteensä kolme viikkoa kestänyt ruoan tuottajia osallistava kampanja. Itse otin osaa parina päivänä kokaten kasvisruokaa tilateurastamossa ja seuraten Welsin murteella käytyä kiivasta keskustelua maatalouden tulevaisuudesta. Polkupyörillä ja parilla autolla liikkunut aktivistiporukka siirtyi vaihtelevalla kokoonpanolla kylästä kylään yöpyen ystävällisten tilallisten pihoilla, tai kuten onnellisimmassa tapauksessa – sisätiloissa, koko huoneen peittävässä siskonpedissä. Parin yön pysähdysten aikana kyläläiset lahjoittivat tuotteitaan sekä vapaaehtoisten ruokkimiseen että yhteisen kasvisillallisen järjestämiseen. Parhaimmillaan keskustelutilaisuuksiin osallistui jopa yli 100 henkeä. Viljelijöille tällainen koko kylän yhteinen keskustelufoorumi tuntui olevan erittäin tervetullut, ja ideoita ja mielipiteitä vaihdettiin myöhään yöhön.

Ruoan valmistusta navetan pihalla ja teurastamossa…

Vierailu karjatilalla oli myös sinänsä avartava kokemus. Aamulla todistin kuinka kaksi tuntia vanhat vasikkakaksoset haparoivat omillaan pienessä kopissa etsien maitoa ämpäristä, kun emä makaili masentuneena toisaalla. Isännän selitys aikaiselle vieroitukselle oli tyhjentävä: saadaan lehmä nopeammin ja tehokkaammin maidontuotannon palvelukseen. Sormia hamuilevat, vielä märät ja limaiset pikku vasikat kaikessa säälittävyydessään saivat jäädä keskenään värjöttelemään kolkkoon navettaan. Kaksi keskenkasvuista possua puolestaan kyhjötti pienessä ja likaisessa karsinassa, jonka toinen puoli tarjosi jopa ulkoilumahdollisuuden – lantalan liejuisella sementtilattialla! Tarkkaavaisina kuin koirat nämä teräväkatseiset eläimet seurasivat mielenkiinnolla jokaista tylsän ympäristönsä liikettä kaltereiden takaa. Muidenkaan eläinten oloissa ei ollut kehumista, vaikka kyseessä oli pientila.

Tilan onnekkaat lasten kanssa touhuavat lampaat tuomassa tunnelmaa hippileiriin.

Kasvisruokaa Itävallassa

06/10/2010

Ihastuin liftireissuni varrella Wieniin ja asetuin sittemmin tänne vähän pidemmäksi aikaa. Wien on toki viehättävä kaupunki kaikkine puistoineen ja palatseineen, mutta minua vetivät puoleensa vaihtoehtoisemmat meiningit. Lipizzanhevoset ja sinfoniakonsertit riittävät lähinnä turisteille. Tanssifestivaaliavajaisia, reggaebileitä, graffiteja ja elektromusiikkia on tarjolla joka nurkalla, jos vain osaa etsiä. Auringosta ja piknikeistä nauttimisen ohella olen käynyt niin kiipeämässä kuin parkourtreeneissäkin ja tietysti tutustunut myös kasvisruokaskeneen.

Wienissä, kuten saksankielisissä maissa ylipäätään, on luomukauppoja tarjolla ympäri kaupunkia. 86% itävaltalaisista sanookin ostavansa säännöllisesti joitakin luomutuotteita ja luomutuotanto on kasvanut 51% sitten vuoden 2003. Pientä supermarkettia muistuttavien kauppojen kuten Biomarkt Maranin valikoimista löytyy kaikki mahdollinen luomuna vihanneksista viineihin ja lihoista kosmetiikkaan. Superruokia on turha etsiskellä, sillä niitä ei ole. Jopa kookosöljyä sain hieman haeskella, mutta sitä sentään on tarjolla. Myös tavallisissa kaupoissa luomuvalikoimat ovat yleensä hyvät. Torilla ei luomua välttämättä näy, mutta esim. banaaneja saattaa saada ennen sulkemisaikaa  ison kassin eurolla, joten tämä vaihtoehto on varsin houkutteleva. Ei niin edullista, mutta kattavaa toritarjontaa kannattaa ehdottomasti käydä ihmettelemässä Naschmarktilla, jossa on kauden mukaan tarjolla monenlaisia tuoreita taateleita, harvinaisempia yrttejä ja varsinkin maistiaisia!

Vaikka itävaltalainen keittiö ei keskimäärin juuri kasvissyöjän mieltä lämmitä, on kasvisravintoa helppo löytää. Ei niin suositeltavien, mutta edullisten falafel- ja nuudeliwokkikojujen lisäksi valittavana on useita kasvisravintoloita myös keskustan ulkopuolella. Raakaruokaa on kuitenkin kehnosti tarjolla. Esim. Landia tarjoaa tofua salaatilla, joka on parempi vaihtoehto kuin tofu riisillä tai muulla tärkkelyspitoisella lisukkeella. Salaatille kannattaa suunnata joko jenkkiketju Loving Hutiin tai pikkuiseen, mutta viihtyisään Muskatiin Brunnenmarktin laidalla. Hauskana vaihtoehtona mainittakoon Deewan, jonka pakistanilaisessa buffet’ssa on tarjolla aina kasvisvaihtoehtoja ja maksu hoidetaan omantunnon mukaan. Salaatilta ei tosin kannata liikaa odottaa. Graziin eksyville salaatteja ja perinteistä vegaanibuffet’ta tarjoilee erinomainen ja edullinen Ginko.

Toisenlaisten ruokaelämysten toteuttamiseen voi itsekin osallistua suuntaamalla IDA:an. Idee Direkte Aktion on anarkistishenkinen aktivistien yhteenliittymä, jolla on oma keskuksensa Westbahnhofin läheisessä kellarissa. Bileiden ja poliittisen toiminnan ohella IDA:lla on tarjolla tiistai-iltaisin ilmainen kasvisateria, jota olen itsekin käynyt valmistamassa. Raaka-aineet saadaan pääasiallisesti kauppojen roskiksista tai vähäisillä juomarahoilla, joten ruoka on useimmiten yksinkertaista kuten vihannespataa ja jonkinlaista salaattia tai hedelmiä. Wienissä toimii muitakin ns. Volkskücheja eli kansankeittiöitä. Säännöllisten tarjoilujen ohella ainakin FnB-ryhmä tarjoilee ruokaa mielenilmausten yhteydessä ja muissa satunnaisissa tapahtumissa, joten kannattaa pitää silmät auki.

FnB tarjoili mm. kasvishöystöä ja salaattia heinäkuisessa mielenosoituksessa.

Wieniläiset sanovat Wienin olevan dyykkausparatiisi ja sitä se tosiaan tuntuu olevan. Kun Suomessa vanhoina hyvinä aikoina saattoi löytää jopa leipää ja banaania, on täällä edelleen tarjolla kaikkea mahdollista. Kohteita on useita ja lähes kaikki tapaamani ihmiset tuntuvat dyykkaavan ainakin silloin tällöin. Meidän kommuunissamme syödystä ruoasta arviolta noin 80% on dyykattua. Täällä myös kaupat myyvät enemmän alennettuja ruokia viimeisen käyttöpäivän lähestyessä ja hedelmien pehmentyessä. Suomessa kaupasta saa valitettavasti lähinnä vihreitä banaaneja ja kivikovia tomaatteja.

Wienissä ilmaista ruokaa voi löytää myös puistoista. Tähän mennessä olen löytänyt mm. mulperimarjoja, joita Suomessa myydään kalliina ”superfoodina”. Wieniläisetkään eivät jostain syystä tunne marjaa erityisen hyvin, vaan olen saanut melko rauhassa nauttia näitä herkkuja suoraan notkuvista puista. Myös aivan keskustassa on tarjolla kriikunoita suoraan puusta. Karhunvatukka-aikaan lähiseudulla on runsaasti helposti saavutettavia keräilypaikkoja. Grazista löysin jopa yksinäisen, mutta suuren minttuviljelmän aivan kaupungin keskustasta. Toivoisin, että Suomessakin suosittaisiin enemmän ravintokasveja niin taloyhtiöiden kuin kaupunkienkin istutuksissa. Uskon, että omenat ja marjat tulisivat hyötykäyttöön varsinkin isompien kaupunkien keskustoissa, joissa ihmisillä harvemmin on omaa puutarhaa.

Elokuussa keskustan puistot olivat täynnä kriikunoita.

Riutumisesta: riittääkö raakaruoka?

25/09/2010

Saimme Pulmakulmaamme kiintoisan viestin kera kysymysten/kommenttien, johon haluamme sanoa vastineeksi muutaman sanasen. Tässä viesti:

En ole ollenkaan vakuuttunut, että raakaruokavaliolla voi elää loppuelämänsä. Ystäväni hurahti raakaruokavalioon ja nyt kun tuloksia alkaa näkyä hänen ruokavaliostaan, hän näyttää enemmänkin aliravitulta kuten te kuvissa. Tulee mieleen Hollywoodin riutuneet size 0 näyttelijät. Kysyin raakaruokavaliosta myös toiselta ystävältäni joka sattumoisin on lääkäri ja hän oli samaa mieltä pelkällä raakaruokavaliolla ei tule toimeen ei siis ainakaan ystäväni joka syö nykyään todella vähän. Totta kai olen samaa mieltä, että hedelmiä ja kasviksia tulisi syödä runsaasti mutta olen hyvin skeptinen, että raakaruoka olisi tie hyvään terveyteen. Miksi sitten läpi historian ruokia on kuumennettu, miksi yhtäkkiä raakaruoan syöminen olisikin parempi. Totta kai nykyään tietyissä vihanneksissa on kaikenmaailman torjunta-aineet mutta saasteita yms. on joka puolella, vaikka kuinka söisin raakaruokaa en tule välttymään niiltä. Mutta ennen kaikkea minun tarvitsee vain katsoa ystävääni ja teidän kuvia tällä palstalla vakuuttuakseni asiasta, että jotain puutoksia näyttää olevan kun iho on riutunut ja jotenkin näytätte aliravituilta. Lisätkää ihmeessä ruokaan vihanneksia, pähkinöitä, hedelmiä mutta syökää silti monipuolisesti.”

Ja vastauksemme tähän: Hei! Kiitos joka tapauksessa kommentistasi, vaikka se aavistuksen pisteliäältä vaikuttikin :) Näitä asioita on kuitenkin hyvä nostaa esiin, jos ne jonkun (muunkin) mieltä vaivaavat. Joitakin huomioita/vastauksia lyhyesti:

1. Millä tahansa ruokavaliolla voi itsensä ns. riuduttaa syömällä liian vähän, mihin emme todellakaan tähtää. Tätä olemme halunneet korostaa, ja kannustaa syömään reilusti, myös kalorisesti. Jos kaverisi tai kuka tahansa raakaruokailija syö liian vähän, se ei tarkoita että raakaruoka sinällään olisi riittämätöntä.  

2. Itselläni päivittäinen kalorimäärä vaihtelee nykyisellään 2000 ja 3000 kcal välillä, enkä 4-5 aterialla todellakaan koe nälkää päinvastoin kuin ennen, jolloin kasvispainotteisella sekaruokavaliolla (sis. kala, maito, muna) ja vastaavilla kalorimäärillä olin jatkuvasti nälkäinen.  

3. Paino ei meillä kummallakaan raakaruokapainotteisen ravinnon myötä myöskään ole pudonnut, joskin lihasta on hivenen tullut lisää. Urheilu sujuu aina vaan paremmin, ja viimeksi eilen sain kiipeilysessiossa osakseni ihmettelyä näkyvän ja varsin hyväkuntoisen lihaksistoni ansiosta :) En myöskään laske riutuneisuudeksi/huonokuntoisuudeksi sitä, että hyvin vähäisellä lajispesifillä treenillä on kuluneen kesän paras saavutukseni leuanvedossa ollut 14 + 10 + 6 toistoa. Ihan vain yhtenä esimerkkinä. Toki moni ei ole tottunut siihen, että naisella voivat lihakset näkyä ja erottua, joten fyysinen olemus, joka ei ole pelkästään pyöreän pehmeä, saatetaan kulttuurissamme tulkita riutuneisuudeksi. Myöskin perimä ja luuston rakenne toki vaikuttavat, ja itse olemmekin aina olleet runsaasta syömisestä huolimatta pienikokoisia ja ”vähärasvaisia” (näkisittepä ”ajokoiramaisen” isämme!). Suomessa monet ovat nykyään myöskin jenkkityyliin tottuneet rasvamakkaroihin ja pulleuteen, ja aiemmin ylipainoiseksi luokiteltu on nykyään ”normaalipainoinen”, jotta ihmisten mieliä ei pahoitettaisi (vrt. vaatevalmistajien kasvavat vaatekoot: entinen S on nykyinen XS jne..). Ehkä ulkoista olemustamme kannattaakin ennemmin verrata maratoonareihin, tanssijoihin ja kiipeilijöihin kuin nakkikioskin keskivertoasiakkaisiin (tai myöskään niihin Hollywood-näyttelijöihin).

4. Kypsennetyssä ruoassa on tiettyjä haittoja, kuten toksiset sivutuotteet ja ravintoaineiden kärsiminen eri tavoin. Näistä on tarkoitus kirjoittaa tarkemmin lähiaikoina. Syömme myös joitakin kypsennettyjä ruokia (esim. quinoa, linssit) edelleen, eli emme ole 100-prosenttisella raakaruoalla. Kuitenkin osittain kypsennetyn aterian haitat huomaa välittömästi olotilassaan ja ruoansulatuksessaan, joten niiden osuus luultavasti on lähinnä pienenemään päin. Ruokaahan on aiemmin historiassa kypsennetty mm. säilyvyyden parantamiseksi ja bakteerien tappamiseksi, eikä esim. karsinogeeneista ole ollut tieteellistä tietoa kuten nykyään. Esim. Suomessa ei tietysti ole tuoretta ruokaa ollut ympäri vuoden saatavissakaan, toisin kuin nykyään (Suomi tai vastaavat pohjoiset alueet eivät mielestämme olekaan ihmiselle suotuisin elinympäristö…). Kaikki eläimet taas syövät luonnossa ruokansa kypsentämättä, eikä niillä ole rappeumasairauksia kuten kypsennettyä ruokaa syövillä lemmikkieläimillä, mistä voidaan myöskin päätellä jotakin.

5. Ihon mahdollista ’riutumista’ tuskin julkaisemistamme pikkukuvista on nähtävissä. Molemmat olemme kokeneet kuivuuden ja mahdollisten juonteiden vähenneen, ja itselläni entinen ihon runsasrasvaisuus siihen liittyvine ongelmineen on myös tasoittunut. Emme tarvitse meikkejä emmekä muutakaan kosmetiikkaa enää kasvoillemme, ja silti saamme kehuja ja meitä luullaan yleensä ennemminkin ikäistämme nuoremmiksi. Emme myöskään enää pala auringossa, mikä on viime aikoina testattu mm eri puolilla Eurooppaa, Lähi-Idässä ja Meksikossa. Itselläni myös sormien iho kestää nykyään kalliokiipeilyä entistä paremmin ja paranee selvästi nopeammin vahingoittuessaan. Huulten krooninen kuivuminenkin on menneisyyttä. Kaiken kaikkiaan voimme todeta raakaravinnolla olleen vain positiivisia vaikutuksia myös ihomme suhteen.

6. Erilaisia muita hyötyjä olemme olotilassamme myös kokeneet, kuten Ullalla allergioiden paraneminen ja itselläni jatkuvien päänsärkyjen ja vatsaongelmien loppuminen. Olemme monista näistä kirjoittaneet blogissamme aiemmin.

7. Mitä tulee lääkäreihin ja heidän näkemyksiinsä ravitsemuksesta, niin oma näkemyksemme on, että lääkäri ei suinkaan ole tässä asiassa paras asiantuntija. Suomalaiseen lääkärikoulutukseenhan sisältyy ylipäätään hyvin vähän ravitsemusasioita, eikä moni lääkäri vaikuta niihin omatoimisestikaan perehtyvän. Itse olen seurannut sekä tätä puutteellista ja vinoutunutta lääkärikoulutusta että siitä johtuvia lääkärikunnan toimia hyvin läheltä. Olen työskennellyt vuosia Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa, ja puolisoni on myös kyseisen tiedekunnan koulutuksen läpikäynyt. Lääkärin tehtävä nyky-yhteiskunnassamme on diagnosoida sairaus ja määrätä siihen lääketehtaan valmistama ”lääke”. Kannattanee siis yksittäisen lääkärin mielipiteen lisäksi kuunnella ravitsemuksen ja erityisesti raaka- ja kasvisruoan tuntijoita.

8. Raakaruokailumme on vasta alkutaipaleella. Emme näin ollen tietenkään voi vielä sanoa, mikä on tilanteemme ja ruokavaliomme vaikkapa 20 vuoden päästä. Toistaiseksi kokemuksemme raakaruokapainotteisesta vegaanisesta ravinnosta ovat olleet vain positiivisia, erityisesti lisättyämme hedelmien osuutta entisestään ja vähennettyämme vastaavasti näkyvien rasvojen osuutta. Seuraamme kuitenkin mielenkiinnolla myös muiden kokemuksia ja tutkimustuloksia, ja onhan mahdollista että syystä tai toisesta joskus muutamme suuntaamme. Kenties joskus myöskin uteliaisuuttamme ja varmuudeksi testautamme itseämme erilaisten välttämättömien ravintoaineiden suhteen (esim. B12- ja D-vitamiini). Maailmassa on kuitenkin lukuisia raakaruokavaliota vuosikymmeniä menestyksekkäästi noudattaneita, joten sikälikään tämän ruokavalion pitkäaikainenkaan noudattaminen ei vaikuta mahdottomalta.

Loppukaneettina ja yhteenvetona haluamme sanoa, että syökää raakaruokailijat riittävästi kaloreita, erityisesti hiilihydraatteja hedelmistä sekä runsaasti kasviksia, ei liikaa öljyjä ja muuta rasvaa, ja URHEILKAA! Paino pysyy varmasti riittävänä kun syö riittävästi ja käyttää lihaksiaan – ja olo kohenee muutenkin monin tavoin.

Raakasiskot Ranskassa

21/08/2010

Reissukesään on mahtunut pitkästä aikaa myös siskojenmatka. Raakaruokatiimimme hamstrasi siis pakun täyteen banaaneja ja suuntasi nokan kohti Etelä-Ranskaa. Matka taittui hitaasti mutta varmasti luomukauppoja etsiskellen ja piknikeistä nauttien.

Varsinainen tarkoituksemme oli tietysti harjoittaa liikuntaa, joten suunnistimme Orpierren kiipeilykylään. Aamuisin nautimme melonin tai annoksen muita hedelmiä, sekä usein lounassalaatin samalla kertaa. Iltapäivät kallioilla vierähtivät muutaman banaanin ja omenan sekä patukoiden voimin. Kuumuudesta huolimatta kiipeily sujui. Vaikka vettä ei kallioille voinut rajattomasti kantaa, ei dehydraatiokaan vaivannut. Iltaisin energiaa jäi vielä huuppaukseen ja vihannesten pilkkomiseen.

Orpierren keskiaikainen kyläpahanen elää kiipeilijöistään ja se näkyi myös lähikaupan tarjonnassa – pitäähän hipeille olla muutakin kuin maksasäilykkeitä ja patonkia. Uudessa kyläkaupassa oli joka päivä tarjolla pieni valikoima tuoreita vihanneksia ja hedelmiä, joitakin luomutuotteita ja jopa paikallista kylän laitamilla kasvatettua spirulinaa!

Menomatkalla olimme bonganneet Grenoblen ulkopuolelta Satoriz bio pour tous -luomuketjun myymälän, jonka edullisesta ja erittäin laajasta valikoimasta olimme täydentäneet ruokavarastojamme. Esimerkiksi taateleita oli myynnissä lukuisia lajikkeita isoissa laatikoissa sekä irtotuotteina, myös tuoreita ja mehukkaita iranilaisia. Ranskassa reissaavalle toinen hyödyllinen luomumarkettiketju on Biocoop, jolla on yli 300 myymälää! Maaseudulla ja pikkukylissä on myös kätevää poiketa tiloille tai toreille ostamaan paikallisia hedelmiä ja vaikkapa ratatouille-ainekset. Monissa jättisupermarketeissakin on Ranskassa varsin hyvin luomutuotteita tarjolla.

Toinen etappimme oli Chamonix Mont Blancin juurella. Kiipeilyn sijaan harrastimme tällä kertaa vuorijuoksua. Korkeuserot ja kivikkoiset polut tekivät tehtävänsä ja saimme reisilihakset kohtalaiseen jumiin pirtelöistä ja salaateista huolimatta. Juokseminen oli kuitenkin ihan mahtavaa eikä maisemissakaan ollut valittamista.

Hölkkä maistuu Mont Blancin katveessa.

Huuppausta verryttelyksi.

Rasva vai hiilihydraatit energianlähteenä?

12/08/2010

Raakaruokailijakin tarvitsee energiaa, kaloreita. Elimistömme tarvitsee polttoaineitta kaikkiin toimintoihinsa, niin aivojen kuin lihastenkin käyttöön. Elimistön energiatehokkuus voinee ravitsemuksen muutosten myötä kasvaa, mutta moni raakaruokailija saattaa luottaa liikaa ja liian aikaisessa vaiheessa tähän ajatukseen – tai vain tietämättään syö liian vähän kaloreita. Pelkät mineraalit ja vitamiinit eivät riitä pitämään elimistöä toimintakykyisenä, vaikka moniin tarkoituksiin välttämättömiä ovatkin.

Elimistö saa energiaa hiilihydraateista ja rasvasta. Raakaruokailijan näkökulmasta tämä tarkoittaa hiilihydraattien osalta pääasiallisesti hedelmiä ja marjoja ja rasvojen osalta siemeniä, pähkinöitä ja öljyjä. Hedelmien glukoosi tulee elimistön käyttöön sellaisenaan, mutta muut monosakkaridit eli fruktoosi sekä maidotuotteiden käyttäjillä niiden sisältämä galaktoosi, kuten myös rasvat, joudutaan prosessoimaan maksassa. Rasvan työstäminen polttoaineeksi on monimutkaisempi ja vaivalloisempi prosessi kuin hedelmien glukoosin ja fruktoosin käyttö. Lisäksi aivot eivät pysty käyttämään rasvaa energianlähteenään vaan tarvitsevat välttämättä glukoosia. Rasvan palamiseen tarvitaan myöskin riittäväsi hiilihydraatteja.

Raakaruokailijoiden ja alan asiantuntijoiden keskuudessa vallitsee eriäviä näkemyksiä paitsi energiantarpeesta määrällisesti, myös energianlähteiden paremmuudesta. Lisäksi yllättävän moni ei ole useiden vuosienkaan raakaruokailun aikana tarkemmin paneutunut asiaan, vaan asennoituminen on lähinnä, että kaikki ’raaka’ on hyvää ravintoa – riippumatta tarkemmasta sisällöstä. Mielestäni olisi kuitenkin tärkeää tietää ja tiedostaa energianlähteensä, ja niiden käyttöön liittyvät mahdolliset seuraukset.

Merkittävin huomionarvoinen asia näyttäisi olevan rasvan ja hiilihydraattien yhtäaikaisen käytön ongelmallisuus. Rasva nimittäin haittaa sokeriaineenvaihduntaa häiritsemällä insuliinin optimaalista toimintaa (vrt. esim. metabolinen oireytymä). Jos rasva ja hiilihydraatit eivät ole suotuisa yhdistelmä, niin optimitilanteeseen päästäkseen pitäisi siis valita, kumpaa päääasiallisesti haluaa käyttää energian lähteenä. Seuraavassa joitakin pointteja, joita itse olen pohtinut valintaa tehdessäni.

Rasva pääasiallisena energianlähteenä:

  • rasvakalorien osuus voi raakaruokailijalla kohota helposti jopa yli 60 prosenttiin kokonaiskalorimäärästä
  • pidemmän päälle tämä rasittaa elimistöä ja johtaa erilaisiin terveysongelmiin; runsasrasvainen ruokavalio onkin yksi tunnetuimpia ja tutkituimpia länsimaisia kansanterveysongelmia
  • rasvan sulatus sekä prosessointi maksassa ja lihaksissa energiaksi on hitaampaa ja monimutkaisempaa elimistölle
  • monet asiantuntijat suosittelevat rasvakalorien osuudeksi vain noin 10 prosenttia (mm. Robert Pritikin /The Pritikin Longevity Center, Dean Ornish). Jopa rasvaa elannokseen myyvä Udo Erasmus on esittänyt 15 prosentin rasvakaloriosuuden riittävän.
  • vitamiinien ja mineraalien saanti jää alhaisemmaksi kuin hedelmäpainotteisessa ruokavaliossa
  • rasvaa ei tarvita näin paljon, vaan esim. omega-3 -rasvahapon suositeltu saanti 1.1-1.6 g/pv näyttäisi eräiden esimerkkilaskelmien (Doug Graham: The 80/10/10 Diet) mukaan täyttyvän pelkillä vihanneksilla ja hedelmilläkin; rakennerasvaakin on solukalvoissa vain noin 1-1,5 kg ja elimistö on sen suhteen hyvin konservatiivinen

Hiilihydraatit pääasiallisena energianlähteenä:

  • rasvojen osuus pitäisi pitää alhaisena, koska runsas rasva haittaa mm. insuliinireseptoreiden toimintaa eikä sokeri pääse imeytymään oikealla tavalla
  • syöminen liikunnan jälkeen otollisinta, sillä fyysinen rasitus saa aikaan ns. “insuliini-ikkunan”, jolloin elimistö erityisen helposti täyttää glukoosi/glykogeenivarastojaan eikä insuliinipiikkiä synny
  • hiilihydraattien painottaminen energianlähteenä ei tarkoita täyttä rasvattomuutta, vaan rasvaa (myös omega-6 ja -3 -rasvahappoja) on myös hedelmissä ja vihanneksissa vastoin yleistä käsitystä, ja lisänä voi nauttia pieniä määriä rasvatiheitä aineksiakin kuten siemeniä ja avokadoa
  • hedelmien ja marjojen hiilihydraatit ovat eri asia kuin valkaistu ja muilla tavoin prosessoitu vehnä ja sokeri tai Yhdysvalloissa yleinen ns. “korkeafruktoosinen maissisiirappi” (high-fructose corn-syrup, mm. limonadeissa ja valmisruoissa), joka on ollut paljon esillä viimeaikaisten tutkimusten johdosta.
  • hedelmien ja marjojen kuidut säätelevät sokereiden imeytymistä
  • runsas hedelmien, marjojen ja vihannesten nauttiminen tarkoittaa runsasta vitamiinien, mineraalien, antioksidanttien, fytokemikaalien jne. saantia
  • ainakaan toistaiseksi ei tietääkseni ole tutkimusnäyttöä hedelmien terveyshaitoista, päinvastoin
  • monet maailman pitkäikäisimmistä kansoista ovat perinteisesti syöneet paljon hiilihydraatteja ja vain vähän rasvaa, esim. Ecuadorin Vilcabamban asukkailla – jotka ovat terveitä, hyväkuntoisia ja liikkuvaisia vielä lähempänä sataa ikävuotta – rasvakaloreiden osuus on noin 15% ja ravinnossa pääpaino tuoreilla hedelmillä ja vihanneksilla
  • vähärasvainen hedelmäpainottoinen ruokavalio näyttää toimivan myös monilla urheilijoilla, esimerkkeinä juoksija Tim VanOrden, ultrajuoksija Michael Arnstein ja pyöräilijä Harley Johnstone; kyseisen 80/10/10 -suuntauksen keulahahmo Doug Grahamin oppeja ovat noudattaneet myös mm. tennistähti Martina Navratilova ja koripalloilija Ronnie Grandison

Omia kokemuksiani:

Oma opiskeluni tämän aihepiirin osalta on vasta alkuvaiheessa, mutta lukemani, näkemäni ja kokemani perusteella hiilihydraattien valitseminen rasvan sijaan vaikuttaa varsin hyvältä vaihtoehdolta. Olenkin nyt viimeisen muutaman kuukauden aikana hakeutunut kokeilumielessä yhä enemmän kohti vähärasvaista 80/10/10 -tyyppistä ruokavaliota (eli kaloreista 80 % hiilihydraateista, 10 % proteiineista, 10 % rasvoista). Viime talvena havahduin syömäni rasvan runsaahkoon määrään, vaikka pyrin hedelmiäkin syömään paljon. Tajusin, etten tuntenut oloani yhtä pirteäksi kuin kesällä, jolloin olin elellyt vähärasvaisemmin. Suklaata/kaakaotakin teki mieli piristykseksi usein. Liikuntaa, ulkoilmaa ja lepoa oli tarjolla runsaasti, joten olotila ei voinut johtua niiden puutteesta.

Olin lueskellut parin vuoden aikana silloin tällöin vähärasvaista raakaruokaa sivuavia artikkeleita ja keskustelua, mutten ollut kovin hyvin perehtynyt asiaan ja päätin tilata Doug Grahamin aihetta koskevan teoksen (ks. alla). Tein vähän laskelmia, ja huomasin että runsaahkosta hedelmien syönnistä huolimatta nautin todellakin useimmiten melko paljon rasvaa, mikä ei välttämättä ole suotuisa yhdistelmä. Päätin vähentää rasvan määrää ja sittemmin olen rajannut rasvapitoisemmat asiat yhdelle aterialle päivässä, yleensä erilleen hedelmistä. Olotilani on siirtymää tehdessäni jatkuvasti kohentunut ja olen pirteämpi, juoksu ja muu fyysinen rasituskin tuntuu erittäin miellyttävältä. Kaakaotakaan en kaipaa lainkaan. Myöskään niitä rasvoja ei tee mieli ollenkaan, ja nälkä pysyy hyvin loitolla noin neljällä hedelmä/vihannesaterialla päivässä. Vaikuttaa oikein lupaavalta!

Lisäinfoa vähärasvaisesta raakaruoasta:

Doug Graham: The 80/10/10 Diet

foodnsport.com

fredericpatenaude.com

thefruitarian.com

rogerhaeske.com

30bananasaday.com


%d bloggaajaa tykkää tästä: