Archive for the ‘Treeni’ Category

Puoliraakaa hiihtoretkeilyä

06/05/2011

Maalis-toukokuu on Alppien korkeimmilla vuorilla otollisinta hiihtoretkeilyaikaa. Alkutalven mökki-idylli Keski-Sveitsissä on parina viime kuukautena vaihtunut pakettiautomajoitukseen ja roadtrippeihin parhaita retkikohteita kierrellen. Kiinteän tukikohdan puuttuminen yhdistettynä vaativiin hiihtopäiviin on tuonut joitakin ekstrahaasteita myös raakaruokailuun. Esteet on kuitenkin aina jollain konstilla raivattu ja monta uutta seikkailua on taas tullut tehtyä pääosin hedelmillä ja vihanneksilla!

Yksi tämän kevään hienoimmista retkistäni kohdistui Italian korkeimmille huipuille Monte Rosan vuorimassiivilla. Hiihtelimme aluksi pari päivää hiihtoalueen hisseiltä erilaisia reittejä niin ylä- kuin alamäkeenkin upeasta ympäristöstä nauttien ja Italian leppoisaan meininkiin totutellen. Leirintäalueella majoittuminen tarjosi helpotusta vihannesten pesuun ja muihin huoltotoimenpiteisiin. Kylän pikkukaupasta ostimme melkein kaikki appelsiinit parissa päivässä ja paku oli lastattu tuoretaateleilla, kotona valmiiksi kypsytetyillä banaaneilla, hyvin säilyvällä sellerillä ja hampunsiemenillä. Lokoisat oltavat siis!

Alkulämmittelyjen jälkeen piti aloittaa totuttautuminen ohuempaan vuoristoilmaan, joten ensin sivakoitiin lähimmälle juuri neljän kilometrin yli yltävälle huipulle. Homma sujui muuten kepoisasti banaanien voimalla, mutta raakaruokailijakaan ei ole immuuni vuoristopäänsärylle, ja otinkin ensimmäisen buranan varmaan pariin vuoteen. Sitten vaan lisää hedelmäistä tankkausta ja parin päivän päästä yhä ylemmäs. Hiihtelimme viihtyisälle vuoristomajalle noin 3500 metrin korkeuteen reppu täynnä rusinoita ja taateleita. Yhden yön yli pärjää tuvalla majoittuessa vielä kohtuukevyellä varustuksella, sillä vettä ja vilttejä on tarjolla talon puolesta. Ruoantarpeeni arvioin tosin vähän alakanttiin ja jouduin turvautumaan majan keittiön pasta pomodoro -annokseen. Nälkäisenä on vaan syötävä!

Illan vehnämäjäytyksestä huolimatta ja aamiaistaateleiden virkistämänä oli olo auringon noustessa vetreä. Jäätikköylämäkeä suksittiin varovaisella tahdilla kuutisen tuntia, ja tavoitehuippu 4341 metrissä saavutettiin mainioissa voimissa ja tunnelmissa. Parilla evästauolla maistuivat jälleen taatelit sekä tuvan kokin termariini pakkaama supersokerinen tee – ei mikään normaalivalintani tämäkään. Voimia riitti reisissä vielä hienoon muutaman tunnin alamäkietappiin aina laakson pohjalle asti, virvoittavien appelsiinivarastojen luo.

Tällaisia retkiä on viime vuosina tullut tehtyä runsain määrin, ja vähitellen on karttunut kokemusta myös parhaista raakaeväsvaihtoehdoista ja muusta syömiseen liittyvästä. Tänä talvena olen entistä enemmän jättänyt esim. erilaiset patukat pois eväslistasta. Seuraavassa muutama vinkki omien kokemusteni pohjalta sovellettavaksi erilaisiin fyysistä rasitusta sisältäviin retkioloihin, olipa sitten kyse vuoristohiihdosta, patikoinnista, pyöräilystä tai vaikka ratsastusvaelluksesta.

Vinkkejä urheilulliselle retkeilijälle:

  • Syö aina riittävästi, älä panttaa ruokaa. Kun syöt joka päivä tarvittavan määrän ravintoa, olet milloin vain valmis retkelle!
  • Ennen retkeä tai pitkää urheilusuoritusta on kuitenkin hyödyksi syödä vielä vähän enemmän, vaikka muutama ekstrabanaani, ja jotain mineraalipitoista kuten pinaattia tai selleriä.
  • Taatelit ovat paras ja myöskin helpoimmin säilyvä ja syötävä eväs. Helposti sulavaa hiilaria kätevässä ja kompaktissa muodossa. Oma pääevääni nykyään missä tahansa oloissa, välillä rusinoilla höystettyinä. En tarvitse enkä kaipaa enää patukoita. Näitä mukaan enemmän kuin ajattelet tarvitsevasi!
  • Jotain raikasta on kiva olla matkassa, jos reppuun mahtuu. Vaikka sitten pari omenaa tai rasiallinen appelsiinilohkoja, jotka pärjäävät muutaman tunnin kepeässä pakkasessakin. Miksei kesäoloissa vaikka kurkku reppuun köytettynä! :)
  • Muista mineraalit! Pidemmän ja hikisemmän session aikana on hyvä nauttia hiilihydraattien ohella vaikka sellerinvarsia tai niistä tehtyä juomaa. Juomapulloon voi lähtiessä sujauttaa myös kookosvettä.
  • Useamman päivän retkellä kannattaa repun ravintoainevalikoimaa laajentaa hampunsiemenillä – kaikki välttämättömät aminohapot ja liuta rasvahappoja tiiviissä paketissa.
  • Vesi. Raakaruokailijakin tarvitsee hedelmien ja vihannesten lisäksi runsaasti vettä tuntikausia rehkiessään. Tuoreravinto tosin edistää osaltaan nesteytystä, joten raakaruokailija on joka tapauksessa etulyöntiasemassa tässäkin suhteessa…

Hauskoja ja virkistäviä retkiä kaikille!

Väliaikakatsaus

06/01/2011

Tässä vaiheessa lienee paikallaan kertoa hieman väliaikatietoja raakaruoan vaikutuksista elämääni ja terveyteeni.

Olen nyt ollut parisen vuotta pääosin (n. 90%) raakaruoalla ja vegaaniruokavaliolla reilut 8 vuotta. Ensinnäkin palautumiseni fyysisestä rasituksesta on nykyään nopeampaa kuin perinteisellä vegaaniruokavaliolla. Tämä koskee niin voimatreeniä kuin kestävyysurheiluakin.

Merkittävintä kuitenkin on, että olen saavuttanut yhden tärkeimmistä tavoitteistani: olen saanut painoni nousuun! Tätä olen yrittänyt suunnilleen puolet elämästäni, mutta mitään ei ole tapahtunut. Viime talvena vielä erilaiset vastoinkäymiset saivat painoni putoamaan entisestään. Nyt kun olen ahtanut itseeni riittävästi hedelmiä ja salaatteja, painan useamman kilon enemmän kuin vajaa vuosi sitten. Olen myöskin raakaruoan avulla saavuttanut kaikkien aikojen maksimipainoni. Olen juuri yltänyt painoindeksin mukaiseen normaalipainoon! Kaikki lisäpaino on tullut lihaksena, pääasiallisesti yläkroppaan, kuten olen halunnutkin. Yhdistettynä säännölliseen salitreeniin raakaruoka on taannut toivotun tuloksen. Tässä vaiheessa tavoitteenani on saada vielä ainakin pari lisäkiloa.

Syksyllä nyrjäytin nilkkani kiipeilyn tiimellyksessä, joten urheiluni on ollu hieman rajoitettua. Parkour, kiipeily, juoksu ja tanssi ovat vielä tauolla, mutta salilla voin tehdä jo lähes kaikkea. Olen myös voinut ratsastaa ja uida, joten kuntoilua en ole täysin joutunut jättämään missään vaiheessa, vaikka lajit ovat hieman vaihtuneet.

Allergiani on raakaruoan avulla pysynyt edelleen poissa, joskin olen huomannut, että heti, jos olen joutunut syömään huonommin, oireet alkavat palata. 15 pillerikesää on takana ja niitä ei toivottavasti tule lisää! Viime kesän tulikoe, liftausprojekti halki Euroopan heinäpeltojen, sujui ainakin mainiosti! En ole myöskään sairastanut pariin vuoteen. Jopa viime talven flunssa-aalto meni minulta joukoittain sairastavia kollegoitani sijaistaessa. Hiukset ovat pysyneet päässä, kynnet kasvavat entiseen malliin ja jaksamiseni on normaali. Olen edelleen energisempi kuin ennen raakaruokailuun siirtymistäni.

Kasvismuskeli-inspiraatiota

07/12/2010

Jos jollekin on vielä epäselvää, että riittääkö kasvisravinto myös lihaksiston rakentamiseen ja ylläpitoon, niin suosittelen tarkastamaan tämän ihan huikean videon!

Herra Armstrong on ollut vegaani/vegetaristi 7 vuotta ja viimeisen vuoden 100% raakavegaani. Näyttää tuo jumppa sujuvan ihan kohtalaisesti ja videon lopun poseerauskin osoittaa muskeleiden olevan aika vakuuttavassa kuosissa!

Proteiinimyytti

17/11/2010

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Proteiini lienee länsimaisten ihmisten eniten arvostama ravintoaine. Tavalliset kolme kertaa viikossa kuntoilevat toimistotyöläiset jännittävät riittävän proteiininsaannin puolesta, ja ns. ’karppaajat’ perustavat hiilihydraattien pelossa proteiiniin lähes koko ravitsemuksena. Jonkin sortin kasvissyöjäksi esittäytyvä saa melkein väistämättä selitellä omaa proteiininsaantiaan, jonka puolesta lihansyöjänaapurit joukolla pelkäävät. Ovatko nämä lähes hysteriaan yltävät pelot ja pyrkimykset aiheellisia, vai onko kyseessä sittenkin suuren luokan harha ja huijaus?

Proteiinia käytetään elimistössä rakennus- ja korjaustoimiin. Ihmisen proteiinintarve lienee suurimmillaan vastasyntyneenä, jolloin ruumiinpaino tuplataan vain muutamassa kuukaudessa. Tällöin pääasiallisena ravintona on äidinmaito, jonka proteiinipitoisuus on varsin alhainen, vain 6 kaloriprosenttia (1,1 g/100g). Tarvitseeko ihminen kasvuvaiheen jätettyään yhtäkkiä tätä paljon enemmän proteiinia – vaikkapa vähän pulleamman hauiksen saavuttaakseen – vai saattaisiko vähempikin riittää? Entä mistä sitä ihmeaine proteiinia oikein saa, ja mistä sitä olisi parasta saada, ellei sitten possusta ja lehmästä? Entäpä liian eläinproteiinin lukuisat haitat, mihin ne on piiloteltu?

Proteiinit = aminohapot

Proteiinista puhuttaessa pitäisi oikeastaan puhua aminohapoista, joista proteiinit muodostuvat, ja joiksi elimistön on proteiinit käyttöään varten ensin pilkottava. 22 aminohaposta kahdeksan on ns. välttämätöntä eli ne on saatava ravinnosta, muut elimistö pystyy tarvittaessa valmistamaan, vaikka toki nekin olisi parempi saada ravinnosta. Elimistöllä on ns. aminohappopooli, josta se valikoi tarvittavia aminohappoja proteiinien rakennuspalikoiksi. Kaikkia aminohappoja ei siis tarvitse saada ravinnosta samanaikaisesti. Elimistö myöskin kierrättää proteiineja, ja näillä kierrätetyillä proteiineilla täyttyy suuri osa proteiinintarpeesta.

Miksi kasviproteiinit ovat parempia?

Kasviproteiineilla on monia etuja eläinperäisiin proteiineihin verrattuna. Ensinnäkin kasvien proteiinit ovat usein muodostuneet vähäisemmästä määrästä aminohappoja kuin monimutkaisemmat eläinproteiinit, jolloin niiden pilkkominen elimistön käyttöön on yksinkertaisempaa ja imeytyminen tehokkaampaa. Moni kasvisperäiseen raakaruokaan siirtynyt onkin huomannut, että aiempaa pienemmällä proteiinimäärällä on fyysinen suorituskyky muun terveyden ohella parantunut. Toiseksi kuumennus vahingoittaa aminohappoja; ainakin lysiinin ja tryptofaanin on havaittu denaturoituvan +43 celsiusasteen lämmössä. Näin ollen raaka kypsentämätön ravinto takaa kyseisten välttämättömien aminohappojen saannin toisin kuin kypsennetyt esim. eläinkunnan tuotteet. Eläinproteiinien on todettu olevan yhteydessä moniin sairauksiin, kuten syöpiin ja diabetekseen. Ne myöskin mahdollisesti happamoittavat elimistöä, toisin kuin suuri osa kasviperäisestä prosessoimattomasta ravinnosta. Lisäksi kasviproteiineja nauttiessa saa kaupanpäällisinä runsaasti mineraaleja ja kuituja, sekä sellaisia vitamiineja, joita lihassa, maidossa ja muissa eläinkunnan tuotteissa ei ole.

Paljonko proteiinia tarvitaan?

WHO:n mukaan 0,6 g (1991) – 0,7 g (2002) proteiinia painokiloa kohden päivässä olisi keskimäärin riittävä saanti, mikä tekisi esim. 60-kiloiselle naiselle 36 tai 42 g, riippuen siitä luottaako vanhempaan vai uudempaan näkemykseen. Nykyinen varsinainen suositus ”turvalliseksi saanniksi” on ”riittävää saantia” suurempi, keskimäärin reilu 0,8 g/kg aikuisilla. Raskauden ja imettämisen aikana proteiinintarpeen sanotaan kasvavan noin 20 %. Yksittäisten maiden suositukset saattavat jonkin verran poiketa näistä, ennemmin ylös- kuin alaspäin. Suositusten taustalla lieneekin myös poliittisia pyrkimyksiä sekä liha- ja meijeriteollisuuden lobbausta. Tätä nykyä esim. yhdysvaltalaiset syövät keskimäärin yli 100 g proteiinia päivässä, suomalaiset hieman vähemmän. Hyvin runsas proteiininsaanti ei ole kuitenkaan erityisen tavoiteltavaa mm. siksi, että ylimääräinen proteiini, erityisesti eläinproteiini, altistaa sairauksille ja rasittaa elimistöä eri tavoin, mm. munuaisia. Vaikken itse pyrikään suureen proteiinimäärään, saan silti kasaan helposti tällaisten suositusten mukaisen määrän pääosin raa’alla hedelmäpainotteisella ja vähärasvaisella kasvisravinnolla.

Mitkä ovat suotuisimpia proteiininlähteitä?

Kaikissa kasveissa on aminohappoja, joten riittävällä määrällä monipuolista kasvisraakaravintoa proteiinintarve täyttyy varmasti. Vihreät lehtivihannekset ovat erinomaisia aminohappojen lähteitä; Kippari-Kallenkin voimat perustuivat pinaattiin! Eri vihanneksissa on kuitenkin eri aminohappoja, joten kannattaa syödä vaihtelevasti eri lajeja. Hedelmät ja marjat ovat kuviteltua parempia proteiinin/aminohappojen lähteitä. Esim. banaani sisältää proteiinia noin 1,3-1,5 g/kpl, mm. välttämättömiin aminohappoihin kuuluvaa tryptofaania, jota tarvitaan esim. serotoniinin tuotantoon. Siemenet ja pähkinät ovat ehkä ensimmäisenä raakaruokailijan mieleen tulevaa proteiinipitoista ravintoa, ja esim. hampunsiemenistä saakin kaikki välttämättömät aminohapot ja liudan muitakin. Kuitenkin nämä ovat ensisijaisesti rasvan lähteitä, sillä rasvan osuus kaloreista on erittäin suuri. Itse käytän siemeniä ja pähkinöitä nykyään vain pieninä määrinä täydentämään vihannes- ja hedelmäpitoista ravintoa. Meri- ja makeanvedenlevät sisältävät maalla kasvavien vihannesten tavoin monia eri aminohappoja. Myös idut ja versot ovat erityisen proteiinipitoisia, ja sopivatkin Suomessa erityisesti talvisaikaan edulliseksi vihannesten täydennykseksi. Idätettävistä/kypsennettävistä (pseudo)viljoista ja palkokasveista suosin ja suosittelen itse erityisesti quinoaa, tattaria ja erivärisiä linssejä.

Jos on psyykkisesti riippuvainen proteiinivalmisteista, eikä halua niistä ainakaan täysin luopua, suosittelen kokeilemaan kasvisperäisiä tuotteita. Hyvä vaihtoehto voisi olla hamppuproteiini tai idätetystä riisistä valmistettu Sun Warrior -proteiini. Itse olen aiemmin käyttänyt näitä molempia satunnaisesti, mutta tutustuttuani proteiiniaiheeseen tarkemmin olen heivannut ne kaapistani ja päätynyt luottamaan hedelmien ja vihannesten voimaan.

Ainakin pari päivää sitten olivat lihakset mielestäni erittäin hyvässä kondiksessa vähäisemmillä proteiineillakin

Tavallinen päivä

30/11/2009

Kuten jo useaan kertaan olemme todenneet, on raakaruoka erityisesti urheilijan ruokaa. Oma raakaruokainnostukseni alkoikin nimenomaan urheilun kautta, etsiessäni ratkaisua palautumisongelmiini. Tällä hetkellä tanssin ja urheilen energisemmin kuin koskaan ja olen alkanut vähitellen myös venyä.

Urheilen työn merkeissä 6-7 päivänä viikossa, mutta jotakin urheilua kuuluu myös mahdollisiin vapaapäiviini. Aamulla herättelen itseäni koiran kanssa ulkoillen joko reippaan juoksulenkin muodossa tai kävellen. Nyt kun maa on märkää ja ulkona on kylmä, ovat aamuvenyttelyt aamuauringossa jääneet pois. Toinen koiranulkoilutuslenkki sijoittuu joko iltapäivään tai myöhään iltaan. Iltaisin ohjaan 2-3 tuntia lihaskuntoa, tanssia ja/tai kehonhuoltoa. Usein minulla on vakiotuntieni ohessa myös keikkaluontoisia töitä kuten esiintymisiä ja intensiivikursseja. Ohjausta kertyy 12 vakitunnin kanssa välillä jopa 20 tuntia viikossa. Näiden lisäksi teen koreografioita ja omaa tanssitreeniä sekä myös hieman lihaskuntoharjoituksia.

Tavallinen työpäiväni näyttää ruokailuineen ja urheiluineen suunnilleen tältä. Tarkastelen aterioiden tarkempaa sisältöä vielä myöhemmin lisää.

Aamulla:

– hedelmäsalaatti (n. 5 hedelmää), pirtelö 0,5l
– juoksu 30-45min tai kävely 30-75min koiran kanssa

Lounaalla:

– hedelmiä (2-3kpl), iso salaatti

Iltapäivällä:

– hedelmiä (2-3kpl), porkkana, pähkinöitä, (Organic Food Bar-patukka)

Töissä:

– pyöräily töihin 4-10km (3krt vk:ssa)
– tanssia/lihaskuntoa/venyttelyä 2-3h
– pyöräily kotiin 4-10km (3krt vk:ssa)

Illalla:

– hedelmiä (2-3kpl), pirtelö 0,5l, iso salaatti, manteleita

Kookoslastuilla höystetty hedelmäsalaatti näytti eräänä aamuna tältä.

Voimaa ja virtaa vihreillä

20/11/2009

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Olen usein törmännyt käsitykseen, ettei paljon urheileva pysty elämään kasvis- saati sitten raakaruoalla. Erityisesti proteiinin riittävää saantia epäillään: ei kai kaninruoasta voi saada kaikkea tarvittavaa lihasten rakentumiseen? Nämä väärinkäsitykset ja huuhaaväitteet osoittautuvat valheeksi vaikkapa tarkastelemalla kasvisperäistä raakaruokaa suosivia huippu-urheilijoita, joista lempiesimerkkini on kanadalainen triathlonisti Brendan Brazier. Myös omat kokemukseni fyysisistä suorituksista raakaruoan voimin ovat olleet toistaiseksi ainoastaan positiivisia. Seuraavassa joitakin ajatuksia ja kokemuksiani pidemmistä kestävyyssuorituksista raakaruoalla.

Olen aina liikuttanut itseäni paljon. Viimeisen vuoden aikana erityisesti pitkäkestoiset urheilusuoritukset ovat entisestäään lisääntyneet ja pidentyneet, kun mahdollisuuteni suosikkilajeihini ovat parantuneet siirryttyäni vuorten tuntumaan. Samanaikaisesti olen siirtynyt perinteisemmästä kasvisruoasta pääosin raakaruokaan. Suksilla on hiihdetty useampi Alppien korkeimmista yli 4000-metrisistä vuorista, ja lumen sulettua on vuorihulluutta jatkettu kiipeämällä korkeita kalliohuippuja. Hiihto- ja kiipeilyretket isoille vuorille ovat raskasta kokopäivätyötä, ja usein monipäiväisiäkin. Alpeilla tyypillisesti noustaan ensin laaksosta lähemmäs huippua useita tunteja ja satoja korkeuserometrejä. Seuraavana aamuna lähtö teltasta tai vuoristomajalta tapahtuu ennen auringonnousua, huippu tavoitetaan puoleen päivään mennessä ja takaisin retkeltä ollaan alkuillasta tai joskus vasta auringon laskiessa, jopa yli puolen vuorokauden yhtäjaksoisen rääkin jälkeen. Vielä kolmannellekin päivälle riittää alamäkeä tuntikausiksi, ellei sitten jatketa saman tien takaisin ylös ja seuraavalle huipulle. Lisää rasitetta elimistölle aiheuttaa vähähappinen vuoristoilma ja siihen sopeutuminen.  

Nousulla Piz Badilelle Sveitsin Alpeilla. Alla noin 1000 pystysuoraa kiipeilymetriä ja edessä vielä 200 lisää (vertailuna: Suomen korkein sisäkiipeilyseinä Tapanilan Kiipeilykeskuksessa on 16 metriä).

Tällaisissa suorituksissa tarvitaan luonnollisesti paljon ravintoa ja ravintoaineita. Viimeaikaiset kokemukseni siitä, millaisella ravinnolla pidemmän vetäisyn saa sujumaan ja tuntumaan vieläpä mukavalta, eroavat perinteisestä näkemyksestä, jonka mukaan itsekin aiemmin toimin. Yleensä ajatellaan, että ennen pitkiä urheilusuorituksia on tankattava runsaasti hiilihydraatteja esimerkiksi pastan, vaalean leivän, sokeristen mehujen ja erilaisten lisäravinteiden muodossa. Esimerkiksi muutaman tunnin kestävään maratoniinkin kaikentasoiset  juoksijat ja hölkkääjät valmistautuvat itsellenikin tutuissa ns. pasta partyissa. En väitä, etteikö pitkäkestoisissa fyysisissä suorituksissa tarvittaisi hiilihydraatteja. Kuitenkaan pasta tai muut prosessoidut ’tyhjää energiaa’ sisältävät valmisteet eivät ole optimaalista ravintoa ennen suoritusta (eivätkä kyllä muissakaan tilanteissa!).

Esimerkkinä juuri pasta, usein vieläpä juustolla höystettynä: kyseistä pommia sulateltaessa elimistöltä kuluu runsaasti energiaa ja aikaa, minkä voi helposti todeta vaikkapa ruokailun jälkeisestä väsymyksestä. Seuraavana päivänäkin suolistossa lymyilee vielä samaa massaa aiheuttaen erilaisia ongelmia. Valkaistut kaloripommit eivät myöskään sisällä juurikaan mineraaleja, joita elimistö kuluttaa ja hikoilee urheilusuoritusten aikana. Näin ollen esimerkiksi riittämätön magnesiumin saanti voi johtaa lihaskramppeihin. Urheilusuorituksen aikana pyritäänkin useimmiten korvaamaan mineraali- ja energiavajetta teollisilla urheilujuomilla tai energiageeleillä/-patukoilla, jotka taas sisältävät jos jonkinlaista kemikaalia ja esanssia – eivät luonnollisia aineita joita elimistö vajeiden korjaamiseen tarvitsisi. Kyseisten valmisteiden käytöstä huolimatta moni kuitenkin kärsii edelleen krampeista, mikä saattaisi kertoa  myrkkypussimineraalien huonosta imeytymisestä. (Yksi tekijä heikossa imeytymisessä voi tietysti olla myös ne sisuksissa edelleen kummittelevat pastan jämät…)

Raakaruoan muodostaessa valtaosan ruokavaliostani en ensinnäkään koe erityisen suurta tarvetta sen kummempaan ’tankkaukseen’, sillä tunnen nykyään olevani jatkuvasti hyvin ravittu ja valmiina tiukempaankin suoritukseen. Pidempää suoritusta edeltävänä päivänä/iltana syön vähän enemmän lähinnä banaaneja sekä muita erityisen hiilihydraattipitoisia hedelmiä kuten taateleita. Lisäksi nautin ekstramäärän viherpirtelöä tai -mehua, johon lisään runsaasti mineraaleja (mm. magnesiumia) sisältäviä luonnollisia lisäravinteita kuten merileviä (esim. chlorella, spirulina, dulse). Tämän valmistautumisen jälkeen oloni on illalla ravittu ja samalla energinen, ei nuutunut. Yön nukun levollisesti ilman ähkyä – uneen pääseminenkin tuntuu jännityksestä huolimatta olevan helppoa raakaruoalla. Aamulla toistan vielä mahdollisuuksien mukaan ilta-aterian kaavan: hiilareita hedelmistä ja mineraaleja vihreästä, usein höystettynä esim. macalla, kaakaolla ja hampulla.

Itse suorituksen aikana nautin urheilujuomana lähinnä vettä, johon olen lisännyt mineraalilisäksi lusikallisen viherjauhetta tai sen puutteessa aavistuksen laatusuolaa imeytymistä parantamaan. Ylipäätään tunnen tarvitsevani aiempaa vähemmän nestettä pitkienkin etappien aikana, sillä jokapäiväisen vesipitoisen (=hedelmät ja vihannekset) ravinnon ansioista elimistön nesteytys vaikuttaa olevan jo etukäteen paremmassa kuosissa. Suorituksen aikana tarvittavat hiilihydraatit saan raakapatukoista ja esimerkiksi taateleista. Mahdollisuuksien mukaan kannan mukanani myös joitakin tuoreita hedelmiä, jos yleinen kannettavien varusteiden määrä sen sallii. Sokeripitoisia juomia en nauti hampaiden suojelemiseksi, ja syömisetkin pyrin kasaamaan päivän mittaan muutamaan erään sen sijaan että mussuttaisin jotain ihan jatkuvasti.

Jos harrastat liikuntaa – oli laji ja suorituksen kesto mikä tahansa – suosittelen kokeilemaan paria itse hyväksi havaitsemaani asiaa, joita sovellan nykyään niin perustreeniin kuin tositilanteeseenkin valmistautumisessa. Ennen juoksulenkkiä, jumppaa tai muuta harjoitetta pidä ensin useamman tunnin väli isomman aterian jälkeen. Nauti sitten viherpirtelö noin tunti ennen suoritusta. Olen varma, että kahdella näinkin yksinkertaisella peruskonstilla olosi on totuttua voimallisempi sekä mielesi kirkkaampi ja iloisempi. Yllät parempiin suorituksiin, jolloin liikkuminen on entistäkin innostavampaa! 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Astetta raskaampi laturetki kohti edessä siintävää Castoria (4228 m) Zermattissa.


%d bloggaajaa tykkää tästä: