Archive for the ‘Omat kokemukset’ Category

Ruokapäiväkirja

07/08/2010

Tässä myös minun ruokapäiväkirjaani pitkästä aikaa. Tarkastelussa siis tavallinen päiväni Wienissä sisältäen puolen tunnin juoksulenkin sekä leuanvetoja, punnerruksia ja sen sellaista.

Aamulla 9.00

vesimelonia n.1kg

Aamulla 10.30

pirtelö: 2 banaania, pinaattia, seesaminsiemeniä, macaa

2 banaania, omena, päärynä,

Iltapäivällä 16.00

4 banaania, mansikoita

iso salaatti: salaattia, persiljaa, kaalia, leväsekoitusta, tomaatti, kurkku, vihreä paprika, linssin idut,

Illalla: 21.00

2 banaania, 5 aprikoosia, 2 persikkaa

Käytin apunani FitDay:ta, jonka mukaan lähes kaikkien ravintoaineiden saantini ylitti suositukset monin verroin. Mm. c-vitamiinia sain 1000% suosituksesta. Sen sijaan kalsiumia sain kyllä 798 mg, joka yltää juuri suomalaiseen 800 mg:n suositukseen, mutta fitday käyttää jostain syystä 1000mg suositusta. Todellisuudessahan jo tuo 800 mg on liioiteltu, jotta saanti ei jäisi ainakaan alakanttiin. Suosituksissa myös oletetaan ihmisen nauttivan alkoholin ja kofeiinin kaltaisia kalsiumia liuottavia aineita. D-vitamiinia olen varmasti saanut yllinkyllin auringosta, mutta tämä ei tietenkään näy ruokapäiväkirjan tuloksissa. Myös B12-vitamiini puuttui kokonaan. Samoin seleenin saanti jäi puoleen. FitDayn ongelmana oli tältä osin ainakin parapähkinöiden ja macan puuttuminen listalta, mikä vaikutti hieman tulokseeni.

Kaloreiden osalta olin myös tyytyväinen tuloksiin. Yhteensä kaloreita kertyi 2000 kcal, joista 88% hiilihydraateista, 7% proteiineista ja 6% rasvoista. Voisin siis vielä hieman lisätä rasvan ja proteiinin osuutta ruokavaliossani, mutta tämä tapahtuneekin automaattisesti kesän hedelmäkauden hiipuessa. Vaikka päiväni on periaatteessa varsin tavanomainen, on se viimeaikoina vaihdellut enemmän, sillä syön tällä hetkellä paljon dyykattua ruokaa. Ruokailu riippuu siis enemmän siitä, mitä milloinkin on saatavilla. Tämä on aiheuttanut myös vihreiden osuuden pienenemisen ruokavaliossani. Tämä täytyy korjata pikimmiten, vaikka se ei varsinaisesti FitDay-tuloksissani näykään.

Luomumpi on parempi

28/07/2010

Olen sitä mieltä, että parasta, mitä ihminen voi terveytensä hyväksi tehdä, on syödä runsaasti vihanneksia ja hedelmiä niiden tuotantotavasta riippumatta. Kuitenkin tärkeä askel tästä eteenpäin on siirtyminen luomutuotettuihin ja tietysti myös villeihin lajikkeisiin. Luomukasveilla on monia todellisia etuja terveyden kannalta:

  • korkeampi mineraali- ja vitamiinipitoisuus ravinteikkaammasta viljelymaasta johtuen (toki tähän vaikuttavat myös esim. säilytys- ja kuljetusajat ja -matkat)
  • torjunta-aineiden ja muiden haitallisten kemikaalien minimaalinen määrä
  • pienempi nitraattien määrä esim. pinaatissa ja salaateissa
  • parempi maku, jolloin on helpompaa syödä enemmän!

Suomessa ja muilla pohjoisilla alueilla ei ole helppoa saada kaikkea mahdollista luomuna varsinkaan ympäri vuoden. Kuitenkin on kannattavaa mahdollisuuksien mukaan satsata luomutuotteisiin ja niiden löytämiseen (ks. ostopaikkoja tästä postauksesta ja linkkilistasta). Rahallinen panostus luomuun on panostusta omaan terveyteen ja olotilaan! On hyvä myös muistaa, että ympäristökuormituksenkin suhteen on ulkomainen luomu parempi valinta kuin kotimainen tehotuotettu.

Luomutuotteisiin sijoittamista pohtiessa kannattaa pitää mielessä, että tiettyjen kasvien suhteen luomun valitseminen on tärkeämpää kuin toisten. Erityisen paljon kemikaalijäämiä on esim. seuraavissa tehoviljellyissä kasveissa: (The Daily Green /Dirty Dozen 2010)

  • Selleri
  • Persikka ja nektariini
  • Mansikka
  • Omena
  • Paprika
  • Pinaatti
  • Kirsikka
  • Viinirypäle

Puhtaimmasta päästä tehoviljeltyjen kasvien joukossa taas ovat muun muassa:

  • Sipuli
  • Avokado
  • Maissi
  • Ananas
  • Mango
  • Kiivi
  • Kaali
  • Vesimeloni
  • Parsakaali
  • Tomaatti

Itselläni on tällä hetkellä Keski-Euroopassa asuessani loistava tilaisuus maksimoida lähellä tuotetun luomuruoan osuus, sillä tarjonta on laajaa ja hinnatkin ovat lähempänä tehotuotettujen kasvisten hintoja. Tällä hetkellä syömisistäni onkin luomua arviolta 90 %. Ei-luomuna syön esim. poistohintaisia banaaneja, paksukuorisia meloneja ja satunnaisesti suoraan paikallisilta tiloilta ostettuja kauden tuotteita. Pyrin myös valitsemaan biodynaamisesti viljeltyjä tuotteita silloin kun niitä on saatavilla, sillä tässä viljelytavassa käytetään mm. erityisiä yrttivalmisteita viljelymaan ravinteikkuutta parantamaan. Biodynaaminen onkin ikään kuin ”parempaa luomua”. Etelä-Suomessa biodynaamisia kasviksia ja hedelmiä saa esim. Labbyn tilalta.

Nyt pari vuotta luomuun keskityttyäni huomaan aina selvän eron maussa ja koostumuksessa luomu- ja tehotuotettujen kasvisten ja hedelmien välillä. Esim. tehokurkut maistuvat vetisenmauttomille, kun taas luomukurkku on yleensä todella makea ja aromikas. Jo näiden makusyidenkin takia laitan mieluusti viimeisetkin pennini luomuherkkuihin. Sitä paitsi luomua syödessä tulee iloiselle mielellekin!

Ranskalaisilla luomuostoksilla


Totuus auringosta

20/07/2010

Keskikesän päivät inspiroivat minua selvittelemään auringonvalon, ravinnon, syövän ja d-vitamiinin yhteyksiin liittyviä kimurantteja kysymyksiä. Olen jo vuosia suhtautunut epäilevästi keskivertoinformaatioon, jossa kehotetaan välttämään auringossa oleskelua sekä kuorruttamaan itsensä mönjillä, joiden ainesosaluettelo on täynnä mitä kummallisimpia nimiä. Viime aikoina onkin esiin putkahdellut enenevässä määrin tutkimustuloksia, jotka tukevat auringonvalon tarpeellisuutta ja monien aurinkosuojakemikaalien haitallisuutta ja syöpävaarallisuutta.

Ensinnäkin auringonvalo on paras D-vitamiinin (joka on itse asiassa hormoni) lähde. Auringon UV-säteet aktivoivat elimistössä tämän hormonin tuotannon – mitä ei tietenkään tapahdu, jos auringossa ei oleskella eikä säteitä päästetä paljaalle iholle. Hyvin suurella osalla länsimaiden väestöstä on nykyään kuitenkin D-vitamiinin puutos, ja pohjoisilla leveyspiireillä asuvat ovat tietenkin erityinen riskiryhmä puutoksen suhteen. Osteoporoosiliitto esittikin jokin aika sitten valtaosan suomalaisista kärsivän D-vitamiinin puutteesta.

Tärkein pointti hommassa on se, että D-vitamiini on osoittautunut erityisen tärkeäksi syövän suhteen: esim. rinta-, eturauhas-, ja paksunsuolensyövän riskin on todettu olevan selvästi pienempi, jos D-vitamiinitasot ovat kohdallaan. Eli auringon välttely syövän pelossa itse asiassa altistaa syövälle… D-vitamiinin puute on tutkimusten mukaan yhteydessä myös moniin muihin terveysongelmiin kuten esim. luuston heikentymiseen, diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin sekä parkinsonin tautiin.

Vaikka ihon ja silmien kautta nautittu auringonvalo on tärkeää terveydellemme D-vitamiinin ja monien muiden syiden takia, on ihon palaminen kuitenkin haitallista. Tässä tulemme ravitsemuksen merkitykseen. Jos ravinto on oikealla tolalla, ei palamista tapahdu yhtä helposti, joten haitat minimoituvat ja hyödyt maksimoituvat! Auringonvalo ei siis pelkästään aiheuta ihosyöpää vaan merkityksellistä on myös elimistön valmius kohdata UV-säteet. Ja tässä ravinto on oleellisessa asemassa. Millainen ravinto sitten olisi tässä suhteessa paras – ja miten tämä liittyy raakaruokaan? On havaittu, että palamisprosessissa on merkitystä erityisesti elimistön antioksidanttitasolla. Tämä viittaisi siihen, että runsas antioksidanttipitoisten marjojen, hedelmien ja vihannesten nauttiminen auttaisi kohtaamaan auringon säteet parhaalla mahdollisella tavalla.

Itse en ole koskaan palanut erityisen herkästi enkä missään määrin vältellyt aurinkoa. Kuitenkin vuoristoharrastuksissani – huolimatta (luomu)aurinkovoiteen käytöstä – olen lukuisia kertoja saanut naamani punoittamaan ja varsinkin huuleni kärähtämään ennen raakaruokaan keskittymistäni. Nykyään tilanne on toinen. Voin olla koko päivän jopa alppiauringossa, kirkkailla hangilla tai meren rannalla ilman minkäänlaista suojaa, ja ilman juuri minkäänlaista muuta lopputulosta kuin ruskettuminen. Edes ennen varsin arat huuleni eivät enää pala! Tämä on itselleni yksi tärkempiä raakaruoan vaikutuksia, sillä vietän paljon aikaa ulkona. Muutenkin kestän urheilua ja muuta olemista auringon paahteessa paljon aiempaa paremmin. Vastaavia kokemuksia ovat raakaruokablogit ja -keskustelupalstat pullollaan.

Nyt kun paisteisia päiviä on vielä runsaasti jäljellä, haluan kannustaa teitä kaikkia popsimaan massut täyteen marjoja, vihreitä lehtiä ja muita luonnon ja kasvimaan antimia – ja sitten vaan mukavaan paikkaan köllöttelemään tai vaikka voimistelemaan aurinkokylpyjen merkeissä!

Ateria-analyysia

15/07/2010

Kirjasin eilen pitkästä aikaa muistiin päivän syömingit ja tsekkasin niiden sisällöt fitday.comin avulla. Tässä dataa:

Aamupäivä:

Aamulla puolisen litraa suodatettua vettä ja muutama desi auringossa haudutettua yrtti’teetä’; vettä päivän mittaan yhteensä ehkä noin 1,5-2 litraa.

Klo 11 aprikooseja 9 kpl, isoja luumuja 9 kpl.

Iltapäivä:

Klo 14.30 mehu n. puoli litraa, jossa 1 iso kurkku, puolikas iso fenkoli, kokonainen suurehko roomansalaatti.

Hetken päästä pirtelö, jossa 4 banaania, reilu kourallinen nokkosta, muutama kourallinen pinaattia ja pari desiä pakastevadelmia.

Ilta:

Klo 17 Lautasellinen salaattia (keräsalaatti, kurkku, tomaatti, ruohosipuli),’pasta’vuokaa ja keitettyä kukkakaalia.

Klo 19.30 2 Persikkaa, 3 aprikoosia (nämä raukat jäivät ilman kuvaa…)

Klo 21 Pirtelö: 2 banaania, kourallinen sitruunamelissaa, 1 rkl chia-siemeniä, 1 rkl SunWarrior-proteiinijauhetta, 1 tl spirulinaa.

Yhteenveto analyysin tuloksista:

Fitday antoi päivän saldoksi 1970 kcal, joista 78 % peräisin hiilihydraateista (422 g), 12 % rasvasta (28,9 g) ja 10 % proteiineista (64 g). Tämä on suunnilleen sitä mitä haluankin, sillä olen viimeisen puolen vuoden aikana pyrkinyt vähentämään rasvan osuutta energianlähteenä ja havainnut joitakin lyhyemmän aikavälin hyötyjä. Kirjoitan varmasti lähiaikoina aiheesta tarkemmin; sitä odotellessa voivat kiinnostuneet tutustua vähärasvaisuuden iloihin tällä sivustolla (engl.): http://foodnsport.com/. Kaloreita olisi voinut kertyä enemmänkin, tosin ei näilläkään sapuskoilla nälässä tarvinnut olla, eikä kyseessä ollut mitenkään superurheilullinen päivä (kevyt juoksulenkki + pikku lihastreeni, muuten pitkälti toimistohenkistä epäaktiivista meininkiä). Yleensä reippaampina päivinä popsinkin varsinkin banaaneja selvästi enemmän.

Vitamiinien ja mineraalien osalta tulos oli erittäin hyvä, kuten arvattavissa on jo ateriakuvien perusteella! Kalsiumia tuli 970 mg eli yli suomalaisen suosituksen, suurinta osaa vitamiineista ja muista mineraaleista tuplasti, triplasti tai vieläkin enemmän (C-vitamiini yli 700%) suosituksiin nähden. Rautaakin lähes 150%. Seleeni jäi laskelman mukaan tänään puoleen suosituksesta (sitä olisi runsaasti parapähkinöissä) ja B12 yhteen prosenttiin kuten voi tällaisissa laskelmissa olettaakin (tähänkin aiheeseen palaan tulevaisuudessa).

Suosittelen teitä kaikkia kokeilemaan miltä omat ateriat näyttävät numeroina. Ei tätä joka päivä jaksaisi tehdä, mutta silloin tällöin on mielenkiintoista, hyödyllistä ja jännittävääkin tehdä inventaario. Fitday.comin lisäksi nutridiary.com on toinen hyvä palvelu. Suomenkielinen ravintoainelaskuri löytyy keho.net -sivulta.

Päivän ruokien kuvaaminen on muuten myös aikaa hauskaa – kuvia katsellessa saa todella selkeän kokonaiskäsityksen ravitsemuksestaan ja mahdollisesti myös lisämotivaatiota. En ole aiemmin vastaavaa kuvasarjaa napsinut, joten olin suorastaan yllättynyt miten kauniita ja houkuttelevan värisiä asioita olinkaan taas kerran saanut päivän mittaan mutustaa!

Testissä Vega

09/07/2010

Idolimme triathlonisti Brendan Brazier on kyllä kova jätkä, mutta leipurina käsittämätön tumpelo! Saimme tuliaisina suuresta maailmasta Brendanin kehittämään Vega-tuoteperheeseen kuuluvia patukoita. Huhheijaa! Jopa suklainen makuvaihtoehto oli kammottavan puisevaa, kuin olisi jotain katajanoksaa järsinyt. Epäilemmekin että Brendanilta oli lipsahtanut sekaan pettua. Tuoteselosteessa mainittiin kuitenkin vain taatelit, hamppuproteiini, agave, mantelit, kookos, kaakao, seesaminsiement, rusinat, mungpavun idut, vehnänoras, sitruunamehu ja dulse. Laadukkaista aineksista huolimatta patukan ainoaksi anniksi jäi Brendanin nimmari.

Toinen testituotteemme oli ’Complete Whole Food Health Optimizer’ -lisäravinnejauhe. Annospussi on näppärä ottaa mukaan reissuun tai urheilemaan, ja sisältökin oli jauheseokseksi kohtuullinen. Plussaa aineksista (jotka eivät kaikki kylläkään 100% raakoja), joihin kuuluvat mm. hamppu- herne- ja riisiproteiini, chlorella, maca, marjat entsyymit ja probiootit. Kyseistä tuotetta on saatavana ainakin suklaan, vaniljan ja marjojen makuisena esim iHerbistä.

Raa’asti liftaten

08/07/2010

Kävin Suomessa pyörähtämässä, mutta lähdin pikimmiten retkelle kohti Eurooppaa. Valitsin vaihteeksi ekologisemman ja hauskemman matkustuskeinon eli liftaamisen. Päästyäni lautalla Tallinnaan liftasin Baltian, Puolan, Slovakian, Itävallan ja Saksan kautta Sveitsiin. Yövyin 2,5-viikkoa kestäneen matkan ajan hospitalityclub.orgin ja couchsurfing.comin kautta löytämissäni majoituksissa, ihmisten kodeissa. Ruokailut hoituivat pääasiallisesti eväsmeiningillä, mutta ajoittain myös ravintolassa tai vieraanvaraisten isäntieni ruokapöydissä.

Liftipäivät venyivät pisimmillään jopa 12-tuntisiksi, joten pyrin syömään aamuisin mahdollisimman paljon, yleensä muutaman hedelmän ja ison salaatin. Tien päällä napostelin lähinnä omenoita ja banaaneja sekä vettä. Välillä mukanani oli myös pähkinöitä tai kuivattuja hedelmiä. Monet kyydin tarjoajista tarjosivat minulle myös ruokaa ja juomaa. Slovakian raja-asemalla puolalainen rekkakuski keitteli minulle jopa yrttiteetä. Parhaimmillaan yli +40 asteen tielämpötilassa tienpielessä seisoskeltuani erityisesti puolalaisten kuljettajien tyyli jakaa oma vesipullonsa kanssani oli suuri onni. Vastavuoroisesti yritin tarjota vihanneksiani. Välillä useita tunteja saman kuskin kanssa matkustaessani tarjoutui mahdollisuus myös terveysvalistukseen, milloin puolan ja italian sekaisella viittomakielellä, milloin esimerkin voimalla.

Iltaisin majoittuessani uusien, ennestään minulle tuntemattomien ihmisten luokse tasapainoilin raakaruokailun ja kohteliaisuuden välissä. Useimmiten ostin ja valmistin itse omat ruokani. Useimmat olivat profiilistani lukeneet, että olen vegaani, mutta jostain syystä raakaruokailu oli jäänyt ymmärtämättä. Esimerkiksi puolalaisella maatilalla minua varten oli valmistettu perinteisestä jouluruoasta vegaaninen versio. Tällaisissa tilanteissa söin toki mitä tarjottiin, mutta muuten pyrin pysymään salaateissa. Vain vähän valmistamista vaativat salaatit ja hedelmät tuntuivat luontevalta ratkaisulta vieraiden ihmisten keittiöissä. Suurempi ongelma oli jatkuva paikasta toiseen siirtyminen. Jouduin ostamaan aina yhden päivän ruoat kerrallaan, useimmiten jostakin pienestä lähikaupasta. Niissä paikoissa, joissa viivyin useamman päivän, saatoin tietysti syödä paremmin.

Liettuan boheemi pääkaupunki Vilna tarjosi yllättävän hyvin vaihtoehtoja niin luomu- ja lähiruoan hankintamahdollisuuksien kuin kasvisruoankin suhteen. Mm. kasvisravintola Baraka tarjoaa vegaanisia lounaita osoitteessa Sv. Ignoto g. 12, Vilna. Tarjolla oli ravinnon lisäksi letkeän taiteellista tunnelmaa ja silmiinpistäviä kontrasteja neuvostoarkkitehtuurin ja vanhojen värikkäiden talojen siimeksessä. Puola ja Slovakia suhahtivat ohi pikkukaupunkien kautta. Wienissä yövyin kolmen opiskelijan hippikommuunissa, jossa vihanneshankinnat toteutettiin pääasiallisesti lähikauppojen roskiksia dyykaten. Saaliiksi saatiin porkkanoiden ja muiden perustuotteiden lisäksi mm. mangoja ja avokado. Viereisellä kadulla palveli erityisesti turkkilaisten suosima vihannestori. Wienissä on myös monia kasvisravintoloita ja luomukauppoja. Münchenista löysin, tosin vasta sulkemisajan jälkeen, jopa luomutavaratalon, jossa palvelee myös Bio-Bistro lounasravintola. Aivan ydinkeskustassa sijaitsevan Bio-Bistron vieressä oli tarjolla lisäksi useampia kasvisruokaa tarjoavia etnisiä ravintoloita.

Roskisretken satoa.

Rinkan ronttaaminen 3000 km 59 liftipätkällä kävi sinänsä jo liikunnasta, mutta pyrin urheilemaan myös ihan oikeasti. Juoksulenkit tarjosivat kivan mahdollisuuden nauttia niin Tallinnan puutaloalueista kuin Latvian loputtomista hiekkarannoista. Puolassa minulle annettiin jopa koira oppaaksi epämääräisille poluille. Toisinaan sain lainaan pyörän, jolla saatoin seikkailla helpommin uudessa kaupungissa. Matkalla tutustuin pariin joogaohjaajaan, joiden opastuksella pääsin kokeilemaan tätä minulle uutta lajia ja venyttelemään matkustaessa kangistuneita jäseniäni. Liettuassa puolestaan pidin tapaamilleni nykytanssijoille tanssitreenit.

Zar-pyörimisharjoituksia Vilnan vanhan yliopiston teatterissa.

Latvia – yllättävästi skenessä

Latviassa viivyin suunniteltua pidempään, kun tekemistä ja mielenkiintoista seuraa riitti. Majoituin Riikan ulkopuolella Jurmalassa kasvisruoasta ja ayurvedasta kiinnostuneen perheen luo. Myös perheen pienimmät ja isoäiti nauttivat kasvisruokaa. Perheen äiti Dana esitteli minulle niin kasvimaataan, kuin luomuruokapiiristä hankittuja yrttejäkin. Kasvimaan antia ei vielä retiisinlehtiä ja salaatteja lukuun ottamatta päästy nauttimaan, mutta tulossa oli mm. retikkaa ja sipulia. Villinä kasvava gurku metra eli kurkkuruoho ja liuskaratamo olivat minulle uusia tuttavuuksia. Tutumpienkin kasvien käyttöön Danalla oli tarjota uusia ideoita. Danan suosikkeja olivat mm. rucolan ja sireenin kukat. Porkkanan naatit hyödynnetään Latviassa usein liottamalla naateista kuumassa vedessä kasvisliemi pata- ja keittoruokien pohjaksi. Ylipäätään isäntäväkeni pihalla kasvoi lähinnä syötäväksi kelpaavia kasveja. Marjapensaat ja kasvimaiksi valjastetut kukkapenkit toimivat oivallisesti myös koristeina, eikä piha suinkaan tuntunut vihannesplantaasilta.

Riikassa kävin tapaamassa hiljattain raakaruokaan siirtynyttä Artursia. Latviassa vegetarismi on yleistynyt viime vuosina erityisesti nuorten kaupunkilaisten keskuudessa, mutta raakaruokailu on varsin harvinaista. Arturs onkin yksi asian pioneereista ja olinkin ensimmäinen raakaruokailija, jonka hän koskaan oli tavannut. Arturs oli opiskellut asiaa lähinnä englannin kielisillä nettisivuilla. Varsinkin EU:n myötä Latviakin on alkanut suuntautua kohti Länsi-Eurooppaa ja teollinen ruoka on vallannut alaa ihmisten ruokapöydistä. Tilanne pahenee kuulemani mukaan koko ajan. Kasvisruokailun yleistyminen on kuitenkin nostattanut ainakin Riikaan kasvisruokiaan markkinoivia ravintoloita, eikä vegaanina selviytyminen ole siellä mikää ongelma. Silti raakaruokailijaa pidetään, yllätysyllätys, hulluna. Köyhänä opiskelijana Arturs kuitenkin iloitsi mummolan luomuvihannesapajista ja pirtelökoneen näppäryydestä pienessä asuntolahuoneessaan. Vaikka Latviasta toki löytyy luomu- ja ekotuotteisiin erikoistuneita kauppoja, ei erityisiä superruokia saati valmiita raakatuotteita ole saatavilla. Tilanne oli sama esim. Tallinnassa ja Vilnassa. Villivihannekset  innostivat erityisesti latvialaisia ja sainkin tutustuttaa ihmisiä luonnonantimien keräilyyn useampaan otteeseen.

Jurmalassa kasvimaan satoa ihmettelemässä.

Dana ja osa luomuruokapiirin lähetystä.


Mehustinta valitsemassa

03/07/2010

Tuoreet mehut erityisesti vihreistä vihanneksista ovat hyvä lisä muilla tavoin nautittujen kasvisten oheen. Mehujen valmistuksessa pääsee alkuun tehosekoittimella ja suodatuspussilla/kankaalla, mutta pidemmän päälle voi alkaa kaivata varsinaista tarkoitukseen tehtyä laitetta. Mehustin on kuitenkin hintava sijoitus, joten sitä ei kannata ostaa ihan hetken mielijohteesta, vaan kokeilla mehujen valmistusta aluksi ’tehosekoitin ja suodatuspussi’ -menetelmällä. Ennen laitteen valintaa on syytä harkita muun muassa seuraavia seikkoja:

  1. Mitä kaikkea aion mehustaa? Kaikki koneet eivät selviydy vihreistä vihanneksista ja varsinkaan vehnänoraasta tai muista hyvin kovista ja kuituisista kasveista.
  2. Millä mekanismilla laite mehustaa? Toimintamekanismi vaikuttaa siihen, minkä verran mehu lämpenee ja hapettuu. Parhaiten mehun ominaisuudet säilyttää hidas twin gear –mekanismi (poikkeuksena uusinta tekniikkaa edustava Hurom Slow Juicer).
  3. Millainen on tuotetun mehun määrä suhteessa raaka-aineisiin? Joissakin laitteissa ylijäämäaines jää kosteammaksi kuin toisissa, eli mehun tuottosuhde (ja sen myötä hinnan ja määrän suhde) ei ole yhtä hyvä.
  4. Kuinka helppoa/hankalaa on koneen ja osien puhdistaminen? Useimmat mehustimet koostuvat monista eri osista, jotka täytyy joka kerta koota, purkaa ja pestä. Kannattaa siis vertailla eri laitteiden asettamia vaatimuksia ja varmistua omasta motivaatiostaan!
  5. Kuinka suuri on syöttöaukko? Mehustettavat asiat syötetään koneen teriin suppilon läpi, joten valinnassa kannattaa ottaa huomioon myös suppilon koko. Käyttöinto voi hiipua, jos raaka-aineet joutuu pilkkomaan todella pieniksi.
  6. Kuinka voimakas ääni laitteessa on? Jos käyttää laitetta esimerkiksi perheenjäsenten nukkuessa, voi olla hyvä valita hiljaisin vaihtoehto.

Oma valintani: Green Power

Oman valintani pääkriteerinä oli mahdollisuus mehustaa vihreitä, vehnänoras mukaan lukien. Yhteistyössä Hippocrates Health Institute –raakaruokakeskuksen kanssa kehitetyn Hippocrates Green Powerin (myös nimellä Samson/Kempo Ultra tai Kempo Green Power) sanottiin sopivan kovimmillekin vihreille, jopa männynneulasille! Olen käyttänyt laitetta aktiivisesti nyt reilun puoli vuotta, ja mehustanut muun muassa selleriä, pinaattia, mangoldia, lehtikaalia, punajuuren ja porkkanan naatteja, villivihanneksia, kurkkua, porkkanaa ja hedelmiä – ainakin nämä mehustuvat moitteettomasti. Laitteessa on erilliset osat vihanneksille ja hedelmille, joten yhdistettyä vihannes-hedelmämehua tehdessä olen käyttänyt vihannesterää, minkä johdosta hedelmiä täytyy työntää laitteeseen todella varovasti välttääkseen niiden roiskumisen ympäriinsä. Terän vaihtaminen kesken mehustuksen on melko työlästä ja sotkuista, joten täytyy vain hioa tekniikka huippuunsa hedelmien syötössä. Tämä on ainoa pikku hankaluus, jonka olen laitteen käytössä havainnut, eikä sinänsä itselleni suuri haitta, koska mehustan lähinnä vihanneksia muutamalla hedelmäpalalla höystettynä.

Laitteella pitäisi olla erittäin hyvä mehun tuottosuhde raaka-aineen määrään nähden, ja ainakin minusta vaikuttaa että ylijäämäaines on todella kuivaa kuitumassaa kurkunjämiä lukuunottamatta. Tästä ei siis mitään valittamista. Mehujen lisäksi Green Powerilla onnistuu myös pähkinävoin, jäätelöjen ja tahnojen tekeminen kun vaihtaa vihannes- tai hedelmäterän erilliseen ’crusher’-osaan. Olen kokeillut raakapatukka-aineksen valmistusta, joka onnistui hyvin. Tahnasta tuli mukavan kiinteää ja varsin tasaista, vaikka lykkäsin siemenet ja taatelit vain kokonaisina vuorotellen masiinaan.

Green Power toimii hitaalla twin gear –mekanismilla, jolloin alhaisen nopeuden ansioista mehustus tapahtuu myös alhaisessa lämpötilassa. Tämän pitäisi johtaa paitsi parempaan makuun, myös ravinteiden optimaaliseen säilymiseen mehussa. Hapettuminen on vähäisempää kuin nopeammissa mekanismeissa ja mehun pitäisi valmistajan mukaan säilyä lähes hapettumatta jopa 48h. Tähän luottaen olenkin tehnyt usein isomman erän esimerkiksi illalla, jolloin aamulla odottaa valmis vihermehu jääkaapissa. Mekanismin sanotaan vähentävän vaahtoamista, joka on muutoin yleistä varsinkin vihreitä mehustettaessa. Omiin mehuihini vaahtoa on hieman jäänyt, mutta kannussa on lisäksi vaahdonsuodatusreikä, joten tämänkin vaahtojäämän saa melko hyvin eliminoitua.

Green Powerin lukuisten osien puhdistus vie aluksi aikaa, mutta rutinoituminen auttaa. Kuitenkin laite on lukemieni vertailujen mukaan jonkin verran helpompi puhdistaa kuin muut vastaavat koneet. Säännöllisessä käytössä puhdistusta nopeuttaa vati tai astia, johon osat voi laittaa hetkeksi likoamaan. Koneen mukana tulee myös pari pientä puhdistusharjaa, joilla osissa olevien kolosten siistiminen käy kätevästi. Myös mehun säilyvyys auttaa, sillä parin mehuhetken satsin voi tehdä kerralla eli yhdellä puhdistuksella. Osien asettelu paikoilleen oli helppo oppia.

Green Power vaatii joidenkin kasvisten (mm. porkkana) osalta melko voimakasta survomista koneeseen, mutta ajattelen sen itse mukavana käsitreeninä. Syöttöaukko on kooltaan sellainen, että vaikkapa kurkut ja omenat täytyy pilkkoa lohkoiksi, joskaan ei ihan pikkupaloiksi. Vihreitä lehtiä voi sulloa kokonaisinakin. Samoin sellerin varsia voi työntää laitteeseen sellaisenaan. Laitteen ääni on käsittääkseni yksi hiljaisimmista juuri hitaan nopeuden ansiosta.

Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen valintaani, sillä Green Powerissa yhdistyvät ravinteiden säilyminen sekä mahdollisuus mehustaa melkein mitä vain ja valmistaa tiiviitä tahnoja. Laite on looginen ja käytön oppiminen onkin osien määrästä huolimatta helppoa. Ostin masiinan Britanniasta Detox Your World –nettikaupasta, jossa tämänhetkinen hinta on 356 puntaa.

Hurom Slow Juicer

Hetki Green Powerin oston jälkeen havaitsin markkinoilla uutuuden, joka varmaan olisi valintani, jos nyt olisin mehustinostoksilla. Hurom Slow Juicer edustaa uudenlaista tekniikkaa, jolla samaan lopputulokseen päästään nopeammalla mehustuksella ja käsittääkseni myös pienemmällä koolla. Kyseisestä vekottimesta voi lukea tästä (engl.): http://www.naturalnews.com/028128_Hurom_slow_juicer_juicing.html

Euroopassa laitetta myydään esim. täällä: www.naturalwayhealth.co.uk

Muita Euroopassa yleisesti myytäviä mehustimia:

Green Star on pitkälti Green Powerin kaltainen. Toimii twin gear-mekanismilla ja sopii myös vehnänoraan mehustukseen. Laitetta on tarjolla useammalla eri varustustasolla ja hinnalla. Mallista riippuen Green Star on vähän Green Poweria painavampi ja myöskin kalliimpi, saksalaisessa Keimling-putiikissa perusmallin hinta on 499 euroa, Green Poweria vastaavan pastanvalmistusosalla varustetun mallin 539 euroa. Brittiläisessä Juicelandissa vastaavat eurohinnat ovat olleet hieman alhaisempia.

Solo Star yksinkertaisempi ja edullisempi mehustinmalli samalta valmistajalta kuin Green Star. Toimii ’single auger’ -mekanismilla. http://www.keimling.eu/.cms/Solo_Star_II_Juicer/44-7-1315

Champion on klassikkomehustin, joka on säilynyt lähes samanlaisena 1950-luvulta asti. Centrifugal-mekanismi ei säilytä mehua vastaavan laatuisena kuin twin gear. Championissa on kuitenkin hitaampi nopeus kuin monissa vastaavalla mekanismilla toimivissa. Se ei kuitenkaan sovi kovien vihreiden (mm. vehnänoras) mehustamiseen, muuten hyvä perusmehustin ja Green Poweria edullisempi, sopii myös pähkinävoin yms. tekemiseen

Raakareissaajan Egypti

13/06/2010

Egyptistä on vuosien mittaan muodostunut jo toinen kotimaani ja helmikuussa siirryinkin vaihteeksi Kairoon. Vaikka Egypti tunnetaankin maailman vilja-aittana, on täällä helppo nauttia paikallisia vihanneksia ja hedelmiä kauden tarjonnan mukaan. Torilla ja kojuissa on tarjolla tomaattien ja kurkkujen ohella monenlaisia yrttejä, okraa, viininlehtiä, artisokkia ja melkein mitä vain. Tuontituotteita, kuten ananaksia, avokadoja, sieniä ja inkivääriä sen sijaan voi ostaa länsimaalaisten suosimista marketeista, joiden valikoimissa on yleensä myös runsaasti Isis-luomutuotteita, teetä, taateleita ja muita kuivatuotteita. Niissä on myös jonkin verran tarjolla tuoreita luomuvihanneksia ja hedelmiä. Erityisiä luomuruokakauppoja löytyy Maadin kaupunginosasta ainakin pari. Erityismaininta annettakoon The Tree -kaupalle, jossa nimensä mukaisesti kasvaa puu keskellä kauppaa. The Treesta Road 9:lla saa vihanneksia ja hedelmiä. Expateja palveleva keskus CSA tarjoaa myös torstaimarkkinat, joilta olen ostanut luomuyrttejä ja jopa voikukanlehtiä suoraan viljelijältä.

Torilta saa melkein mitä tahansa vihanneksia ja hedelmiä ja joka nurkalta ainakin perushedelmiä hedelmämyyjältä.

Egyptiläisten perinteinen arkiruoka on pääasiallisesti kasvisruokaa, mutta lihaa arvostetaan ja useat kasvisruoatkin keitetään mieluusti lihan tai luiden kanssa samassa padassa. Linssikeittoa, hommosta, tahinaa, munakoisoa eri muodoissa, fool-papumuhennosta ja falafelia on tarjolla joka nurkalla. Perinteinen vegaaniruokavalio ei siis tuota ongelmia. Sen sijaan kunnon salaattia on lähes mahdotonta löytää edes kalliimmista ravintoloista, vaikka raaka-ainetarjonta on erinomainen. Egyptiläisten kotona ruokaillessa olen saanut syödä riisiä kyllikseni, usein perunan kanssa tarjoiltuna. Mahdollinen salaatti koostuu vesikrassin lehdistä (gargir) ja joskus roomansalaatista (khass), jotka tarjoillaan kokonaisina lehtinä. Minua varten on usein varattu myös kurkkua ja tomaattia. Muut kasvikset ovat kuitenkin läpikäyneet tunnin, ellei jopa kahden, tehokkaan haudutuksen. Myös teetä on hankala välttää, mutta tilanteen pelastavat usein yansoon ja gargadir, eli kamomilla- ja hibiskustee. Tuoreita hedelmämehuja on tarjolla kuitenkin takakujien mehukioskeista hienostuneempiin ravintoloihin. Esimerkiksi juoksulenkiltä palatessani olen usein poikennut kulauttamassa tuopillisen vastapuristettua appelsiinimehua naapurin mehukioskilla ennen kuin olen jatkanut omaan keittiööni aamupalaa valmistamaan.

Yleisin tapa onkin ruokailla kadulla seisten. Ravintolassa istuen paikalliset syövät ensisijiasesti jokaisen old school -vegaanin budjettiruokaa kosharia eli makaronimössöä, joka muuten on yksi harvoja chilin kera tarjoiltavia ruokia. Kovin kallista ei kuitenkaan länsimaalaiselle ole nauttia paikallisia mezzejä hieman tunnelmallisemmassa ympäristössä. Tällöin voi elätellä jopa toiveita salaattiannoksista. Salaattia ja erinomaisia mehuja tarjoilee mm. kalliihko trendiravintola Copacabana, lähellä Maadin metroasemaa. Mohandeseenissa ja Zamalekissa voi myös yrittää salaattimetsälle, keskustan ruokatarjonta on perinteisempää ja Tahririn keskusaukiolla jyräävät amerikkalaiset pikaruokaketjut.

Ruokatarjonta on toki myös alueellista. Kairoa ympäröivä vihreä suistoalue tarjoaa hedelmiä ja vihanneksia paremmin, kuin esimerkiksi Siinain karu ja kuiva, suolavedestä elävä niemimaa. Kävin juuri Dahabissa, sukeltajien ja travellerien suosimassa pienessä lomakohteessa lähellä Palestiinan rajaa, jossa hedelmät ovat pääasiallisesti muualta tuotuja. Myös hinnat olivat kaksinkertaiset Delta-alueeseen verrattuna. Ravintoloissa kuitenkin tiedettiin paljon paremmin mikä on kasvissyöjä (vaikka lihalientäkin yritettiin tarjota) ja länsimaisia salaattivaihtoehtojakin löytyi listalta. Monet ravintolat jopa mainostivat kasvisvaihtoehtojaan, joten ehkä tulevaisuudessa myös raakoja vaihtoehtoja ilmestyy menuihin.

Perinteistä arkiruokailua sanomalehden päältä. Tarjolla riisiä ja kurkkuja.

Kurkistus jääkaappiin

07/05/2010

Niin ostoskärryn kuin jääkaapinkin (tai muiden ruoansäilytyspaikkojen) sisältö voi kertoa kiintoisia asioita niiden täyttäjistä ja käyttäjistä. Huomaankin usein uteliaana pälyileväni toisten elintarvikevalintoja niin kassajonoissa kuin keittiöissäkin. Olen myös saanut kokea aavistuksen ihmetteleviä katseita ladatessani kassahihnan täyteen rehuja. Rohkeimmat ovat esittäneet itseäni ajoittain hieman huvittaviakin kysymyksiä ja kommentteja vieraillessaan keittiöni banaanivuorten ja vihanneskasojen keskellä tyyliin ”sulle taitaa banaanit maistua aika hyvin?!” Tähän yleensä toteankin niiden olevan suosikkiruokaani :)

Kipaisin juuri täydentämässä ruokavarastojani ja ajattelin näyttää mitä jääkaapissani tällä hetkellä on – mitä sitä salailemaankaan! Samalla saan itsellenikin pikku inventaarion aiheesta.

Kaikki ei mahtunut mukaan kuvaan, joten täydennykseksi pikainen selostus kaapin sisälmyksistä:

Kasvikset ja hedelmät:

3 x 300g pinaattia, 2 x roomansalaatti, paketti rucolaa ja toisen jämät, pikku pussi persiljaa, kilo porkkanoita, pari suurehkoa fenkolia, sitruuna (joita yleensä pidän saatavilla useita), paprika, puolikas verkkomeloni, puolikas avokado, puolisen kiloa marjoja (pakaste), muutama bataatti

Muut tuotteet:

Marinoituja artisokansydämiä (valmistuote, mutta valmistettu ilman kuumennusta!), Bio Verde -tuorepesto (myöskin ilman kuumennusta valmistettu, aineksina vain basilika, öljy ja merisuola), Dr. Martins -kookosvettä pari tölkkiä, mantelitahna ja tahini (ei raakoja), aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä, kalamata-oliiveja ja paprikapesto (ei raakoja), balsami- ja omenaviinietikka, miso, tamari, Dijon-sinappi, wasabitahna, kookosköntti (tiiviiksi puristettua kookoskermaa), kylmäsavustettua luomulohta ja pecorino-lampaanjuustoa (puolisoni ei ole vegaani).

Tämänhetkinen valikoima on aika tyypillinen eli runsaasti vihreitä, vähän muita vihanneksia (joista osa nytkin säilytyksessä pöydällä) sekä erilaisia maustamiseen liittyviä valmisteita, pääosin luomua. Koska suurinta osaa hedelmistä ja joitakin kasviksiakin säilytän jääkaapin ulkopuolella, tässä vielä todistusaineistoa niistäkin:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lisää hedelmiä- ja vihanneksia:

Omenoita, muutama kiivi, vähän turhan raakoja banaaneja ehkäpä kilon verran, pari ananasta, pari kurkkua ja kesäkurpitsaa, nippu varsiselleriä, tomaatteja, paprika. Lisäksi appelsiineja kuvan ulkopuolella. Hedelmävalikoima vaihtelee vuodenajan, hinnan ja mieltymysten mukaan, mutta yleensä banaaneja on tarjolla ja kypsymässä vähintään triplamäärä tämänhetkiseen ’vajeeseen’ nähden… Banaanit ovat perheessämme perusruokaa, samoin kuin ugandalaisilla, joilla on yksi sana matooke kuvaamaan ’banaania’ ja ’ruokaa’ – aivan mahtavaa!

Ensiapua kevätallergiaan

25/04/2010

Olen jo aiemmin kertonut, kuinka lapsuudesta asti jatkunut ja vuosi vuodelta pahentunut siitepöly- ja heinäallergiani katosi täysin siirryttyäni raakaruokaan. Viime kesä oli ensimmäinen, jolloin en nauttinut yhtään ainutta lääkettä, kun vielä edellisenä vuonna napsin pillereitä parhaimmillaan kolme päivässä tuloksena lähinnä loputon väsymys.

Allergian varsinaisista syistä on tarjolla yllättävän vähän informaatiota, sillä kuten minkä tahansa ”sairauden” kohdalla, on keskitytty mainostamaan oireita lievittäviä lääkkeitä, ei parantamaan terveyttä. Allergia on kuitenkin jonkinlainen elimistön ylikuormittuminen. Vaikka allergian mekanismeja on tutkittu ja tiedetään tapahtumien kemiallinen kulku elimistössä, ovat allergian perimmäiset syyt ja parannuskeinot enemmän tai vähemmän hämärän peitossa. Taustalla on toki perimä, mutta allergian varsinaisena laukaisijana on eräiden tutkimusten mukaan mitä ilmeisimmin ruoansulatuselimistön bakteeriepätasapaino. Tätä näkemystä tukee myös yleisesti havaittu yhteys allergioiden sekä korkean hygieniatason ja luonnosta vieraantumisen välillä.

Länsimaissa keskeisinä ongelmina ovatkin liioiteltu hygienia sekä vieraantuminen eläimistä ja kasveista. Paradoksaalista on, että allergikolle useimmiten suositellaan korkeaa hygieniaa ja kaikenlaisen pölyn sekä eläinten ja kasvien välttelyä. Pidemmällä aikavälillä kuitenkin tämän pitäisi ennemminkin pahentaa tilannetta.  Tämä myös selittäisi tehokkaasti sen, miksi itse parannuin ruokavaliomuutoksen myötä allergiastani.

Elimistön puhdistuminen lisäainemyrkyistä ja bakteeritasapainon palautuminen vie toki hieman aikaa, eikä välttämättä ehdi lohduttaa enää tämän kevään siitepölytaistossa. Pikaisempaa helpotusta voi kuitenkin etsiä muualtakin kuin lääkkeistä. Ensiapuna on tärkeää vähentää ylimääräistä limaneritystä ja muuta kuormitusta taistelevassa elimistössä.

Haluan jakaa muutaman pikavinkin allergikon kevättä helpottamaan, joko lääkitystarvetta vähentämään tai lisäavuksi:

  1. Maitotuotteet ovat allergikon pahin vihollinen. Jopa koululääketieteilijät ovat kuulleet esimerkiksi astmaatikoista, jotka maidon jätettyään paranivat. Maito lisää limaneritystä, joten elimistö tukkeutuu entisestään. Astmaatikolla allergisen liman ilmaantuminen voi aiheuttaa astmakohtauksen, kun tiehyet ovat jo ennestään täynnä muun muassa maidon aiheuttamaa limaa ja tukkeutuvat helposti täysin. Myös gluteenilla voi olla osuutensa liialliseen limaneritykseen.
  2. Jätä pois lisäaineet. Lukuisten lisäaineiden on todettu olevan eri tavoin allergisoivia. Toki kemiallisten, elimistölle täysin vieraiden ja käsittämättömien aineiden välttely on luonnollinen ratkaisu kenelle tahansa, mutta varsinkaan jo ylikuormituksesta hälyttävän allergikon keholle ei niillä kyllästäminen sovi.
  3. Kokeile probiootteja. Maitohappobakteereilla on edullinen vaikutus elimistön luonnollisen bakteeritoiminnan tukemisessa.
  4. Vahvista elimistöäsi syömällä mahdollisimman paljon vihreitä lehtivihanneksia – jos suinkin mahdollista suoraan luonnosta. Myös Helsingissä kasvanut nokkonen tai voikukka on varmasti puhtaampi ja ravinteikkaampi kuin yksikään tehotomaatti, allergialääkkeistä puhumattakaan.
  5. Vältä ulkoisia kemikaaleja. Älä suotta kuormita elimistöäsi keinotekoisilla kauneudenhoitotuotteilla, hiusväreillä ja pesuaineilla. Vaikka et niistä suoranaisesti saisikaan oireita, joutuu elimistösi taistelemaan niiden vaikutusta vastaan, kuluttaen resursseja allergiataistelultasi.
  6. Juo vettä. Huolehdi nestetasapainosta myös hedelmien ja viherpirtelöiden avulla. Allergia jatkuvine silmien vuotamisineen ja niistämisineen altistaa dehydraatiolle. Mikäli syöt allergialääkkeitä, myös ne kuivattavat elimistöä. Nestetasapainon tiedetään liittyvän astmaan, joten sillä lienee merkitystä hengityselinten toiminnan kannalta laajemminkin.
  7. Kokeile nenähuuhtelua. Jos ennakoivat toimenpiteet eivät ole riittäneet, voit raikastaa oloa ns. sarvikuonokannun avulla nenää huuhdellen. Voit myös ilman kannua vetää muutaman kerran varovasti vettä sieraimiin ja niistää sen kevyesti ulos.

Niityillä vihreitä herkkuja popsiva vuohi ei ole allerginen kasveille tai kavereilleen…voisimmekohan päätellä tästä jotain?

Paremman olon joulu!

21/12/2009

Vaikka et vielä tänä vuonna viettäisikään täyttä raaka- tai kasvisruokajoulua, voit silti muutamalla pienellä ja stressittömällä toimella pitää yllä parempaa fyysistä oloa ja pirteämpää mieltä! Avain on raikkaampien asioiden lisääminen (tofu)kinkun ja konvehtien oheen – näin elimistö saa myös entsyymipitoista materiaalia avustamaan raskaiden kypsennettyjen ruokien käsittelyssä eikä olo ole niin tukala.   

  1. Pidä kiinni pirtelötavasta. Helpointa on aloittaa aamu viherpirtelöllä, jolloin ainakin yksi ratkaiseva askel freesimpään fiilikseen on otettu jo hyvissä ajoin ennen juhlaruokailua! Jos vietät joulua vaikkapa sukulaisten luona, ota tarvittaessa oma blenderi mukaan.
  2. Juo vettä aterioiden välillä. Jos mahdollista, vältä ainakin runsaampaa juomista aterioilla niin ruoansulatusnesteet eivät laimene ja perinneruokalaaki sulaa hepommin.
  3. Aloita ateria salaatilla. Jos joulupöydässä on tarjolla edes jokin tuoreaineksista valmistettu salaatti, nauti sitä ennen kypsennettyjä ruokia niin saat satsin entsyymejä avustamaan muun ruoan pilkkomisessa. Jos vietät joulua jonkun toisen kodissa, lienee silloinkin mahdollista tuoda/valmistaa itse raikas salaatti pöydän täydennykseksi – se saattaa maistua monelle muullekin!
  4. Kokeile raakajälkiruokaa tai -suklaata. Perheen, suvun tai ystävien kanssa aterioidessa ei välttämättä voi vaikuttaa koko tarjoiluun, mutta salaatin lisäksi makeat raaka-asiat ovat helppoja lisättäviä menuun ja varmasti uppoavat muullekin porukalle. Vielä ehtii testaamaan suklaan tai vaikka jäätelön valmistusta ennen aattoa!   

Omat jouluateriani tulevat tänä vuonna olemaan ensimmäistä kertaa erittäin raakaruokapainotteisia johtuen suotuisista joulunvietto-olosuhteista. Blogitiimimme viettää nimittäin juhlaa samassa seurueessa, joten lähipäivinä on tiedossa runsaasti anti-kokkausta, juhlajuomien mehustusta, suklaatalkoita ja pateenvalmistussessioita. Kuitenkin aiemmasta kokemuksesta tiedän, että keskimääräistä suolaisemmat, rasvaisemmat ja makeammat herkut sekä monien erilaisten lajikkeiden nauttiminen samalla aterialla voivat saada olon vähemmän optimaaliseksi, vaikka pysyttelisikin täysin raakalinjalla. Ajattelen silti, että parin kolmen päivän juhlinta on pieni osa kokonaisuutta, ja tasapaino palautuu nopeasti arkirutiineihin siirryttäessä.

Näin ollen tärkeintä lienee juhla-aterioilla keskittyä iloitsemaan mukavasta seurasta ja nauttimaan juhlatunnelmasta enemmänkin kuin kyttäämään jokaista suupalaa. Eli joulun ruokateema voisi olla raakaa mahdollisuuksien mukaan ja rennolla asenteella!

Loppusilauksen raikkaaseen jouluun luo reippailu suksilla tai ilman!

 

Kiipeilypäivän eväät

09/12/2009

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Päiväannosputkeemme sopinee vielä lisäkomponentiksi kiipeilypäivä eväineen. Nyt parisen kuukautta kalliokiipeilyyn painottuvassa reissussa oltuani on valtaosa päivittäisestä ruokailusta tapahtunut kiipeilyn ehdoilla. Esimerkiksi erilaisia raakapatukoita on tullut popsittua selvästi enemmän kuin normaalisti osana kotiruokailua. Myös ruokailurytmi on seinämiä kavutessa ollut varsin vaihteleva.

Tässä ruokalista eräältä päivältä Yosemiten kansallispuistossa, johon kuului aamuyön herätys, tunnin polkukävely ylämäkeen, kallioseinämän kiipeämistä erilaisia teknisiä varusteita kantaen pitkin halkeamia ja muita kallion muotoja noin 8 tuntia, jonka jälkeen rämpimistä alas jyrkkiä kivilouhikoita ja polkuja noin 2 tuntia. Yhteensä parin varusteidensäätötauon kera reilun puolen vuorokauden keikka.

Aamulla noin klo 5:

-Muutama vesihörppy ja Yogi-teetä puolisen litraa (laji taisi olla Rooibos Spice); olisin juonut vettä enemmän, mutta kylmä vesi ei uponnut, koska oli melkein pakkanen.

– Hetken päästä juomista nautittu aamiaisannos kahden hengen tiimillemme koostui kuudesta banaanista, desistä kookoslastuja, desistä kuorittuja hampunsiemeniä, parista lusikallisesta kaakaota ja macaa sekä muutamasta desistä mansikoita.

– Tähän aikaan ei vielä erityisen hyvin ruoka yleensä maistu, mutta ennen pitkää päivää on melkein pakko yrittää ahtaa itseensä jotain. Raakaruokaa on kuitenkin selvästi helpompaa syödä näin aikaisin kuin kypsennettyä puuroa tai kuivakkaa leipää, joita joskus aiemmin olen yrittänyt saada alas.

Klo 7:

-Ennen varsinaiselle kiipeilyosuudelle lähtöä repusta löytyi luomuomppu ja Organic Food Bar Active Greens.

-Vettä ei voinut enää juoda, koska tarpeilla käynti on seinämällä paitsi konstikasta myös vaarallista

Kiipeilyn aikana:

-Housujen taskussa oli kiipeilyn ajaksi pari raakapatukkaa (Organic Food Bar ja joku muu), jotka ahmaisin jossain välissä

-Yritin vältellä veden juontia juomapussista em. syystä, mutta kulautin kuitenkin muutaman huikan

Kiipeilytoverini seinämällä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Klo 15 huipulla:

-Olin jemmannut repun pohjalle muutaman varapatukan, joista söin kaksi. Tälle päivälle kertyi siis yhteensä viisi raakapatukkaa.

Klo 17 alhaalla:

-Autossa odottivat pirtelöainekset ja sekoitin: palautusjuomaan tuli 2 banaania ja Vega Whole Food Health Optimizer -annospussi

Klo 19 leirissä:

-Reilusti salaattia (valmista luomusalaattisekoitusta, kurkkua, tomaattia, avocadoa, hampunsiemeniä, dulse-levää, vähän balsamiviinietikkaa)

-Salaattiin pari desiä keitettyä quinoaa

-Myöhemmin vielä nesteytystä veden ja yogi-teen muodossa

Näillä eväillä energiaa riitti hyvin taas koko päiväksi, ja seuraavana päivänäkin oli ihan reipas ja jo kohtuullisen hyvin palautunut olo.

Paitsi kiipeily- myös lepopäivinä ovat reissuolosuhteet merkittävästi määritelleet viime viikkojen ruokailua, ruoka-aineita ja -lajeja. Välillä on menty patukoilla ja muilla kuivakammilla tuotteilla myös tien päällä, kun tuoreita luomuaineksia ei ole ollut aina saatavana. Yhdysvalloissa tehomaatalous on vielä tehompaa ja epäilyttävämpää myrkkyineen ja geenimuunteluineen kuin Euroopassa, joten olen pyrkinyt välttelemään ei-luomuja vihanneksia ja hedelmiä niin pitkälle kuin mahdollista. Yleensä kuitenkin jokaisesta isommasta supermarketista on näyttänyt vähintään salaattipussi löytyvän.

Matka on sisältänyt olennaisesti myös monenlaisten valmiiden raakaruoka-annosten ja tuotteiden kokeilua. Rutiini on siis reissussa ollut lähinnä se, ettei rutiinia ole ollut! Piakkoin on kuitenkin kotimatkan aika, joten luvassa raportteja myös arkisemmista ja talvisemmista ruokailumeiningeistäni.

Tavallinen päivä

30/11/2009

Kuten jo useaan kertaan olemme todenneet, on raakaruoka erityisesti urheilijan ruokaa. Oma raakaruokainnostukseni alkoikin nimenomaan urheilun kautta, etsiessäni ratkaisua palautumisongelmiini. Tällä hetkellä tanssin ja urheilen energisemmin kuin koskaan ja olen alkanut vähitellen myös venyä.

Urheilen työn merkeissä 6-7 päivänä viikossa, mutta jotakin urheilua kuuluu myös mahdollisiin vapaapäiviini. Aamulla herättelen itseäni koiran kanssa ulkoillen joko reippaan juoksulenkin muodossa tai kävellen. Nyt kun maa on märkää ja ulkona on kylmä, ovat aamuvenyttelyt aamuauringossa jääneet pois. Toinen koiranulkoilutuslenkki sijoittuu joko iltapäivään tai myöhään iltaan. Iltaisin ohjaan 2-3 tuntia lihaskuntoa, tanssia ja/tai kehonhuoltoa. Usein minulla on vakiotuntieni ohessa myös keikkaluontoisia töitä kuten esiintymisiä ja intensiivikursseja. Ohjausta kertyy 12 vakitunnin kanssa välillä jopa 20 tuntia viikossa. Näiden lisäksi teen koreografioita ja omaa tanssitreeniä sekä myös hieman lihaskuntoharjoituksia.

Tavallinen työpäiväni näyttää ruokailuineen ja urheiluineen suunnilleen tältä. Tarkastelen aterioiden tarkempaa sisältöä vielä myöhemmin lisää.

Aamulla:

– hedelmäsalaatti (n. 5 hedelmää), pirtelö 0,5l
– juoksu 30-45min tai kävely 30-75min koiran kanssa

Lounaalla:

– hedelmiä (2-3kpl), iso salaatti

Iltapäivällä:

– hedelmiä (2-3kpl), porkkana, pähkinöitä, (Organic Food Bar-patukka)

Töissä:

– pyöräily töihin 4-10km (3krt vk:ssa)
– tanssia/lihaskuntoa/venyttelyä 2-3h
– pyöräily kotiin 4-10km (3krt vk:ssa)

Illalla:

– hedelmiä (2-3kpl), pirtelö 0,5l, iso salaatti, manteleita

Kookoslastuilla höystetty hedelmäsalaatti näytti eräänä aamuna tältä.

Raakaseikkailulla Kaliforniassa

29/11/2009

Kaliforniassa raakaruoka on valtavirtaa. Raakaruoalla on täällä pitkä historia ja se on ollut vuosikaudet suosittua terveys- ja luomuintoilijoiden, elokuvatähtien, taiteilijoiden ja muiden elämäntapaintiaanien keskuudessa. Raakaruoan suosioon on varmasti vaikuttanut erilaisia ruokavalintoja suvaitsevan sosiaalisen ilmapiirin lisäksi myös ilmasto, jonka ansiosta kasvukausi on pitkä ja hedelmä- ja vihannestuotanto runsasta. Luomutuotantoakin on suhteellisen paljon, mehukkaat avokadot ja medjool-taatelit mukaan lukien!

Vaikeita ’juusto’kakkuvalintoja – vadelma vai mansikka?

Tarjonta saa raakaruokailijan pään aluksi pyörälle. Ottaisinko tuota tummantäyteläistä suklaakakkua, noita kutkuttavan chilisiä lehtikaalilastuja, meksikolaiset enchilada-kääryleet, tapas- tai sushiannoksen vai vain ’kosmisen donitsin’ tai pari jo tylsältä tuntuvaa superruokapussia jättimäisistä superruokahyllyistä?

Näitä kysymyksiä joutuu pohtimaan kerta toisensa jälkeen ihan tavallisessa kalifornialaisessa ruokakaupassa. Ei tosin missään Wal-Martissa vaan jokaisesta vähänkin tiedostavammasta kaupungista ja kylästä löytyvässä co-operativessa, eli luomu- ja lähiruokaa painottavassa osuuskaupassa.

Näissä kaupoissa, samoin kuin valtavan Wholefoods-ketjun useissa myymälöissä, on todellakin tyrkyllä käsittämättömien vihervalikoimien (mm. isot kimput luomumangoldeja maksavat vaivaiset 2 dollaria..) lisäksi aivan uskomattomia raakaluomuksia. Erilaisten valmisannosten, leivonnaisten, suolaisten ja makeiden pikkupalojen, idätettyjen myslien ja tietysti kaikkien kuviteltavissa olevien raaka-aineiden lisäksi kaupoista löytyy yleensä mehu- ja pirtelöbaari sekä valtaisa salaattibuffet. Tarjolla on useimmiten vieläpä sisä- ja ulkoistumapaikkojakin herkuista nauttimiseen – ja ensimmäistä kierrosta seuraa usein toinen, ja päivä hupenee mukavasti, samoin reissukassa…

Raakalounas kaupan hyllystä: herkulliset enchilada-kääryleet itutortillassa siemen’juusto’kastikkeella, sipulikeksejä ja aivan mahtava suklaapiiras! Lisäksi kuvaan on päässyt pelkistä iduista leivottu, joskin kypsennetty leipä ja jokin raakapatukka.

Vaikka nämä luomukaupat olisivat pelkästäänkin jo lähes matkan arvoisia, voi raakaruokaseikkailua täydentää kahviloissa ja ravintoloissa. Pelkästään raakaruokaan keskittyviä kuppiloita on suurimmissa kaupungeissa lukuisia. Esittelen pari testaamaani:

San Francisco

Kukkaiskaupungissa on luonnollista tarjota kukkaisruokaa, ja kuuluisa Cafe Gratitude onkin levittäytynyt useampaan sijaintiin. Kyseisessä kahvilassa on erityistä mietelauseet, joita löytyy niin seiniltä, pöydissä tarjolla olevasta lautapelistä kuin ruokalautasistakin. Pientä ahdistustakin saattaa tosin syntyä kun joka puolelta silmiin tunkevat kehotukset itsensä kehittämiseen… Muuten ilmapiiri oli kunnossa, samoin tarjoilut. Testiin pääsivät kylläkin vain suklaakakku vaniljaisella cashewjäätelöllä sekä marjainen juustokakku ja vihermehu. Kakut olivat häikäiseviä niin ulkoisesti kuin maultaan ja koostumukseltaankin. Asiakaskunta oli kaikennäiköistä ja -ikäistä, ja jutustelimmekin viereisessä pöydässä aterioivan herttaisen hippimummon kanssa.

Lautasen teksti ”What are you grateful for?” herättää pohtimaan kakun aromien lisäksi suurempiakin kysymyksiä (tosin aromeissakin riitti ihmettelemistä)

Los Angeles

Los Angelesissa riittää raakaruokaintoilijalle testattavaa, sillä alueelle on keskittyny monia tunnettuja raakaravintoloita, kuten Rawvolution, Planet Raw, Leaf Organics ja Cru. Lisäksi pienempiä raakaruokaa tarjoilevia kuppiloita on ripoteltu sinne tänne ja mehubaareja melkein joka kulmaan.

Santa Monicassa sijaitseva Rawvolution on tunnetun raakakokin Matt Amsdenin ravintola, joka tarjoaa myös kotiinkuljetuksella viikottaisen raakaruokalajitelman. Ravintolassa yhdistyy tehdashallitunnelma rentoon värikkyyteen ja lokoisiin sohviin. Listalta valikoituivat testattavaksi raakapizza ja -purilainen. Kyseisiä ruokalajeja oli hauska kokeilla raakaversioina, mutta olo oli vähän ylisuolattu ja raskas aterian jälkeen, joten ei näistä päivittäiseksi ravinnoksi olisi. Lisäksi olisi odottanut hintaan ja maineeseen nähden vähän vaikuttavampaa esitystä – ituleipä oli kivikovaa, eikä kokonaisuus muutenkaan ollut ehkä viimeiseen asti hiottu. Lista ravintolassa on kuitenkin laaja, joten varmasti nappiin osuneita annoksiakin löytyy. Tällä kertaa tuli olo, että itse valmistaen saisi helposti säädettyä yksityiskohdat harmonisemmiksi. Annosten omatoiminen kopiointi onkin tehty helpoksi, sillä salaisetkin ainesosat löytyvät Rawvolution-reseptikirjasta!

Raakakasvisburgeri ei ehkä näytä perinteiselle purilaiselle, mutta kaikki perusainekset olivat mukana!

Toivottavasti jo lähitulevaisuudessa saamme valmiita ja vaihtelevia raakavaihtoehtoja ravintoloihin ja marketteihin Suomessakin – tässä olisi roskaruokakulttuurin sijaan kerrankin positiivisempi amerikanmalli plagioitavaksi. Siihen asti Amerikan terveiset inspiroikoot luovia kotikokkeja!

Päiväannos

27/11/2009

Jo perinteisenä kasvissyöjänä sain vuosien mittaan usein vastailla ”mitä sä oikein syöt?” –tyyppisiin kysymyksiin. Entä sitten, kun hylkää jopa kasvissyöjän perusvaihtoehdot kuten papupadat ja pastat…? Itse olen kuitenkin kokenut raakaruoan osuutta vähitellen kasvattaessani lähinnä suurta iloa löytäessäni uusia jännittäviä ruoka-aineita ja raikkaita makuja. Luultavasti syönkin nyt useampia ruoka-aineita päivän tai viikon aikana kuin ennen raakaruoka-aikojani.

Seuraavassa pikku yhteenveto siitä, miltä päiväannokseni on pääpiirteissään näyttänyt viime kuukausien aikana kotioloissa (parhaillaan olen pidemmässä reissussa, joten tämä kuvaus koskee enemmänkin alkusyksyä). Kyseessä siis kuvitteellinen keskivertopäivä, jolloin olen työskennellyt tuntitolkulla tietokoneella, käynyt ehkä tunnin juoksulenkillä ja pyöräillyt joitakin kilometrejä kaupungilla. Ruokailumieltymykseni vaihtelevat jonkin verran päivittäin, ja varsinkin muutaman viikon välein saatan tehdä vähän isompia muutoksia. Vuodenajat toki vaikuttavat mieltymyksiin ja ruoan tarpeeseen, samoin fyysisen ja henkisen rasituksen määrä, sosiaaliset tilanteet, matkustus jne. Ruokailuaikataulutkin vaihtelevat jonkin verran tiettyjä peruslinjoja lukuunottamatta.

Aiomme jatkossa kirjata aika ajoin tarkempia ruokapäiväkirjojamme ja laskea myös päivittäisiä ravintosisältöjä esimerkiksi FitDayn avulla, mutta tässä vähän ensituntumaa.

Aamulla:

-herätessä muutama desi (suodatettua) vettä ja pari tl MSM:ää (orgaaninen rikkiyhdiste, linkissä lisäinfoa) (noin klo 7)

– vähän myöhemmin vihermehua puolisen litraa (esim. pinaattia, kurkkua, selleriä, omenaa, sitruunaa) yleensä höystettynä lusikallisella viherjauhetta (sis. mm. kuivattuja vihermehuja, leviä, entsyymejä, probiootteja), lisäksi pari hedelmää (n. klo 9)

Keskipäivällä: (n. klo 12-13)

-reilu annos pirtelöä (jotain puolen litran ja litran väliltä; useimmiten ei viherpirtelö, vaan esim. banaania, marjoja, macaa, inkivääriä, pellavaa/hamppua/chiaa)

-runsas salaatti (esim. lehtisalaattia, tomaattia, kurkkua, paprikaa, yrttejä, ituja, jokunen oliivi, vähän jotain levää, vähän viinietikkaa tai jotain itse tehtyä kastiketta tai siemen-/avokadopohjaista tahnaa)

Iltapäivällä: (n. klo 16)

-muutama hedelmä tai näistä joku hauska annos esim. kookoshiutaleiden kera

Illalla: (n. klo 19)

-viherpirtelö (vähintään puoli litraa) tai tuorepuuro (liotettua tattaria ym) tai reilu salaatti: fiiliksen mukaan

– keskimäärin parin päivän välein lisäksi jotain kypsennettyä kuten linssejä (esim. linssikeitto), quinoaa (esim. joku spesiaalisalaatti tästä) tai bataattia; ehkä kerran muutamassa viikossa suosikkiani currytofua

– joskus teen jotain jännittävämpiä illallishenkisiä raakajuttuja, joista reseptejä tulossa kunhan olen taas palannut kotikeittiööni

Päivän aikana juon vettä ja joskus haalea yrttiteetä erillään ruokailuista, mutta en kovin paljon, lasillisen silloin tällöin ja painottuen ennen/jälkeen urheilun. Aiemmin tunsin tarvetta juoda enemmän, mutta nykyään koen että runsas kasvisten ja hedelmien syönti (ja juonti mehuina) vähentää tarvetta.


%d bloggaajaa tykkää tästä: