Kasvisruokaa Itävallassa

Ihastuin liftireissuni varrella Wieniin ja asetuin sittemmin tänne vähän pidemmäksi aikaa. Wien on toki viehättävä kaupunki kaikkine puistoineen ja palatseineen, mutta minua vetivät puoleensa vaihtoehtoisemmat meiningit. Lipizzanhevoset ja sinfoniakonsertit riittävät lähinnä turisteille. Tanssifestivaaliavajaisia, reggaebileitä, graffiteja ja elektromusiikkia on tarjolla joka nurkalla, jos vain osaa etsiä. Auringosta ja piknikeistä nauttimisen ohella olen käynyt niin kiipeämässä kuin parkourtreeneissäkin ja tietysti tutustunut myös kasvisruokaskeneen.

Wienissä, kuten saksankielisissä maissa ylipäätään, on luomukauppoja tarjolla ympäri kaupunkia. 86% itävaltalaisista sanookin ostavansa säännöllisesti joitakin luomutuotteita ja luomutuotanto on kasvanut 51% sitten vuoden 2003. Pientä supermarkettia muistuttavien kauppojen kuten Biomarkt Maranin valikoimista löytyy kaikki mahdollinen luomuna vihanneksista viineihin ja lihoista kosmetiikkaan. Superruokia on turha etsiskellä, sillä niitä ei ole. Jopa kookosöljyä sain hieman haeskella, mutta sitä sentään on tarjolla. Myös tavallisissa kaupoissa luomuvalikoimat ovat yleensä hyvät. Torilla ei luomua välttämättä näy, mutta esim. banaaneja saattaa saada ennen sulkemisaikaa  ison kassin eurolla, joten tämä vaihtoehto on varsin houkutteleva. Ei niin edullista, mutta kattavaa toritarjontaa kannattaa ehdottomasti käydä ihmettelemässä Naschmarktilla, jossa on kauden mukaan tarjolla monenlaisia tuoreita taateleita, harvinaisempia yrttejä ja varsinkin maistiaisia!

Vaikka itävaltalainen keittiö ei keskimäärin juuri kasvissyöjän mieltä lämmitä, on kasvisravintoa helppo löytää. Ei niin suositeltavien, mutta edullisten falafel- ja nuudeliwokkikojujen lisäksi valittavana on useita kasvisravintoloita myös keskustan ulkopuolella. Raakaruokaa on kuitenkin kehnosti tarjolla. Esim. Landia tarjoaa tofua salaatilla, joka on parempi vaihtoehto kuin tofu riisillä tai muulla tärkkelyspitoisella lisukkeella. Salaatille kannattaa suunnata joko jenkkiketju Loving Hutiin tai pikkuiseen, mutta viihtyisään Muskatiin Brunnenmarktin laidalla. Hauskana vaihtoehtona mainittakoon Deewan, jonka pakistanilaisessa buffet’ssa on tarjolla aina kasvisvaihtoehtoja ja maksu hoidetaan omantunnon mukaan. Salaatilta ei tosin kannata liikaa odottaa. Graziin eksyville salaatteja ja perinteistä vegaanibuffet’ta tarjoilee erinomainen ja edullinen Ginko.

Toisenlaisten ruokaelämysten toteuttamiseen voi itsekin osallistua suuntaamalla IDA:an. Idee Direkte Aktion on anarkistishenkinen aktivistien yhteenliittymä, jolla on oma keskuksensa Westbahnhofin läheisessä kellarissa. Bileiden ja poliittisen toiminnan ohella IDA:lla on tarjolla tiistai-iltaisin ilmainen kasvisateria, jota olen itsekin käynyt valmistamassa. Raaka-aineet saadaan pääasiallisesti kauppojen roskiksista tai vähäisillä juomarahoilla, joten ruoka on useimmiten yksinkertaista kuten vihannespataa ja jonkinlaista salaattia tai hedelmiä. Wienissä toimii muitakin ns. Volkskücheja eli kansankeittiöitä. Säännöllisten tarjoilujen ohella ainakin FnB-ryhmä tarjoilee ruokaa mielenilmausten yhteydessä ja muissa satunnaisissa tapahtumissa, joten kannattaa pitää silmät auki.

FnB tarjoili mm. kasvishöystöä ja salaattia heinäkuisessa mielenosoituksessa.

Wieniläiset sanovat Wienin olevan dyykkausparatiisi ja sitä se tosiaan tuntuu olevan. Kun Suomessa vanhoina hyvinä aikoina saattoi löytää jopa leipää ja banaania, on täällä edelleen tarjolla kaikkea mahdollista. Kohteita on useita ja lähes kaikki tapaamani ihmiset tuntuvat dyykkaavan ainakin silloin tällöin. Meidän kommuunissamme syödystä ruoasta arviolta noin 80% on dyykattua. Täällä myös kaupat myyvät enemmän alennettuja ruokia viimeisen käyttöpäivän lähestyessä ja hedelmien pehmentyessä. Suomessa kaupasta saa valitettavasti lähinnä vihreitä banaaneja ja kivikovia tomaatteja.

Wienissä ilmaista ruokaa voi löytää myös puistoista. Tähän mennessä olen löytänyt mm. mulperimarjoja, joita Suomessa myydään kalliina ”superfoodina”. Wieniläisetkään eivät jostain syystä tunne marjaa erityisen hyvin, vaan olen saanut melko rauhassa nauttia näitä herkkuja suoraan notkuvista puista. Myös aivan keskustassa on tarjolla kriikunoita suoraan puusta. Karhunvatukka-aikaan lähiseudulla on runsaasti helposti saavutettavia keräilypaikkoja. Grazista löysin jopa yksinäisen, mutta suuren minttuviljelmän aivan kaupungin keskustasta. Toivoisin, että Suomessakin suosittaisiin enemmän ravintokasveja niin taloyhtiöiden kuin kaupunkienkin istutuksissa. Uskon, että omenat ja marjat tulisivat hyötykäyttöön varsinkin isompien kaupunkien keskustoissa, joissa ihmisillä harvemmin on omaa puutarhaa.

Elokuussa keskustan puistot olivat täynnä kriikunoita.

Raa’asti liftaten

Kävin Suomessa pyörähtämässä, mutta lähdin pikimmiten retkelle kohti Eurooppaa. Valitsin vaihteeksi ekologisemman ja hauskemman matkustuskeinon eli liftaamisen. Päästyäni lautalla Tallinnaan liftasin Baltian, Puolan, Slovakian, Itävallan ja Saksan kautta Sveitsiin. Yövyin 2,5-viikkoa kestäneen matkan ajan hospitalityclub.orgin ja couchsurfing.comin kautta löytämissäni majoituksissa, ihmisten kodeissa. Ruokailut hoituivat pääasiallisesti eväsmeiningillä, mutta ajoittain myös ravintolassa tai vieraanvaraisten isäntieni ruokapöydissä.

Liftipäivät venyivät pisimmillään jopa 12-tuntisiksi, joten pyrin syömään aamuisin mahdollisimman paljon, yleensä muutaman hedelmän ja ison salaatin. Tien päällä napostelin lähinnä omenoita ja banaaneja sekä vettä. Välillä mukanani oli myös pähkinöitä tai kuivattuja hedelmiä. Monet kyydin tarjoajista tarjosivat minulle myös ruokaa ja juomaa. Slovakian raja-asemalla puolalainen rekkakuski keitteli minulle jopa yrttiteetä. Parhaimmillaan yli +40 asteen tielämpötilassa tienpielessä seisoskeltuani erityisesti puolalaisten kuljettajien tyyli jakaa oma vesipullonsa kanssani oli suuri onni. Vastavuoroisesti yritin tarjota vihanneksiani. Välillä useita tunteja saman kuskin kanssa matkustaessani tarjoutui mahdollisuus myös terveysvalistukseen, milloin puolan ja italian sekaisella viittomakielellä, milloin esimerkin voimalla.

Iltaisin majoittuessani uusien, ennestään minulle tuntemattomien ihmisten luokse tasapainoilin raakaruokailun ja kohteliaisuuden välissä. Useimmiten ostin ja valmistin itse omat ruokani. Useimmat olivat profiilistani lukeneet, että olen vegaani, mutta jostain syystä raakaruokailu oli jäänyt ymmärtämättä. Esimerkiksi puolalaisella maatilalla minua varten oli valmistettu perinteisestä jouluruoasta vegaaninen versio. Tällaisissa tilanteissa söin toki mitä tarjottiin, mutta muuten pyrin pysymään salaateissa. Vain vähän valmistamista vaativat salaatit ja hedelmät tuntuivat luontevalta ratkaisulta vieraiden ihmisten keittiöissä. Suurempi ongelma oli jatkuva paikasta toiseen siirtyminen. Jouduin ostamaan aina yhden päivän ruoat kerrallaan, useimmiten jostakin pienestä lähikaupasta. Niissä paikoissa, joissa viivyin useamman päivän, saatoin tietysti syödä paremmin.

Liettuan boheemi pääkaupunki Vilna tarjosi yllättävän hyvin vaihtoehtoja niin luomu- ja lähiruoan hankintamahdollisuuksien kuin kasvisruoankin suhteen. Mm. kasvisravintola Baraka tarjoaa vegaanisia lounaita osoitteessa Sv. Ignoto g. 12, Vilna. Tarjolla oli ravinnon lisäksi letkeän taiteellista tunnelmaa ja silmiinpistäviä kontrasteja neuvostoarkkitehtuurin ja vanhojen värikkäiden talojen siimeksessä. Puola ja Slovakia suhahtivat ohi pikkukaupunkien kautta. Wienissä yövyin kolmen opiskelijan hippikommuunissa, jossa vihanneshankinnat toteutettiin pääasiallisesti lähikauppojen roskiksia dyykaten. Saaliiksi saatiin porkkanoiden ja muiden perustuotteiden lisäksi mm. mangoja ja avokado. Viereisellä kadulla palveli erityisesti turkkilaisten suosima vihannestori. Wienissä on myös monia kasvisravintoloita ja luomukauppoja. Münchenista löysin, tosin vasta sulkemisajan jälkeen, jopa luomutavaratalon, jossa palvelee myös Bio-Bistro lounasravintola. Aivan ydinkeskustassa sijaitsevan Bio-Bistron vieressä oli tarjolla lisäksi useampia kasvisruokaa tarjoavia etnisiä ravintoloita.

Roskisretken satoa.

Rinkan ronttaaminen 3000 km 59 liftipätkällä kävi sinänsä jo liikunnasta, mutta pyrin urheilemaan myös ihan oikeasti. Juoksulenkit tarjosivat kivan mahdollisuuden nauttia niin Tallinnan puutaloalueista kuin Latvian loputtomista hiekkarannoista. Puolassa minulle annettiin jopa koira oppaaksi epämääräisille poluille. Toisinaan sain lainaan pyörän, jolla saatoin seikkailla helpommin uudessa kaupungissa. Matkalla tutustuin pariin joogaohjaajaan, joiden opastuksella pääsin kokeilemaan tätä minulle uutta lajia ja venyttelemään matkustaessa kangistuneita jäseniäni. Liettuassa puolestaan pidin tapaamilleni nykytanssijoille tanssitreenit.

Zar-pyörimisharjoituksia Vilnan vanhan yliopiston teatterissa.

Latvia – yllättävästi skenessä

Latviassa viivyin suunniteltua pidempään, kun tekemistä ja mielenkiintoista seuraa riitti. Majoituin Riikan ulkopuolella Jurmalassa kasvisruoasta ja ayurvedasta kiinnostuneen perheen luo. Myös perheen pienimmät ja isoäiti nauttivat kasvisruokaa. Perheen äiti Dana esitteli minulle niin kasvimaataan, kuin luomuruokapiiristä hankittuja yrttejäkin. Kasvimaan antia ei vielä retiisinlehtiä ja salaatteja lukuun ottamatta päästy nauttimaan, mutta tulossa oli mm. retikkaa ja sipulia. Villinä kasvava gurku metra eli kurkkuruoho ja liuskaratamo olivat minulle uusia tuttavuuksia. Tutumpienkin kasvien käyttöön Danalla oli tarjota uusia ideoita. Danan suosikkeja olivat mm. rucolan ja sireenin kukat. Porkkanan naatit hyödynnetään Latviassa usein liottamalla naateista kuumassa vedessä kasvisliemi pata- ja keittoruokien pohjaksi. Ylipäätään isäntäväkeni pihalla kasvoi lähinnä syötäväksi kelpaavia kasveja. Marjapensaat ja kasvimaiksi valjastetut kukkapenkit toimivat oivallisesti myös koristeina, eikä piha suinkaan tuntunut vihannesplantaasilta.

Riikassa kävin tapaamassa hiljattain raakaruokaan siirtynyttä Artursia. Latviassa vegetarismi on yleistynyt viime vuosina erityisesti nuorten kaupunkilaisten keskuudessa, mutta raakaruokailu on varsin harvinaista. Arturs onkin yksi asian pioneereista ja olinkin ensimmäinen raakaruokailija, jonka hän koskaan oli tavannut. Arturs oli opiskellut asiaa lähinnä englannin kielisillä nettisivuilla. Varsinkin EU:n myötä Latviakin on alkanut suuntautua kohti Länsi-Eurooppaa ja teollinen ruoka on vallannut alaa ihmisten ruokapöydistä. Tilanne pahenee kuulemani mukaan koko ajan. Kasvisruokailun yleistyminen on kuitenkin nostattanut ainakin Riikaan kasvisruokiaan markkinoivia ravintoloita, eikä vegaanina selviytyminen ole siellä mikää ongelma. Silti raakaruokailijaa pidetään, yllätysyllätys, hulluna. Köyhänä opiskelijana Arturs kuitenkin iloitsi mummolan luomuvihannesapajista ja pirtelökoneen näppäryydestä pienessä asuntolahuoneessaan. Vaikka Latviasta toki löytyy luomu- ja ekotuotteisiin erikoistuneita kauppoja, ei erityisiä superruokia saati valmiita raakatuotteita ole saatavilla. Tilanne oli sama esim. Tallinnassa ja Vilnassa. Villivihannekset  innostivat erityisesti latvialaisia ja sainkin tutustuttaa ihmisiä luonnonantimien keräilyyn useampaan otteeseen.

Jurmalassa kasvimaan satoa ihmettelemässä.

Dana ja osa luomuruokapiirin lähetystä.

Raakaseikkailulla Kaliforniassa

Kaliforniassa raakaruoka on valtavirtaa. Raakaruoalla on täällä pitkä historia ja se on ollut vuosikaudet suosittua terveys- ja luomuintoilijoiden, elokuvatähtien, taiteilijoiden ja muiden elämäntapaintiaanien keskuudessa. Raakaruoan suosioon on varmasti vaikuttanut erilaisia ruokavalintoja suvaitsevan sosiaalisen ilmapiirin lisäksi myös ilmasto, jonka ansiosta kasvukausi on pitkä ja hedelmä- ja vihannestuotanto runsasta. Luomutuotantoakin on suhteellisen paljon, mehukkaat avokadot ja medjool-taatelit mukaan lukien!

Vaikeita ’juusto’kakkuvalintoja – vadelma vai mansikka?

Tarjonta saa raakaruokailijan pään aluksi pyörälle. Ottaisinko tuota tummantäyteläistä suklaakakkua, noita kutkuttavan chilisiä lehtikaalilastuja, meksikolaiset enchilada-kääryleet, tapas- tai sushiannoksen vai vain ’kosmisen donitsin’ tai pari jo tylsältä tuntuvaa superruokapussia jättimäisistä superruokahyllyistä?

Näitä kysymyksiä joutuu pohtimaan kerta toisensa jälkeen ihan tavallisessa kalifornialaisessa ruokakaupassa. Ei tosin missään Wal-Martissa vaan jokaisesta vähänkin tiedostavammasta kaupungista ja kylästä löytyvässä co-operativessa, eli luomu- ja lähiruokaa painottavassa osuuskaupassa.

Näissä kaupoissa, samoin kuin valtavan Wholefoods-ketjun useissa myymälöissä, on todellakin tyrkyllä käsittämättömien vihervalikoimien (mm. isot kimput luomumangoldeja maksavat vaivaiset 2 dollaria..) lisäksi aivan uskomattomia raakaluomuksia. Erilaisten valmisannosten, leivonnaisten, suolaisten ja makeiden pikkupalojen, idätettyjen myslien ja tietysti kaikkien kuviteltavissa olevien raaka-aineiden lisäksi kaupoista löytyy yleensä mehu- ja pirtelöbaari sekä valtaisa salaattibuffet. Tarjolla on useimmiten vieläpä sisä- ja ulkoistumapaikkojakin herkuista nauttimiseen – ja ensimmäistä kierrosta seuraa usein toinen, ja päivä hupenee mukavasti, samoin reissukassa…

Raakalounas kaupan hyllystä: herkulliset enchilada-kääryleet itutortillassa siemen’juusto’kastikkeella, sipulikeksejä ja aivan mahtava suklaapiiras! Lisäksi kuvaan on päässyt pelkistä iduista leivottu, joskin kypsennetty leipä ja jokin raakapatukka.

Vaikka nämä luomukaupat olisivat pelkästäänkin jo lähes matkan arvoisia, voi raakaruokaseikkailua täydentää kahviloissa ja ravintoloissa. Pelkästään raakaruokaan keskittyviä kuppiloita on suurimmissa kaupungeissa lukuisia. Esittelen pari testaamaani:

San Francisco

Kukkaiskaupungissa on luonnollista tarjota kukkaisruokaa, ja kuuluisa Cafe Gratitude onkin levittäytynyt useampaan sijaintiin. Kyseisessä kahvilassa on erityistä mietelauseet, joita löytyy niin seiniltä, pöydissä tarjolla olevasta lautapelistä kuin ruokalautasistakin. Pientä ahdistustakin saattaa tosin syntyä kun joka puolelta silmiin tunkevat kehotukset itsensä kehittämiseen… Muuten ilmapiiri oli kunnossa, samoin tarjoilut. Testiin pääsivät kylläkin vain suklaakakku vaniljaisella cashewjäätelöllä sekä marjainen juustokakku ja vihermehu. Kakut olivat häikäiseviä niin ulkoisesti kuin maultaan ja koostumukseltaankin. Asiakaskunta oli kaikennäiköistä ja -ikäistä, ja jutustelimmekin viereisessä pöydässä aterioivan herttaisen hippimummon kanssa.

Lautasen teksti ”What are you grateful for?” herättää pohtimaan kakun aromien lisäksi suurempiakin kysymyksiä (tosin aromeissakin riitti ihmettelemistä)

Los Angeles

Los Angelesissa riittää raakaruokaintoilijalle testattavaa, sillä alueelle on keskittyny monia tunnettuja raakaravintoloita, kuten Rawvolution, Planet Raw, Leaf Organics ja Cru. Lisäksi pienempiä raakaruokaa tarjoilevia kuppiloita on ripoteltu sinne tänne ja mehubaareja melkein joka kulmaan.

Santa Monicassa sijaitseva Rawvolution on tunnetun raakakokin Matt Amsdenin ravintola, joka tarjoaa myös kotiinkuljetuksella viikottaisen raakaruokalajitelman. Ravintolassa yhdistyy tehdashallitunnelma rentoon värikkyyteen ja lokoisiin sohviin. Listalta valikoituivat testattavaksi raakapizza ja -purilainen. Kyseisiä ruokalajeja oli hauska kokeilla raakaversioina, mutta olo oli vähän ylisuolattu ja raskas aterian jälkeen, joten ei näistä päivittäiseksi ravinnoksi olisi. Lisäksi olisi odottanut hintaan ja maineeseen nähden vähän vaikuttavampaa esitystä – ituleipä oli kivikovaa, eikä kokonaisuus muutenkaan ollut ehkä viimeiseen asti hiottu. Lista ravintolassa on kuitenkin laaja, joten varmasti nappiin osuneita annoksiakin löytyy. Tällä kertaa tuli olo, että itse valmistaen saisi helposti säädettyä yksityiskohdat harmonisemmiksi. Annosten omatoiminen kopiointi onkin tehty helpoksi, sillä salaisetkin ainesosat löytyvät Rawvolution-reseptikirjasta!

Raakakasvisburgeri ei ehkä näytä perinteiselle purilaiselle, mutta kaikki perusainekset olivat mukana!

Toivottavasti jo lähitulevaisuudessa saamme valmiita ja vaihtelevia raakavaihtoehtoja ravintoloihin ja marketteihin Suomessakin – tässä olisi roskaruokakulttuurin sijaan kerrankin positiivisempi amerikanmalli plagioitavaksi. Siihen asti Amerikan terveiset inspiroikoot luovia kotikokkeja!