Archive for the ‘Vihreät’ Category

Parsaviikot

12/05/2011

Pidän erittäin paljon parsasta ja parsa-ajasta. Aamulla nappasinkin ostoskoriini kolmea erilaista parsalajiketta. Joukkoon mahtui tavanomaisten vihreän ja valkoisen parsan lisäksi mitä miellyttävin yllätys eli ranskalainen villiparsa! Tähän useissa eteläisemmän Euroopan maissa kasvavaan hentoon villivihannekseen minulla ei ole aiemmin ollut tilaisuutta tutustua, joten odotan illallisaikaa malttamattomana. Aina vaan tuntuu löytyvän jotain uutta tuoretta ihmeteltävää ruokapöytään päätoimiselle kasvienmussuttajallekin!

Parsahan valmistetaan perinteisesti höyryttämällä tai keittämällä, mutta sen syöminen raakana ei ole mikään mahdottomuus. Erityisesti ohut vihreä parsa on mielestäni oikein maukasta ja rapeaa sellaisenaan salaateissa tai ihan vaan kokonaisina tankoina popsittuna. Vaikken muuten nykyään öljyjä käytäkään, saatan parsoja sivellä aavistuksella oliiviöljyä.

Jos haluaa höystää parsatankoja joillakin lisäsysteemeillä, niin kaveriksi sopivat mainiosti vaikkapa cashew-sitruunakerma (=cashewpähkinöitä, sitruunamehua, vettä) ja aurinkokuivatut tomaatit. Myös cashewkermaan pohjautuva sienimuhennos esimerkiksi kuivatuista herkkutateista toimii oivallisena raakalisäkkeenä.

Parsan monista ominaisuuksista ja hyödyistä infoa englanniksi www.whfoods.com -sivustolla.

Päivän saalis: ranskalaista villiparsaa, valkoista luomulähiparsaa Saksan puolelta ja  ohutta vihreää Sveitsin Valais’n parsaa

Hedelmien ja vihannesten alfakaroteeni ehkäisee ennenaikaisia kuolemia

24/11/2010

Taas on tarjolla uutiskynnyksenkin ylittäviä tieteellisiä lisätodisteita hedelmien ja vihannesten hyödyistä!

Archives of Internal Medicine -lehdessä juuri julkaistu noin 15000 ihmistä 14 vuoden ajan seurannut tutkimus osoitti, että hedelmistä ja vihanneksista peräisin olevan alfakaroteenin pitoisuus veressä oli käänteisesti yhteydessä kuolemanriskiin seurannan aikana. Eli henkilöillä, joilla oli kyseistä alfakaroteenia veressä enemmän, oli selvästi pienempi riski kuolla syövän, sydän- ja verisuonitautien tai minkä tahansa muun syyn takia.

Ylen uutinen aiheesta täällä.

Raakapasta kesäkurpitsasta

14/07/2010

Kuumalla kelillä on helppo pärjäillä keveillä ja yksinkertaisilla eväillä – hedelmillä, pirtelöillä ja salaateilla. Illallisaikaan on kuitenkin kesälläkin kivaa laatia välillä jokin tukevamman tuntuinen pläjäys, perinteisemmän oloinen ruokalaji. Yleisön toiveesta tässä reseptini italiahenkisen ”pasta”vuoan valmistukseen. Satsista riittää kahdelle hengelle pääruoaksi tai useammalle syöjälle muiden ruokalajien seuraksi.

”Pasta”:

  • 2 keskikokoista kesäkurpitsaa
  • 1-2 rkl sitruunamehua
  • ripaus suolaa

Veistele kesäkurpitsat kuorimaveitsellä tagliatelle-tyyppisiksi ohuiksi pitkiksi suikaleiksi, sekoita sitruuna ja suola joukkoon käsin möyhien, jolloin suikaleet pehmenevät hiukan.

Sienet, tomaatit ja kastike:

  • 100 g herkkusieniä
  • 2 kourallista tuoretta pinaattia
  • muutama kesäsipulin varsi
  • 2 valkosipulin kynttä
  • 2-3 tl Dijon-sinappia
  • 1 rkl balsamiviinietikkaa
  • 2 dl cashewpähkinöitä
  • 2 dl vettä
  • n. 15 kpl aurinkokuivattuja tomaatteja (kuivia/ilman öljyä)
  • mustapippuria

Viipaloi sienet ja silppua sekaan pinaatti, kesäsipulin varret  ja valkosipulit. Tehosekoita sinappi, balsamico, pähkinät ja vesi sekä liotetuista tomaateista muutama. Sekoita soossi sienten, sipulien ja pinaattien joukkoon. Pilko mukaan myös aurinkokuivatut tomaatit. Lopuksi kääntele kesäkurpitsasuikaleet sienimuhennoksen joukkoon ja rouhi vielä kyytipojaksi runsaasti mustapippuria.

Pasta on valmista syötäväksi tällaisenaan, mutta paranee kun laittaa sen joksikin aikaa muhimaan 40-45 asteeseen uuniin luukku raollaan (tai kuivuriin, jos omistat tarkoitukseen sopivan). Itse asettelin pastan vuokaan ja haudutin uunissa (+45 C) reilun tunnin verran, jolloin maut hieman vetäytyivät ja kylmyyden terävin kärki katkesi sopivasti. Päälle vielä koristeeksi yrttejä ja toveriksi tomaattinen salaatti – naminam!

Mehustinta valitsemassa

03/07/2010

Tuoreet mehut erityisesti vihreistä vihanneksista ovat hyvä lisä muilla tavoin nautittujen kasvisten oheen. Mehujen valmistuksessa pääsee alkuun tehosekoittimella ja suodatuspussilla/kankaalla, mutta pidemmän päälle voi alkaa kaivata varsinaista tarkoitukseen tehtyä laitetta. Mehustin on kuitenkin hintava sijoitus, joten sitä ei kannata ostaa ihan hetken mielijohteesta, vaan kokeilla mehujen valmistusta aluksi ’tehosekoitin ja suodatuspussi’ -menetelmällä. Ennen laitteen valintaa on syytä harkita muun muassa seuraavia seikkoja:

  1. Mitä kaikkea aion mehustaa? Kaikki koneet eivät selviydy vihreistä vihanneksista ja varsinkaan vehnänoraasta tai muista hyvin kovista ja kuituisista kasveista.
  2. Millä mekanismilla laite mehustaa? Toimintamekanismi vaikuttaa siihen, minkä verran mehu lämpenee ja hapettuu. Parhaiten mehun ominaisuudet säilyttää hidas twin gear –mekanismi (poikkeuksena uusinta tekniikkaa edustava Hurom Slow Juicer).
  3. Millainen on tuotetun mehun määrä suhteessa raaka-aineisiin? Joissakin laitteissa ylijäämäaines jää kosteammaksi kuin toisissa, eli mehun tuottosuhde (ja sen myötä hinnan ja määrän suhde) ei ole yhtä hyvä.
  4. Kuinka helppoa/hankalaa on koneen ja osien puhdistaminen? Useimmat mehustimet koostuvat monista eri osista, jotka täytyy joka kerta koota, purkaa ja pestä. Kannattaa siis vertailla eri laitteiden asettamia vaatimuksia ja varmistua omasta motivaatiostaan!
  5. Kuinka suuri on syöttöaukko? Mehustettavat asiat syötetään koneen teriin suppilon läpi, joten valinnassa kannattaa ottaa huomioon myös suppilon koko. Käyttöinto voi hiipua, jos raaka-aineet joutuu pilkkomaan todella pieniksi.
  6. Kuinka voimakas ääni laitteessa on? Jos käyttää laitetta esimerkiksi perheenjäsenten nukkuessa, voi olla hyvä valita hiljaisin vaihtoehto.

Oma valintani: Green Power

Oman valintani pääkriteerinä oli mahdollisuus mehustaa vihreitä, vehnänoras mukaan lukien. Yhteistyössä Hippocrates Health Institute –raakaruokakeskuksen kanssa kehitetyn Hippocrates Green Powerin (myös nimellä Samson/Kempo Ultra tai Kempo Green Power) sanottiin sopivan kovimmillekin vihreille, jopa männynneulasille! Olen käyttänyt laitetta aktiivisesti nyt reilun puoli vuotta, ja mehustanut muun muassa selleriä, pinaattia, mangoldia, lehtikaalia, punajuuren ja porkkanan naatteja, villivihanneksia, kurkkua, porkkanaa ja hedelmiä – ainakin nämä mehustuvat moitteettomasti. Laitteessa on erilliset osat vihanneksille ja hedelmille, joten yhdistettyä vihannes-hedelmämehua tehdessä olen käyttänyt vihannesterää, minkä johdosta hedelmiä täytyy työntää laitteeseen todella varovasti välttääkseen niiden roiskumisen ympäriinsä. Terän vaihtaminen kesken mehustuksen on melko työlästä ja sotkuista, joten täytyy vain hioa tekniikka huippuunsa hedelmien syötössä. Tämä on ainoa pikku hankaluus, jonka olen laitteen käytössä havainnut, eikä sinänsä itselleni suuri haitta, koska mehustan lähinnä vihanneksia muutamalla hedelmäpalalla höystettynä.

Laitteella pitäisi olla erittäin hyvä mehun tuottosuhde raaka-aineen määrään nähden, ja ainakin minusta vaikuttaa että ylijäämäaines on todella kuivaa kuitumassaa kurkunjämiä lukuunottamatta. Tästä ei siis mitään valittamista. Mehujen lisäksi Green Powerilla onnistuu myös pähkinävoin, jäätelöjen ja tahnojen tekeminen kun vaihtaa vihannes- tai hedelmäterän erilliseen ’crusher’-osaan. Olen kokeillut raakapatukka-aineksen valmistusta, joka onnistui hyvin. Tahnasta tuli mukavan kiinteää ja varsin tasaista, vaikka lykkäsin siemenet ja taatelit vain kokonaisina vuorotellen masiinaan.

Green Power toimii hitaalla twin gear –mekanismilla, jolloin alhaisen nopeuden ansioista mehustus tapahtuu myös alhaisessa lämpötilassa. Tämän pitäisi johtaa paitsi parempaan makuun, myös ravinteiden optimaaliseen säilymiseen mehussa. Hapettuminen on vähäisempää kuin nopeammissa mekanismeissa ja mehun pitäisi valmistajan mukaan säilyä lähes hapettumatta jopa 48h. Tähän luottaen olenkin tehnyt usein isomman erän esimerkiksi illalla, jolloin aamulla odottaa valmis vihermehu jääkaapissa. Mekanismin sanotaan vähentävän vaahtoamista, joka on muutoin yleistä varsinkin vihreitä mehustettaessa. Omiin mehuihini vaahtoa on hieman jäänyt, mutta kannussa on lisäksi vaahdonsuodatusreikä, joten tämänkin vaahtojäämän saa melko hyvin eliminoitua.

Green Powerin lukuisten osien puhdistus vie aluksi aikaa, mutta rutinoituminen auttaa. Kuitenkin laite on lukemieni vertailujen mukaan jonkin verran helpompi puhdistaa kuin muut vastaavat koneet. Säännöllisessä käytössä puhdistusta nopeuttaa vati tai astia, johon osat voi laittaa hetkeksi likoamaan. Koneen mukana tulee myös pari pientä puhdistusharjaa, joilla osissa olevien kolosten siistiminen käy kätevästi. Myös mehun säilyvyys auttaa, sillä parin mehuhetken satsin voi tehdä kerralla eli yhdellä puhdistuksella. Osien asettelu paikoilleen oli helppo oppia.

Green Power vaatii joidenkin kasvisten (mm. porkkana) osalta melko voimakasta survomista koneeseen, mutta ajattelen sen itse mukavana käsitreeninä. Syöttöaukko on kooltaan sellainen, että vaikkapa kurkut ja omenat täytyy pilkkoa lohkoiksi, joskaan ei ihan pikkupaloiksi. Vihreitä lehtiä voi sulloa kokonaisinakin. Samoin sellerin varsia voi työntää laitteeseen sellaisenaan. Laitteen ääni on käsittääkseni yksi hiljaisimmista juuri hitaan nopeuden ansiosta.

Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen valintaani, sillä Green Powerissa yhdistyvät ravinteiden säilyminen sekä mahdollisuus mehustaa melkein mitä vain ja valmistaa tiiviitä tahnoja. Laite on looginen ja käytön oppiminen onkin osien määrästä huolimatta helppoa. Ostin masiinan Britanniasta Detox Your World –nettikaupasta, jossa tämänhetkinen hinta on 356 puntaa.

Hurom Slow Juicer

Hetki Green Powerin oston jälkeen havaitsin markkinoilla uutuuden, joka varmaan olisi valintani, jos nyt olisin mehustinostoksilla. Hurom Slow Juicer edustaa uudenlaista tekniikkaa, jolla samaan lopputulokseen päästään nopeammalla mehustuksella ja käsittääkseni myös pienemmällä koolla. Kyseisestä vekottimesta voi lukea tästä (engl.): http://www.naturalnews.com/028128_Hurom_slow_juicer_juicing.html

Euroopassa laitetta myydään esim. täällä: www.naturalwayhealth.co.uk

Muita Euroopassa yleisesti myytäviä mehustimia:

Green Star on pitkälti Green Powerin kaltainen. Toimii twin gear-mekanismilla ja sopii myös vehnänoraan mehustukseen. Laitetta on tarjolla useammalla eri varustustasolla ja hinnalla. Mallista riippuen Green Star on vähän Green Poweria painavampi ja myöskin kalliimpi, saksalaisessa Keimling-putiikissa perusmallin hinta on 499 euroa, Green Poweria vastaavan pastanvalmistusosalla varustetun mallin 539 euroa. Brittiläisessä Juicelandissa vastaavat eurohinnat ovat olleet hieman alhaisempia.

Solo Star yksinkertaisempi ja edullisempi mehustinmalli samalta valmistajalta kuin Green Star. Toimii ’single auger’ -mekanismilla. http://www.keimling.eu/.cms/Solo_Star_II_Juicer/44-7-1315

Champion on klassikkomehustin, joka on säilynyt lähes samanlaisena 1950-luvulta asti. Centrifugal-mekanismi ei säilytä mehua vastaavan laatuisena kuin twin gear. Championissa on kuitenkin hitaampi nopeus kuin monissa vastaavalla mekanismilla toimivissa. Se ei kuitenkaan sovi kovien vihreiden (mm. vehnänoras) mehustamiseen, muuten hyvä perusmehustin ja Green Poweria edullisempi, sopii myös pähkinävoin yms. tekemiseen

Kaikki irti kesän vihreistä

30/06/2010

1. Hyödynnä kasviksista myös vihreät osat. Uuden sadon juurekset myydään usein naatteineen päivineen. Naatit ovat laadukasta ruokaa eikä niitä pidä yleisen käytännön mukaan heittää pois. Niitä kannattaa myös kysellä ilmaiseksi torimyyjiltä. Jopa mansikan kannat ovat syömäkelpoisia. Porkkanan naatit ovat hieman kitkeriä, joten niiden runsaat ravintoaineet saa helpoimmin käyttöön pirtelössä. Retiisin ja punajuuren lehdet sopivat myös salaatteihin ja muihin ruokiin, kuten näihin kääryleisiin.

2. Ruukkusalaattien kannat voi ottaa talteen ja istuttaa uudelleen. Sekä tavallinen ruukkusalaatti että esim. tammenlehväsalaatti kasvavat uuteen kukoistukseen niin kukkapenkin reunassa kuin parvekkeellakin.

3. Ryhdy yrttiemännäksi tai -isännäksi. Vaikka kevätkylvö olisi unohtunut, ehdit vielä nauttia oman ruukun tai maan antimista istuttamalla ruokakaupan tuoreet yrtit multaan. Esim. basilika, sitruunamelissa ja salvia ovat helppoja kasvatteja. Kuivaa kestävä rosmariini sopii paljon reissaavalle.

4. Piristä ruokapöytääsi puutarhan kukkaloistolla. Syötäväksi kelpaavat mm. kurpitsankukat, orvokit, krassit, ruohosipulinkukat, ruusun terälehdet, kehäkukat ja ruiskaunokit. Ketokukista lautaselle kannattaa haalia puna- ja valkoapilaa, maitohorsmaa, tädykkeitä, ketunleivän kukkia ja suolaheinää. Kukkien maku vaihtelee kevyen pähkinäisestä aromista kirpeämpiin sävyihin.

5. Muista villivihannekset. Myös kaupungissa luonnonkasvien keräily on ekologinen ja terveellinen vaihtoehto kauppojen (teho)viljellyille salaateille, joiden kasvupaikan puhtaudesta ei ole takeita.

Murkinaa voi löytää urbaanistakin pöheiköstä.

Ensiapua kevätallergiaan

25/04/2010

Olen jo aiemmin kertonut, kuinka lapsuudesta asti jatkunut ja vuosi vuodelta pahentunut siitepöly- ja heinäallergiani katosi täysin siirryttyäni raakaruokaan. Viime kesä oli ensimmäinen, jolloin en nauttinut yhtään ainutta lääkettä, kun vielä edellisenä vuonna napsin pillereitä parhaimmillaan kolme päivässä tuloksena lähinnä loputon väsymys.

Allergian varsinaisista syistä on tarjolla yllättävän vähän informaatiota, sillä kuten minkä tahansa ”sairauden” kohdalla, on keskitytty mainostamaan oireita lievittäviä lääkkeitä, ei parantamaan terveyttä. Allergia on kuitenkin jonkinlainen elimistön ylikuormittuminen. Vaikka allergian mekanismeja on tutkittu ja tiedetään tapahtumien kemiallinen kulku elimistössä, ovat allergian perimmäiset syyt ja parannuskeinot enemmän tai vähemmän hämärän peitossa. Taustalla on toki perimä, mutta allergian varsinaisena laukaisijana on eräiden tutkimusten mukaan mitä ilmeisimmin ruoansulatuselimistön bakteeriepätasapaino. Tätä näkemystä tukee myös yleisesti havaittu yhteys allergioiden sekä korkean hygieniatason ja luonnosta vieraantumisen välillä.

Länsimaissa keskeisinä ongelmina ovatkin liioiteltu hygienia sekä vieraantuminen eläimistä ja kasveista. Paradoksaalista on, että allergikolle useimmiten suositellaan korkeaa hygieniaa ja kaikenlaisen pölyn sekä eläinten ja kasvien välttelyä. Pidemmällä aikavälillä kuitenkin tämän pitäisi ennemminkin pahentaa tilannetta.  Tämä myös selittäisi tehokkaasti sen, miksi itse parannuin ruokavaliomuutoksen myötä allergiastani.

Elimistön puhdistuminen lisäainemyrkyistä ja bakteeritasapainon palautuminen vie toki hieman aikaa, eikä välttämättä ehdi lohduttaa enää tämän kevään siitepölytaistossa. Pikaisempaa helpotusta voi kuitenkin etsiä muualtakin kuin lääkkeistä. Ensiapuna on tärkeää vähentää ylimääräistä limaneritystä ja muuta kuormitusta taistelevassa elimistössä.

Haluan jakaa muutaman pikavinkin allergikon kevättä helpottamaan, joko lääkitystarvetta vähentämään tai lisäavuksi:

  1. Maitotuotteet ovat allergikon pahin vihollinen. Jopa koululääketieteilijät ovat kuulleet esimerkiksi astmaatikoista, jotka maidon jätettyään paranivat. Maito lisää limaneritystä, joten elimistö tukkeutuu entisestään. Astmaatikolla allergisen liman ilmaantuminen voi aiheuttaa astmakohtauksen, kun tiehyet ovat jo ennestään täynnä muun muassa maidon aiheuttamaa limaa ja tukkeutuvat helposti täysin. Myös gluteenilla voi olla osuutensa liialliseen limaneritykseen.
  2. Jätä pois lisäaineet. Lukuisten lisäaineiden on todettu olevan eri tavoin allergisoivia. Toki kemiallisten, elimistölle täysin vieraiden ja käsittämättömien aineiden välttely on luonnollinen ratkaisu kenelle tahansa, mutta varsinkaan jo ylikuormituksesta hälyttävän allergikon keholle ei niillä kyllästäminen sovi.
  3. Kokeile probiootteja. Maitohappobakteereilla on edullinen vaikutus elimistön luonnollisen bakteeritoiminnan tukemisessa.
  4. Vahvista elimistöäsi syömällä mahdollisimman paljon vihreitä lehtivihanneksia – jos suinkin mahdollista suoraan luonnosta. Myös Helsingissä kasvanut nokkonen tai voikukka on varmasti puhtaampi ja ravinteikkaampi kuin yksikään tehotomaatti, allergialääkkeistä puhumattakaan.
  5. Vältä ulkoisia kemikaaleja. Älä suotta kuormita elimistöäsi keinotekoisilla kauneudenhoitotuotteilla, hiusväreillä ja pesuaineilla. Vaikka et niistä suoranaisesti saisikaan oireita, joutuu elimistösi taistelemaan niiden vaikutusta vastaan, kuluttaen resursseja allergiataistelultasi.
  6. Juo vettä. Huolehdi nestetasapainosta myös hedelmien ja viherpirtelöiden avulla. Allergia jatkuvine silmien vuotamisineen ja niistämisineen altistaa dehydraatiolle. Mikäli syöt allergialääkkeitä, myös ne kuivattavat elimistöä. Nestetasapainon tiedetään liittyvän astmaan, joten sillä lienee merkitystä hengityselinten toiminnan kannalta laajemminkin.
  7. Kokeile nenähuuhtelua. Jos ennakoivat toimenpiteet eivät ole riittäneet, voit raikastaa oloa ns. sarvikuonokannun avulla nenää huuhdellen. Voit myös ilman kannua vetää muutaman kerran varovasti vettä sieraimiin ja niistää sen kevyesti ulos.

Niityillä vihreitä herkkuja popsiva vuohi ei ole allerginen kasveille tai kavereilleen…voisimmekohan päätellä tästä jotain?

Maailman helpoin (reissu)idätys

09/12/2009

Idättäminen on oikeasti helppoa ja sitä voi tehdä missä vaan! Kaikista yksinkertaisimpaan idätysmenetelmään tarvitaan papuja tai siemeniä, läpäisevä kangaspussukka ja jokin kipponen. Idättelin meksikolaisen pikkukylän banaani-avokado-tomaatti-kurkku –valikoiman täydennykseksi mung-papuja tällä pieneenkin kassiin mahtuvalla reissuidätyssetilläni. Samaa tekniikkaa käytän kotonakin. 

Ensin pavut/siemenet yöksi kuppiin kylpemään, aamulla kaadetaan liotetut itukokelaat pussiin, huuhtaistaan pussia ja ripustetaan se johonkin ilmavaan paikkaan. Päivän mittaan huljautetaan pussia vedellä kerran pari, jos muistetaan. Illalla idut ovat jo lähes syöntivalmiita, mutta parempia seuraavana päivänä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

  

 

 

Kompaktit varusteet: pavut, kuppi ja pussi (Norppa-hedelmäpussi Luontokauppa.comista)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Idut roikkumaan

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Söin idut päivän idätyksen jälkeen jo hyvin pieninä, vähän pidempäänkin olisi voinut antaa itää, jos olisi malttanut!

 

Lisää idätysinfoa löytyy tästä aiemmasta postauksesta.

Ystävämme merilevät

04/12/2009

 

 

 

Herkullisia vihreitä vihanneksia saa paitsi maalta, myös mereltä!

Erityisesti talvella, jolloin vihannesten saanti Suomessa heikkenee, tuovat kuivattuna myytävät levät täydennystä ruokavalioon. Merileviä on käytetty etenkin aasialaisessa ruokakulttuurissa vuosituhansia. Ne ovat merkittävä osa ravintoa esimerkiksi eteläisen Japanin Okinawassa, jossa elää yksi maailman pitkäikäisimpiä ja terveimpiä kansoja. 

Levät ovat ravintotiheydeltään yksi parhaista ruoka-aineryhmistä. Helpon sulavuutensa vuoksi niiden sisältämät ravintoaineet ovat myöskin vaivattomasti elimistön käytettävissä. Levät sisältävät lehtivihreän ja proteiinin lisäksi paljon esimerkiksi kalsiumia, rautaa, kaliumia, magnesiumia, B-ryhmän vitamiineja ja jodia. B12-vitamiinin suhteen levistä on tosin vastakkaisia näkemyksiä, joihin palaamme myöhemmin. Runsaan elektrolyyttipitoisuutensa ansiosta levät auttavat säätelemään elimistön nestetasapainoa. Ne myös sitovat ja poistavat raskasmetalleja elimistöstä (erityisesti chlorella).

Ajatus levien syönnistä saattaa tuntua aluksi vieraalta, ja merellisen suolainen makukin voi levälajikkeesta riippuen vaatia totuttelua. Levät ovat kuitenkin yksinkertainen tapa lisätä ravinnon mineraalipitoisuutta. Niitä on helppo ujuttaa esimerkiksi salaattiin, vaikka pienempinä määrinä aluksi ja yhdistäen makeampiin kasviksiin kuten porkkanaan. Levät sopivat myös keittoihin, erityisen hyvin misokeittoon, jonka voi muuten tehdä myös kypsentämättä vain kevyesti lämmittäen! (ohje tulossa)

Suomessa yleisimmin saatavilla olevia levälajikkeita ovat dulse, wakame, arame ja nori. Myös jauheina tai tabletteina nautittavat chlorella ja spirulina kuuluvat leviin, mutta ansaitsevat erityislaatuisuutensa vuoksi oman postauksensa.

  1. Dulse on rakenteeltaan pehmeä ja sitkeähkö, maultaan suolainen, muttei niin ’levämäinen’ kuin muut levät. Mielestäni ehdottomasti paras lajike totutteluun. Itse olen saanut dulsen avulla houkuteltua aiemmin merikasvifoobikon puolisonikin leväkoukkuun. Nykyinen lähes päivittäinen suosikkisalaattini sisältääkin reilusti juuri dulsea yhdistettynä lehtisalaattiin, avokadoon, tomaattiin, ja kuorittuihin hampunsiemeniin. Liottamalla dulse pehmenee ja suolaisuus vähenee, mutta itse käytän sitä yleensä sellaisenaan suoraan paketista.
  2. Arame on myös melko mieto maultaan, mutta aavistuksen ’leväisämpi’ kuin dulse. Se vaatii hetken liottamisen, noin 10 minuuttia riittää pehmenemiseen. Aramea kannattaa kokeilla johonkin makeampaan yhdistäen. Oma suosikkini on porkkanaraaste aramella, rusinoilla, sitruuna-/appelsiinimehutilkalla ja tuoreella inkiväärillä höystettynä – sopii talveen!
  3. Wakame on mielestäni selvästi edellisiä vahvempi ja merisempi maultaan sekä jollain lailla niljakkaampi. Ei siis ehkä paras ensikosketus leviin, jos on yhtään epäilevä fiilis. Leviin tottuneelle aromi on kuitenkin maukas. Esimerkiksi kurkun kanssa wakamesta saa hyvin raikkaan yhdistelmän. Myös misokeittoon juuri tämä lajike on oivallinen. 
  4. Nori lienee monelle tuttu susheissa käytettävä levä. Kasviksissa pitäytyväkin voi käyttää noria ja kääriä sisään melkein mitä vain. Nori ei kuitenkaan automaattisesti ole vegaanista, sillä kalaperäisiä aineksia voi levyjen valmistuksessa jäädä massan sekaan. Kannattaakin katsoa mitä paketissa asiasta sanotaan! Esim. Clearspringin Nori on vegaanista, tosin ei sekään täysin raakaa. Ilmeisesti raakanoria ei kovin yleisesti ole tarjolla. 

Leviä on saatavana myös erilaisina valmiina sekoituksina, jotka ovat helppo tapa tutustua kyseisten kasvien aromeihin. Itse olen tykästynyt Clearspringin korkealaatuisiin ja Vegan Associationin hyväksymiin sekoituksiin, joita saa ainakin Ruohonjuuresta sekä pääkaupunkiseudulla Citymarketeista ja Käpylän aseman K-Supermarket Mustapekasta (joka on muutenkin aivan loistava kauppa laajoine luomuvalikoimineen!). Näistä yksi on kolmesta levälajista koostuva ’Japanese Sea Vegetable Salad’. Tuote sisältää aramea, wakamea ja agar-agaria helpossa muodossa, vaatien vain kymmenisen minuuttia liotusta kylmässä vedessä. Tämä salaatti on näppärä tapa ottaa vihanneksia mukaan vaikka matkalle tai töihin helposti kuljetettavassa muodossa. Itse olenkin useamman kerran ängennyt leväpussukan reppuun suunnatessani vuoristomajalle tai telttailemaan. Levät vain kuppiin, loraus vettä päälle ja nam –  ravitseva ja raikas suolapalamainen salaatti on valmis!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuvassa esimerkkinä perussalaatti, jonka olen höystänyt em. sekoituksella meren antimia. Makua saa hienosäädettyä lisäämällä liotettuun leväsekoitukseen esimerkiksi vähän sitruunamehua ja ripauksen chiliä.

 

Selleri – vinkkejä yhteiselämään

17/11/2009

Suomessa selleriin törmää ani harvoin muuten kuin valmis- ja laitosruokien mausteena. Ennen viime kesää minäkin olin syönyt selleriä lähinnä kouluruoissa ja varsia sellaisenaan naposteltavana. Sitten lähdin Meksikoon, missä ehdin nauttia kuukaudessa enemmän selleriä kuin yhteensä koko elämäni aikana. Siitä lähtien selleri on asunut jääkaapissani vakituisesti ja olen syönyt sitä päivittäin.

Meksikossa lähes jokaisen keskinkertaisen, vähänkin kasvispainotteisen ravintolan listoilta löytyi hedelmä- ja vihersmoothieita. Selleriä oli yhdistetty hedelmäpirtelöihin tai sitä tarjoiltiin sellaisenaan sellerimehuna. Aluksi ruokalistoilla vilisevä selleri hämmensi, mutta pian siitä tuli lähes kiinteä osa ravintolakäyntejä. Erityisesti jos lautaselle päätyi muutakin kuin salaattia ja hedelmiä, kevyt selleri raikasti ruokailua mukavasti.

Varsi- eli lehtiselleri on oiva raaka-aine täällä Pohjolassakin. Sitä on saatavilla kaupoissa ympäri vuoden, se on edullista ja sitä saa useimpien kauppojen luomuhyllystä kohtuuhintaan. Se myös säilyy melko pitkään ja on ravitsemuksellisestikin hyvä valinta. Jostain syystä moni ei kuitenkaan edes tunnista selleriä saati tiedä mitä sillä tehdään. Selleri sopii mielestäni erityisen hyvin esim. omenan, appelsiinin, sitruunan, ananaksen, persiljan ja porkkanan kaveriksi. Itse kuitenkin syön sellerini useimmiten banaanin, pinaatin/lehtikaalin, marjojen ja siementen seurana pirtelössä. Tässä muutama vinkki sellerin käyttöön raakaruokailussa:

Sellerijuoma:

N. ¼ tuoretta ananasta

1-2 sellerin vartta lehtineen

Vettä

Pyöräytä koneella tasaiseksi juomaksi. Raikasta ja ravitsevaa!

Tulisellerit:

1 varsi

1rkl vahvaa chiliöljyä (voi korvata öljyllä ja chilirouheella/jauheella)

1rkl rypsiöljyä

1rkl soijakastiketta

1rkl viinietikkaa

1rkl limemehua

Himalajasuolaa

Inkiväärijauhetta

Juustokuminaa

Viipaloi sellerin varsi ohuiksi pätkiksi. Lehdet lienee parasta säästää pirtelöön tai salaattiin. Sekoita muut aineet keskenään ja kaada sellerien päälle. Anna marinoitua.  Tällä satsilla saa useammankin ihmisen liekkeihin. Mikäli et ole chilin ystävä, voit jättää sen kokonaan pois tai ainakin vähentää sitä.

Selleripyree:

Sellerin varsia lehtineen

Pala kurkkua (2-3 cm/1 sellerin varsi)

Oliiviöljyä

Soijakastiketta

Himalajasuolaa

Curryjauhetta

Inkiväärijauhetta

Paprikajauhetta

Hurauta selleri ja kurkku tasaiseksi mössöksi pirtelökoneellasi. Sekoita joukkoon muut aineet. Tarjoile esimerkiksi dippivihannesten seurana. Lisäämällä öljyä saat tehtyä näppärästi myös hieman löysemmän salaatinkastikkeen.

ruokaa 057

Viherlimpparia

02/11/2009

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vaikka viherpirtelö onkin mielestäni ykköskeino vihreiden nauttimiseen, voi päivittäisten pirtelöiden ja salaattien lisäksi viheraineiden saantia edelleen lisätä mehuilla. Mehu toimii myös, jos jostain syystä vihreät eivät muussa muodossa mitenkään maistu (joskin en voi uskoa että joku ei pitäisi oikein koostetusta viherpirtelöstä :).

Kasviksista ja hedelmistä puristetusta mehusta on kuitu pääosin suodatettu pois, joten vitamiinit, hivenaineet ja muut hienot ainekset imeytyvät siitä vielä helpommin ’suoraan suoneen’ kuin pirtelöstä. Kuiduttomuudesta johtuen mehu on kuitenkin mielestäni enemmän lisäravinne jo ennestään melko vihreään ravintoon, eikä sillä pitäisi täysin korvata kuitupitoisia pirtelöitä ainakaan pidemmän päälle.

Itselleni vihermehu on melko uusi tuttavuus: kokeilin mehuja ensimmäisen kerran muutama kuukausi sitten. Ihastuin heti vihermehun välittömään virkistävään vaikutukseen, ja lisäsin muutaman desin annoksen päivittäiseen ruokakokoelmaani. Yleensä nautin mehun aamulla/aamupäivällä ennen muuta ruokaa tai myöhemmin päivällä urheilun jälkeen, jolloin palautuminen tuntuu käsittämättömän nopealta.  

Mehuja voi valmistaa kaikista lehti- ja muista vihanneksista, juureksista ja hedelmistä. Paras tulos saavutetaan erityisellä mehukoneella/-lingolla. Laadukas mehukone on rahallisesti kohtalainen sijoitus, mutta vastine on mielestäni suuri. Hyviä laitteita on monella valmistajalla, ja ajattelinkin tehdä näistä pienen yhteenvedon lähitulevaisuudessa. Itselläni on ollut pari kuukautta käytössä Green Power, jonka valintaa edelsi laajahko selvitystyö koskien eri valmistajia, malleja sekä toimintamekanismeja. Tiesin että tulen panostamaan mehuihin ja halusin siksi satsata kerralla mahdollisimman hyvään ja pitkäikäiseen masiinaan.

Mehukone monine osineen vaatii hieman paneutumista sekä puhdistamisvalmiutta sillä osia on paljon. Suoraviivaisempi tapa onkin mehustaa tehosekoittimen avulla. Mehuainesten lisäksi blenderiin laitetaan tilkka vettä ja pyöräytetään sose. Sose suodatetaan puristamalla siitä mehu ns. pähkinämaitopussin tai muun sopivasti läpäisevän verkkokankaan läpi. Tämä menetelmä hapettaa mehua kuitenkin enemmän eikä siten ole paras mahdollinen tapa ravinteiden säilymisen kannalta. Varmasti tästä pikamehustakin saa kuitenkin paljon hyötyä ja ainakin itselleni tämä oli helppo askel mehumaailmaan. Edullinen myös, sillä tehosekoittimen lisäksi ei tarvita kuin pala verkkokangasta!

Oma perureseptini niin mehukoneella kuin tehosekoittimellakin tapahtuvaan mehustamiseen perustuu ravitsemusterapeutti Natalia Rosen Raw Food Detox Diet –kirjan Green Lemonade –ohjeeseen. Natalian mukaan kyseinen juoma on jokaisen menestyvän raakaruokailijan peruskamaa – jokaisen aamun aloitus. Omani on hieman muokattu versio.

Viherlimppari:

  • kokonainen tammenlehvä- tai roomansalaatti/sama määrä pinaattia
  • puolikas kurkku
  • jokunen sellerinvarsi
  • 2 omenaa: makeus taittaa ’vihreää’ makua, laita enemmän omenaa jos tulos on liian kitkerä
  • puolikas luomusitruuna kuorineen

Ainekset palasina mehustimeen, tai blenderiin vesitilkan kera ja sen jälkeen suodatuskankaan läpi. Reseptiä on helppo muunnella sen mukaan mitä vihreää on saatavilla. Mehu on yllättävän makeaa, jos vaan omenaa on riittävästi. Eli ei kannata epäillä makua vaan kipaista kangaskaupassa ja käynnistää limpparikokeilu!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Green Power – mehumasiina viherlimpparipuuhissa. Juoman valmistus käy myös hartiajumpasta, sillä rehuja saa tunkea suodattimeen lähes täysin voimin!

Viherpirtelön perusteet

19/10/2009

Vihreät lehdet eivät liene ensimmäinen mieleen tuleva pirtelön potentiaalinen ainesosa. Nyt ei kuitenkaan ole kyse mistä tahansa jäätelöliemestä vaan ihmejuomasta, joka voi muuttaa monta asiaa elämässäsi! Ja siihenhän tarvitaan vihreää.

ruokaa 351

Paavo P. Koiranen näyttää mallia!

Viherpirtelöllä saa vaivattomasti ladattua laakin superainesta koneistoon. Pirtelössä onkin lukuisia etuja perinteisempiin vihannesten nauttimistapoihin nähden:

  • helpompaa ja nopeampaa syödä suurempi määrä vihreää kun ei tarvitse pureksia niin paljon
  • helpompaa ja nopeampaa myös valmistaa: kamat vain sekoittimeen, ei juuri pilkkomista
  • vihreät menevät alas herkullisesti ja huomaamatta, koska hedelmien ja marjojen maut peittävät yllättävällä tavalla kitkerämpienkin kasvien aromeja
  • pirtelön sulattaminen on helpompaa kuin suuren salaattiläjän koska tehosekoitin ikäänkuin ’esipureskelee’ vihannekset – sopii herkillekin vatsoille paremmin
  • pirtelössä ravinteet ovat esipureskelun ansiosta käyttövalmiina ja imeytyvät paremmin verrattuna suurina klöntteinä nieltyyn salaattiin
  • pirtelöt voivat edistää ruoansulatusta yleisemminkin muun muassa vaikuttamalla mahahapon eritykseen
  • myös salaattiongelmaiset lapset (tai aikuiset) voidaan saada juomaan viherpirtelöitä, varsinkin jos väriä peitetään marjoilla
  • viherpirtelöstä on helppo muodostaa esimerkiksi aamiais- ja välipalatapa
  • pirtelö on kätevä ottaa mukaan termosmukissa/-pullossa: voit vaikka tehdä aamupirtelön illalla valmiiksi ja napata aamukiireessä jääkaapista pullon matkaan
  • ei tarvita suolaisia, rasvaisia ja lisäainepitoisia kastikkeita, joita on totuttu laittamaan salaatteihin

 

Aloittelijan pirtelöresepti:

  • pari kypsää banaania
  • pari kourallista vihreää: pinaatti on hyvänmakuinen aloittelijan kasvi
  • tuoreita tai pakastettuja marjoja maun mukaan
  • vettä sen verran että saat pirtelöstä haluamasi paksuista

Sekoita tehosekoittimessa, myös sauvasekoittimella pääsee alkuun. Sekoita riittävän pitkään, jotta vihreät hienontuvat kunnolla.

Nauti pari annosta päivässä, tyhjään vatsaan tai enintään hedelmien jälkeen. Aamu on erityisen hyvä ajankohta. Muista myös pureskella hetki suussa ennen nielemistä – tarkoitus on enemmänkin ’syödä’ pirtelö kuin ’juoda’.  Lisää vähitellen vihreiden määrää: ylärajana voit pitää sitä, että juoma edelleen maistuu hyvältä! Myös kokonaismäärää voi asteittain kasvattaa – mitä enemmän pirtelöä, sitä enemmän iloa ja hyötyä!

Aloita päivittäinen pirtelö ja parempi elämä  heti tänään!

Viherpirtelöihin ja niiden hyötyihin voi perehtyä tarkemmin seuraavien hyvien ja helppolukuisten opusten avulla:

Vihreät – tärkeintä ravintoa

16/10/2009

Vihreiden vihannesten voisi väittää olevan ihmisen tärkeintä ravintoa. Erityisesti lehtivihannekset mahdollisimman tummissa vihreän sävyissä sisältävät valtavan määrän hyödyllisiä aineksia.

Vihreät kypsentämättömät vihannekset sisältävät muun muassa:

  • laajan valikoiman välttämättömiä hivenaineita kuten kalsiumia, magnesiumia ja rautaa. Vihreät vihannekset ovatkin yksi parhaista ja käyttökelpoisimmista kalsiumin lähteistä.
  • reilusti A-, C- ja E-vitamiineja sekä erilaisia fytokemikaaleja jotka toimivat antioksidantteina eli neutraloivat vapaita radikaaleja suojaten esimerkiksi syöviltä.
  • runsaasti entsyymejä, joita tarvitaan paitsi ruoansulatuksessa, myös elimistön muissa toiminnoissa. Entsyymit tuhoutuvat kuumennettaessa, mutta ovat välttämättömiä elimistölle.
  • lehtivihreää, jolla on elimistössä monia tärkeitä tehtäviä. Se muun muassa estää haitallisten bakteerien kasvua, parantaa verenkiertoa ja veren koostumusta, vaikuttaa positiivisesti solujen toimintaan ja vastustuskykyyn. Lehtivihreä toimii elimistössä antioksidanttina ja suojaa syöviltä ja esimerkiksi kypsennetyn ruoan karsinogeenisiltä vaikutuksilta. Lisää infoa lehtivihreästä (englanniksi) täällä, sekä tässä syöpää koskevia tutkimustuloksia yhteenvetävässä tekstissä.
  • liukenematonta kuitua, joka puhdistaa suolistoa ja estää paitsi ruoansulatusongelmia myös monia sairauksia sekä tasaa verensokeria.

Vihreistä kannattaa erityisesti suosia:

  • pinaattia
  • lehtikaalia
  • tummempia salaatteja kuten rucolaa, tammenlehvä- ja roomansalaattia
  • parsakaalia
  • selleriä
  • persiljaa ja muita yrttejä
  • versoja ja ituja
  • villivihanneksia kuten nokkosta ja voikukkaa
  • merileviä

Entä mitä vihreitä, jos lähimarketissa ei ole saatavilla kuin hailakkaa ruukkusalaattia?

Suomessa kauppojen valikoima ei usein ole häävi ainakaan keskitalvella, jolloin toki on parempi syödä mitä vain vähänkin vihertävää kuin ei mitään. Ravitsemukseltaan selvästi huonoin vaihtoehto on jäävuorisalaatti, jossa on hädin tuskin mitään hivenaineita verrattuna vaikkapa pinaattiin. Parempia talvikauden vihanneksia ovat kaalit, erityisesti parsakaali. Apuun tulevat sulan maan aikaan villivihannekset, talvella idut ja versot. Lehtivihannesten lisäksi toki myös kurkku, kesäkurpitsa ja kaikki muukin vihertävä sisältää tärkeitä ainesosia, joten niillä voinee jossain määrin korvata lehtivihannesten puutetta. Periaatteessa olisi parasta vuorotella vihreitä ja pitää valikoima mahdollisimman laajana, mutta jos saatavillasi on vain jotakin lajiketta niin edelleenkin on parempi syödä sitten vaikka vain sitä yhtä.

Miten ja minkä verran vihreitä tulisi syödä?

Vihreitä vihanneksia on vaikea nauttia liikaa. Ongelma on yleensä päinvastainen: kuinka saan ahdettua itseeni riittävästi vihreää antaakseni elimistölle tarpeelliset rakennus- ja korjausaineet? Varsinkin jos on ravinnut itseään pitkälti prosessoidulla ja kypsennetyllä ruoalla, voi elimistössä olla monia puutoksia joihin vihreät ovat oiva vastaisku. Perinteinen tapa on tietenkin salaatti. Se onkin hyvä keino korvata ainakin osa jokaisesta ateriasta tuoreemmalla. Monet ovat kuitenkin kokeneet että helpoin tapa lisätä vihreiden määrää ovat pirtelöt. Pirtelöiden nauttimisessa on salaatteihin nähden monia etuja, joista voit lukea seuraavassa kirjoituksessa!

Viime hetken villivihannekset

06/10/2009

Raakaruoan myötä olen elvyttänyt vanhan harrastukseni villivihannesten parissa. Aloitan aamuni suuntaamalla koiran kanssa läheiselle mäelle nauttimaan kostean sammalen tuoksusta ja mansikanlehtien hypistelystä. Vielä näin syksylläkin, jolloin keräily on selkeästi hitaampaa kuin aiemmin kesällä, kerään puolessa tunnissa päiväannoksen ilmaista supersalaattia. Koiran ulkoilutuksen lomassa keräily sujuu kuin huomaamatta. Myös Herra Koira osallistuu innolla keräilyyn, jos ei istuutumalla suoraan eteeni keräilykohteeni päälle niin rouskuttelemalla itsekin tyytyväisenä heinää. Tällä hetkellä, lokakuun alussa, kerään lähinnä nokkosia, apiloita ja lähes ikivihreitä mansikanlehtiä. Syksyllä kannattaa katsoa myös lehtien alapuolelle, ellei halua kutsumattomia vieraita pirtelöönsä…

Nokkonen lienee se tunnetuin keräilykasvi. Sitä voi kaikessa rauhassa nappia tiepielistä ilman, että kukaan luulee täysin hörhöksi. Nokkonen onkin ainoa villivihannes, jonka ravintoarvot löytyvät myös Finelistä. Nokkonen on verraton kasvi, se on nopea kerätä ja sitä on helposti saatavilla. Kannattaa kuitenkin kerätä mielummin vähemmän rehevistä paikoista ja vain latvat. Lehtien reunat polttavat ajoittain myös muovipussin läpi, mutta pirtelöön nokkoset voi heittää sellaisenaan ja poltot häviävät masiinan teriin. Talven varalle nokkosen voi myös toki varastoida kuivattamalla tai pakastamalla sellaisenaan.

Mansikka ja koivu ovat keräilysuosikkejani johtuen niiden helppoudesta. Varsinkin mansikka on pehmeä ja mukava kerätä, se kasvaa aurinkoisilla paikoilla ja sen maku on mieto. Se sopii sellaisenaan harvinaisen hyvin myös aloittelevan keräilijän salaattiin ja siitä saa erinomaista teetä. Koivun maku sen sijaan on vahva ja lehdet varsinkin myöhemmin kesällä kovia, joten paras paikka sille on mielestäni pirtelö. Sekä koivua että mansikkaa kannattaa kuitenkin käyttää kohtuudella, sillä ne molemmat ovat diureetteja, eli niillä on elimistössä nestettä poistava vaikutus. Itse ainakin olen huomannut runsaan mansikanlehtien napostelun ajoittain aiheuttavan janoa. Toki puhdistusmielessä vaikutus voi olla toivottukin.

Vadelman ja mustikan lehdet ovat myös leppoisaa keräiltävää. Niissä on yleensä harvoin hyönteisiä ja niiden maku on pehmeä. Ne soveltuvat erityisen hyvin myös teehen, esim. mansikan kanssa tai sellaisenaan. Nyt syksyllä vadelma puskee runsaasti ohutta, pehmeää lehteä marja-ajan ollessa ohi, joten kannattaa ottaa kasvista kaikki ilo irti. Mustikan lehdet ovat yleensä tähän aikaan jo pilalla.

Voikukka, vesiheinä ja apila ovat varmasti ainakin omasta puutarhasta nauttiville ne helpoimmat keräiltävät. Rappupielen rikkaruohot kannattaa siis hyödyntää ja rakentaa niihin lämpimämmät välit jahtaamalla niitä pirtelömukiin. Nämä pehmeät, hyvin salaattimaiset kasvit sopivat lisäksi sellaisenaan salaatteihin, joskin voikukkaa kannattaa sen kitkerän maun vuoksi käyttää säästeliäästi. Apilan punaisia kukkia löytää vielä näin loppusyksystä salaatin koristeeksi ja pirtelöön.

Piharatamo ja poimulehti sopivat sekä salaatteihin että pirtelöön. Niiden maku on neutraali ja niitä on mukava kerätä aamukasteen seasta. Rohtotädyke puolestaan on erinomainen pirtelöaines ja sitä kannattaa kerätä erityisesti kuivatukseen ja käyttää talven flunssa-aikoina teenä. Sen maku ei teenä ole kaksinen, mutta kuten nimikin kertoo, kasvia on perinteisesti käytetty lääkkeenä mm. hengitystiesairauksissa, päänsäryssä ja ihottumissa. Sen sukulainen nurmitädyke on sisartaan tutumpi ja myös käyttökelpoinen, mutta paljon neutraalimpi. Myös kukat ovat syötäviä.

Pihlaja ja maitohorsma puolestaan ovat maultaan jännittävämpiä keräilykohteita. Pihlajan lehdissä maistuu varsinkin alkukesästä vahvasti karvasmanteli ja maitohorsma puolestaan tarjoaa pehmeän, mutta täyteläisen maun teehen tai raikkautta pirtelöön ja salaattiin. Näiden osalta keräilyaika on jo ohi, mutta vielä voi joitakin yksittäisiä herkkupaloja löytyä. Viimehetken bonuksena löytyy vielä kallioilla kasvava villiorvokki, josta kerään kukat pirtelön mausteeksi tai koristeeksi muuhun ruokaan.

Syksy2008 103


%d bloggaajaa tykkää tästä: