Herkullisia vihreitä vihanneksia saa paitsi maalta, myös mereltä!
Erityisesti talvella, jolloin vihannesten saanti Suomessa heikkenee, tuovat kuivattuna myytävät levät täydennystä ruokavalioon. Merileviä on käytetty etenkin aasialaisessa ruokakulttuurissa vuosituhansia. Ne ovat merkittävä osa ravintoa esimerkiksi eteläisen Japanin Okinawassa, jossa elää yksi maailman pitkäikäisimpiä ja terveimpiä kansoja.
Levät ovat ravintotiheydeltään yksi parhaista ruoka-aineryhmistä. Helpon sulavuutensa vuoksi niiden sisältämät ravintoaineet ovat myöskin vaivattomasti elimistön käytettävissä. Levät sisältävät lehtivihreän ja proteiinin lisäksi paljon esimerkiksi kalsiumia, rautaa, kaliumia, magnesiumia, B-ryhmän vitamiineja ja jodia. B12-vitamiinin suhteen levistä on tosin vastakkaisia näkemyksiä, joihin palaamme myöhemmin. Runsaan elektrolyyttipitoisuutensa ansiosta levät auttavat säätelemään elimistön nestetasapainoa. Ne myös sitovat ja poistavat raskasmetalleja elimistöstä (erityisesti chlorella).
Ajatus levien syönnistä saattaa tuntua aluksi vieraalta, ja merellisen suolainen makukin voi levälajikkeesta riippuen vaatia totuttelua. Levät ovat kuitenkin yksinkertainen tapa lisätä ravinnon mineraalipitoisuutta. Niitä on helppo ujuttaa esimerkiksi salaattiin, vaikka pienempinä määrinä aluksi ja yhdistäen makeampiin kasviksiin kuten porkkanaan. Levät sopivat myös keittoihin, erityisen hyvin misokeittoon, jonka voi muuten tehdä myös kypsentämättä vain kevyesti lämmittäen! (ohje tulossa)
Suomessa yleisimmin saatavilla olevia levälajikkeita ovat dulse, wakame, arame ja nori. Myös jauheina tai tabletteina nautittavat chlorella ja spirulina kuuluvat leviin, mutta ansaitsevat erityislaatuisuutensa vuoksi oman postauksensa.
-
Dulse on rakenteeltaan pehmeä ja sitkeähkö, maultaan suolainen, muttei niin ’levämäinen’ kuin muut levät. Mielestäni ehdottomasti paras lajike totutteluun. Itse olen saanut dulsen avulla houkuteltua aiemmin merikasvifoobikon puolisonikin leväkoukkuun. Nykyinen lähes päivittäinen suosikkisalaattini sisältääkin reilusti juuri dulsea yhdistettynä lehtisalaattiin, avokadoon, tomaattiin, ja kuorittuihin hampunsiemeniin. Liottamalla dulse pehmenee ja suolaisuus vähenee, mutta itse käytän sitä yleensä sellaisenaan suoraan paketista.
-
Arame on myös melko mieto maultaan, mutta aavistuksen ’leväisämpi’ kuin dulse. Se vaatii hetken liottamisen, noin 10 minuuttia riittää pehmenemiseen. Aramea kannattaa kokeilla johonkin makeampaan yhdistäen. Oma suosikkini on porkkanaraaste aramella, rusinoilla, sitruuna-/appelsiinimehutilkalla ja tuoreella inkiväärillä höystettynä – sopii talveen!
-
Wakame on mielestäni selvästi edellisiä vahvempi ja merisempi maultaan sekä jollain lailla niljakkaampi. Ei siis ehkä paras ensikosketus leviin, jos on yhtään epäilevä fiilis. Leviin tottuneelle aromi on kuitenkin maukas. Esimerkiksi kurkun kanssa wakamesta saa hyvin raikkaan yhdistelmän. Myös misokeittoon juuri tämä lajike on oivallinen.
-
Nori lienee monelle tuttu susheissa käytettävä levä. Kasviksissa pitäytyväkin voi käyttää noria ja kääriä sisään melkein mitä vain. Nori
ei kuitenkaan automaattisesti ole vegaanista, sillä kalaperäisiä aineksia voi levyjen valmistuksessa jäädä massan sekaan. Kannattaakin katsoa mitä paketissa asiasta sanotaan! Esim. Clearspringin Nori on vegaanista,
tosin ei sekään täysin raakaa. Ilmeisesti raakanoria ei kovin yleisesti ole tarjolla.
Leviä on saatavana myös erilaisina valmiina sekoituksina, jotka ovat helppo tapa tutustua kyseisten kasvien aromeihin. Itse olen tykästynyt Clearspringin korkealaatuisiin ja Vegan Associationin hyväksymiin sekoituksiin, joita saa ainakin Ruohonjuuresta sekä pääkaupunkiseudulla Citymarketeista ja Käpylän aseman K-Supermarket Mustapekasta (joka on muutenkin aivan loistava kauppa laajoine luomuvalikoimineen!). Näistä yksi on kolmesta levälajista koostuva ’Japanese Sea Vegetable Salad’. Tuote sisältää aramea, wakamea ja agar-agaria helpossa muodossa, vaatien vain kymmenisen minuuttia liotusta kylmässä vedessä. Tämä salaatti on näppärä tapa ottaa vihanneksia mukaan vaikka matkalle tai töihin helposti kuljetettavassa muodossa. Itse olenkin useamman kerran ängennyt leväpussukan reppuun suunnatessani vuoristomajalle tai telttailemaan. Levät vain kuppiin, loraus vettä päälle ja nam – ravitseva ja raikas suolapalamainen salaatti on valmis!
Kuvassa esimerkkinä perussalaatti, jonka olen höystänyt em. sekoituksella meren antimia. Makua saa hienosäädettyä lisäämällä liotettuun leväsekoitukseen esimerkiksi vähän sitruunamehua ja ripauksen chiliä.
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...
