Pelastakaa reilut banaanit!

Kauppalehti uutisoi, että Siwa on luopumassa Reilun kaupan banaaneista.

http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=20110154915

Todella käsittämätön päätös! Appelsiinit olivatkin jo vaivihkaa hävinneet valikoimista. Siwa pitää tätä valinnan vapautena ja sanoo, että mahdollisesti reilut banaanit pysyvät valikoimissa vaihtoehtona. En kuitenkaan usko, että pikkiriikkiset Siwat pystyvät pitämään esillä kaksia eri banaaneja, kun nytkin tarjolle mahtuu yksi laatikollinen, eikä juuri mistään muistakaan tuotteista ole useaa merkkivaihtoehtoa. Pyydän nyt teitä kaikkia laittamaan Siwalle palautetta välittömästi. Emme halua takaisin riistoviljeltyjä, rankemmin myrkytettyjä ja huonolaatuisempia banaaneja!

Ostoksilla supermarketissa

Palasin juuri parahiksi viettämään synkkiä marraskuun päiviä Suomeen ja lähikauppojen tarjonta meinasi heti syöstä minut epätoivoon. Hyllyt notkuivat toinen toistaan leprumpia salaatteja ja vihreämpiä banaaneja. Suomi ei todella ole raakaruokailijan unelmamaa, mutta hätä ei ole tämän näköinen. Löysin nimittäin vanhaan vakkarikauppaani, Helsingissä Käpylän aseman kupeessa sijaitsevaan K-supermarket Mustapekkaan. Mustapekka on ihan tavallinen ruokakauppa. Mustapekasta tosin saa ihan oikeasti ruokaa ja siellä on ehdottomasti Suomen paras luomuvalikoima!

Ostoskoriini päätyi luomuhyllystä mm. päärynöitä, omenoita, appelsiineja, mandariineja, banaaneja, avokadoja, erilaisia salaatteja, tomaatteja, kurkkua, kesäkurpitsaa, kurpitsaa, porkkanaa, lanttua ja selleriä. Tarjolla on ollut jo tovin myös suosikkiherkkujani kakeja syöntikypsinä, eli lähes hajoamispisteessä. Ei-luomuna jouduin ostamaan vain suomalaisen lehtikaalin, thaimaalaisen inkiväärin ja mikä parasta – espanjalaiset kermaomenat (cherimoyat), joita en ole ennen Suomesta löytänyt. Tyrkyllä oli myös tuoreita iranilaisia taateleita kohtuuhintaan. Välillä olen ostanut myös kalliimpia luomuirtotaateleita. Mustapekka on lähes ainoa paikka, josta saa aurinkokuivattuja tomaattejakin irtona. Luomupuoli on kehittynyt huimaa vauhtia myös eläinkunnan tuotteiden osalta. Lisäksi jo viime vuonna tarjolla oli esimerkiksi Clearspring-sarjan öljyjä ja leviä sekä Urtekram-sarjaa linsseistä ja kuivahedelmistä aina shampooseen asti. Mustapekka valittiinkin tänä vuonna vuoden K-kaupaksi ja sillä on myös K-ympäristökauppadiplomi. Tunnustukset ovat hyvin ansaittuja!

Osa rehusaaliistani. Kaikki muu luomua, paitsi lehtikaali (kesk.) ja kermaomenat (oik.)

Luonnollisempia oliiveja

Koin ilonhetken vakkarimarketissani Alnaturassa Saksassa, kun valikoimaan oli ilmaantunut pastöroimattomia oliiveja, vieläpä suhteellisen kohtuullisella hinnalla. Jee! Oliiveilla ei ole kovinkaan merkittävää osaa ruokavaliossani, mutta koska kuitenkin silloin tällöin syön pastöroituja/ei-raakoja luomuoliiveja, on tietysti hauskaa, jos tällaisenkin pienen yksityiskohdan voi vaihtaa entistä parempaan vaihtoehtoon. Tosin onhan mahdollista, että pastöroimattomuus ei vielä takaa täyttä raakuutta, vaan kenties jossain muussa käsittelyvaiheessa on kuumennusta voitu käyttää? Tästä en äkkiseltään löytänyt tarkempaa tietoa. No, joka tapauksessa ainakin yksi negatiivinen askel vähemmän.

Suomessa en ole raaka-/pastöroimattomiin oliiveihin vielä törmännyt, mutta jos sellaisia haluaa testata, niin kannattaa suunnata nettiostoksille esim saksalaiseen Keimlingiin tai brittiläiseen The Raw Greek -putiikkiin. Myös Detox Your World myy raakaoliiveja.

Keimlingin valikoimissa on kahta oliivilajiketta, thrumbaa (250 g/ 5.95 €) ja kalamataa (400 g /11.50 €). Olen testannut näitä molempia, ja suosittelen thrumba-lajiketta, joka on pinnaltaan kurttuinen, rakenteeltaan tiivis ja ikään kuin vähän kuivattu. Ei kovin suolainen, mutta öljyinen ja vahvasti ’oliivinen’ aromiltaan, melko erilainen kuin markettioliivit. Keimlingin kalamata-oliivit taas olivat erittäin kirpeitä, ja jouduin marinoimaan niitä saadakseni ne syömäkelpoisiksi. Ilmeisesti ne olisivat myöskin säilytyksen myötä vähitellen kesyyntyneet, mutta en malttanut odottaa… Näitä en kuitenkaan hankkisi uudelleen, thrumbaa olen sen sijaan ostanut useamman kerran.

The Raw Greekin tarjonnan testaaminen on vasta suunnittelun asteella, mutta saatavilla näyttäisi olevan throuba-lajiketta (vastannee em. Keimlingin thrumbaa? 500g / £7) sekä suolatonta kalamataa (250 g / £4), joka kuvauksesta päätellen lienee samankaltainen kuin em. Keimlingin vastaava. Raw Greekistä saa myös suolattomia aurinkokuivattuja tomaatteja, joita olen aikonut tilata ison satsin joskus lähitulevaisuudessa.

Detox your worldin oliivit ovat nettikaupan informaation mukaan ’100% raw’, mutta oliivitölkeistä asia ei mitenkään ilmennyt. Ehkä kuitenkin ovat oikeastikin raakoja? Joka tapauksessa erinomaisia isoja ja meheviä, eri tavoin maustettuja palleroita. Muistaakseni aikanaan testaamani maut olivat ’classic’ ja ’pistou’ eikä kummassakaan ollut mitään valittamista. Hinnat 260g / £4, ja samalla vaivalla ko. kaupasta tietysti saa monenlaista muutakin.

Ehkäpä voisit myös ehdottaa lähimmälle luomukauppiaallesi pastöroimattomien oliivien ottamista valikoimaan? Hyvä vaihtoehto voisi olla vaikkapa juuri tuo tuore löytöni; kyseiset herkulliset kalamata- ja vihreät luomuoliivit tulevat Kreikasta, valmistaja/tuottaja on Mani-Bläuel. Hinta oli Saksassa kolmen euron kieppeillä per 250 g (paino pelkkiä oliiveja, säilötty ilman nestettä). Nämä ovat laadukkaita perusoliiveja, ei mitään yllätyksiä kuten esim. odottamatonta kitkeryyttä. Jotain yrttejä oli vähän messissä ja suolaisuus oli kaltaiselleni suolanvieroksujallekin kohtuuden rajoissa.

Kasvisruokaa Itävallassa

Ihastuin liftireissuni varrella Wieniin ja asetuin sittemmin tänne vähän pidemmäksi aikaa. Wien on toki viehättävä kaupunki kaikkine puistoineen ja palatseineen, mutta minua vetivät puoleensa vaihtoehtoisemmat meiningit. Lipizzanhevoset ja sinfoniakonsertit riittävät lähinnä turisteille. Tanssifestivaaliavajaisia, reggaebileitä, graffiteja ja elektromusiikkia on tarjolla joka nurkalla, jos vain osaa etsiä. Auringosta ja piknikeistä nauttimisen ohella olen käynyt niin kiipeämässä kuin parkourtreeneissäkin ja tietysti tutustunut myös kasvisruokaskeneen.

Wienissä, kuten saksankielisissä maissa ylipäätään, on luomukauppoja tarjolla ympäri kaupunkia. 86% itävaltalaisista sanookin ostavansa säännöllisesti joitakin luomutuotteita ja luomutuotanto on kasvanut 51% sitten vuoden 2003. Pientä supermarkettia muistuttavien kauppojen kuten Biomarkt Maranin valikoimista löytyy kaikki mahdollinen luomuna vihanneksista viineihin ja lihoista kosmetiikkaan. Superruokia on turha etsiskellä, sillä niitä ei ole. Jopa kookosöljyä sain hieman haeskella, mutta sitä sentään on tarjolla. Myös tavallisissa kaupoissa luomuvalikoimat ovat yleensä hyvät. Torilla ei luomua välttämättä näy, mutta esim. banaaneja saattaa saada ennen sulkemisaikaa  ison kassin eurolla, joten tämä vaihtoehto on varsin houkutteleva. Ei niin edullista, mutta kattavaa toritarjontaa kannattaa ehdottomasti käydä ihmettelemässä Naschmarktilla, jossa on kauden mukaan tarjolla monenlaisia tuoreita taateleita, harvinaisempia yrttejä ja varsinkin maistiaisia!

Vaikka itävaltalainen keittiö ei keskimäärin juuri kasvissyöjän mieltä lämmitä, on kasvisravintoa helppo löytää. Ei niin suositeltavien, mutta edullisten falafel- ja nuudeliwokkikojujen lisäksi valittavana on useita kasvisravintoloita myös keskustan ulkopuolella. Raakaruokaa on kuitenkin kehnosti tarjolla. Esim. Landia tarjoaa tofua salaatilla, joka on parempi vaihtoehto kuin tofu riisillä tai muulla tärkkelyspitoisella lisukkeella. Salaatille kannattaa suunnata joko jenkkiketju Loving Hutiin tai pikkuiseen, mutta viihtyisään Muskatiin Brunnenmarktin laidalla. Hauskana vaihtoehtona mainittakoon Deewan, jonka pakistanilaisessa buffet’ssa on tarjolla aina kasvisvaihtoehtoja ja maksu hoidetaan omantunnon mukaan. Salaatilta ei tosin kannata liikaa odottaa. Graziin eksyville salaatteja ja perinteistä vegaanibuffet’ta tarjoilee erinomainen ja edullinen Ginko.

Toisenlaisten ruokaelämysten toteuttamiseen voi itsekin osallistua suuntaamalla IDA:an. Idee Direkte Aktion on anarkistishenkinen aktivistien yhteenliittymä, jolla on oma keskuksensa Westbahnhofin läheisessä kellarissa. Bileiden ja poliittisen toiminnan ohella IDA:lla on tarjolla tiistai-iltaisin ilmainen kasvisateria, jota olen itsekin käynyt valmistamassa. Raaka-aineet saadaan pääasiallisesti kauppojen roskiksista tai vähäisillä juomarahoilla, joten ruoka on useimmiten yksinkertaista kuten vihannespataa ja jonkinlaista salaattia tai hedelmiä. Wienissä toimii muitakin ns. Volkskücheja eli kansankeittiöitä. Säännöllisten tarjoilujen ohella ainakin FnB-ryhmä tarjoilee ruokaa mielenilmausten yhteydessä ja muissa satunnaisissa tapahtumissa, joten kannattaa pitää silmät auki.

FnB tarjoili mm. kasvishöystöä ja salaattia heinäkuisessa mielenosoituksessa.

Wieniläiset sanovat Wienin olevan dyykkausparatiisi ja sitä se tosiaan tuntuu olevan. Kun Suomessa vanhoina hyvinä aikoina saattoi löytää jopa leipää ja banaania, on täällä edelleen tarjolla kaikkea mahdollista. Kohteita on useita ja lähes kaikki tapaamani ihmiset tuntuvat dyykkaavan ainakin silloin tällöin. Meidän kommuunissamme syödystä ruoasta arviolta noin 80% on dyykattua. Täällä myös kaupat myyvät enemmän alennettuja ruokia viimeisen käyttöpäivän lähestyessä ja hedelmien pehmentyessä. Suomessa kaupasta saa valitettavasti lähinnä vihreitä banaaneja ja kivikovia tomaatteja.

Wienissä ilmaista ruokaa voi löytää myös puistoista. Tähän mennessä olen löytänyt mm. mulperimarjoja, joita Suomessa myydään kalliina ”superfoodina”. Wieniläisetkään eivät jostain syystä tunne marjaa erityisen hyvin, vaan olen saanut melko rauhassa nauttia näitä herkkuja suoraan notkuvista puista. Myös aivan keskustassa on tarjolla kriikunoita suoraan puusta. Karhunvatukka-aikaan lähiseudulla on runsaasti helposti saavutettavia keräilypaikkoja. Grazista löysin jopa yksinäisen, mutta suuren minttuviljelmän aivan kaupungin keskustasta. Toivoisin, että Suomessakin suosittaisiin enemmän ravintokasveja niin taloyhtiöiden kuin kaupunkienkin istutuksissa. Uskon, että omenat ja marjat tulisivat hyötykäyttöön varsinkin isompien kaupunkien keskustoissa, joissa ihmisillä harvemmin on omaa puutarhaa.

Elokuussa keskustan puistot olivat täynnä kriikunoita.

Flores Farm

Ilokseni sain viestin, että suosikkiyritykseni Flores Farmin pähkinät ja kuivahedelmät (mm. mulperit, inkamarjat) ovat saavuttaneet Suomen ja Ruohonjuuren! 

Olen jo pidempään käyttänyt ainoastaan kyseisen firman cashew-pähkinöitä, jotka on kuorittu ja kuivattu alle +45 asteessa. Huippukamaa! Myös inkamarjoja ja isoja meheviä kookoslastuja on tullut popsittua kerran jos toisenkin – herkullisia ovat nämäkin.

Flores Farm hankkii pähkinänsä ja hedelmänsä pieniltä luomutuottajilta mm. Indonesiasta, Ecuadorista ja Länsi-Afrikasta toteuttaen samalla erilaisia kehitysprojekteja reilun kaupan hengessä. Heidän toimintaperiaatteisiinsa ja valikoimiinsa voit tutustua tarkemmin osoitteessa www.floresfarm.com.

Raakasiskot Ranskassa

Reissukesään on mahtunut pitkästä aikaa myös siskojenmatka. Raakaruokatiimimme hamstrasi siis pakun täyteen banaaneja ja suuntasi nokan kohti Etelä-Ranskaa. Matka taittui hitaasti mutta varmasti luomukauppoja etsiskellen ja piknikeistä nauttien.

Varsinainen tarkoituksemme oli tietysti harjoittaa liikuntaa, joten suunnistimme Orpierren kiipeilykylään. Aamuisin nautimme melonin tai annoksen muita hedelmiä, sekä usein lounassalaatin samalla kertaa. Iltapäivät kallioilla vierähtivät muutaman banaanin ja omenan sekä patukoiden voimin. Kuumuudesta huolimatta kiipeily sujui. Vaikka vettä ei kallioille voinut rajattomasti kantaa, ei dehydraatiokaan vaivannut. Iltaisin energiaa jäi vielä huuppaukseen ja vihannesten pilkkomiseen.

Orpierren keskiaikainen kyläpahanen elää kiipeilijöistään ja se näkyi myös lähikaupan tarjonnassa – pitäähän hipeille olla muutakin kuin maksasäilykkeitä ja patonkia. Uudessa kyläkaupassa oli joka päivä tarjolla pieni valikoima tuoreita vihanneksia ja hedelmiä, joitakin luomutuotteita ja jopa paikallista kylän laitamilla kasvatettua spirulinaa!

Menomatkalla olimme bonganneet Grenoblen ulkopuolelta Satoriz bio pour tous -luomuketjun myymälän, jonka edullisesta ja erittäin laajasta valikoimasta olimme täydentäneet ruokavarastojamme. Esimerkiksi taateleita oli myynnissä lukuisia lajikkeita isoissa laatikoissa sekä irtotuotteina, myös tuoreita ja mehukkaita iranilaisia. Ranskassa reissaavalle toinen hyödyllinen luomumarkettiketju on Biocoop, jolla on yli 300 myymälää! Maaseudulla ja pikkukylissä on myös kätevää poiketa tiloille tai toreille ostamaan paikallisia hedelmiä ja vaikkapa ratatouille-ainekset. Monissa jättisupermarketeissakin on Ranskassa varsin hyvin luomutuotteita tarjolla.

Toinen etappimme oli Chamonix Mont Blancin juurella. Kiipeilyn sijaan harrastimme tällä kertaa vuorijuoksua. Korkeuserot ja kivikkoiset polut tekivät tehtävänsä ja saimme reisilihakset kohtalaiseen jumiin pirtelöistä ja salaateista huolimatta. Juokseminen oli kuitenkin ihan mahtavaa eikä maisemissakaan ollut valittamista.

Hölkkä maistuu Mont Blancin katveessa.

Huuppausta verryttelyksi.

Luomumpi on parempi

Olen sitä mieltä, että parasta, mitä ihminen voi terveytensä hyväksi tehdä, on syödä runsaasti vihanneksia ja hedelmiä niiden tuotantotavasta riippumatta. Kuitenkin tärkeä askel tästä eteenpäin on siirtyminen luomutuotettuihin ja tietysti myös villeihin lajikkeisiin. Luomukasveilla on monia todellisia etuja terveyden kannalta:

• korkeampi mineraali- ja vitamiinipitoisuus ravinteikkaammasta viljelymaasta johtuen (toki tähän vaikuttavat myös esim. säilytys- ja kuljetusajat ja -matkat)
• torjunta-aineiden ja muiden haitallisten kemikaalien minimaalinen määrä
• pienempi nitraattien määrä esim. pinaatissa ja salaateissa
• parempi maku, jolloin on helpompaa syödä enemmän!

Suomessa ja muilla pohjoisilla alueilla ei ole helppoa saada kaikkea mahdollista luomuna varsinkaan ympäri vuoden. Kuitenkin on kannattavaa mahdollisuuksien mukaan satsata luomutuotteisiin ja niiden löytämiseen (ks. ostopaikkoja tästä postauksesta ja linkkilistasta). Rahallinen panostus luomuun on panostusta omaan terveyteen ja olotilaan! On hyvä myös muistaa, että ympäristökuormituksenkin suhteen on ulkomainen luomu parempi valinta kuin kotimainen tehotuotettu.

Luomutuotteisiin sijoittamista pohtiessa kannattaa pitää mielessä, että tiettyjen kasvien suhteen luomun valitseminen on tärkeämpää kuin toisten. Erityisen paljon kemikaalijäämiä on esim. seuraavissa tehoviljellyissä kasveissa: (The Daily Green /Dirty Dozen 2010)

• Selleri
• Persikka ja nektariini
• Mansikka
• Omena
• Paprika
• Pinaatti
• Kirsikka
• Viinirypäle

Puhtaimmasta päästä tehoviljeltyjen kasvien joukossa taas ovat muun muassa:

• Sipuli
• Avokado
• Maissi
• Ananas
• Mango
• Kiivi
• Kaali
• Vesimeloni
• Parsakaali
• Tomaatti

Itselläni on tällä hetkellä Keski-Euroopassa asuessani loistava tilaisuus maksimoida lähellä tuotetun luomuruoan osuus, sillä tarjonta on laajaa ja hinnatkin ovat lähempänä tehotuotettujen kasvisten hintoja. Tällä hetkellä syömisistäni onkin luomua arviolta 90 %. Ei-luomuna syön esim. poistohintaisia banaaneja, paksukuorisia meloneja ja satunnaisesti suoraan paikallisilta tiloilta ostettuja kauden tuotteita. Pyrin myös valitsemaan biodynaamisesti viljeltyjä tuotteita silloin kun niitä on saatavilla, sillä tässä viljelytavassa käytetään mm. erityisiä yrttivalmisteita viljelymaan ravinteikkuutta parantamaan. Biodynaaminen onkin ikään kuin ”parempaa luomua”. Etelä-Suomessa biodynaamisia kasviksia ja hedelmiä saa esim. Labbyn tilalta.

Nyt pari vuotta luomuun keskityttyäni huomaan aina selvän eron maussa ja koostumuksessa luomu- ja tehotuotettujen kasvisten ja hedelmien välillä. Esim. tehokurkut maistuvat vetisenmauttomille, kun taas luomukurkku on yleensä todella makea ja aromikas. Jo näiden makusyidenkin takia laitan mieluusti viimeisetkin pennini luomuherkkuihin. Sitä paitsi luomua syödessä tulee iloiselle mielellekin!

Ranskalaisilla luomuostoksilla

Testissä Vega

Idolimme triathlonisti Brendan Brazier on kyllä kova jätkä, mutta leipurina käsittämätön tumpelo! Saimme tuliaisina suuresta maailmasta Brendanin kehittämään Vega-tuoteperheeseen kuuluvia patukoita. Huhheijaa! Jopa suklainen makuvaihtoehto oli kammottavan puisevaa, kuin olisi jotain katajanoksaa järsinyt. Epäilemmekin että Brendanilta oli lipsahtanut sekaan pettua. Tuoteselosteessa mainittiin kuitenkin vain taatelit, hamppuproteiini, agave, mantelit, kookos, kaakao, seesaminsiement, rusinat, mungpavun idut, vehnänoras, sitruunamehu ja dulse. Laadukkaista aineksista huolimatta patukan ainoaksi anniksi jäi Brendanin nimmari.

Toinen testituotteemme oli ’Complete Whole Food Health Optimizer’ -lisäravinnejauhe. Annospussi on näppärä ottaa mukaan reissuun tai urheilemaan, ja sisältökin oli jauheseokseksi kohtuullinen. Plussaa aineksista (jotka eivät kaikki kylläkään 100% raakoja), joihin kuuluvat mm. hamppu- herne- ja riisiproteiini, chlorella, maca, marjat entsyymit ja probiootit. Kyseistä tuotetta on saatavana ainakin suklaan, vaniljan ja marjojen makuisena esim iHerbistä.

Booja-Booja

Keski-eurooppalaisia ja brittejä hellii jo suussasulava valmisraakajäätelö. Brittiyritys Booja-Booja nimittäin kunnostautuu suklaakonvehtien ohella mm. herkullisen Hunky Punky -suklaajäätelön valmistajana. Tämä raakaherkku on siis maidoton, gluteeniton ja sokeriton luomutuote. Pääraaka-aineena on cashewpähkinä. Tuotetta tai sen raaka-aineita ei valmistajan mukaan ole kuumennettu yli +45 asteen. Gourmet-tuote on varustettu myös ”Never sold in supermarkets”- merkillä! Kyseinen jäätelö on voittanut esim. vuoden 2007 ”Great Taste” ja ”Best Organic Food Product” -palkinnot. Maku onkin erinomaisen pehmeä ja täyteläinen. Myös kermainen rakenne on kohdallaan. Hintaa herkulle kuitenkin kertyy tarpeeksi: Booja-Boojan nettikauppa antaa puolen litran Stuff in a Tub -jäätelöille hinnaksi makuvaihtoehdosta riippuen 5-7 puntaa. Sveitsissä hintaa kertyy jopa 15 frangia. Kannattaa kuitenkin kokeilla, jos liikkuu Euroopan luomukaupoissa. Suomessa jäätelönnälkä on toistaiseksi tyydytettävä kotikonstein, esim. näillä suklaa- ja mustikkajäätelöillä.

Kesälukemista

Kokosimme muutaman kirjavinkin kesäpäivienne viihdykkeeksi ja virikkeeksi. Suomeksi tarjontaa on valitettavan vähän, mutta pari kasvissyöjän klassikkoa pääsivät listallemme. Lähes loputtomasta englanninkielisestä valikoimasta poimimme keskenään hieman erityyppisiä näkökulmia edustavia teoksia.

Merja Niemi: Aurinkoista ruokaa Linkki

Merja Niemi on puhtaan ja prosessoimattoman vegaaniruoan pioneeri Suomessa. Hänen klassikkoteoksensa Aurinkoista ruokaa on muodoltaan keittokirjamainen, mutta sisältää myös paljon hyödyllistä informaatiota raaka-aineista, ravitsemuksesta ja ravinnolla lääkitsemisestä. Niemi sivuaa maanläheisellä otteellaan myös lasten ravitsemusta ja terveyttä. Kirjassa ovat läsnä niin elävän ravinnon opit uudistusjuomineen ja idättämisineen kuin kypsennetyt vegaaniset vehnättömät ja sokerittomat ruokalajit. Ohjeissa painottuvat tuoreet raaka-aineet ja lähiruoka. Aurinkoista ruokaa on mitä sopivin lisä kesäkeittiön kirjavalikoimaan.

Peter Singer: Oikeutta eläimille (engl. Animal Liberation) Linkki

Tämä eläinoikeuksien klassikkoteos on innoittanut kasvissyöjiä ympäri maailmaa jo parikymmentä vuotta. Australialainen filosofi Peter Singer toimii bioetiikan professorina Princetonin yliopistossa. Singer käsittelee teoksessaan mm. tuotantoeläinten pitoon ja hyödyntämiseen liittyviä eettisiä kysymyksiä. Vaikka Singerin teos on herättänyt kritiikkiäkin, on se tutustumisen arvoinen jokaiselle, joka haluaa ymmärtää kasvissyöntiä ja nykyistä eläinoikeusliikettä. Teoksesta on tehty jo suomeksikin useita painoksia. Englanniksi Singeriltä löytyy muitakin samaan aihepiiriin liittyviä kirjoja.

Karl Weber (ed.): Food, Inc.: A Participant Guide – How Industrial Food is Making Us Sicker, Fatter, and Poorer and What You Can Do About it Linkki

Food, Inc. koostuu esseistä, joiden aiheet pureutuvat tehomaatalouteen kemikaaleineen, teollisen ruoan haittoihin ja maailman ruokatilanteeseen ongelmineen. Kirjoitukset paljastavat ruoka- ja maatalouspolitiikan valtapelien ja terveyshaittojen salailun todellisuutta. Hyödyllistä lukemista jokaiselle, joka elää teollisen ruoantuotannon vaikutuspiirissä – eli meille kaikille! Itse juuri tilasin teoksen ja odotan innolla paketin saapumista. Food, Inc. liittyy samannimiseen amerikkalaista tehotuotannon tilannetta valottavaan dokumenttielokuvaan. Sen kirjoittajiin kuuluu mm. ruoka-aktivisti Michael Pollan, jonka teoksista on suomennettu ’Oikean ruoan puolesta’. Food, Inc.-nettisivut: http://www.foodincmovie.com/

Brendan Brazier: Thrive – the Vegan Nutrition Guide to Optimal Performance in Sports and Life: The Whole Food Way to Lose Weight, Reduce Stress, and Stay Healthy for Life Linkki

Kanadalainen huipputriathlonisti Brendan Brazier on maailmalla yksi kysytyimpiä luennoitsijoita kasvispohjaiseen ruokavalioon ja urheiluravitsemukseen liittyvissä asioissa. Thrive on kuitenkin jokaiselle hyvinvoinnistaan kiinnostuneelle erinomainen aloitusteos raakapainotteisen kasvisruoan ja optimaalisen ravitsemuksen saralla, riippumatta fyysisen aktiivisuuden tasosta. Teos kuuluu ehdottomasti omiin ykkössuosikkeihini, sillä se käsittelee helppotajuisesti täysiarvoisen kasvisravinnon hyötyjä nyky-yhteiskunnan erilaisten stressitekijöiden keskellä, esittelee nerokkaita helposti valmistettavia reseptejä, ja sivuaa myös runsaasti urheilevan tarpeita. Brendanin nettisivu: http://www.brendanbrazier.com/

Alicia Silverstone: The Kind Diet – A Simple Guide to Feeling Great, Losing Weight, and Saving the Planet Linkki

Ympäristö- ja eläinoikeusaktivisti Alicia Silverstone, jonka monet näyttelijänäkin tuntevat, on hiljattain laatinut helposti lähestyttävän ja esteettisesti miellyttävän opuksen, joka hellästi opastaa kasvispitoisempaan – ja siten terveellisempään ja ekologisempaan – ravintoon. Kirja käsittelee niin ravitsemusasiaa kuin veganismin eettistäkin puolta ja sisältää myös herkullisia reseptejä. Alicia esittelee lisäksi eritasoisia helposti seurattavia kehittymisohjelmia kohti vege-elämää. Kirja sopii hyvin myös satunnaiseen selailuun, sillä siitä on helppo noukkia pieniäkin palasia kerrallaan. Loistava kesäkirja nautittavaksi vaikkapa rennosti riippumatossa! Alician blogi: http://www.thekindlife.com/

Douglas Graham: The 80/10/10 Diet: Balancing Your Health, Your Weight, and Your Life One Luscious Bite at a Time Linkki

Vaihtoehtoinen lähestymistapa raakaruokaan! Monien menestyvien vegaaniurheilijoiden ravintovalmentajana toiminut Douglas Graham ohjaa kirjassaan kohti yksinkertaisempia ruokailutottumuksia ja perustelee runsaasti hedelmiä ja (vihreitä) vihanneksia mutta vain niukasti rasvaa sisältävän ravinnon etuja. Grahamin ote on selkeä ja helposti ymmärrettävä, mutta riittävän perusteellinen. Kirja saa pohtimaan omia ehkä pinttyneitäkin ravintokäsityksiä, ja se on ylipäätään hyvä perusteos jokaiselle raakaruoasta kiinnostuneelle. Doug Grahamin nettisivu: http://foodnsport.com/

Mehustinta valitsemassa

Tuoreet mehut erityisesti vihreistä vihanneksista ovat hyvä lisä muilla tavoin nautittujen kasvisten oheen. Mehujen valmistuksessa pääsee alkuun tehosekoittimella ja suodatuspussilla/kankaalla, mutta pidemmän päälle voi alkaa kaivata varsinaista tarkoitukseen tehtyä laitetta. Mehustin on kuitenkin hintava sijoitus, joten sitä ei kannata ostaa ihan hetken mielijohteesta, vaan kokeilla mehujen valmistusta aluksi ’tehosekoitin ja suodatuspussi’ -menetelmällä. Ennen laitteen valintaa on syytä harkita muun muassa seuraavia seikkoja:

1. Mitä kaikkea aion mehustaa? Kaikki koneet eivät selviydy vihreistä vihanneksista ja varsinkaan vehnänoraasta tai muista hyvin kovista ja kuituisista kasveista.
2. Millä mekanismilla laite mehustaa? Toimintamekanismi vaikuttaa siihen, minkä verran mehu lämpenee ja hapettuu. Parhaiten mehun ominaisuudet säilyttää hidas twin gear –mekanismi (poikkeuksena uusinta tekniikkaa edustava Hurom Slow Juicer).
3. Millainen on tuotetun mehun määrä suhteessa raaka-aineisiin? Joissakin laitteissa ylijäämäaines jää kosteammaksi kuin toisissa, eli mehun tuottosuhde (ja sen myötä hinnan ja määrän suhde) ei ole yhtä hyvä.
4. Kuinka helppoa/hankalaa on koneen ja osien puhdistaminen? Useimmat mehustimet koostuvat monista eri osista, jotka täytyy joka kerta koota, purkaa ja pestä. Kannattaa siis vertailla eri laitteiden asettamia vaatimuksia ja varmistua omasta motivaatiostaan!
5. Kuinka suuri on syöttöaukko? Mehustettavat asiat syötetään koneen teriin suppilon läpi, joten valinnassa kannattaa ottaa huomioon myös suppilon koko. Käyttöinto voi hiipua, jos raaka-aineet joutuu pilkkomaan todella pieniksi.
6. Kuinka voimakas ääni laitteessa on? Jos käyttää laitetta esimerkiksi perheenjäsenten nukkuessa, voi olla hyvä valita hiljaisin vaihtoehto.

Oma valintani: Green Power

Oman valintani pääkriteerinä oli mahdollisuus mehustaa vihreitä, vehnänoras mukaan lukien. Yhteistyössä Hippocrates Health Institute –raakaruokakeskuksen kanssa kehitetyn Hippocrates Green Powerin (myös nimellä Samson/Kempo Ultra tai Kempo Green Power) sanottiin sopivan kovimmillekin vihreille, jopa männynneulasille! Olen käyttänyt laitetta aktiivisesti nyt reilun puoli vuotta, ja mehustanut muun muassa selleriä, pinaattia, mangoldia, lehtikaalia, punajuuren ja porkkanan naatteja, villivihanneksia, kurkkua, porkkanaa ja hedelmiä – ainakin nämä mehustuvat moitteettomasti. Laitteessa on erilliset osat vihanneksille ja hedelmille, joten yhdistettyä vihannes-hedelmämehua tehdessä olen käyttänyt vihannesterää, minkä johdosta hedelmiä täytyy työntää laitteeseen todella varovasti välttääkseen niiden roiskumisen ympäriinsä. Terän vaihtaminen kesken mehustuksen on melko työlästä ja sotkuista, joten täytyy vain hioa tekniikka huippuunsa hedelmien syötössä. Tämä on ainoa pikku hankaluus, jonka olen laitteen käytössä havainnut, eikä sinänsä itselleni suuri haitta, koska mehustan lähinnä vihanneksia muutamalla hedelmäpalalla höystettynä.

Laitteella pitäisi olla erittäin hyvä mehun tuottosuhde raaka-aineen määrään nähden, ja ainakin minusta vaikuttaa että ylijäämäaines on todella kuivaa kuitumassaa kurkunjämiä lukuunottamatta. Tästä ei siis mitään valittamista. Mehujen lisäksi Green Powerilla onnistuu myös pähkinävoin, jäätelöjen ja tahnojen tekeminen kun vaihtaa vihannes- tai hedelmäterän erilliseen ’crusher’-osaan. Olen kokeillut raakapatukka-aineksen valmistusta, joka onnistui hyvin. Tahnasta tuli mukavan kiinteää ja varsin tasaista, vaikka lykkäsin siemenet ja taatelit vain kokonaisina vuorotellen masiinaan.

Green Power toimii hitaalla twin gear –mekanismilla, jolloin alhaisen nopeuden ansioista mehustus tapahtuu myös alhaisessa lämpötilassa. Tämän pitäisi johtaa paitsi parempaan makuun, myös ravinteiden optimaaliseen säilymiseen mehussa. Hapettuminen on vähäisempää kuin nopeammissa mekanismeissa ja mehun pitäisi valmistajan mukaan säilyä lähes hapettumatta jopa 48h. Tähän luottaen olenkin tehnyt usein isomman erän esimerkiksi illalla, jolloin aamulla odottaa valmis vihermehu jääkaapissa. Mekanismin sanotaan vähentävän vaahtoamista, joka on muutoin yleistä varsinkin vihreitä mehustettaessa. Omiin mehuihini vaahtoa on hieman jäänyt, mutta kannussa on lisäksi vaahdonsuodatusreikä, joten tämänkin vaahtojäämän saa melko hyvin eliminoitua.

Green Powerin lukuisten osien puhdistus vie aluksi aikaa, mutta rutinoituminen auttaa. Kuitenkin laite on lukemieni vertailujen mukaan jonkin verran helpompi puhdistaa kuin muut vastaavat koneet. Säännöllisessä käytössä puhdistusta nopeuttaa vati tai astia, johon osat voi laittaa hetkeksi likoamaan. Koneen mukana tulee myös pari pientä puhdistusharjaa, joilla osissa olevien kolosten siistiminen käy kätevästi. Myös mehun säilyvyys auttaa, sillä parin mehuhetken satsin voi tehdä kerralla eli yhdellä puhdistuksella. Osien asettelu paikoilleen oli helppo oppia.

Green Power vaatii joidenkin kasvisten (mm. porkkana) osalta melko voimakasta survomista koneeseen, mutta ajattelen sen itse mukavana käsitreeninä. Syöttöaukko on kooltaan sellainen, että vaikkapa kurkut ja omenat täytyy pilkkoa lohkoiksi, joskaan ei ihan pikkupaloiksi. Vihreitä lehtiä voi sulloa kokonaisinakin. Samoin sellerin varsia voi työntää laitteeseen sellaisenaan. Laitteen ääni on käsittääkseni yksi hiljaisimmista juuri hitaan nopeuden ansiosta.

Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen valintaani, sillä Green Powerissa yhdistyvät ravinteiden säilyminen sekä mahdollisuus mehustaa melkein mitä vain ja valmistaa tiiviitä tahnoja. Laite on looginen ja käytön oppiminen onkin osien määrästä huolimatta helppoa. Ostin masiinan Britanniasta Detox Your World –nettikaupasta, jossa tämänhetkinen hinta on 356 puntaa.

Hurom Slow Juicer

Hetki Green Powerin oston jälkeen havaitsin markkinoilla uutuuden, joka varmaan olisi valintani, jos nyt olisin mehustinostoksilla. Hurom Slow Juicer edustaa uudenlaista tekniikkaa, jolla samaan lopputulokseen päästään nopeammalla mehustuksella ja käsittääkseni myös pienemmällä koolla. Kyseisestä vekottimesta voi lukea tästä (engl.): http://www.naturalnews.com/028128_Hurom_slow_juicer_juicing.html

Euroopassa laitetta myydään esim. täällä: www.naturalwayhealth.co.uk

Muita Euroopassa yleisesti myytäviä mehustimia:

Green Star on pitkälti Green Powerin kaltainen. Toimii twin gear-mekanismilla ja sopii myös vehnänoraan mehustukseen. Laitetta on tarjolla useammalla eri varustustasolla ja hinnalla. Mallista riippuen Green Star on vähän Green Poweria painavampi ja myöskin kalliimpi, saksalaisessa Keimling-putiikissa perusmallin hinta on 499 euroa, Green Poweria vastaavan pastanvalmistusosalla varustetun mallin 539 euroa. Brittiläisessä Juicelandissa vastaavat eurohinnat ovat olleet hieman alhaisempia.

Solo Star yksinkertaisempi ja edullisempi mehustinmalli samalta valmistajalta kuin Green Star. Toimii ’single auger’ -mekanismilla. http://www.keimling.eu/.cms/Solo_Star_II_Juicer/44-7-1315

Champion on klassikkomehustin, joka on säilynyt lähes samanlaisena 1950-luvulta asti. Centrifugal-mekanismi ei säilytä mehua vastaavan laatuisena kuin twin gear. Championissa on kuitenkin hitaampi nopeus kuin monissa vastaavalla mekanismilla toimivissa. Se ei kuitenkaan sovi kovien vihreiden (mm. vehnänoras) mehustamiseen, muuten hyvä perusmehustin ja Green Poweria edullisempi, sopii myös pähkinävoin yms. tekemiseen

Raakaseikkailulla Kaliforniassa

Kaliforniassa raakaruoka on valtavirtaa. Raakaruoalla on täällä pitkä historia ja se on ollut vuosikaudet suosittua terveys- ja luomuintoilijoiden, elokuvatähtien, taiteilijoiden ja muiden elämäntapaintiaanien keskuudessa. Raakaruoan suosioon on varmasti vaikuttanut erilaisia ruokavalintoja suvaitsevan sosiaalisen ilmapiirin lisäksi myös ilmasto, jonka ansiosta kasvukausi on pitkä ja hedelmä- ja vihannestuotanto runsasta. Luomutuotantoakin on suhteellisen paljon, mehukkaat avokadot ja medjool-taatelit mukaan lukien!

Vaikeita ’juusto’kakkuvalintoja – vadelma vai mansikka?

Tarjonta saa raakaruokailijan pään aluksi pyörälle. Ottaisinko tuota tummantäyteläistä suklaakakkua, noita kutkuttavan chilisiä lehtikaalilastuja, meksikolaiset enchilada-kääryleet, tapas- tai sushiannoksen vai vain ’kosmisen donitsin’ tai pari jo tylsältä tuntuvaa superruokapussia jättimäisistä superruokahyllyistä?

Näitä kysymyksiä joutuu pohtimaan kerta toisensa jälkeen ihan tavallisessa kalifornialaisessa ruokakaupassa. Ei tosin missään Wal-Martissa vaan jokaisesta vähänkin tiedostavammasta kaupungista ja kylästä löytyvässä co-operativessa, eli luomu- ja lähiruokaa painottavassa osuuskaupassa.

Näissä kaupoissa, samoin kuin valtavan Wholefoods-ketjun useissa myymälöissä, on todellakin tyrkyllä käsittämättömien vihervalikoimien (mm. isot kimput luomumangoldeja maksavat vaivaiset 2 dollaria..) lisäksi aivan uskomattomia raakaluomuksia. Erilaisten valmisannosten, leivonnaisten, suolaisten ja makeiden pikkupalojen, idätettyjen myslien ja tietysti kaikkien kuviteltavissa olevien raaka-aineiden lisäksi kaupoista löytyy yleensä mehu- ja pirtelöbaari sekä valtaisa salaattibuffet. Tarjolla on useimmiten vieläpä sisä- ja ulkoistumapaikkojakin herkuista nauttimiseen – ja ensimmäistä kierrosta seuraa usein toinen, ja päivä hupenee mukavasti, samoin reissukassa…

Raakalounas kaupan hyllystä: herkulliset enchilada-kääryleet itutortillassa siemen’juusto’kastikkeella, sipulikeksejä ja aivan mahtava suklaapiiras! Lisäksi kuvaan on päässyt pelkistä iduista leivottu, joskin kypsennetty leipä ja jokin raakapatukka.

Vaikka nämä luomukaupat olisivat pelkästäänkin jo lähes matkan arvoisia, voi raakaruokaseikkailua täydentää kahviloissa ja ravintoloissa. Pelkästään raakaruokaan keskittyviä kuppiloita on suurimmissa kaupungeissa lukuisia. Esittelen pari testaamaani:

San Francisco

Kukkaiskaupungissa on luonnollista tarjota kukkaisruokaa, ja kuuluisa Cafe Gratitude onkin levittäytynyt useampaan sijaintiin. Kyseisessä kahvilassa on erityistä mietelauseet, joita löytyy niin seiniltä, pöydissä tarjolla olevasta lautapelistä kuin ruokalautasistakin. Pientä ahdistustakin saattaa tosin syntyä kun joka puolelta silmiin tunkevat kehotukset itsensä kehittämiseen… Muuten ilmapiiri oli kunnossa, samoin tarjoilut. Testiin pääsivät kylläkin vain suklaakakku vaniljaisella cashewjäätelöllä sekä marjainen juustokakku ja vihermehu. Kakut olivat häikäiseviä niin ulkoisesti kuin maultaan ja koostumukseltaankin. Asiakaskunta oli kaikennäiköistä ja -ikäistä, ja jutustelimmekin viereisessä pöydässä aterioivan herttaisen hippimummon kanssa.

Lautasen teksti ”What are you grateful for?” herättää pohtimaan kakun aromien lisäksi suurempiakin kysymyksiä (tosin aromeissakin riitti ihmettelemistä)

Los Angeles

Los Angelesissa riittää raakaruokaintoilijalle testattavaa, sillä alueelle on keskittyny monia tunnettuja raakaravintoloita, kuten Rawvolution, Planet Raw, Leaf Organics ja Cru. Lisäksi pienempiä raakaruokaa tarjoilevia kuppiloita on ripoteltu sinne tänne ja mehubaareja melkein joka kulmaan.

Santa Monicassa sijaitseva Rawvolution on tunnetun raakakokin Matt Amsdenin ravintola, joka tarjoaa myös kotiinkuljetuksella viikottaisen raakaruokalajitelman. Ravintolassa yhdistyy tehdashallitunnelma rentoon värikkyyteen ja lokoisiin sohviin. Listalta valikoituivat testattavaksi raakapizza ja -purilainen. Kyseisiä ruokalajeja oli hauska kokeilla raakaversioina, mutta olo oli vähän ylisuolattu ja raskas aterian jälkeen, joten ei näistä päivittäiseksi ravinnoksi olisi. Lisäksi olisi odottanut hintaan ja maineeseen nähden vähän vaikuttavampaa esitystä – ituleipä oli kivikovaa, eikä kokonaisuus muutenkaan ollut ehkä viimeiseen asti hiottu. Lista ravintolassa on kuitenkin laaja, joten varmasti nappiin osuneita annoksiakin löytyy. Tällä kertaa tuli olo, että itse valmistaen saisi helposti säädettyä yksityiskohdat harmonisemmiksi. Annosten omatoiminen kopiointi onkin tehty helpoksi, sillä salaisetkin ainesosat löytyvät Rawvolution-reseptikirjasta!

Raakakasvisburgeri ei ehkä näytä perinteiselle purilaiselle, mutta kaikki perusainekset olivat mukana!

Toivottavasti jo lähitulevaisuudessa saamme valmiita ja vaihtelevia raakavaihtoehtoja ravintoloihin ja marketteihin Suomessakin – tässä olisi roskaruokakulttuurin sijaan kerrankin positiivisempi amerikanmalli plagioitavaksi. Siihen asti Amerikan terveiset inspiroikoot luovia kotikokkeja!

Satsaa sekoittimeen!

Tehosekoitin on mielestäni tärkein työkalu, kun haluaa kasvattaa raakaruoan osuutta ruokavaliossaan. Viher- ja muut raakapirtelöt ovat ihan ensijainen juttu parempaa fiilistä tavoiteltaessa ja ehdottomasti helpoin tapa lisätä kypsentämättömiä kasviksia ravintoonsa. Alkuun pääsee millä vaan sekoittimella, jopa sauvasekoittimella, mutta kunnon masiina helpottaa elämää yllättävän paljon!

Järeimpiä vehkeitä ja raakaruokailijoiden keskuudessa maailmanlaajuisia ykköskoneita ovat ehdottomasti Vita-Mix ja Blendtec. Näihin saa sijoittaa kelpo summan, mutta takuuajat ovat pitkät ja hevosvoimia löytyy. Näillä valmistuvat klöntittömien peruspirtelöiden lisäksi muun muassa sileät pähkinäjäätelöt, -voit ja -tahnat. Myös viljojen, pähkinöiden, siementen ja muiden kovien asioiden jauhaminen onnistuu ainakin Vitamixin erillisellä jauhinterällä/kulholla. Oman Vitamixini tilasin Saksasta täältä. Malli on Euroopassa yleisimmin myytävä Super TNC, joka vastaa suunnilleen amerikkalaista 5200-mallia. Sama hintataso on myös usein käyttämässäni Keimling-liikkeessä. Edullisemmin laitteen (ainakin 5000-mallin) voi löytää Britannian nettikaupoista, mutta silloin käyttöön tarvitsee adapterin peruseurooppalaiseen pistorasiaan. Suomessa laitetta myy ainakin Puhdistamo, mutta suomalaiseen tapaan korkeammilla hinnoilla.

Itselläni on ollut Vitamix Super TNC käytössä pian vuoden ajan, ja voin todeta olevani tyytyväinen hankintaan. Olen käyttänyt laitetta päivittäin useita kertoja, eikä se osoita minkäänlaisia kulumisen merkkejä. Teho on valtava ja samettinen peruspirtelö syntyy sekunneissa, vaikka mukana olisi kovia/sitkeitäkin aineksia. Olen vääntänyt koneella myös tahmeampia juttuja, kuten raakakakun pohjia. Olen ollut tyytymätön Vitamixiin ainoastaan pienempiä annoksia valmistaessani. Laitteen suuri astia saa aikaan sen, että pieni määrä vaikkapa kastikeaineksia lennähtää pitkin seinustoja, ja kunnollisen lopputuloksen saaminen vaatii ainesten manuaalista työntelyä takaisin kulhon pohjalle. Huhujen mukaan edellä mainittu Blendtec saattaisi olla muotoilunsa ansiosta parempi tässä suhteessa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pienempien satsien valmistukseen käytänkin salaista asettani Tribest Personal Blenderiä,  jota voin varauksetta suositella ensihankinnaksi, jos Vitamixin korkea hinta ei houkuta. Laite on hyvä valinta varsinkin, jos valmistat ruokia usein vain yhdelle hengelle. Laite sopii erityisen hyvin myös liikkuvaiselle ihmiselle, sillä se on näppärä ottaa mukaan melkein minne vain, missä sähköä on saatavilla – itse käytän sitä säännöllisesti autossakin. Personal Blender on kompaktista koostaan huolimatta yllättävän tehokas laite, joka koostuu parista erikokoisesta sekoituskupista ja niihin kiinnitettävästä erillisestä teräosasta. Sekoituskupit toimivat myös mukaan otettavina kannellisina juomamukeina, mikä on todella kätevää! Pienempi sekoituskuppi on vain parin desin vetoinen, ja erinomainen esimerkiksi salaatinkastikkeiden tai pienempien siemen-/pähkinätahna-annosten valmistamiseen. Isommassa kupissa taas syntyy ihan kohtuullisen kokoinen kerta-annos pirtelöä tai raakapuuroa. Tämä laite on ollut päivittäisessä tehokäytössäni Vitamixiä selvästi pidempään ja edelleen käyttökelpoinen, joskin tiettyjä hyytymisen merkkejä alkaa olla havaittavissa. Paras hankintapaikka on yllä mainittu Keimling, jossa erillisen jauhinterän sisältävän PB200-mallin hinta on vain 85 euroa. 

Personal Blenderiä voisikin kutsua tämän blogin viralliseksi sekoittimeksi, sillä olemme molemmat sen vankkumattomia kannattajia. Jos siis mietit, miten edetä sekoitinhankinnassa, on vahva suosituksemme hankkia ensin edullisempi Personal Blender. Sillä pääsee hyvin alkuun, mutta toisin kuin ehkä marketin perusblenderit, se ei jää käyttämättömäksi siinäkään vaiheessa kun mielesi alkaa tehdä järeämpää laitetta, vaan täydentää sopivasti raakaruoka-aseistustasi!

Tässä videossa Personal Blender Ani Phyon käytössä.

Erikoistuotteita netistä

Varsinkin pääkaupunkiseudun ulkopuolella voi erikoistuotteiden, ns. superruokien ja erilaisten muiden luomutuotteiden hankkiminen olla haastavaa. Tällöin apuun tulee internet. Nettikaupoista voi tilata melkein mitä vain ja yleensä edullisempaan hintaan. Monia kuitenkin epäilyttää voiko siihen todella luottaa, että saa mitä tilaa. Ja mistä ylipäätään voi tilata näitä tuotteita? Esittelenpä nyt muutaman itse käyttämäni kotimaisen putiikin.

Vanha tuttuni Samsaran luomukauppa Vantaalla toimittaa minulle niin koiranruoat kuin hammastahnatkin. Valikoima on melko perinteinen, mutta kaikki on luomua. Erilaisten ryynien, siementen, öljyjen, kosmetiikan ja pesuaineiden tilailuun Samsara on hyvä valinta. Myös Samsaran leipomotuotteet kuuluvat tilausvalikoimaan. Tilauksen voi maksaa useamman verkkopankin avulla ja yli 80€ tilaukset toimitetaan pk-seudulla ilmaiseksi kotiin, muualle toimitus tulee postissa tai matkahuollon kautta. Ainakin itse olen saanut aina toimituksen täsmällisesti sovittuna aikana ja minulle on soitettu vielä hieman ennen kuljetuksen saapumista. Mikäli jotakin tilattua tuotetta ei ole ollut, raha on palautettu laatikon mukana.

Hyvinvoinnin tavaratalo on enemmänkin luontaistuotekauppa ja valikoimista löytyy tabletti jos toinenkin. Kosmetiikkaa näyttäisi myös olevan laaja valikoima. Ihan tavallisia luomuruokiakin kuitenkin löytyy. Itse olen tilannut täältä Suomen halvimmat Organic Food Barit eli parhaat raakapatukat. En tosin tiedä millon niitä sitten on teille muille jaossa, tilasin juuri varaston lähes tyhjäksi… Toimitus tulee lähimpään Siwaan tai postiin. Tilauksen saaminen kesti vain pari päivää ja sain sekä tekstiviestejä että sähköpostia tilauksen vastaanottamisesta, toimituksen lähettämisestä ja vielä perille saapumisesta.

CocoVi -nettikauppa on melko uusi tulokas, joka on erikoistunut nimenomaan raakaruokaan ja superruokiin. Täältä voit tilata mm. macaa, raakakaakaota, goji-marjoja, chia-siemeniä ja kookostuotteita. CocoVin tilaus oli kyllä sitä mitä pitikin, mutta sen saaminen kesti kaksi viikkoa, sen etenemisestä tuli nihkeästi tietoa ja erityisesti alkukäsittely tuntui kestävän ja kestävän.  Eli älä hätäänny vaikka mitään ei kuuluisi, tilaus on silti luultavasti tulossa. Bonuksena tyylikkäimmät ja selkeimmät sivut.

Muista tilauspaikoista ei itselläni ole vielä kokemusta, tässä kuitenkin muutaman luomu- ja raakaruokatuotteisiin erikoistuneen nettikaupan linkki:

Ekoilo (myös myymälä Riihimäellä)

Ekolo (myös myymälät Helsingissä ja Jyväskylässä)

Ecodeal

Keho.net

Puhdistamo

Superfoods.fi

Vitaravinne

Lisää luomuvihannestoimituksia

Koska käyttämämme Labbyn tila toimittaa vain rajatulle alueelle, päätimme selvittää löytyykö muita luomutiloja, joilta voisi tilata kasvikset kotiovelle. 

Karjaalla sijaitseva Svarfvarsin luomutila tarjoaa kotiinkuljetuksella sekä oman tilansa että muiden kotimaisten tilojen vihanneksia ja juureksia sekä ulkomaisia vihanneksia ja hedelmiä. Lisäksi kaupan on viljatuotteita, tilalla tuotettua lihaa, luonnonkosmetiikkaa, pesuaineita jne. Myynnissä on jopa parinkymmenen kilon juuressäkkejä, joten kannattaa harkita tilaamista vaikka yhdessä kaverin kanssa. Tilan kauppa löytyy osoitteesta www.svarfvars.fi/cat/ ja myös Facebookissa voi tutustua tilaan. Svarfvarsin toimitusaluetta on pääkaupunkiseudun lisäksi Länsi-Uusimaa, joten tässä pientä laajennusta Labbyn toimitusalueeseen. Tila toimittaa yli 50 euron tilaukset kotiin ilman toimituskuluja! Toimituksia tehdään joka toinen viikko, tiettyinä päivinä tietyille alueille.

Tampereen alueella ja ympäristössä toimii www.luomulaatikko.com, joka toimittaa kotiin juureksia, vihanneksia ja hedelmiä sekä valmiina lajitelmalaatikoina että kilohinnoilla. Lisäksi tarjolla on monia muita luomutuotteita kuten siemeniä, pähkinöitä ja viljatuotteita (myös leipiä). Perusjuureslaatikon hinta on 15 euroa (5,5 kg) ja hedelmä-, vihannes- tai yhdistelmälaatikon hinta 25 euroa (5-6 kg). Yli 75 euron ostokset toimitetaan maksutta. Toimituspäivät vaihtelevat alueen mukaan.

Vinkatkaa jos tiedätte luomukasvisten toimittajia muualta Suomesta!