Archive for the ‘Reissussa’ Category

Puoliraakaa hiihtoretkeilyä

06/05/2011

Maalis-toukokuu on Alppien korkeimmilla vuorilla otollisinta hiihtoretkeilyaikaa. Alkutalven mökki-idylli Keski-Sveitsissä on parina viime kuukautena vaihtunut pakettiautomajoitukseen ja roadtrippeihin parhaita retkikohteita kierrellen. Kiinteän tukikohdan puuttuminen yhdistettynä vaativiin hiihtopäiviin on tuonut joitakin ekstrahaasteita myös raakaruokailuun. Esteet on kuitenkin aina jollain konstilla raivattu ja monta uutta seikkailua on taas tullut tehtyä pääosin hedelmillä ja vihanneksilla!

Yksi tämän kevään hienoimmista retkistäni kohdistui Italian korkeimmille huipuille Monte Rosan vuorimassiivilla. Hiihtelimme aluksi pari päivää hiihtoalueen hisseiltä erilaisia reittejä niin ylä- kuin alamäkeenkin upeasta ympäristöstä nauttien ja Italian leppoisaan meininkiin totutellen. Leirintäalueella majoittuminen tarjosi helpotusta vihannesten pesuun ja muihin huoltotoimenpiteisiin. Kylän pikkukaupasta ostimme melkein kaikki appelsiinit parissa päivässä ja paku oli lastattu tuoretaateleilla, kotona valmiiksi kypsytetyillä banaaneilla, hyvin säilyvällä sellerillä ja hampunsiemenillä. Lokoisat oltavat siis!

Alkulämmittelyjen jälkeen piti aloittaa totuttautuminen ohuempaan vuoristoilmaan, joten ensin sivakoitiin lähimmälle juuri neljän kilometrin yli yltävälle huipulle. Homma sujui muuten kepoisasti banaanien voimalla, mutta raakaruokailijakaan ei ole immuuni vuoristopäänsärylle, ja otinkin ensimmäisen buranan varmaan pariin vuoteen. Sitten vaan lisää hedelmäistä tankkausta ja parin päivän päästä yhä ylemmäs. Hiihtelimme viihtyisälle vuoristomajalle noin 3500 metrin korkeuteen reppu täynnä rusinoita ja taateleita. Yhden yön yli pärjää tuvalla majoittuessa vielä kohtuukevyellä varustuksella, sillä vettä ja vilttejä on tarjolla talon puolesta. Ruoantarpeeni arvioin tosin vähän alakanttiin ja jouduin turvautumaan majan keittiön pasta pomodoro -annokseen. Nälkäisenä on vaan syötävä!

Illan vehnämäjäytyksestä huolimatta ja aamiaistaateleiden virkistämänä oli olo auringon noustessa vetreä. Jäätikköylämäkeä suksittiin varovaisella tahdilla kuutisen tuntia, ja tavoitehuippu 4341 metrissä saavutettiin mainioissa voimissa ja tunnelmissa. Parilla evästauolla maistuivat jälleen taatelit sekä tuvan kokin termariini pakkaama supersokerinen tee – ei mikään normaalivalintani tämäkään. Voimia riitti reisissä vielä hienoon muutaman tunnin alamäkietappiin aina laakson pohjalle asti, virvoittavien appelsiinivarastojen luo.

Tällaisia retkiä on viime vuosina tullut tehtyä runsain määrin, ja vähitellen on karttunut kokemusta myös parhaista raakaeväsvaihtoehdoista ja muusta syömiseen liittyvästä. Tänä talvena olen entistä enemmän jättänyt esim. erilaiset patukat pois eväslistasta. Seuraavassa muutama vinkki omien kokemusteni pohjalta sovellettavaksi erilaisiin fyysistä rasitusta sisältäviin retkioloihin, olipa sitten kyse vuoristohiihdosta, patikoinnista, pyöräilystä tai vaikka ratsastusvaelluksesta.

Vinkkejä urheilulliselle retkeilijälle:

  • Syö aina riittävästi, älä panttaa ruokaa. Kun syöt joka päivä tarvittavan määrän ravintoa, olet milloin vain valmis retkelle!
  • Ennen retkeä tai pitkää urheilusuoritusta on kuitenkin hyödyksi syödä vielä vähän enemmän, vaikka muutama ekstrabanaani, ja jotain mineraalipitoista kuten pinaattia tai selleriä.
  • Taatelit ovat paras ja myöskin helpoimmin säilyvä ja syötävä eväs. Helposti sulavaa hiilaria kätevässä ja kompaktissa muodossa. Oma pääevääni nykyään missä tahansa oloissa, välillä rusinoilla höystettyinä. En tarvitse enkä kaipaa enää patukoita. Näitä mukaan enemmän kuin ajattelet tarvitsevasi!
  • Jotain raikasta on kiva olla matkassa, jos reppuun mahtuu. Vaikka sitten pari omenaa tai rasiallinen appelsiinilohkoja, jotka pärjäävät muutaman tunnin kepeässä pakkasessakin. Miksei kesäoloissa vaikka kurkku reppuun köytettynä! :)
  • Muista mineraalit! Pidemmän ja hikisemmän session aikana on hyvä nauttia hiilihydraattien ohella vaikka sellerinvarsia tai niistä tehtyä juomaa. Juomapulloon voi lähtiessä sujauttaa myös kookosvettä.
  • Useamman päivän retkellä kannattaa repun ravintoainevalikoimaa laajentaa hampunsiemenillä – kaikki välttämättömät aminohapot ja liuta rasvahappoja tiiviissä paketissa.
  • Vesi. Raakaruokailijakin tarvitsee hedelmien ja vihannesten lisäksi runsaasti vettä tuntikausia rehkiessään. Tuoreravinto tosin edistää osaltaan nesteytystä, joten raakaruokailija on joka tapauksessa etulyöntiasemassa tässäkin suhteessa…

Hauskoja ja virkistäviä retkiä kaikille!

Teehetki egyptiläisittäin

31/12/2010

Olin taas vaihteeksi fiilistelemässä Kairoa, jossa kylmät talvi-illat eivät suinkaan vähennä teen juontia. Egyptiläiset juovat teetä luultavasti yhtä paljon kuin tekevät töitä. Ja varmasti enemmän kuin nukkuvat.

Vahva, musta tee tarjoillaan yleensä useammalla lusikallisella sokeria ja siltä voi olla vaikea välttyä, mikäli aikoo harrastaa minkäänlaista sosiaalista kanssakäymistä. Teelle on kuitenkin olemassa vaihtoehtoja ja niitä kannattaa pyytää. Toisin kuin Suomessa, jokaisen alkeellisenkin, tai nimenomaan alkeellisen, kahvilan valikoimiin kuuluu kofeiinittomia vaihtoehtoja teehetkeen. Ihmisillä on yleensä myös kotona tarjolla useampaa lajia.

Talven viileitä iltoja lämmittää parhaiten yansoon, eli kamomilla. Egyptiläiset tuntevat sen parantavat vaikutukset ja nuhanenä saa sitä eteensä pyytämättäkin. Turistille sen immuniteettia vahvistava ja antibakteerinen vaikutus onkin varmasti tervetullut. Kamomilla tunnetaan Pohjolassakin iltateenä sen rauhoittavan vaikutuksen ansiosta. Yansoon tarjoillaan yleensä pussiteenä ja tietääkseni aina luomulaatuisena.

Oma suosikkini on karkade eli hibiscus. Tämä erehdyttävästi marjamehulta näyttävä ja hieman myös maistuva tee valmistetaan näyttävän punaisista kukista. Hibiscuskin on yleensä luomua. Sitä tarjoillaan niin kylmänä kuin kuumanakin, joten kannattaa olla tarkkana. Erityisesti tähän juomaan näppärät tarjoilijapojat mielellään sujauttavat valmiiksi sokeria, joten varotoimenpiteitä ei kannata laiminlyödä. Hibiscuksella on todettu olevan suurina määrinä mm. verenpainetta alentava vaikutus.

Kummallisin tuttavuus lienee helba. Helba on rohtosarviapilan siemen, jota lilluu lasin pohjalla aimo läjä. Juoma itsessään muistuttaa hieman kamomillaa, joskin maku on hieman kitkerämpi ja muistuttaa etäisesti mielestäni lakritsaa. Sillä on lämmittävä vaikutus, joten sitä tarjoillaan lähinnä talvella. Perinteisesti helbaa oon suositeltu imettäville äideille maidon tuotannon lisäämiseen ja sillä on maustettu niin makeita kuin suolaisiakin ruokia. Sitä on niin idätetty kuin paahdettukin ja sitä on hyödynnetty jopa ruumiiden palsamoinnissa!

Tarjolla on usein myös erfaa, kanelijuomaa. Nimensä mukaisesti kyseessä on veteen tai maitoon sekoitettu kaneli. Egyptiläiset käyttävät tätä erityisesti kuukautiskipuihin, mutta niin miehet kuin naisetkin juovat sitä myös ihan vain maun vuoksi. Jo aiemmin kirjoitinkin inkiväärin, ganzabil,  käytöstä. Sitä löytyy myös egyptiläisistä kuppiloista kuumana juomana.

Kannattaa muistaa, että varsinkin Kairossa vesijohtovesi on erittäin huonolaatuista. Niin kodeissa kuin katukahviloissakin sitä kuitenkin tarjoillaan ja teet keitetään aina siihen. Kuumallakin säällä turvallisempi ja terveellisempi vaihtoehto voi siis olla keitetty kuuma juoma. Oman vesipullon voi ainakin lokaalimpiin paikkoihin viedä mukanaan.


Näyttävää hibiscusta on helppo löytää ympäri Kairoa.

Hedelmäinen Kaakkois-Aasia

03/12/2010

Olen viime vuosina ottanut prioriteetikseni hakeutua valoisammille seuduille marraskuun tietämillä, Euroopan synkimpään aikaan. Tällä kertaa matkasin auringon ja hedelmien perässä monen muunkin länsimaalaisen suosimaan edulliseen Kaakkois-Aasiaan. Vietin aikaa Malesian puolella Kuala Lumpurissa ja länsirannikon saarilla, sekä eteläisen Thaimaan rannoilla muun muassa alueen kalliokiipeilytarjonnan houkuttamana. Pikaisesti pistäydyin myös Singaporessa. Kaakkois-Aasian raakaruokakeskittymä Bali jäi odottamaan tulevia reissuja, mutta nälässä ei tarvinnut tämänkertaisissa kohteissanikaan virua. Tosin hedelmäkammoisen raakaruokailijan olisi kyseisillä seuduilla aika vaikea löytää syötävää. Itselleni tämä ei kuitenkaan todellakaan tuottanut ongelmaa, vaan iloitsin jokaisesta mehukkaan sokerisesta mangosta euforisin tuntein! Vihanneksia ehtii kyllä järsiä sitten kotonakin.

Kookos – reissaajan paras ystävä!

Aloitetaanpa katsaus tärkeimmästä. Kookokset ovat mielestäni näiden maiden ehdoton ykkösjuttu! Kookosvesi on huippuvirkistävää ja erittäin ravinteikasta juomaa, joka nesteyttää loistavasti kuumassa paahteessa. Parhaimmillaan tietysti suoraan pähkinästä nautittuna. Lusikalla ja pillillä höystetyn auki hakatun kookoksen sai turistiseuduilla noin eurolla, ja päivässä tuli usein pari kappaletta hörpittyä. Nuoret vihreät kookokset ovat erityisesti Thaimaassa yleensä hyvin tuoreita, mutta aste-eroja löytyy maun raikkaudessa sekä koostumuksessa. Kaikista tuoreimmissa/nuorimmissa pähkinöissä on veden lisäksi vain ohut kerros lusikalla nautittavaa läpikuultavaa hyytelöä kuoren sisäpinnalla. Vanhemmissa hyytelö muuttuu valkoisemmaksi, kerros paksunee, ja vähitellen muuttuu kovemmaksi. Samassa prosessissa veden maku muuttuu superraikkaasta vähän makeammaksi ja pähkinäisemmäksi. Etukäteen on vaikea arvioida minkä tasoista pähkinää on tarjolla, mutta kokeilemalla löytää oman luottomyyjän.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hedelmäherkkuja

Hedelmätarjonta ei välttämättä ole parhaimmillaan turistien suosimilla ranta-alueilla. Länsimaalaiseen makuun näyttivät hedelmät istuvan lähinnä sokeriliemillä ja jäillä höystettyjen ’fruit shake’ -juomien muodossa sekä pannukakkujen kyytipoikana. Näin ollen hedelmäostokset joutui rantamestoissa usein tekemään em. tuotteita myyvissä kojuissa. Välillä oli vaikeuksia ostaa näiltä myyjiltä riittävästi hedelmiä, sillä pannukakunpaistaja ei useinkaan halunnut luopua viimeisistä banaaneistaan. Juomia tarjoavissa kojuissa olikin yleensä parempi tuuri, ja mukaan sai mangoja, ananaksia, banaaneja ja hyvällä tuurilla vesimeloniakin. Tosin kalliihkoilla lähes Euroopan tasoa hipovilla hinnoilla, ja usein myös hedelmämäärän ihmettelyn ja naureskelun saattelemana. Melkein samaan hintatasoon pääsikin ravintoloiden ja ruokakioskien valmiilla hedelmäannoksilla, jotka yleensä koostuivat perushedelmistä eli meloneista, mangosta, ananaksesta ja banaanista. Näitä käteviä hedelmälautasia oli yleensä aina saatavilla, mikä teki elämän helpoksi.

Isommissa kylissä ja kaupungeissa tarjonta oli hedelmäkaupoissa ja torikojuissa runsaampaa ja saatavilla oli mm. kermaomenaa, sapodillaa, mangostania, dokongia, lohikäärmehedelmää sekä mehukkaita ja makeita greipin sukulaisia pomeloita. Uudeksi suosikkihedelmäkseni valikoitui sapodilla, joka näyttää perunalta, muistuttaa rakenteeltaan jossain määrin kiivin ja ylikypsän päärynän välimuotoa, ja maistuu mämmin ja toffeen yhteensulautumalta – mmmmmm…. Kaupungeissa, kuten Singaporessa, mehutarjonta oli myöskin runsasta, ja tuoreita juomia oli tarjolla jo edellä mainittujen hedelmien lisäksi mm. jakkihedelmästä, sokeriruo’osta ja guavasta.

Hedelmien kuninkaaksikin sanottua ja raakaruokapiireissä jonkinlaista kulttimainetta nauttivaa piikikästä duriania maistoin ensi kertaa elämässäni, ja täytyy todeta, että toista kertaa ei välttämättä tule! Huhhuh! Olin varautunut siihen, että maku saattaa olla hedelmien yleislinjaan nähden jokseenkin poikkeava, mutta en sentään osannut kuvitella, että joidenkin ihmisten suuresti arvostama hedelmänautinto voisi olla niin kummallinen ja maistua niin mädäntyneeltä. Noh, testatkaa, jos kohdalle osuu, mutta varovasti ;)

Muuta murkinaa vegaanille

Ravintoloissa tai ruokakojuissa saa hedelmäannoksien lisäksi erilaisia kypsennettyjä kasvisannoksia, jotka saattavat olla vegaanisia. Asia täytyy näennäisen kasvisannoksenkin osalta kuitenkin yleensä erikseen varmistaa, sillä kala-/osterikastike on yleinen ainesosa esim. curry-ruokalajeissa ja kananmuna paistetuissa riiseissä ja riisinuudeleissa. Myöskin monet salaatit saattavat sisältää erilaisia yllätyksiä, vaikka menussa lueteltaisiin vain kasvisainesosat.

Itse asioin aina kun mahdollista joko varsinaisissa kasvisravintoloissa tai paikoissa, joissa oli erillinen ’vegetarian’-ruokalista. Muissa ravintoloissa tai kojuissa taas söin yleensä hedelmälautasen. Joskus kohdalle osui myös salaattibuffet. Parhaat valikoimat ovat tietystikin isommissa kaupungeissa tai vähän hippihenkisemmissä rantapaikoissa. Esim. Singaporessa, Kuala Lumpurissa ja Malesian länsirannikon Penangissa tarjolla on myös joitakin luomu- ja terveysorientoituneita, pääosin makrobioottisesti suuntautuneita kasvisravintoloita runsaalla vegaanisella tarjonnalla. Thaimaan Phuketissa on myös jonkinlainen raakaruokaravintola.

Täyttä varmuutta vegaanisuudesta ei aina kielimuurin takia ole mahdollista saavuttaa muiden ruokien kuin hedelmien osalta, joten reissussa täytyy olla varustautunut tietyllä joustavuudella, jos ja kun paikalliseen ruokakulttuuriin haluaa tutustua ja osallistua. Satunnaiset ruokayllärit kyllä unohtuvat viimeistään valkoiselta rantahiekalta turkoosiin veteen pulahtaessa!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

European Food Declaration

08/10/2010

European Food Declaration on erilaisten kansalaisjärjestöjen yhteenliittymä, jonka tavoitteena on kehittää eurooppalaista maataloutta kestävämpään ja terveempään suuntaan. Vapaasti käännettynä sen tavoite on terve, kestävä, reilu ja yhteistyöhön perustuva, kannustava maatalous- ja ruokapolitiikka. Konkreettisemmin sanottuna kampanjalla pyritään edistämään lähi-, luomu- ja pienviljelyä, lyhentämään ruoan matkaa tilalta lautaselle ja lisäämään maatalouden monimuotoisuutta sekä ehkäisemään muuntogeeniviljelyn yleistymistä. Mukana ovat mm. Maan ystävät, Greenpeace, Attac, Food & Water Watch ja European Public Health and Agriculture Consortium. Maakohtaisesti listoilla vaihtelevat ainakin WWOOF ja Slow food -liike, Demeter sekä Biofair. Suomen yksinäisenä edustajana on hiljaiseloa pitävä Attac.

European Food Declarationin pyrkimyksenä on vaikuttaa EU:n tulevaan 2013 CAP -linjaukseen, eli yleisen maatalouspolitiikan kehitykseen, jonka suunnaksi on alunperin määritelty ”eurooppalaisen ruoantuotannon kilpailukyvyn säilyttäminen”. Kuten varmaan ketään ei yllätä, on siis EU:n, kuten myös kansallisten päättäjiemme, haaveissa mahdollisimman taloudellinen ja määrällisesti tehokas ruoantuotanto, jonka ympäristö- ja terveysnäkökohdat ovat toissijaisia. Erityisesti Suomessa liikehdintä tätä elintarviketeollisuuden lobbaamaa suuntausta vastaan on lähes olematonta. Keski-Euroopassa se sen sijaan näkyy ja tuntuu. Torit, pienet puodit, lähiruoka ja luomu-tuotteet ovat arkipäivää ja tämänkaltaisia kampanjoita toteutetaan aktiivisesti niin ruohonjuuritasolla ruoan alkulähteillä kuin ylemmissä poliittisissa elimissäkin.

Projektin osana Itävallassa järjestettiin mm. yhteensä kolme viikkoa kestänyt ruoan tuottajia osallistava kampanja. Itse otin osaa parina päivänä kokaten kasvisruokaa tilateurastamossa ja seuraten Welsin murteella käytyä kiivasta keskustelua maatalouden tulevaisuudesta. Polkupyörillä ja parilla autolla liikkunut aktivistiporukka siirtyi vaihtelevalla kokoonpanolla kylästä kylään yöpyen ystävällisten tilallisten pihoilla, tai kuten onnellisimmassa tapauksessa – sisätiloissa, koko huoneen peittävässä siskonpedissä. Parin yön pysähdysten aikana kyläläiset lahjoittivat tuotteitaan sekä vapaaehtoisten ruokkimiseen että yhteisen kasvisillallisen järjestämiseen. Parhaimmillaan keskustelutilaisuuksiin osallistui jopa yli 100 henkeä. Viljelijöille tällainen koko kylän yhteinen keskustelufoorumi tuntui olevan erittäin tervetullut, ja ideoita ja mielipiteitä vaihdettiin myöhään yöhön.

Ruoan valmistusta navetan pihalla ja teurastamossa…

Vierailu karjatilalla oli myös sinänsä avartava kokemus. Aamulla todistin kuinka kaksi tuntia vanhat vasikkakaksoset haparoivat omillaan pienessä kopissa etsien maitoa ämpäristä, kun emä makaili masentuneena toisaalla. Isännän selitys aikaiselle vieroitukselle oli tyhjentävä: saadaan lehmä nopeammin ja tehokkaammin maidontuotannon palvelukseen. Sormia hamuilevat, vielä märät ja limaiset pikku vasikat kaikessa säälittävyydessään saivat jäädä keskenään värjöttelemään kolkkoon navettaan. Kaksi keskenkasvuista possua puolestaan kyhjötti pienessä ja likaisessa karsinassa, jonka toinen puoli tarjosi jopa ulkoilumahdollisuuden – lantalan liejuisella sementtilattialla! Tarkkaavaisina kuin koirat nämä teräväkatseiset eläimet seurasivat mielenkiinnolla jokaista tylsän ympäristönsä liikettä kaltereiden takaa. Muidenkaan eläinten oloissa ei ollut kehumista, vaikka kyseessä oli pientila.

Tilan onnekkaat lasten kanssa touhuavat lampaat tuomassa tunnelmaa hippileiriin.

Kasvisruokaa Itävallassa

06/10/2010

Ihastuin liftireissuni varrella Wieniin ja asetuin sittemmin tänne vähän pidemmäksi aikaa. Wien on toki viehättävä kaupunki kaikkine puistoineen ja palatseineen, mutta minua vetivät puoleensa vaihtoehtoisemmat meiningit. Lipizzanhevoset ja sinfoniakonsertit riittävät lähinnä turisteille. Tanssifestivaaliavajaisia, reggaebileitä, graffiteja ja elektromusiikkia on tarjolla joka nurkalla, jos vain osaa etsiä. Auringosta ja piknikeistä nauttimisen ohella olen käynyt niin kiipeämässä kuin parkourtreeneissäkin ja tietysti tutustunut myös kasvisruokaskeneen.

Wienissä, kuten saksankielisissä maissa ylipäätään, on luomukauppoja tarjolla ympäri kaupunkia. 86% itävaltalaisista sanookin ostavansa säännöllisesti joitakin luomutuotteita ja luomutuotanto on kasvanut 51% sitten vuoden 2003. Pientä supermarkettia muistuttavien kauppojen kuten Biomarkt Maranin valikoimista löytyy kaikki mahdollinen luomuna vihanneksista viineihin ja lihoista kosmetiikkaan. Superruokia on turha etsiskellä, sillä niitä ei ole. Jopa kookosöljyä sain hieman haeskella, mutta sitä sentään on tarjolla. Myös tavallisissa kaupoissa luomuvalikoimat ovat yleensä hyvät. Torilla ei luomua välttämättä näy, mutta esim. banaaneja saattaa saada ennen sulkemisaikaa  ison kassin eurolla, joten tämä vaihtoehto on varsin houkutteleva. Ei niin edullista, mutta kattavaa toritarjontaa kannattaa ehdottomasti käydä ihmettelemässä Naschmarktilla, jossa on kauden mukaan tarjolla monenlaisia tuoreita taateleita, harvinaisempia yrttejä ja varsinkin maistiaisia!

Vaikka itävaltalainen keittiö ei keskimäärin juuri kasvissyöjän mieltä lämmitä, on kasvisravintoa helppo löytää. Ei niin suositeltavien, mutta edullisten falafel- ja nuudeliwokkikojujen lisäksi valittavana on useita kasvisravintoloita myös keskustan ulkopuolella. Raakaruokaa on kuitenkin kehnosti tarjolla. Esim. Landia tarjoaa tofua salaatilla, joka on parempi vaihtoehto kuin tofu riisillä tai muulla tärkkelyspitoisella lisukkeella. Salaatille kannattaa suunnata joko jenkkiketju Loving Hutiin tai pikkuiseen, mutta viihtyisään Muskatiin Brunnenmarktin laidalla. Hauskana vaihtoehtona mainittakoon Deewan, jonka pakistanilaisessa buffet’ssa on tarjolla aina kasvisvaihtoehtoja ja maksu hoidetaan omantunnon mukaan. Salaatilta ei tosin kannata liikaa odottaa. Graziin eksyville salaatteja ja perinteistä vegaanibuffet’ta tarjoilee erinomainen ja edullinen Ginko.

Toisenlaisten ruokaelämysten toteuttamiseen voi itsekin osallistua suuntaamalla IDA:an. Idee Direkte Aktion on anarkistishenkinen aktivistien yhteenliittymä, jolla on oma keskuksensa Westbahnhofin läheisessä kellarissa. Bileiden ja poliittisen toiminnan ohella IDA:lla on tarjolla tiistai-iltaisin ilmainen kasvisateria, jota olen itsekin käynyt valmistamassa. Raaka-aineet saadaan pääasiallisesti kauppojen roskiksista tai vähäisillä juomarahoilla, joten ruoka on useimmiten yksinkertaista kuten vihannespataa ja jonkinlaista salaattia tai hedelmiä. Wienissä toimii muitakin ns. Volkskücheja eli kansankeittiöitä. Säännöllisten tarjoilujen ohella ainakin FnB-ryhmä tarjoilee ruokaa mielenilmausten yhteydessä ja muissa satunnaisissa tapahtumissa, joten kannattaa pitää silmät auki.

FnB tarjoili mm. kasvishöystöä ja salaattia heinäkuisessa mielenosoituksessa.

Wieniläiset sanovat Wienin olevan dyykkausparatiisi ja sitä se tosiaan tuntuu olevan. Kun Suomessa vanhoina hyvinä aikoina saattoi löytää jopa leipää ja banaania, on täällä edelleen tarjolla kaikkea mahdollista. Kohteita on useita ja lähes kaikki tapaamani ihmiset tuntuvat dyykkaavan ainakin silloin tällöin. Meidän kommuunissamme syödystä ruoasta arviolta noin 80% on dyykattua. Täällä myös kaupat myyvät enemmän alennettuja ruokia viimeisen käyttöpäivän lähestyessä ja hedelmien pehmentyessä. Suomessa kaupasta saa valitettavasti lähinnä vihreitä banaaneja ja kivikovia tomaatteja.

Wienissä ilmaista ruokaa voi löytää myös puistoista. Tähän mennessä olen löytänyt mm. mulperimarjoja, joita Suomessa myydään kalliina ”superfoodina”. Wieniläisetkään eivät jostain syystä tunne marjaa erityisen hyvin, vaan olen saanut melko rauhassa nauttia näitä herkkuja suoraan notkuvista puista. Myös aivan keskustassa on tarjolla kriikunoita suoraan puusta. Karhunvatukka-aikaan lähiseudulla on runsaasti helposti saavutettavia keräilypaikkoja. Grazista löysin jopa yksinäisen, mutta suuren minttuviljelmän aivan kaupungin keskustasta. Toivoisin, että Suomessakin suosittaisiin enemmän ravintokasveja niin taloyhtiöiden kuin kaupunkienkin istutuksissa. Uskon, että omenat ja marjat tulisivat hyötykäyttöön varsinkin isompien kaupunkien keskustoissa, joissa ihmisillä harvemmin on omaa puutarhaa.

Elokuussa keskustan puistot olivat täynnä kriikunoita.

Raakasiskot Ranskassa

21/08/2010

Reissukesään on mahtunut pitkästä aikaa myös siskojenmatka. Raakaruokatiimimme hamstrasi siis pakun täyteen banaaneja ja suuntasi nokan kohti Etelä-Ranskaa. Matka taittui hitaasti mutta varmasti luomukauppoja etsiskellen ja piknikeistä nauttien.

Varsinainen tarkoituksemme oli tietysti harjoittaa liikuntaa, joten suunnistimme Orpierren kiipeilykylään. Aamuisin nautimme melonin tai annoksen muita hedelmiä, sekä usein lounassalaatin samalla kertaa. Iltapäivät kallioilla vierähtivät muutaman banaanin ja omenan sekä patukoiden voimin. Kuumuudesta huolimatta kiipeily sujui. Vaikka vettä ei kallioille voinut rajattomasti kantaa, ei dehydraatiokaan vaivannut. Iltaisin energiaa jäi vielä huuppaukseen ja vihannesten pilkkomiseen.

Orpierren keskiaikainen kyläpahanen elää kiipeilijöistään ja se näkyi myös lähikaupan tarjonnassa – pitäähän hipeille olla muutakin kuin maksasäilykkeitä ja patonkia. Uudessa kyläkaupassa oli joka päivä tarjolla pieni valikoima tuoreita vihanneksia ja hedelmiä, joitakin luomutuotteita ja jopa paikallista kylän laitamilla kasvatettua spirulinaa!

Menomatkalla olimme bonganneet Grenoblen ulkopuolelta Satoriz bio pour tous -luomuketjun myymälän, jonka edullisesta ja erittäin laajasta valikoimasta olimme täydentäneet ruokavarastojamme. Esimerkiksi taateleita oli myynnissä lukuisia lajikkeita isoissa laatikoissa sekä irtotuotteina, myös tuoreita ja mehukkaita iranilaisia. Ranskassa reissaavalle toinen hyödyllinen luomumarkettiketju on Biocoop, jolla on yli 300 myymälää! Maaseudulla ja pikkukylissä on myös kätevää poiketa tiloille tai toreille ostamaan paikallisia hedelmiä ja vaikkapa ratatouille-ainekset. Monissa jättisupermarketeissakin on Ranskassa varsin hyvin luomutuotteita tarjolla.

Toinen etappimme oli Chamonix Mont Blancin juurella. Kiipeilyn sijaan harrastimme tällä kertaa vuorijuoksua. Korkeuserot ja kivikkoiset polut tekivät tehtävänsä ja saimme reisilihakset kohtalaiseen jumiin pirtelöistä ja salaateista huolimatta. Juokseminen oli kuitenkin ihan mahtavaa eikä maisemissakaan ollut valittamista.

Hölkkä maistuu Mont Blancin katveessa.

Huuppausta verryttelyksi.

Booja-Booja

09/07/2010

Keski-eurooppalaisia ja brittejä hellii jo suussasulava valmisraakajäätelö. Brittiyritys Booja-Booja nimittäin kunnostautuu suklaakonvehtien ohella mm. herkullisen Hunky Punky -suklaajäätelön valmistajana. Tämä raakaherkku on siis maidoton, gluteeniton ja sokeriton luomutuote. Pääraaka-aineena on cashewpähkinä. Tuotetta tai sen raaka-aineita ei valmistajan mukaan ole kuumennettu yli +45 asteen. Gourmet-tuote on varustettu myös ”Never sold in supermarkets”- merkillä! Kyseinen jäätelö on voittanut esim. vuoden 2007 ”Great Taste” ja ”Best Organic Food Product” -palkinnot. Maku onkin erinomaisen pehmeä ja täyteläinen. Myös kermainen rakenne on kohdallaan. Hintaa herkulle kuitenkin kertyy tarpeeksi: Booja-Boojan nettikauppa antaa puolen litran Stuff in a Tub -jäätelöille hinnaksi makuvaihtoehdosta riippuen 5-7 puntaa. Sveitsissä hintaa kertyy jopa 15 frangia. Kannattaa kuitenkin kokeilla, jos liikkuu Euroopan luomukaupoissa. Suomessa jäätelönnälkä on toistaiseksi tyydytettävä kotikonstein, esim. näillä suklaa- ja mustikkajäätelöillä.

Raa’asti liftaten

08/07/2010

Kävin Suomessa pyörähtämässä, mutta lähdin pikimmiten retkelle kohti Eurooppaa. Valitsin vaihteeksi ekologisemman ja hauskemman matkustuskeinon eli liftaamisen. Päästyäni lautalla Tallinnaan liftasin Baltian, Puolan, Slovakian, Itävallan ja Saksan kautta Sveitsiin. Yövyin 2,5-viikkoa kestäneen matkan ajan hospitalityclub.orgin ja couchsurfing.comin kautta löytämissäni majoituksissa, ihmisten kodeissa. Ruokailut hoituivat pääasiallisesti eväsmeiningillä, mutta ajoittain myös ravintolassa tai vieraanvaraisten isäntieni ruokapöydissä.

Liftipäivät venyivät pisimmillään jopa 12-tuntisiksi, joten pyrin syömään aamuisin mahdollisimman paljon, yleensä muutaman hedelmän ja ison salaatin. Tien päällä napostelin lähinnä omenoita ja banaaneja sekä vettä. Välillä mukanani oli myös pähkinöitä tai kuivattuja hedelmiä. Monet kyydin tarjoajista tarjosivat minulle myös ruokaa ja juomaa. Slovakian raja-asemalla puolalainen rekkakuski keitteli minulle jopa yrttiteetä. Parhaimmillaan yli +40 asteen tielämpötilassa tienpielessä seisoskeltuani erityisesti puolalaisten kuljettajien tyyli jakaa oma vesipullonsa kanssani oli suuri onni. Vastavuoroisesti yritin tarjota vihanneksiani. Välillä useita tunteja saman kuskin kanssa matkustaessani tarjoutui mahdollisuus myös terveysvalistukseen, milloin puolan ja italian sekaisella viittomakielellä, milloin esimerkin voimalla.

Iltaisin majoittuessani uusien, ennestään minulle tuntemattomien ihmisten luokse tasapainoilin raakaruokailun ja kohteliaisuuden välissä. Useimmiten ostin ja valmistin itse omat ruokani. Useimmat olivat profiilistani lukeneet, että olen vegaani, mutta jostain syystä raakaruokailu oli jäänyt ymmärtämättä. Esimerkiksi puolalaisella maatilalla minua varten oli valmistettu perinteisestä jouluruoasta vegaaninen versio. Tällaisissa tilanteissa söin toki mitä tarjottiin, mutta muuten pyrin pysymään salaateissa. Vain vähän valmistamista vaativat salaatit ja hedelmät tuntuivat luontevalta ratkaisulta vieraiden ihmisten keittiöissä. Suurempi ongelma oli jatkuva paikasta toiseen siirtyminen. Jouduin ostamaan aina yhden päivän ruoat kerrallaan, useimmiten jostakin pienestä lähikaupasta. Niissä paikoissa, joissa viivyin useamman päivän, saatoin tietysti syödä paremmin.

Liettuan boheemi pääkaupunki Vilna tarjosi yllättävän hyvin vaihtoehtoja niin luomu- ja lähiruoan hankintamahdollisuuksien kuin kasvisruoankin suhteen. Mm. kasvisravintola Baraka tarjoaa vegaanisia lounaita osoitteessa Sv. Ignoto g. 12, Vilna. Tarjolla oli ravinnon lisäksi letkeän taiteellista tunnelmaa ja silmiinpistäviä kontrasteja neuvostoarkkitehtuurin ja vanhojen värikkäiden talojen siimeksessä. Puola ja Slovakia suhahtivat ohi pikkukaupunkien kautta. Wienissä yövyin kolmen opiskelijan hippikommuunissa, jossa vihanneshankinnat toteutettiin pääasiallisesti lähikauppojen roskiksia dyykaten. Saaliiksi saatiin porkkanoiden ja muiden perustuotteiden lisäksi mm. mangoja ja avokado. Viereisellä kadulla palveli erityisesti turkkilaisten suosima vihannestori. Wienissä on myös monia kasvisravintoloita ja luomukauppoja. Münchenista löysin, tosin vasta sulkemisajan jälkeen, jopa luomutavaratalon, jossa palvelee myös Bio-Bistro lounasravintola. Aivan ydinkeskustassa sijaitsevan Bio-Bistron vieressä oli tarjolla lisäksi useampia kasvisruokaa tarjoavia etnisiä ravintoloita.

Roskisretken satoa.

Rinkan ronttaaminen 3000 km 59 liftipätkällä kävi sinänsä jo liikunnasta, mutta pyrin urheilemaan myös ihan oikeasti. Juoksulenkit tarjosivat kivan mahdollisuuden nauttia niin Tallinnan puutaloalueista kuin Latvian loputtomista hiekkarannoista. Puolassa minulle annettiin jopa koira oppaaksi epämääräisille poluille. Toisinaan sain lainaan pyörän, jolla saatoin seikkailla helpommin uudessa kaupungissa. Matkalla tutustuin pariin joogaohjaajaan, joiden opastuksella pääsin kokeilemaan tätä minulle uutta lajia ja venyttelemään matkustaessa kangistuneita jäseniäni. Liettuassa puolestaan pidin tapaamilleni nykytanssijoille tanssitreenit.

Zar-pyörimisharjoituksia Vilnan vanhan yliopiston teatterissa.

Latvia – yllättävästi skenessä

Latviassa viivyin suunniteltua pidempään, kun tekemistä ja mielenkiintoista seuraa riitti. Majoituin Riikan ulkopuolella Jurmalassa kasvisruoasta ja ayurvedasta kiinnostuneen perheen luo. Myös perheen pienimmät ja isoäiti nauttivat kasvisruokaa. Perheen äiti Dana esitteli minulle niin kasvimaataan, kuin luomuruokapiiristä hankittuja yrttejäkin. Kasvimaan antia ei vielä retiisinlehtiä ja salaatteja lukuun ottamatta päästy nauttimaan, mutta tulossa oli mm. retikkaa ja sipulia. Villinä kasvava gurku metra eli kurkkuruoho ja liuskaratamo olivat minulle uusia tuttavuuksia. Tutumpienkin kasvien käyttöön Danalla oli tarjota uusia ideoita. Danan suosikkeja olivat mm. rucolan ja sireenin kukat. Porkkanan naatit hyödynnetään Latviassa usein liottamalla naateista kuumassa vedessä kasvisliemi pata- ja keittoruokien pohjaksi. Ylipäätään isäntäväkeni pihalla kasvoi lähinnä syötäväksi kelpaavia kasveja. Marjapensaat ja kasvimaiksi valjastetut kukkapenkit toimivat oivallisesti myös koristeina, eikä piha suinkaan tuntunut vihannesplantaasilta.

Riikassa kävin tapaamassa hiljattain raakaruokaan siirtynyttä Artursia. Latviassa vegetarismi on yleistynyt viime vuosina erityisesti nuorten kaupunkilaisten keskuudessa, mutta raakaruokailu on varsin harvinaista. Arturs onkin yksi asian pioneereista ja olinkin ensimmäinen raakaruokailija, jonka hän koskaan oli tavannut. Arturs oli opiskellut asiaa lähinnä englannin kielisillä nettisivuilla. Varsinkin EU:n myötä Latviakin on alkanut suuntautua kohti Länsi-Eurooppaa ja teollinen ruoka on vallannut alaa ihmisten ruokapöydistä. Tilanne pahenee kuulemani mukaan koko ajan. Kasvisruokailun yleistyminen on kuitenkin nostattanut ainakin Riikaan kasvisruokiaan markkinoivia ravintoloita, eikä vegaanina selviytyminen ole siellä mikää ongelma. Silti raakaruokailijaa pidetään, yllätysyllätys, hulluna. Köyhänä opiskelijana Arturs kuitenkin iloitsi mummolan luomuvihannesapajista ja pirtelökoneen näppäryydestä pienessä asuntolahuoneessaan. Vaikka Latviasta toki löytyy luomu- ja ekotuotteisiin erikoistuneita kauppoja, ei erityisiä superruokia saati valmiita raakatuotteita ole saatavilla. Tilanne oli sama esim. Tallinnassa ja Vilnassa. Villivihannekset  innostivat erityisesti latvialaisia ja sainkin tutustuttaa ihmisiä luonnonantimien keräilyyn useampaan otteeseen.

Jurmalassa kasvimaan satoa ihmettelemässä.

Dana ja osa luomuruokapiirin lähetystä.


Egyptiläistä huippuravintoa

19/06/2010

Aprikoosimyyjä vanhassa Kairossa.

Egyptiläiset eivät ainakaan vielä onneksi puhu superruoista, mutta varsinkin Kairossa on käden ulottuvilla monia erityisen ravitsevia hedelmiä ja vihanneksia. Valikoima vaihtelee toki kauden mukaan, mutta aina on jokin herkku saatavilla.

Alkukeväästä kadunkulmiin ilmestyy kukkuraisia koreja ja aasikärryllisiä harankashta, eli ananaskirsikkaa. Tuoreen version ohella tätä myydään länsimaissa myös kuivattuna ’inkamarjana’. Tämä keltaista kirskikkatomaattia muistuttava kirpeä marja sisältää runsaasti A-, B- ja C-vitamiineja, ja tutkimukset ovat osoittaneet sillä olevan myös anti-inflammatorisia vaikutuksia. Marja sopii erityisen hyvin viherpirtelöihin ja kokonaisena sitä voi käyttää vaikka salaatissa, sillä se ei ole erityisen makea.

Toinen monelle jo kuivattuna tutuksi tullut herkku on naba’, eli mulberry, eli silkkiäispuun marja. Kairossa näkee pikkupoikia ravistelemassa tätä kadunvarsien puista laakeisiin koreihin ja kankaille. Toimistopaperista käärittyyn tötteröön voi välipalaksi haukata joko vaaleaita tai mustia naba’-marjoja, jotka muistuttavat vadelmaa, maun ollessa kuitenkin miedompi. Esim. kiinalaisen lääketieteen piirissä niistä sanotaan olevan hyötyä mm. munais- ja maksavaivoissa, hiusten varhaisessa harmaantumisessa sekä anemiassa.

Harvinaisempi ja paikallisten keskuudessa erityisherkuksi mielletty eshta, eli cherimoya (engl. myös custard apple) on myös erityisen ravinteikas. Sen egyptiläinen nimi viittaa rahkan kaltaiseen maitojälkiruokaan, sillä sen rakenne on kermainen ja pehmeä. Sitä on kuitenkin vaikeampi saada käsiinsä ja ainakin minut ohjattiin metsästämään kyseistä hedelmää toiselta puolelta kaupunkia, 20 metropysäkin takaa.

Talven ja alkukevään ruoka on artisokka, jota paikallisten teinipoikien esimerkkiä seuraten olen syönyt raakana. Suomut napsitaan yksitellen irti ja syödään niiden pehmeä alaosa, viskellen kovat osat coolisti takavasemmalle. Artisokat ovat torilla edullisia, mutta maku omasta mielestäni mitättömän kitkerä.

Gargir eli vesikrassi on tärkeä osa egyptiläisten arkiruokailua. Rucolaa muistuttavia vahvanmakuisia lehtiä tarjoillaan useimmiten sellaisenaan. Egyptiläiset tuntevat tämän kasvin erityisesti sen afrodisisistä ominaisuuksista, mutta uskovat sillä olevan myös yleisesti vahvistavia vaikutuksia. Länsimainen tutkimus on osoittanut vesikrassin ehkäisevän syöpää. Muita paikallisten suosimia yrttejä ovat varsinkin viilentävä minttu, korianteri, lehtipersilja sekä useimmiten kanaliemessä tarjoiltava pinaatin kaltainen molokheya.

Vaikka Egypti ei olekaan trooppinen hedelmäparatiisi, tarjolla on monia suomalaisittain eksoottisia hedelmäherkkuja. Kesän kuumuudessa on helppo elellä ravitsevilla mangoilla ja mangomehuilla. Niillä on myös elimistöä puhdistavia ja ruoansulatusta edistäviä vaikutuksia, jotka ovatkin entistä tärkeämpiä ominaisuuksia, kun lämpötila lähentelee +40 astetta. Herkullinen ja edullinen hedelmä on myös mitättömän näköinen guava, jonka terveyseduiksi mainitaan mm. erityisen korkea C-vitamiinipitoisuus. Alkukesällä egyptiläiset nauttivat myös lyhyestä aprikoosikaudesta, sekä tietysti verkko- ja vesimeloneista.

Mangometsää ratsastusreittini varrella Kairon laitamilla.

Raakareissaajan Egypti

13/06/2010

Egyptistä on vuosien mittaan muodostunut jo toinen kotimaani ja helmikuussa siirryinkin vaihteeksi Kairoon. Vaikka Egypti tunnetaankin maailman vilja-aittana, on täällä helppo nauttia paikallisia vihanneksia ja hedelmiä kauden tarjonnan mukaan. Torilla ja kojuissa on tarjolla tomaattien ja kurkkujen ohella monenlaisia yrttejä, okraa, viininlehtiä, artisokkia ja melkein mitä vain. Tuontituotteita, kuten ananaksia, avokadoja, sieniä ja inkivääriä sen sijaan voi ostaa länsimaalaisten suosimista marketeista, joiden valikoimissa on yleensä myös runsaasti Isis-luomutuotteita, teetä, taateleita ja muita kuivatuotteita. Niissä on myös jonkin verran tarjolla tuoreita luomuvihanneksia ja hedelmiä. Erityisiä luomuruokakauppoja löytyy Maadin kaupunginosasta ainakin pari. Erityismaininta annettakoon The Tree -kaupalle, jossa nimensä mukaisesti kasvaa puu keskellä kauppaa. The Treesta Road 9:lla saa vihanneksia ja hedelmiä. Expateja palveleva keskus CSA tarjoaa myös torstaimarkkinat, joilta olen ostanut luomuyrttejä ja jopa voikukanlehtiä suoraan viljelijältä.

Torilta saa melkein mitä tahansa vihanneksia ja hedelmiä ja joka nurkalta ainakin perushedelmiä hedelmämyyjältä.

Egyptiläisten perinteinen arkiruoka on pääasiallisesti kasvisruokaa, mutta lihaa arvostetaan ja useat kasvisruoatkin keitetään mieluusti lihan tai luiden kanssa samassa padassa. Linssikeittoa, hommosta, tahinaa, munakoisoa eri muodoissa, fool-papumuhennosta ja falafelia on tarjolla joka nurkalla. Perinteinen vegaaniruokavalio ei siis tuota ongelmia. Sen sijaan kunnon salaattia on lähes mahdotonta löytää edes kalliimmista ravintoloista, vaikka raaka-ainetarjonta on erinomainen. Egyptiläisten kotona ruokaillessa olen saanut syödä riisiä kyllikseni, usein perunan kanssa tarjoiltuna. Mahdollinen salaatti koostuu vesikrassin lehdistä (gargir) ja joskus roomansalaatista (khass), jotka tarjoillaan kokonaisina lehtinä. Minua varten on usein varattu myös kurkkua ja tomaattia. Muut kasvikset ovat kuitenkin läpikäyneet tunnin, ellei jopa kahden, tehokkaan haudutuksen. Myös teetä on hankala välttää, mutta tilanteen pelastavat usein yansoon ja gargadir, eli kamomilla- ja hibiskustee. Tuoreita hedelmämehuja on tarjolla kuitenkin takakujien mehukioskeista hienostuneempiin ravintoloihin. Esimerkiksi juoksulenkiltä palatessani olen usein poikennut kulauttamassa tuopillisen vastapuristettua appelsiinimehua naapurin mehukioskilla ennen kuin olen jatkanut omaan keittiööni aamupalaa valmistamaan.

Yleisin tapa onkin ruokailla kadulla seisten. Ravintolassa istuen paikalliset syövät ensisijiasesti jokaisen old school -vegaanin budjettiruokaa kosharia eli makaronimössöä, joka muuten on yksi harvoja chilin kera tarjoiltavia ruokia. Kovin kallista ei kuitenkaan länsimaalaiselle ole nauttia paikallisia mezzejä hieman tunnelmallisemmassa ympäristössä. Tällöin voi elätellä jopa toiveita salaattiannoksista. Salaattia ja erinomaisia mehuja tarjoilee mm. kalliihko trendiravintola Copacabana, lähellä Maadin metroasemaa. Mohandeseenissa ja Zamalekissa voi myös yrittää salaattimetsälle, keskustan ruokatarjonta on perinteisempää ja Tahririn keskusaukiolla jyräävät amerikkalaiset pikaruokaketjut.

Ruokatarjonta on toki myös alueellista. Kairoa ympäröivä vihreä suistoalue tarjoaa hedelmiä ja vihanneksia paremmin, kuin esimerkiksi Siinain karu ja kuiva, suolavedestä elävä niemimaa. Kävin juuri Dahabissa, sukeltajien ja travellerien suosimassa pienessä lomakohteessa lähellä Palestiinan rajaa, jossa hedelmät ovat pääasiallisesti muualta tuotuja. Myös hinnat olivat kaksinkertaiset Delta-alueeseen verrattuna. Ravintoloissa kuitenkin tiedettiin paljon paremmin mikä on kasvissyöjä (vaikka lihalientäkin yritettiin tarjota) ja länsimaisia salaattivaihtoehtojakin löytyi listalta. Monet ravintolat jopa mainostivat kasvisvaihtoehtojaan, joten ehkä tulevaisuudessa myös raakoja vaihtoehtoja ilmestyy menuihin.

Perinteistä arkiruokailua sanomalehden päältä. Tarjolla riisiä ja kurkkuja.

Maailman helpoin (reissu)idätys

09/12/2009

Idättäminen on oikeasti helppoa ja sitä voi tehdä missä vaan! Kaikista yksinkertaisimpaan idätysmenetelmään tarvitaan papuja tai siemeniä, läpäisevä kangaspussukka ja jokin kipponen. Idättelin meksikolaisen pikkukylän banaani-avokado-tomaatti-kurkku –valikoiman täydennykseksi mung-papuja tällä pieneenkin kassiin mahtuvalla reissuidätyssetilläni. Samaa tekniikkaa käytän kotonakin. 

Ensin pavut/siemenet yöksi kuppiin kylpemään, aamulla kaadetaan liotetut itukokelaat pussiin, huuhtaistaan pussia ja ripustetaan se johonkin ilmavaan paikkaan. Päivän mittaan huljautetaan pussia vedellä kerran pari, jos muistetaan. Illalla idut ovat jo lähes syöntivalmiita, mutta parempia seuraavana päivänä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

  

 

 

Kompaktit varusteet: pavut, kuppi ja pussi (Norppa-hedelmäpussi Luontokauppa.comista)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Idut roikkumaan

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Söin idut päivän idätyksen jälkeen jo hyvin pieninä, vähän pidempäänkin olisi voinut antaa itää, jos olisi malttanut!

 

Lisää idätysinfoa löytyy tästä aiemmasta postauksesta.

Kiipeilypäivän eväät

09/12/2009

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Päiväannosputkeemme sopinee vielä lisäkomponentiksi kiipeilypäivä eväineen. Nyt parisen kuukautta kalliokiipeilyyn painottuvassa reissussa oltuani on valtaosa päivittäisestä ruokailusta tapahtunut kiipeilyn ehdoilla. Esimerkiksi erilaisia raakapatukoita on tullut popsittua selvästi enemmän kuin normaalisti osana kotiruokailua. Myös ruokailurytmi on seinämiä kavutessa ollut varsin vaihteleva.

Tässä ruokalista eräältä päivältä Yosemiten kansallispuistossa, johon kuului aamuyön herätys, tunnin polkukävely ylämäkeen, kallioseinämän kiipeämistä erilaisia teknisiä varusteita kantaen pitkin halkeamia ja muita kallion muotoja noin 8 tuntia, jonka jälkeen rämpimistä alas jyrkkiä kivilouhikoita ja polkuja noin 2 tuntia. Yhteensä parin varusteidensäätötauon kera reilun puolen vuorokauden keikka.

Aamulla noin klo 5:

-Muutama vesihörppy ja Yogi-teetä puolisen litraa (laji taisi olla Rooibos Spice); olisin juonut vettä enemmän, mutta kylmä vesi ei uponnut, koska oli melkein pakkanen.

– Hetken päästä juomista nautittu aamiaisannos kahden hengen tiimillemme koostui kuudesta banaanista, desistä kookoslastuja, desistä kuorittuja hampunsiemeniä, parista lusikallisesta kaakaota ja macaa sekä muutamasta desistä mansikoita.

– Tähän aikaan ei vielä erityisen hyvin ruoka yleensä maistu, mutta ennen pitkää päivää on melkein pakko yrittää ahtaa itseensä jotain. Raakaruokaa on kuitenkin selvästi helpompaa syödä näin aikaisin kuin kypsennettyä puuroa tai kuivakkaa leipää, joita joskus aiemmin olen yrittänyt saada alas.

Klo 7:

-Ennen varsinaiselle kiipeilyosuudelle lähtöä repusta löytyi luomuomppu ja Organic Food Bar Active Greens.

-Vettä ei voinut enää juoda, koska tarpeilla käynti on seinämällä paitsi konstikasta myös vaarallista

Kiipeilyn aikana:

-Housujen taskussa oli kiipeilyn ajaksi pari raakapatukkaa (Organic Food Bar ja joku muu), jotka ahmaisin jossain välissä

-Yritin vältellä veden juontia juomapussista em. syystä, mutta kulautin kuitenkin muutaman huikan

Kiipeilytoverini seinämällä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Klo 15 huipulla:

-Olin jemmannut repun pohjalle muutaman varapatukan, joista söin kaksi. Tälle päivälle kertyi siis yhteensä viisi raakapatukkaa.

Klo 17 alhaalla:

-Autossa odottivat pirtelöainekset ja sekoitin: palautusjuomaan tuli 2 banaania ja Vega Whole Food Health Optimizer -annospussi

Klo 19 leirissä:

-Reilusti salaattia (valmista luomusalaattisekoitusta, kurkkua, tomaattia, avocadoa, hampunsiemeniä, dulse-levää, vähän balsamiviinietikkaa)

-Salaattiin pari desiä keitettyä quinoaa

-Myöhemmin vielä nesteytystä veden ja yogi-teen muodossa

Näillä eväillä energiaa riitti hyvin taas koko päiväksi, ja seuraavana päivänäkin oli ihan reipas ja jo kohtuullisen hyvin palautunut olo.

Paitsi kiipeily- myös lepopäivinä ovat reissuolosuhteet merkittävästi määritelleet viime viikkojen ruokailua, ruoka-aineita ja -lajeja. Välillä on menty patukoilla ja muilla kuivakammilla tuotteilla myös tien päällä, kun tuoreita luomuaineksia ei ole ollut aina saatavana. Yhdysvalloissa tehomaatalous on vielä tehompaa ja epäilyttävämpää myrkkyineen ja geenimuunteluineen kuin Euroopassa, joten olen pyrkinyt välttelemään ei-luomuja vihanneksia ja hedelmiä niin pitkälle kuin mahdollista. Yleensä kuitenkin jokaisesta isommasta supermarketista on näyttänyt vähintään salaattipussi löytyvän.

Matka on sisältänyt olennaisesti myös monenlaisten valmiiden raakaruoka-annosten ja tuotteiden kokeilua. Rutiini on siis reissussa ollut lähinnä se, ettei rutiinia ole ollut! Piakkoin on kuitenkin kotimatkan aika, joten luvassa raportteja myös arkisemmista ja talvisemmista ruokailumeiningeistäni.

Raakaseikkailulla Kaliforniassa

29/11/2009

Kaliforniassa raakaruoka on valtavirtaa. Raakaruoalla on täällä pitkä historia ja se on ollut vuosikaudet suosittua terveys- ja luomuintoilijoiden, elokuvatähtien, taiteilijoiden ja muiden elämäntapaintiaanien keskuudessa. Raakaruoan suosioon on varmasti vaikuttanut erilaisia ruokavalintoja suvaitsevan sosiaalisen ilmapiirin lisäksi myös ilmasto, jonka ansiosta kasvukausi on pitkä ja hedelmä- ja vihannestuotanto runsasta. Luomutuotantoakin on suhteellisen paljon, mehukkaat avokadot ja medjool-taatelit mukaan lukien!

Vaikeita ’juusto’kakkuvalintoja – vadelma vai mansikka?

Tarjonta saa raakaruokailijan pään aluksi pyörälle. Ottaisinko tuota tummantäyteläistä suklaakakkua, noita kutkuttavan chilisiä lehtikaalilastuja, meksikolaiset enchilada-kääryleet, tapas- tai sushiannoksen vai vain ’kosmisen donitsin’ tai pari jo tylsältä tuntuvaa superruokapussia jättimäisistä superruokahyllyistä?

Näitä kysymyksiä joutuu pohtimaan kerta toisensa jälkeen ihan tavallisessa kalifornialaisessa ruokakaupassa. Ei tosin missään Wal-Martissa vaan jokaisesta vähänkin tiedostavammasta kaupungista ja kylästä löytyvässä co-operativessa, eli luomu- ja lähiruokaa painottavassa osuuskaupassa.

Näissä kaupoissa, samoin kuin valtavan Wholefoods-ketjun useissa myymälöissä, on todellakin tyrkyllä käsittämättömien vihervalikoimien (mm. isot kimput luomumangoldeja maksavat vaivaiset 2 dollaria..) lisäksi aivan uskomattomia raakaluomuksia. Erilaisten valmisannosten, leivonnaisten, suolaisten ja makeiden pikkupalojen, idätettyjen myslien ja tietysti kaikkien kuviteltavissa olevien raaka-aineiden lisäksi kaupoista löytyy yleensä mehu- ja pirtelöbaari sekä valtaisa salaattibuffet. Tarjolla on useimmiten vieläpä sisä- ja ulkoistumapaikkojakin herkuista nauttimiseen – ja ensimmäistä kierrosta seuraa usein toinen, ja päivä hupenee mukavasti, samoin reissukassa…

Raakalounas kaupan hyllystä: herkulliset enchilada-kääryleet itutortillassa siemen’juusto’kastikkeella, sipulikeksejä ja aivan mahtava suklaapiiras! Lisäksi kuvaan on päässyt pelkistä iduista leivottu, joskin kypsennetty leipä ja jokin raakapatukka.

Vaikka nämä luomukaupat olisivat pelkästäänkin jo lähes matkan arvoisia, voi raakaruokaseikkailua täydentää kahviloissa ja ravintoloissa. Pelkästään raakaruokaan keskittyviä kuppiloita on suurimmissa kaupungeissa lukuisia. Esittelen pari testaamaani:

San Francisco

Kukkaiskaupungissa on luonnollista tarjota kukkaisruokaa, ja kuuluisa Cafe Gratitude onkin levittäytynyt useampaan sijaintiin. Kyseisessä kahvilassa on erityistä mietelauseet, joita löytyy niin seiniltä, pöydissä tarjolla olevasta lautapelistä kuin ruokalautasistakin. Pientä ahdistustakin saattaa tosin syntyä kun joka puolelta silmiin tunkevat kehotukset itsensä kehittämiseen… Muuten ilmapiiri oli kunnossa, samoin tarjoilut. Testiin pääsivät kylläkin vain suklaakakku vaniljaisella cashewjäätelöllä sekä marjainen juustokakku ja vihermehu. Kakut olivat häikäiseviä niin ulkoisesti kuin maultaan ja koostumukseltaankin. Asiakaskunta oli kaikennäiköistä ja -ikäistä, ja jutustelimmekin viereisessä pöydässä aterioivan herttaisen hippimummon kanssa.

Lautasen teksti ”What are you grateful for?” herättää pohtimaan kakun aromien lisäksi suurempiakin kysymyksiä (tosin aromeissakin riitti ihmettelemistä)

Los Angeles

Los Angelesissa riittää raakaruokaintoilijalle testattavaa, sillä alueelle on keskittyny monia tunnettuja raakaravintoloita, kuten Rawvolution, Planet Raw, Leaf Organics ja Cru. Lisäksi pienempiä raakaruokaa tarjoilevia kuppiloita on ripoteltu sinne tänne ja mehubaareja melkein joka kulmaan.

Santa Monicassa sijaitseva Rawvolution on tunnetun raakakokin Matt Amsdenin ravintola, joka tarjoaa myös kotiinkuljetuksella viikottaisen raakaruokalajitelman. Ravintolassa yhdistyy tehdashallitunnelma rentoon värikkyyteen ja lokoisiin sohviin. Listalta valikoituivat testattavaksi raakapizza ja -purilainen. Kyseisiä ruokalajeja oli hauska kokeilla raakaversioina, mutta olo oli vähän ylisuolattu ja raskas aterian jälkeen, joten ei näistä päivittäiseksi ravinnoksi olisi. Lisäksi olisi odottanut hintaan ja maineeseen nähden vähän vaikuttavampaa esitystä – ituleipä oli kivikovaa, eikä kokonaisuus muutenkaan ollut ehkä viimeiseen asti hiottu. Lista ravintolassa on kuitenkin laaja, joten varmasti nappiin osuneita annoksiakin löytyy. Tällä kertaa tuli olo, että itse valmistaen saisi helposti säädettyä yksityiskohdat harmonisemmiksi. Annosten omatoiminen kopiointi onkin tehty helpoksi, sillä salaisetkin ainesosat löytyvät Rawvolution-reseptikirjasta!

Raakakasvisburgeri ei ehkä näytä perinteiselle purilaiselle, mutta kaikki perusainekset olivat mukana!

Toivottavasti jo lähitulevaisuudessa saamme valmiita ja vaihtelevia raakavaihtoehtoja ravintoloihin ja marketteihin Suomessakin – tässä olisi roskaruokakulttuurin sijaan kerrankin positiivisempi amerikanmalli plagioitavaksi. Siihen asti Amerikan terveiset inspiroikoot luovia kotikokkeja!

Kylppärisuklaa

30/10/2009

Kruunasin eilisen motelli-illalliseni valmistamalla kylppärissä raakasuklaata jälkkäriksi. Kunhan ainekset ovat kohdallaan, sujuu suklaatehtailu fasiliteeteista ja välineistöstä riippumatta. Raaka-aineet tässä perussuklaassa olivat kaakaovoi (muutama satunnaisen kokoinen klöntti), kookosöljy (ehkä kolmasosa kaakaovoin määrästä), kaakaojauhe (neljä rkl vai meniköhän enemmänkin?), agave (jonkinlainen loraus), mesquite-jauhe (pari rkl).

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Raastoin/pilkoin veitsellä kaakaovoin kulhoon kookosöljyn seuraksi ja laitoin kulhon kattilaan lämminvesihauteeseen. Kun rasvat olivat pehmenneet liemeksi, sekoitin loput ainekset joukkoon.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kaadoin mönjän lautaselle ja annoin jähmettyä jääkaapissa. Leikkasin paloiksi ja söin!

 

 

 

 

Lentopäivän survival

28/10/2009

Lähdin toviksi kotikulmia kauemmaksi, joten matkustusaihe on itselleni ajankohtainen ja näkynee blogissa enemmänkin lähiviikkoina. Lentomatkustus ei ole suosikkihommaani, eikä pelkästään yleisessä epämiellyttävyydessään, vaan myös ruokailujuttujen takia. Nyt päätin kokeilla oikeastaan ensimmäistä kertaa miten pidemmästä lennosta ja muusta oheistoiminnasta selviää puhtaasti raakaruoalla.

Yleensä olen laiskuuttani tyytynyt lennoilla yleisesti saatavaan perinteiseen vegaaniseen ruokavaihtoehtoon ilman sen kummempia eväitäkään. Homma lähti tällä kertaa helposti käyntiin, kun Lufthansa tarjosi mahdollisuutta tuoreeseen hedelmälautaseen. Kenties lentoyhtiöt yleisemminkin tarjoavat kyseistä vaihtoehtoa kaukolennoilla? Euroopan sisäisillä lennoilla raakavaihtoehdot lienevät vain bisnesluokan etu.

Lähdin kotoa Sveitsistä aamulla ja tein pirtelön erilaisista jämistä: banaania, lehtisalaattia, pinaattia, seesaminsiemeniä, viherjauhetta, macaa. Junassa eväänäni oli pari banaania, taateleita sekä brasilianpähkinöitä. Saksassa junaa vaihtaessa nappasin päivän mehun ja hedelmäsalaatin sopivasti kohdalle osuneesta aseman mehubaarista. Lentokentälllä popsin vielä pari raakapatukkaa.

Lennolla Los Angelesiin tarjoiltiin kaksi ateriaa, joista molemmilla siis sain hedelmävalikoiman. Melko viinirypälepainotteisen, mutta ihan kelvollisen. Eväitä en ollut kiireisen lähdön vuoksi varannut riittävästi, ja mukaan tarkoitetut omenatkin olin mussuttanut edellisenä iltana. Lennolla siis vähän nälkä kaihersi kun omien eväiden tuomalle lisätäydennykselle olisi hedelmätarjoilusta huolimatta ollut tarvetta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lennon jälkeen oli vielä etsittävä jotain näläntaltutusta, vaikka kello oli sisäistä aikaani jo pitkästi aamuyössä. Majokkeen läheltä löytyi vegaanikuppila, jonka listasta kaivoin esiin parhaat raakaherkut. Melko kevyet kuitenkin sisäisen vuorokaudenajan takia: vihermehu kurkusta, selleristä, persiljasta, fenkolista ja omenasta sekä rapeisiin vihreisiin lehtiin kiedotut raakakääryleet täytettynä siementahnalla ja kasviksilla.

Matkapäivä siis sujui kotoa toiselle mantereelle melko vaivattomasti vihanneksilla, hedelmillä ja muilla raakaratkaisuilla! Tällä kertaa se oli lentoyhtiön ja päätepisteen tarjoamien fasiliteettien ansioista yllättävänkin yksinkertaista, ei tarvinnut kuin pitää silmät auki sopiville vaihtoehdoille. Ensi kerralla olen kylläkin huolellisempi pakkaustoimissa ja ujutan kassit täyteen murkinaa, niin paljon että riittää matkatoverillekin jaettavaksi.


%d bloggaajaa tykkää tästä: