Hedelmänsyöntivinkkejä

Hedelmien menestyksekkäässä syönnissä on joitakin niksejä, joita olen pikku hiljaa opetellut ja oppinut. Tässä niistä joitakin mehukkaammasta elämästä kiinnostuneille:

• Jaa hedelmät ja rasva-/proteiinipitoiset ruoka-aineet kuten pähkinät (tai kypsennetyt ruoat) eri aterioille, jotta nopeammin sulavien hedelmien sokerit eivät ala fermentoitua ruoansulatuselimistössä
• Hedelmien määrää lisätessä kannattaa harkita runsaan rasvan (siemenet, pähkinät, öljyt) osittaista korvaamista vaikka yksinkertaisilla vähärasvaisilla kypsennetyillä vegaanisilla ruoilla (esim. quinoa, tattari, bataatti, linssit)
• Kokeile syödä vain yhtä (tai paria saman tyyppistä) hedelmää kerrallaan
• Melonit ovat kaikista nopeimmin sulavia, joten ne kannattaa pääasiallisesti syödä erillään – myös muista hedelmistä
• Hedelmien yhdistäminen lehtisalaattiin, pinaattiin ja muihin vihreisiin lehtivihanneksiin on yleensä ok
• Harjoittele ensin hedelmäaamiaisella, lisää niitä sitten vähitellen myös lounaaseen, kokeile painottaa vihannekset pääosin iltaan
• Kasvata kokonaismäärää vähitellen totutellen
• (Viher)pirtelöt ovat kätevä tapa lisätä hedelmien määrää
• Mehuina (joista kuitu on poistettu) ei välttämättä kannata nauttia suurta määrää hedelmiä, sillä kuitu on hyödyllinen sokerien imeytymisprosessin säätelyssä
• Syö hedelmät mahdollisimman kypsinä! Suomessa on välillä vaikea saada kypsiä hedelmiä suoraan kaupasta, mutta useimmat kypsyvät vähitellen huoneenlämmössä ja esim. paperipussissa
• Banaanit ovat kypsiä kun niissä alkaa olla ruskeita pilkkuja: tällöin tärkkelys on muuttunut sokereiksi (glukoosi+fruktoosi); olen pitänyt urbaanilegendana käsitystä banaanien ummetusta aiheuttavasta vaikutuksesta, mutta tämä voi olla totta siltäosin, että raa’at, vielä tärkkelyksestä koostuvat banaanit eivät ole erityisen hyin sulavia
• Painota valinnoissa eurooppalaisia kausihedelmiä: esim. nyt on hyvä aika luumuille ja edelleen myös mm. persikoille ja meloneille, pian on omena- ja päärynäkausi täydessä vauhdissa, talviaikaan taas on sitrushedelmien aika
• Kausihedelmien ja -marjojen ohessa banaanit ovat edullinen ja helppo perushedelmä kaloreiden kartuttamiseen, niissä on suotuisa fruktoosin ja glukoosin suhde sekä runsaasti mm. kaliumia ja tryptofaania
• Opettele syömään riittävästi hedelmiä kerralla, niin ei tarvitse koko ajan mutustaa ja hampaat eivät kärsi
• Valitse luomu- ja reilun kaupan hedelmiä aina kun mahdollista
• Muista urheilla! hedelmät ja ruumiillinen rehkintä ovat huippuyhdistelmä!

Tässä vielä havainnollinen vinkki käytännön toteutukseen :D

Rasva vai hiilihydraatit energianlähteenä?

Raakaruokailijakin tarvitsee energiaa, kaloreita. Elimistömme tarvitsee polttoaineitta kaikkiin toimintoihinsa, niin aivojen kuin lihastenkin käyttöön. Elimistön energiatehokkuus voinee ravitsemuksen muutosten myötä kasvaa, mutta moni raakaruokailija saattaa luottaa liikaa ja liian aikaisessa vaiheessa tähän ajatukseen – tai vain tietämättään syö liian vähän kaloreita. Pelkät mineraalit ja vitamiinit eivät riitä pitämään elimistöä toimintakykyisenä, vaikka moniin tarkoituksiin välttämättömiä ovatkin.

Elimistö saa energiaa hiilihydraateista ja rasvasta. Raakaruokailijan näkökulmasta tämä tarkoittaa hiilihydraattien osalta pääasiallisesti hedelmiä ja marjoja ja rasvojen osalta siemeniä, pähkinöitä ja öljyjä. Hedelmien glukoosi tulee elimistön käyttöön sellaisenaan, mutta muut monosakkaridit eli fruktoosi sekä maidotuotteiden käyttäjillä niiden sisältämä galaktoosi, kuten myös rasvat, joudutaan prosessoimaan maksassa. Rasvan työstäminen polttoaineeksi on monimutkaisempi ja vaivalloisempi prosessi kuin hedelmien glukoosin ja fruktoosin käyttö. Lisäksi aivot eivät pysty käyttämään rasvaa energianlähteenään vaan tarvitsevat välttämättä glukoosia. Rasvan palamiseen tarvitaan myöskin riittäväsi hiilihydraatteja.

Raakaruokailijoiden ja alan asiantuntijoiden keskuudessa vallitsee eriäviä näkemyksiä paitsi energiantarpeesta määrällisesti, myös energianlähteiden paremmuudesta. Lisäksi yllättävän moni ei ole useiden vuosienkaan raakaruokailun aikana tarkemmin paneutunut asiaan, vaan asennoituminen on lähinnä, että kaikki ’raaka’ on hyvää ravintoa – riippumatta tarkemmasta sisällöstä. Mielestäni olisi kuitenkin tärkeää tietää ja tiedostaa energianlähteensä, ja niiden käyttöön liittyvät mahdolliset seuraukset.

Merkittävin huomionarvoinen asia näyttäisi olevan rasvan ja hiilihydraattien yhtäaikaisen käytön ongelmallisuus. Rasva nimittäin haittaa sokeriaineenvaihduntaa häiritsemällä insuliinin optimaalista toimintaa (vrt. esim. metabolinen oireytymä). Jos rasva ja hiilihydraatit eivät ole suotuisa yhdistelmä, niin optimitilanteeseen päästäkseen pitäisi siis valita, kumpaa päääasiallisesti haluaa käyttää energian lähteenä. Seuraavassa joitakin pointteja, joita itse olen pohtinut valintaa tehdessäni.

Rasva pääasiallisena energianlähteenä:

• rasvakalorien osuus voi raakaruokailijalla kohota helposti jopa yli 60 prosenttiin kokonaiskalorimäärästä
• pidemmän päälle tämä rasittaa elimistöä ja johtaa erilaisiin terveysongelmiin; runsasrasvainen ruokavalio onkin yksi tunnetuimpia ja tutkituimpia länsimaisia kansanterveysongelmia
• rasvan sulatus sekä prosessointi maksassa ja lihaksissa energiaksi on hitaampaa ja monimutkaisempaa elimistölle
• monet asiantuntijat suosittelevat rasvakalorien osuudeksi vain noin 10 prosenttia (mm. Robert Pritikin /The Pritikin Longevity Center, Dean Ornish). Jopa rasvaa elannokseen myyvä Udo Erasmus on esittänyt 15 prosentin rasvakaloriosuuden riittävän.
• vitamiinien ja mineraalien saanti jää alhaisemmaksi kuin hedelmäpainotteisessa ruokavaliossa
• rasvaa ei tarvita näin paljon, vaan esim. omega-3 -rasvahapon suositeltu saanti 1.1-1.6 g/pv näyttäisi eräiden esimerkkilaskelmien (Doug Graham: The 80/10/10 Diet) mukaan täyttyvän pelkillä vihanneksilla ja hedelmilläkin; rakennerasvaakin on solukalvoissa vain noin 1-1,5 kg ja elimistö on sen suhteen hyvin konservatiivinen

Hiilihydraatit pääasiallisena energianlähteenä:

• rasvojen osuus pitäisi pitää alhaisena, koska runsas rasva haittaa mm. insuliinireseptoreiden toimintaa eikä sokeri pääse imeytymään oikealla tavalla
• syöminen liikunnan jälkeen otollisinta, sillä fyysinen rasitus saa aikaan ns. “insuliini-ikkunan”, jolloin elimistö erityisen helposti täyttää glukoosi/glykogeenivarastojaan eikä insuliinipiikkiä synny
• hiilihydraattien painottaminen energianlähteenä ei tarkoita täyttä rasvattomuutta, vaan rasvaa (myös omega-6 ja -3 -rasvahappoja) on myös hedelmissä ja vihanneksissa vastoin yleistä käsitystä, ja lisänä voi nauttia pieniä määriä rasvatiheitä aineksiakin kuten siemeniä ja avokadoa
• hedelmien ja marjojen hiilihydraatit ovat eri asia kuin valkaistu ja muilla tavoin prosessoitu vehnä ja sokeri tai Yhdysvalloissa yleinen ns. “korkeafruktoosinen maissisiirappi” (high-fructose corn-syrup, mm. limonadeissa ja valmisruoissa), joka on ollut paljon esillä viimeaikaisten tutkimusten johdosta.
• hedelmien ja marjojen kuidut säätelevät sokereiden imeytymistä
• runsas hedelmien, marjojen ja vihannesten nauttiminen tarkoittaa runsasta vitamiinien, mineraalien, antioksidanttien, fytokemikaalien jne. saantia
• ainakaan toistaiseksi ei tietääkseni ole tutkimusnäyttöä hedelmien terveyshaitoista, päinvastoin
• monet maailman pitkäikäisimmistä kansoista ovat perinteisesti syöneet paljon hiilihydraatteja ja vain vähän rasvaa, esim. Ecuadorin Vilcabamban asukkailla – jotka ovat terveitä, hyväkuntoisia ja liikkuvaisia vielä lähempänä sataa ikävuotta – rasvakaloreiden osuus on noin 15% ja ravinnossa pääpaino tuoreilla hedelmillä ja vihanneksilla
• vähärasvainen hedelmäpainottoinen ruokavalio näyttää toimivan myös monilla urheilijoilla, esimerkkeinä juoksija Tim VanOrden, ultrajuoksija Michael Arnstein ja pyöräilijä Harley Johnstone; kyseisen 80/10/10 -suuntauksen keulahahmo Doug Grahamin oppeja ovat noudattaneet myös mm. tennistähti Martina Navratilova ja koripalloilija Ronnie Grandison

Omia kokemuksiani:

Oma opiskeluni tämän aihepiirin osalta on vasta alkuvaiheessa, mutta lukemani, näkemäni ja kokemani perusteella hiilihydraattien valitseminen rasvan sijaan vaikuttaa varsin hyvältä vaihtoehdolta. Olenkin nyt viimeisen muutaman kuukauden aikana hakeutunut kokeilumielessä yhä enemmän kohti vähärasvaista 80/10/10 -tyyppistä ruokavaliota (eli kaloreista 80 % hiilihydraateista, 10 % proteiineista, 10 % rasvoista). Viime talvena havahduin syömäni rasvan runsaahkoon määrään, vaikka pyrin hedelmiäkin syömään paljon. Tajusin, etten tuntenut oloani yhtä pirteäksi kuin kesällä, jolloin olin elellyt vähärasvaisemmin. Suklaata/kaakaotakin teki mieli piristykseksi usein. Liikuntaa, ulkoilmaa ja lepoa oli tarjolla runsaasti, joten olotila ei voinut johtua niiden puutteesta.

Olin lueskellut parin vuoden aikana silloin tällöin vähärasvaista raakaruokaa sivuavia artikkeleita ja keskustelua, mutten ollut kovin hyvin perehtynyt asiaan ja päätin tilata Doug Grahamin aihetta koskevan teoksen (ks. alla). Tein vähän laskelmia, ja huomasin että runsaahkosta hedelmien syönnistä huolimatta nautin todellakin useimmiten melko paljon rasvaa, mikä ei välttämättä ole suotuisa yhdistelmä. Päätin vähentää rasvan määrää ja sittemmin olen rajannut rasvapitoisemmat asiat yhdelle aterialle päivässä, yleensä erilleen hedelmistä. Olotilani on siirtymää tehdessäni jatkuvasti kohentunut ja olen pirteämpi, juoksu ja muu fyysinen rasituskin tuntuu erittäin miellyttävältä. Kaakaotakaan en kaipaa lainkaan. Myöskään niitä rasvoja ei tee mieli ollenkaan, ja nälkä pysyy hyvin loitolla noin neljällä hedelmä/vihannesaterialla päivässä. Vaikuttaa oikein lupaavalta!

Lisäinfoa vähärasvaisesta raakaruoasta:

Doug Graham: The 80/10/10 Diet

foodnsport.com

fredericpatenaude.com

thefruitarian.com

rogerhaeske.com

30bananasaday.com

Luomumpi on parempi

Olen sitä mieltä, että parasta, mitä ihminen voi terveytensä hyväksi tehdä, on syödä runsaasti vihanneksia ja hedelmiä niiden tuotantotavasta riippumatta. Kuitenkin tärkeä askel tästä eteenpäin on siirtyminen luomutuotettuihin ja tietysti myös villeihin lajikkeisiin. Luomukasveilla on monia todellisia etuja terveyden kannalta:

• korkeampi mineraali- ja vitamiinipitoisuus ravinteikkaammasta viljelymaasta johtuen (toki tähän vaikuttavat myös esim. säilytys- ja kuljetusajat ja -matkat)
• torjunta-aineiden ja muiden haitallisten kemikaalien minimaalinen määrä
• pienempi nitraattien määrä esim. pinaatissa ja salaateissa
• parempi maku, jolloin on helpompaa syödä enemmän!

Suomessa ja muilla pohjoisilla alueilla ei ole helppoa saada kaikkea mahdollista luomuna varsinkaan ympäri vuoden. Kuitenkin on kannattavaa mahdollisuuksien mukaan satsata luomutuotteisiin ja niiden löytämiseen (ks. ostopaikkoja tästä postauksesta ja linkkilistasta). Rahallinen panostus luomuun on panostusta omaan terveyteen ja olotilaan! On hyvä myös muistaa, että ympäristökuormituksenkin suhteen on ulkomainen luomu parempi valinta kuin kotimainen tehotuotettu.

Luomutuotteisiin sijoittamista pohtiessa kannattaa pitää mielessä, että tiettyjen kasvien suhteen luomun valitseminen on tärkeämpää kuin toisten. Erityisen paljon kemikaalijäämiä on esim. seuraavissa tehoviljellyissä kasveissa: (The Daily Green /Dirty Dozen 2010)

• Selleri
• Persikka ja nektariini
• Mansikka
• Omena
• Paprika
• Pinaatti
• Kirsikka
• Viinirypäle

Puhtaimmasta päästä tehoviljeltyjen kasvien joukossa taas ovat muun muassa:

• Sipuli
• Avokado
• Maissi
• Ananas
• Mango
• Kiivi
• Kaali
• Vesimeloni
• Parsakaali
• Tomaatti

Itselläni on tällä hetkellä Keski-Euroopassa asuessani loistava tilaisuus maksimoida lähellä tuotetun luomuruoan osuus, sillä tarjonta on laajaa ja hinnatkin ovat lähempänä tehotuotettujen kasvisten hintoja. Tällä hetkellä syömisistäni onkin luomua arviolta 90 %. Ei-luomuna syön esim. poistohintaisia banaaneja, paksukuorisia meloneja ja satunnaisesti suoraan paikallisilta tiloilta ostettuja kauden tuotteita. Pyrin myös valitsemaan biodynaamisesti viljeltyjä tuotteita silloin kun niitä on saatavilla, sillä tässä viljelytavassa käytetään mm. erityisiä yrttivalmisteita viljelymaan ravinteikkuutta parantamaan. Biodynaaminen onkin ikään kuin ”parempaa luomua”. Etelä-Suomessa biodynaamisia kasviksia ja hedelmiä saa esim. Labbyn tilalta.

Nyt pari vuotta luomuun keskityttyäni huomaan aina selvän eron maussa ja koostumuksessa luomu- ja tehotuotettujen kasvisten ja hedelmien välillä. Esim. tehokurkut maistuvat vetisenmauttomille, kun taas luomukurkku on yleensä todella makea ja aromikas. Jo näiden makusyidenkin takia laitan mieluusti viimeisetkin pennini luomuherkkuihin. Sitä paitsi luomua syödessä tulee iloiselle mielellekin!

Ranskalaisilla luomuostoksilla

Totuus auringosta

Keskikesän päivät inspiroivat minua selvittelemään auringonvalon, ravinnon, syövän ja d-vitamiinin yhteyksiin liittyviä kimurantteja kysymyksiä. Olen jo vuosia suhtautunut epäilevästi keskivertoinformaatioon, jossa kehotetaan välttämään auringossa oleskelua sekä kuorruttamaan itsensä mönjillä, joiden ainesosaluettelo on täynnä mitä kummallisimpia nimiä. Viime aikoina onkin esiin putkahdellut enenevässä määrin tutkimustuloksia, jotka tukevat auringonvalon tarpeellisuutta ja monien aurinkosuojakemikaalien haitallisuutta ja syöpävaarallisuutta.

Ensinnäkin auringonvalo on paras D-vitamiinin (joka on itse asiassa hormoni) lähde. Auringon UV-säteet aktivoivat elimistössä tämän hormonin tuotannon – mitä ei tietenkään tapahdu, jos auringossa ei oleskella eikä säteitä päästetä paljaalle iholle. Hyvin suurella osalla länsimaiden väestöstä on nykyään kuitenkin D-vitamiinin puutos, ja pohjoisilla leveyspiireillä asuvat ovat tietenkin erityinen riskiryhmä puutoksen suhteen. Osteoporoosiliitto esittikin jokin aika sitten valtaosan suomalaisista kärsivän D-vitamiinin puutteesta.

Tärkein pointti hommassa on se, että D-vitamiini on osoittautunut erityisen tärkeäksi syövän suhteen: esim. rinta-, eturauhas-, ja paksunsuolensyövän riskin on todettu olevan selvästi pienempi, jos D-vitamiinitasot ovat kohdallaan. Eli auringon välttely syövän pelossa itse asiassa altistaa syövälle… D-vitamiinin puute on tutkimusten mukaan yhteydessä myös moniin muihin terveysongelmiin kuten esim. luuston heikentymiseen, diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin sekä parkinsonin tautiin.

Vaikka ihon ja silmien kautta nautittu auringonvalo on tärkeää terveydellemme D-vitamiinin ja monien muiden syiden takia, on ihon palaminen kuitenkin haitallista. Tässä tulemme ravitsemuksen merkitykseen. Jos ravinto on oikealla tolalla, ei palamista tapahdu yhtä helposti, joten haitat minimoituvat ja hyödyt maksimoituvat! Auringonvalo ei siis pelkästään aiheuta ihosyöpää vaan merkityksellistä on myös elimistön valmius kohdata UV-säteet. Ja tässä ravinto on oleellisessa asemassa. Millainen ravinto sitten olisi tässä suhteessa paras – ja miten tämä liittyy raakaruokaan? On havaittu, että palamisprosessissa on merkitystä erityisesti elimistön antioksidanttitasolla. Tämä viittaisi siihen, että runsas antioksidanttipitoisten marjojen, hedelmien ja vihannesten nauttiminen auttaisi kohtaamaan auringon säteet parhaalla mahdollisella tavalla.

Itse en ole koskaan palanut erityisen herkästi enkä missään määrin vältellyt aurinkoa. Kuitenkin vuoristoharrastuksissani – huolimatta (luomu)aurinkovoiteen käytöstä – olen lukuisia kertoja saanut naamani punoittamaan ja varsinkin huuleni kärähtämään ennen raakaruokaan keskittymistäni. Nykyään tilanne on toinen. Voin olla koko päivän jopa alppiauringossa, kirkkailla hangilla tai meren rannalla ilman minkäänlaista suojaa, ja ilman juuri minkäänlaista muuta lopputulosta kuin ruskettuminen. Edes ennen varsin arat huuleni eivät enää pala! Tämä on itselleni yksi tärkempiä raakaruoan vaikutuksia, sillä vietän paljon aikaa ulkona. Muutenkin kestän urheilua ja muuta olemista auringon paahteessa paljon aiempaa paremmin. Vastaavia kokemuksia ovat raakaruokablogit ja -keskustelupalstat pullollaan.

Nyt kun paisteisia päiviä on vielä runsaasti jäljellä, haluan kannustaa teitä kaikkia popsimaan massut täyteen marjoja, vihreitä lehtiä ja muita luonnon ja kasvimaan antimia – ja sitten vaan mukavaan paikkaan köllöttelemään tai vaikka voimistelemaan aurinkokylpyjen merkeissä!

Ateria-analyysia

Kirjasin eilen pitkästä aikaa muistiin päivän syömingit ja tsekkasin niiden sisällöt fitday.comin avulla. Tässä dataa:

Aamupäivä:

Aamulla puolisen litraa suodatettua vettä ja muutama desi auringossa haudutettua yrtti’teetä’; vettä päivän mittaan yhteensä ehkä noin 1,5-2 litraa.

Klo 11 aprikooseja 9 kpl, isoja luumuja 9 kpl.

Iltapäivä:

Klo 14.30 mehu n. puoli litraa, jossa 1 iso kurkku, puolikas iso fenkoli, kokonainen suurehko roomansalaatti.

Hetken päästä pirtelö, jossa 4 banaania, reilu kourallinen nokkosta, muutama kourallinen pinaattia ja pari desiä pakastevadelmia.

Ilta:

Klo 17 Lautasellinen salaattia (keräsalaatti, kurkku, tomaatti, ruohosipuli),’pasta’vuokaa ja keitettyä kukkakaalia.

Klo 19.30 2 Persikkaa, 3 aprikoosia (nämä raukat jäivät ilman kuvaa…)

Klo 21 Pirtelö: 2 banaania, kourallinen sitruunamelissaa, 1 rkl chia-siemeniä, 1 rkl SunWarrior-proteiinijauhetta, 1 tl spirulinaa.

Yhteenveto analyysin tuloksista:

Fitday antoi päivän saldoksi 1970 kcal, joista 78 % peräisin hiilihydraateista (422 g), 12 % rasvasta (28,9 g) ja 10 % proteiineista (64 g). Tämä on suunnilleen sitä mitä haluankin, sillä olen viimeisen puolen vuoden aikana pyrkinyt vähentämään rasvan osuutta energianlähteenä ja havainnut joitakin lyhyemmän aikavälin hyötyjä. Kirjoitan varmasti lähiaikoina aiheesta tarkemmin; sitä odotellessa voivat kiinnostuneet tutustua vähärasvaisuuden iloihin tällä sivustolla (engl.): http://foodnsport.com/. Kaloreita olisi voinut kertyä enemmänkin, tosin ei näilläkään sapuskoilla nälässä tarvinnut olla, eikä kyseessä ollut mitenkään superurheilullinen päivä (kevyt juoksulenkki + pikku lihastreeni, muuten pitkälti toimistohenkistä epäaktiivista meininkiä). Yleensä reippaampina päivinä popsinkin varsinkin banaaneja selvästi enemmän.

Vitamiinien ja mineraalien osalta tulos oli erittäin hyvä, kuten arvattavissa on jo ateriakuvien perusteella! Kalsiumia tuli 970 mg eli yli suomalaisen suosituksen, suurinta osaa vitamiineista ja muista mineraaleista tuplasti, triplasti tai vieläkin enemmän (C-vitamiini yli 700%) suosituksiin nähden. Rautaakin lähes 150%. Seleeni jäi laskelman mukaan tänään puoleen suosituksesta (sitä olisi runsaasti parapähkinöissä) ja B12 yhteen prosenttiin kuten voi tällaisissa laskelmissa olettaakin (tähänkin aiheeseen palaan tulevaisuudessa).

Suosittelen teitä kaikkia kokeilemaan miltä omat ateriat näyttävät numeroina. Ei tätä joka päivä jaksaisi tehdä, mutta silloin tällöin on mielenkiintoista, hyödyllistä ja jännittävääkin tehdä inventaario. Fitday.comin lisäksi nutridiary.com on toinen hyvä palvelu. Suomenkielinen ravintoainelaskuri löytyy keho.net -sivulta.

Päivän ruokien kuvaaminen on muuten myös aikaa hauskaa – kuvia katsellessa saa todella selkeän kokonaiskäsityksen ravitsemuksestaan ja mahdollisesti myös lisämotivaatiota. En ole aiemmin vastaavaa kuvasarjaa napsinut, joten olin suorastaan yllättynyt miten kauniita ja houkuttelevan värisiä asioita olinkaan taas kerran saanut päivän mittaan mutustaa!

Kesälukemista

Kokosimme muutaman kirjavinkin kesäpäivienne viihdykkeeksi ja virikkeeksi. Suomeksi tarjontaa on valitettavan vähän, mutta pari kasvissyöjän klassikkoa pääsivät listallemme. Lähes loputtomasta englanninkielisestä valikoimasta poimimme keskenään hieman erityyppisiä näkökulmia edustavia teoksia.

Merja Niemi: Aurinkoista ruokaa Linkki

Merja Niemi on puhtaan ja prosessoimattoman vegaaniruoan pioneeri Suomessa. Hänen klassikkoteoksensa Aurinkoista ruokaa on muodoltaan keittokirjamainen, mutta sisältää myös paljon hyödyllistä informaatiota raaka-aineista, ravitsemuksesta ja ravinnolla lääkitsemisestä. Niemi sivuaa maanläheisellä otteellaan myös lasten ravitsemusta ja terveyttä. Kirjassa ovat läsnä niin elävän ravinnon opit uudistusjuomineen ja idättämisineen kuin kypsennetyt vegaaniset vehnättömät ja sokerittomat ruokalajit. Ohjeissa painottuvat tuoreet raaka-aineet ja lähiruoka. Aurinkoista ruokaa on mitä sopivin lisä kesäkeittiön kirjavalikoimaan.

Peter Singer: Oikeutta eläimille (engl. Animal Liberation) Linkki

Tämä eläinoikeuksien klassikkoteos on innoittanut kasvissyöjiä ympäri maailmaa jo parikymmentä vuotta. Australialainen filosofi Peter Singer toimii bioetiikan professorina Princetonin yliopistossa. Singer käsittelee teoksessaan mm. tuotantoeläinten pitoon ja hyödyntämiseen liittyviä eettisiä kysymyksiä. Vaikka Singerin teos on herättänyt kritiikkiäkin, on se tutustumisen arvoinen jokaiselle, joka haluaa ymmärtää kasvissyöntiä ja nykyistä eläinoikeusliikettä. Teoksesta on tehty jo suomeksikin useita painoksia. Englanniksi Singeriltä löytyy muitakin samaan aihepiiriin liittyviä kirjoja.

Karl Weber (ed.): Food, Inc.: A Participant Guide – How Industrial Food is Making Us Sicker, Fatter, and Poorer and What You Can Do About it Linkki

Food, Inc. koostuu esseistä, joiden aiheet pureutuvat tehomaatalouteen kemikaaleineen, teollisen ruoan haittoihin ja maailman ruokatilanteeseen ongelmineen. Kirjoitukset paljastavat ruoka- ja maatalouspolitiikan valtapelien ja terveyshaittojen salailun todellisuutta. Hyödyllistä lukemista jokaiselle, joka elää teollisen ruoantuotannon vaikutuspiirissä – eli meille kaikille! Itse juuri tilasin teoksen ja odotan innolla paketin saapumista. Food, Inc. liittyy samannimiseen amerikkalaista tehotuotannon tilannetta valottavaan dokumenttielokuvaan. Sen kirjoittajiin kuuluu mm. ruoka-aktivisti Michael Pollan, jonka teoksista on suomennettu ’Oikean ruoan puolesta’. Food, Inc.-nettisivut: http://www.foodincmovie.com/

Brendan Brazier: Thrive – the Vegan Nutrition Guide to Optimal Performance in Sports and Life: The Whole Food Way to Lose Weight, Reduce Stress, and Stay Healthy for Life Linkki

Kanadalainen huipputriathlonisti Brendan Brazier on maailmalla yksi kysytyimpiä luennoitsijoita kasvispohjaiseen ruokavalioon ja urheiluravitsemukseen liittyvissä asioissa. Thrive on kuitenkin jokaiselle hyvinvoinnistaan kiinnostuneelle erinomainen aloitusteos raakapainotteisen kasvisruoan ja optimaalisen ravitsemuksen saralla, riippumatta fyysisen aktiivisuuden tasosta. Teos kuuluu ehdottomasti omiin ykkössuosikkeihini, sillä se käsittelee helppotajuisesti täysiarvoisen kasvisravinnon hyötyjä nyky-yhteiskunnan erilaisten stressitekijöiden keskellä, esittelee nerokkaita helposti valmistettavia reseptejä, ja sivuaa myös runsaasti urheilevan tarpeita. Brendanin nettisivu: http://www.brendanbrazier.com/

Alicia Silverstone: The Kind Diet – A Simple Guide to Feeling Great, Losing Weight, and Saving the Planet Linkki

Ympäristö- ja eläinoikeusaktivisti Alicia Silverstone, jonka monet näyttelijänäkin tuntevat, on hiljattain laatinut helposti lähestyttävän ja esteettisesti miellyttävän opuksen, joka hellästi opastaa kasvispitoisempaan – ja siten terveellisempään ja ekologisempaan – ravintoon. Kirja käsittelee niin ravitsemusasiaa kuin veganismin eettistäkin puolta ja sisältää myös herkullisia reseptejä. Alicia esittelee lisäksi eritasoisia helposti seurattavia kehittymisohjelmia kohti vege-elämää. Kirja sopii hyvin myös satunnaiseen selailuun, sillä siitä on helppo noukkia pieniäkin palasia kerrallaan. Loistava kesäkirja nautittavaksi vaikkapa rennosti riippumatossa! Alician blogi: http://www.thekindlife.com/

Douglas Graham: The 80/10/10 Diet: Balancing Your Health, Your Weight, and Your Life One Luscious Bite at a Time Linkki

Vaihtoehtoinen lähestymistapa raakaruokaan! Monien menestyvien vegaaniurheilijoiden ravintovalmentajana toiminut Douglas Graham ohjaa kirjassaan kohti yksinkertaisempia ruokailutottumuksia ja perustelee runsaasti hedelmiä ja (vihreitä) vihanneksia mutta vain niukasti rasvaa sisältävän ravinnon etuja. Grahamin ote on selkeä ja helposti ymmärrettävä, mutta riittävän perusteellinen. Kirja saa pohtimaan omia ehkä pinttyneitäkin ravintokäsityksiä, ja se on ylipäätään hyvä perusteos jokaiselle raakaruoasta kiinnostuneelle. Doug Grahamin nettisivu: http://foodnsport.com/

Maito – petosta ja propagandaa

Maito askarruttaa yhä monen kasvissyöjän mieltä. Hyvin markkinoitu maitopropaganda sekoittaa päitämme, ja suomalaiset kulauttavat nykyään jopa 140 litraa maitoa vuodessa henkilöä kohden. Maito on yksi viimeisistä linnakkeista, jonka karjatalous on onnistunut säilyttämään terveysruokien listalla. Maidon terveellisyys on kuitenkin vain yksi suuri myytti, mitään todellisuuspohjaa sille ei juuri löydy. Varsinkin kun puhutaan maidosta 2010-luvun Suomessa, ei kyse ole todellakaan mistään puhtaasta luonnontuotteesta, vaan pitkän prosessoinnin tuloksesta. Oma lukunsa ovat vielä rasvattomat, värjätyt, aspartaamilla makeutetut ja keinotekoisesti sakeutetut jogurtit, sekä prosessoiduilla kasvirasvoilla ja emulgointiaineilla kyllästetyt lähinnä muovia muistuttavat juustot.

Maidosta puhuttaessa puhutaan yleensä myös kalsiumista. Maaginen 120mg/dl kalsiumipitoisuus pitää meijerit tiellä ja lehmät navetassa, vaikka suositusten täyttämiseksi ihmejuomaa täytyy latkia lähes litra päivässä. Kalsium ja sen puutokseen liittyvä osteoporoosi ovatkin erittäin tärkeä aihe, joten siitä on tulossa erillinen postaus. Tässä keskityn nyt siis kaikkeen muuhun maitoon liittyvään, paitsi kalsiumiin. Sen lisäksi, että paljon maitotaloustuotteita nauttiva pohjolamme on osteoporoositilastojen kärkialue, olemme tekemässä historiaa myös diabeteksen, syövän ja sydänsairauksien osalta. Sairausluvut korreloivat yllättäen maidonkulutustilastojen kanssa. Toki ei pidä unohtaa muiden elintapojemme vaikutusta, mutta näihin kaikkiin maidolla on joka tapauksessa selkeä yhteys. Ei liene tarpeellista enää myöskään todistaa, miksi laktoosi-intoleranssi ei ole sairaus, vaan kehon normaali tila, josta muuten ”kärsii” suurin osa maapallon väestöstä. Valitettavasti useissa teollisuusmaissa lääketeollisuus ja elintarviketeollisuus ovat onnistuneet luomaan tästä(kin) elimistön normaalista puolustusmekanismista lääketieteellisesti diagnosoitavan sairauden, johon on kehitetty avuksi niin lääkkeitä kuin prosessoituja elintarvikkeitakin.

Maito on usein allergioiden ja hengitystiesairauksien taustalla. Toki maito itsessäänkin voi olla allergisoiva, mutta se saattaa aiheuttaa myös muita allergioita ja astmaa. Moni astmaatikko on yllättäen parantunut jätettyään maitotuotteet pois ruokavaliostaan. Maidon aiheuttama ylimääräinen limaneritys tukkii hengitysteitä, jolloin elimistö ei enää kykene vastaamaan ympäristön haasteisiin, kuten siitepölyyn, eläinpölyyn tai kylmään pakkasilmaan, vaan tukkeutuu lopullisesti johtaen astmakohtaukseen.

Maito on yhteydessä myös korvatulehduksiin ja moniin pieniin ja harmittomampiin, mutta erityisesti lapsia vaivaaviin tiloihin. Nykyään onneksi jopa koululääketiede tunnistaa tämän yhteyden ja useat lääkärit kehottavat välttämään maitotuotteita korvatulehdusten yhteydessä. Kuitenkin aivan liian monta antibioottia syödään vain ja ainoastaan väärän ruokavalion seurauksena ja tulehduskierteeseen palataan aina uudelleen, aivan kuten maitotuotteidenkin pariin.

Maito on aina äidinmaitoa – jälkikasvulle eli vasikalle suunniteltua juomaa. Sen avulla pienestä vasikasta pitäisi kasvaa vuodessa iso lehmä. Kun sama aine nyt valjastetaankin osaksi ihmisen, varsinkin lapsen, ruokavaliota, se sotkee tehokkaasti myös hormonitoimintaa. Verrattuna muihin eläinkunnan tuotteisiin lehmänmaidon vaikutus lienee pahimpia. Lehmänmaidon sisältämällä insuliinin kaltaisella kasvutekijä IGF-1:llä on harvinainen yhtenevyys ihmisen vastaavan kasvutekijän kanssa. Niinpä kun esimerkiksi vuohenmaidon vastaavaa kasvutekijää ei ihmisen elimistö tunnista, lehmänmaidosta se tulee ihmisen käyttöön. Kasvutekijän teho vieläpä kaksinkertaistuu homogenoinnin ansiosta. Insuliinia muistuttavana sen nauttiminen lisää myös diabetesriskiä. Erityisesti lapselle pitäisi suoda mahdollisuus luonnolliseen kasvuun ja kehitykseen ilman näitä ihmiselimistölle haitallisia aineksia.

Maito sisältää estrogeeni- ja progesteronihormoneja. Näitä hormoneja on kaikessa maidossa, mutta erityisen paljon niiden lehmien maidossa, jotka ovat lypsyaikana kantavana tai joita on lääkitty progesteronilla umpeutuksen yhteydessä. Suomessa hormonilääkityksen säännöt ovat onneksi huomattavasti tiukemmat kuin esim. USA:ssa, jossa maidontuotantoa lisätään jatkuvasti hormoneilla. Kuitenkin myös suomalaisten lehmien yleisiä utaretulehduksia lääkitään antibiooteilla. Lehmänmaidon luonnollinenkin hormonitaso on ihmiselle liikaa ja tutkimusten mukaan johtaa mm. erityisesti tyttöjen ennenaikaiseen, jopa alle kouluikäisten puberteettiin. Tähän ilmiöön liittyy vielä kohonnut rintasyövän riski. Myös miehillä maito lisää syöpäriskiä ja häiritsee hormonitasapainoa aiheuttaen mm. fyysistä naisistumista. Jostain kummallisesta syystä suomalaisten mielissä tämä lehmävauvojen ensiruoka onkin yhtäkkiä isojen ja vahvojen tosimiesten juomaa. Jännittävää on myös huomata, että erityisesti miehille suunnatussa informaatiossa maidon hormonien väitetään olevan ihmisessä toimimattomia. Samaan aikaan naisille kuitenkin suositellaan maidonjuontia sen korkeiden hormonipitoisuuksien vuoksi! Tutkimusten valossa on kuitenkin ilmeistä, että maito aiheuttaa hormoniepätasapainoa niin miehissä kuin naisissa.

Tässä kohtaa kunnon kansalainen rypistää taas kulmiaan ja ihmettelee, voiko tämä tosiaan olla totta. Miten tällainen sitten voidaan sallia? Kai joku olisi jo kieltänyt moisen elintarvikkeen? Maidon täytyy olla terveellistä, kun sitä neuvoo juomaan neuvolantäti ja tv-mainos. Ensi kerralla kun saat käsiisi koululaisille tai pienten lasten vanhemmille suunnatun ”terveysesitteen” koskien maitoa, vilkaisepa kuka sen on toimittanut. Ensimmäinen veikkaukseni on Valio Oy. Toinen veikkaukseni on Maito ja Terveys ry. Miksi voittoa tavoitteleva yritys saa mainostaa vapaasti Suomen valtion kouluissa, virastoissa ja terveyskeskuksissa? Jos tilalla olisi Coca-Colan, Marlboron tai miksei vaikkapa Volkswagenin mainos, luulenpa, että moni teistäkin pitäisi sitä epäilyttävänä. Millä tavalla Valio on erilainen? Se on voittoa tavoitteleva yritys, ei hyväntekeväisyysjärjestö. Sillä on nerokas strategia ja se on onnistunut saamaan sille kansalaisten ja viranomaisten hyväksynnän. Maito ja Terveys ry puolestaan on maidon kulutuksen edistämisjärjestö härskeimmillään. Omilla nettisivuillaan se kertoo olevansa tuotemerkkeihin nähden puolueeton ja toteaa loogisesti seuraavassa lauseessa saavansa rahoituksensa meijereiltä ja maatalouden menekinedistämiseen suunnatuista varoista. Tämä kertonee kaiken oleellisen. Sen tavoitteisiin ei kuulu objektiivisen tiedon tarjoaminen vaan maidon kulutuksen edistäminen. Tuskin sen jäsenet Valio ja Arla Ingman ovat myöskään tuotemerkkeihin nähden puolueettomia.

Eettis-ekologisena kysymyksenä maito on aivan samanlainen kuin liha. Lehmän elinkaari jää luonnottoman lyhyeksi myös maitotilalla, sen kohtelu on varsin usein kyseenalaista ja sen ruokkiminen yhtälailla viljellyn kasvisravinnon haaskausta kuin lihakarjankin. Ihmisravinnoksi kelpaamattoman säilörehun ohella lehmät nauttivat mm. tuontirypsiä ja -viljoja. Terveyden kannalta tämä tarkoittaa myös yleensä heikkolaatuista tehoravintoa, joka on tuotettu mahdollisimman halvalla ja nopeasti. Rehutuotannossa käytetyt lannoitteet ja torjunta-aineet konsentroituvat lehmään ja sitä kautta maitoon. Talvella ja keväällä muoviin paalatun, moneen kertaan jäätyneen ja sulaneen heinän sisältö on usein homeensekainen. Tietokoneohjatut lypsyautomaatit eivät myöskään tunnista tulehtuneita utareita vaan lypsävät tyytyväisinä maidon sekaan myös tulehdusnesteet, jotka sittemmin päätyvät kuluttajan nautittaviksi. Lehmät pidetään jatkuvassa imetys-/poikimiskierteessä, jotta maidon tulo jatkuu. Puolet vasikoista on luonnollisesti sonneja eli lihakarjaa, joiden ainoa tehtävä on päätyä lihaksi. Maitobisnes on siis väistämättä myös lihabisnestä.

Kurkistus jääkaappiin

Niin ostoskärryn kuin jääkaapinkin (tai muiden ruoansäilytyspaikkojen) sisältö voi kertoa kiintoisia asioita niiden täyttäjistä ja käyttäjistä. Huomaankin usein uteliaana pälyileväni toisten elintarvikevalintoja niin kassajonoissa kuin keittiöissäkin. Olen myös saanut kokea aavistuksen ihmetteleviä katseita ladatessani kassahihnan täyteen rehuja. Rohkeimmat ovat esittäneet itseäni ajoittain hieman huvittaviakin kysymyksiä ja kommentteja vieraillessaan keittiöni banaanivuorten ja vihanneskasojen keskellä tyyliin ”sulle taitaa banaanit maistua aika hyvin?!” Tähän yleensä toteankin niiden olevan suosikkiruokaani :)

Kipaisin juuri täydentämässä ruokavarastojani ja ajattelin näyttää mitä jääkaapissani tällä hetkellä on – mitä sitä salailemaankaan! Samalla saan itsellenikin pikku inventaarion aiheesta.

Kaikki ei mahtunut mukaan kuvaan, joten täydennykseksi pikainen selostus kaapin sisälmyksistä:

Kasvikset ja hedelmät:

3 x 300g pinaattia, 2 x roomansalaatti, paketti rucolaa ja toisen jämät, pikku pussi persiljaa, kilo porkkanoita, pari suurehkoa fenkolia, sitruuna (joita yleensä pidän saatavilla useita), paprika, puolikas verkkomeloni, puolikas avokado, puolisen kiloa marjoja (pakaste), muutama bataatti

Muut tuotteet:

Marinoituja artisokansydämiä (valmistuote, mutta valmistettu ilman kuumennusta!), Bio Verde -tuorepesto (myöskin ilman kuumennusta valmistettu, aineksina vain basilika, öljy ja merisuola), Dr. Martins -kookosvettä pari tölkkiä, mantelitahna ja tahini (ei raakoja), aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä, kalamata-oliiveja ja paprikapesto (ei raakoja), balsami- ja omenaviinietikka, miso, tamari, Dijon-sinappi, wasabitahna, kookosköntti (tiiviiksi puristettua kookoskermaa), kylmäsavustettua luomulohta ja pecorino-lampaanjuustoa (puolisoni ei ole vegaani).

Tämänhetkinen valikoima on aika tyypillinen eli runsaasti vihreitä, vähän muita vihanneksia (joista osa nytkin säilytyksessä pöydällä) sekä erilaisia maustamiseen liittyviä valmisteita, pääosin luomua. Koska suurinta osaa hedelmistä ja joitakin kasviksiakin säilytän jääkaapin ulkopuolella, tässä vielä todistusaineistoa niistäkin:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lisää hedelmiä- ja vihanneksia:

Omenoita, muutama kiivi, vähän turhan raakoja banaaneja ehkäpä kilon verran, pari ananasta, pari kurkkua ja kesäkurpitsaa, nippu varsiselleriä, tomaatteja, paprika. Lisäksi appelsiineja kuvan ulkopuolella. Hedelmävalikoima vaihtelee vuodenajan, hinnan ja mieltymysten mukaan, mutta yleensä banaaneja on tarjolla ja kypsymässä vähintään triplamäärä tämänhetkiseen ’vajeeseen’ nähden… Banaanit ovat perheessämme perusruokaa, samoin kuin ugandalaisilla, joilla on yksi sana matooke kuvaamaan ’banaania’ ja ’ruokaa’ – aivan mahtavaa!

Loikka kevääseen

Hei jälleen! Hyppäsimme joulupöydästä suoraan orastavaan villivihanneskauteen, jättäen näppärästi väliin raakaruokailijalle haastavimman vuodenajan :)

Pariksi viikoksi aiottu tauko venähti yllättävästi, kun huomiomme veivät erilaiset odotetut ja odottamattomat haasteet. Olemme kuitenkin tällä välin olleet tärkeissä toimenpiteissä kansanterveyden edistämiseksi: itse olen viimeistellyt väitöskirjani ja Ulla on siirtynyt toviksi Kairon melskeeseen valistamaan kanssaeläjiään. Kairosta seuraakin pian raporttia!

Joka tapauksessa aiomme nyt taas jatkaa aidon ravinnon hehkutusta täällä blogissamme, ja mikäpä sen parempi teema aloittaa raakaruokakevät kuin muistutus villivihanneksista! Jos jonkinlaista lehteä alkaa jo pian tunkea maasta Suomessakin, joten olkaahan valppaina. Vinkkejä vihannesretkille voi jo valmiiksi kerrata tästä taannoisesta postauksestamme.  

Täällä Keski-Euroopassa on satoa saatu jo jonkin aikaa, ja erityinen suosikkini näin keväällä on maukas villivalkosipuli karhunlaukka. Jos joku liikuskelee Manner-Euroopassa, niin kannattaa ehdottomasti käydä kurkkimassa lähimpään metsään, sillä karhunlaukan lehtiä on ainakin omalla seudullani ihan joka puska täynnä!

Paremman olon joulu!

Vaikka et vielä tänä vuonna viettäisikään täyttä raaka- tai kasvisruokajoulua, voit silti muutamalla pienellä ja stressittömällä toimella pitää yllä parempaa fyysistä oloa ja pirteämpää mieltä! Avain on raikkaampien asioiden lisääminen (tofu)kinkun ja konvehtien oheen – näin elimistö saa myös entsyymipitoista materiaalia avustamaan raskaiden kypsennettyjen ruokien käsittelyssä eikä olo ole niin tukala.   

1. Pidä kiinni pirtelötavasta. Helpointa on aloittaa aamu viherpirtelöllä, jolloin ainakin yksi ratkaiseva askel freesimpään fiilikseen on otettu jo hyvissä ajoin ennen juhlaruokailua! Jos vietät joulua vaikkapa sukulaisten luona, ota tarvittaessa oma blenderi mukaan.
2. Juo vettä aterioiden välillä. Jos mahdollista, vältä ainakin runsaampaa juomista aterioilla niin ruoansulatusnesteet eivät laimene ja perinneruokalaaki sulaa hepommin.
3. Aloita ateria salaatilla. Jos joulupöydässä on tarjolla edes jokin tuoreaineksista valmistettu salaatti, nauti sitä ennen kypsennettyjä ruokia niin saat satsin entsyymejä avustamaan muun ruoan pilkkomisessa. Jos vietät joulua jonkun toisen kodissa, lienee silloinkin mahdollista tuoda/valmistaa itse raikas salaatti pöydän täydennykseksi – se saattaa maistua monelle muullekin!
4. Kokeile raakajälkiruokaa tai -suklaata. Perheen, suvun tai ystävien kanssa aterioidessa ei välttämättä voi vaikuttaa koko tarjoiluun, mutta salaatin lisäksi makeat raaka-asiat ovat helppoja lisättäviä menuun ja varmasti uppoavat muullekin porukalle. Vielä ehtii testaamaan suklaan tai vaikka jäätelön valmistusta ennen aattoa!   

Omat jouluateriani tulevat tänä vuonna olemaan ensimmäistä kertaa erittäin raakaruokapainotteisia johtuen suotuisista joulunvietto-olosuhteista. Blogitiimimme viettää nimittäin juhlaa samassa seurueessa, joten lähipäivinä on tiedossa runsaasti anti-kokkausta, juhlajuomien mehustusta, suklaatalkoita ja pateenvalmistussessioita. Kuitenkin aiemmasta kokemuksesta tiedän, että keskimääräistä suolaisemmat, rasvaisemmat ja makeammat herkut sekä monien erilaisten lajikkeiden nauttiminen samalla aterialla voivat saada olon vähemmän optimaaliseksi, vaikka pysyttelisikin täysin raakalinjalla. Ajattelen silti, että parin kolmen päivän juhlinta on pieni osa kokonaisuutta, ja tasapaino palautuu nopeasti arkirutiineihin siirryttäessä.

Näin ollen tärkeintä lienee juhla-aterioilla keskittyä iloitsemaan mukavasta seurasta ja nauttimaan juhlatunnelmasta enemmänkin kuin kyttäämään jokaista suupalaa. Eli joulun ruokateema voisi olla raakaa mahdollisuuksien mukaan ja rennolla asenteella!

Loppusilauksen raikkaaseen jouluun luo reippailu suksilla tai ilman!

 

Toinen raakatarina

Kiinnostukseni raakaruokaan ja luomuvaihtoehtoihin alkoi jo kymmenisen vuotta sitten Diamondin pariskunnan Fit for life -opuksen ja Merja Niemen Aurinkoinen ruoka -kirjan inspiroimana. Olin ollut useamman vuoden jonkinasteisella kasviruokavaliolla aavistaen, että yleinen olotilani voisi olla parempikin. Siksi etsin optimaalisempaa ravitsemusta.

En kuitenkaan vielä riittävän syvällisesti ymmärtänyt ruoan merkitystä hyvinvoinnille, ja sosiaaliset tekijät vetivät minut takaisin varsin perinteiseen kasvisruokailuun. Olin myös vähän jumissa vallitsevien ruokailutottumusten ja -suositusten ansassa ja suhtauduin raakaruokaan hivenen epäluuloisesti.

Vuosien mittaan havaitsin leivällä, pastalla ja perunalla eläessäni yhä enemmän erilaisia pieniä oireita kuten jatkuvia vatsakipuja ja toistuvaa päänsärkyä. Olin usein väsynyt runsaasta nukkumisesta huolimatta, tarmoton ja epäenerginen. Minulla oli muisti- ja keskittymishankaluuksia sekä jollain lailla ankeahko yleisfiilis. Lisäksi koin ongelmia palautua raskaampien urheilusuoritusten jälkeen.

Muutama vuosi sitten otin tavoitteekseni siirtyä luomuruokaan niin täysin kuin se Suomessa on mahdollista. Vähän myöhemmin aloin happyfoody.com -blogin innoittamana tutustua uudestaan ja tarkemmin raakaruoka-asiaan. Havaitsin innostuneena, että raakaravinto voisi ratkaista monet pikku ongelmistani, jos väitteet sen vaikutuksista pitäisivät paikkansa. Jos ihmiset olivat parantuneet syövistä ja muista vakavista sairauksista, niin kyllähän silloin raakaruoan vaikutusten täytyisi ilmetä kokonaisvaltaisesti myös yleisessä hyvinvoinnissa ja terveydentilassa.

Luin blogeja, keskustelupalstoja, triathlonisti Brendan Brazierin ja juoksija Tim VanOrdenin kokemuksia, Boutenkon perheen ja monien muiden tarinoita. Kaikki vaikutti täysin järkevältä ja loogiselta, ja lisäksi oikeastaan aika helpolta! Halusin todellakin kokeilla tätä.

Aloitin siirtymällä hedelmäaamiaiseen sekä lisäämällä jonkinlaisen tuoreen salaatin joka aterialle. Vähitellen korvasin lämpimän lounaan täysin salaateilla ja hedelmillä. Jätin pois vehnän siirtymällä ruisleipään ja satunnaisesti spelttipastaan. Otin käyttöön quinoan ja jätin satunnaista tofua lukuunottamatta muut soijatuotteet pois. Luovuin eineksistä, kahvista ja sokerista. Minimoin pakattujen tuotteiden käytön.

Muutaman kuukauden jälkeen hankin blenderin ja vaihdoin aamiaiseni viherpirtelöön. Pian nautin pari kolme viherpirtelöä päivässä. Kohta siirtymän aloituksesta on parisen vuotta, ja viimeisen vuoden on ruokani ollut pääsääntöisesti raakaa, vaihdellen ehkäpä välillä 80-100% vaikken osuuksia sinänsä tarkkailekaan. Yleensä kypsennetty ruoka ei enää erityisemmin vetoa, mutta satunnaisesti syön sitä jos mieleni tekee. Erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa ja reissuoloissa teen elämää helpottavia kompromisseja ja pyrin löytämään parhaan vaihtoehdon.

Olen kokenut monia niistä hyödyistä joita tavoittelin. Joitakin näistä ovat parempi unenlaatu ja vähentynyt unentarve, ei kamalaa aamuväsymystä ja muutenkin tasaisempi energia- ja pirteystaso. Ei nälkäkohtauksia, ei jatkuvia vatsavaivoja ja alituista päänsärkyä. Positiivisempi asenne ja iloisempi fiilis, kirkkaampi ajatus. Selvästi nopeampi palautuminen urheilusuorituksista ja parempi suorituskyky ilman erityisempiä muutoksia treenaamisessa.

Oletan, että olen kokenut vasta osan mahdollisista positiivisista muutoksista, ja pyrinkin edelleen kehittämään ravitsemustani ja oppimaan siitä uutta. Haluan testata erilaisia ravintoon liittyviä asioita itselläni, jotta voin kannustaa toisia muutoksiin. Yksityiskohtia kokemuksistani, havainnoistani ja nykyisistä ruokailutavoistani selviää blogin mittaan. Toivon niiden jakavan inspiraatiota ja madaltavan kynnystä aitoon ravintoon – raakaruokaan.

Ei ole riisitauti iskenyt eivätkä lihaksetkaan surkastuneet raakaruoalla – päinvastoin :)

Miten minusta tuli raakaruokailija?

Kiinnostukseni raakaruokaan alkoi viime talvena, kun yritin syödä, syödä ja syödä, levätä, venytellä ja syödä edistääkseni toivotonta palautumistani. Normaalitilanteessa olisin hiljentänyt tahtia ja vähentänyt treeniä, syönyt lisää kaurapuuroa ja ollut edelleen ihan yhtä jumissa. Urheilen työkseni, joten en kuitenkaan voinut muuta kuin puskea eteenpäin. Kroppa tuntui koko ajan kuin mukiloidulta ja kunnollinen palautuminen olisi vaatinut kolme päivää täyttä lepoa. Väsytti ja sairastelinkin.

Tähän asti olin ollut perinteisellä vegaaniruokavaliolla. Nyt aloin kokeilla viherpirtelöitä. Jätin vehnän, sokerin, hiivan ja prosessoidut tuotteet vähitellen pois ruokavaliostani. Korvasin myös toisen lämpimän aterian salaatilla. Lihaksistossa alkoi heti tapahtua ihmeitä. Ero oli huomattava jo muutaman pirtelöpäivän jälkeen. Myös aiemmin vaivanneet nivelkivut hävisivät. Aloin opiskella raakaravinto-oppia uudella motivaatiolla ja tuntui, että nyt oli juuri oikea hetki tällaiselle muutokselle, jota olin jo usean vuoden aika ajoin ajatellut.

Kevään tullen olin jo ajoittain 100% raa’alla. Palasin myös vanhan harrastukseni, villivihannesten keräilyn pariin heti, kun ensimmäiset lehdet lumen alta paljastuivat. Toukokuun lopussa tajusin, että kyykin jatkuvasti jo heitivissä heinämättäissä ja koivun ja lepän siitepölyaikakin oli jo ohi. En ollut kokenut minkäänlaisia allergiaoireita! Sitten teinivuosieni mikään kokeilemani allergialääke ei ole enää tehonnut kunnolla, ja konsultoidessani lääkäriä en saanut mitään toivoa reseptilääkkeidenkään paremmasta tehosta. Minulle on suositeltu siedätyshoitoa, johon en kuitenkaan ole lähtenyt sen epävarmojen tulosten ja pitkän, mahdollisesti toistuvan piikkihoidon vuoksi. Ruokavaliosta minulta ei koskaan ole tässä yhteydessä kysytty mitään, sillä en ole ollut millekään ruoka-aineelle allerginen. Minulla on myös lapsena todettu atooppinen iho, ja siihen liittyvät, joskin aikuisiällä vähäisemmät ongelmat ovat myös kadonneet nykyisen ruokavalioni ansiosta. Tänä kesänä olen ensimmäistä kertaa lähes 20 vuoteen voinut maata heinikossa ja ylipäätään ulkoilla ilman, että silmäni ovat kutisseet ja nenä vuotanut!

Vaikka olenkin jo mielestäni saavuttanut tärkeimmät tavoitteeni raakaruoalla, toivon siltä vielä lisää. Olen aina ollut alipainoinen, mutta toivon saavani pari lisäkiloa ja erityisesti yläkroppaan lisää lihasta treenin ja ruokavalioni avulla. Viime keväänä osallistuin Kisakalliossa kuntotestiin erinomaisin tuloksin. Haluan kuitenkin parantaa silloisia tuloksiani ja tavoitteenani onkin nyt 30 punnerrusta. (naisille parhaan tuloksen saavuttaminen raja on 22/1min, joka on myös edellinen tulokseni) Ylipäätään haluaisin raakaruoan avulla tulla energisemmäksi, treenata ihan hulluna ja jaksaa loputtomiin. Erityisesti haluan valinnoillani taistella elintarviketeollisuuden kieroja kiemuroita vastaan ja tuoda esiin vaihtoehtoa, joka on sekä ekologinen että eettinen, mutta myös terveellinen.

Raakaruoka lyhyesti

• parempi fyysinen ja henkinen suorituskyky
• iloisempi fiilis
• vähäisempi unentarve
• vähemmän flunssaa, vatsaongelmia, allergioita ja muuta vaivaa
• vähemmän vakavampia sairauksia ja nopeampi tervehtyminen
• tarkemmat aistit

Tässä joitakin etuja, joita raakaruokapainotteisella ravinnolla sanotaan voitavan saavuttaa, ja joita olemme osittain itsekin kokeneet. Mihin tällaiset hyödyt perustuvat? Raakaruoka on kypsentämätöntä ja pääasiallisesti myös lämmittämätöntä, useimmiten kasvisperäistä ravintoa. Raakaruoan pääidea on tarjota elimistölle mahdollisimman luonnollista, prosessoimatonta, ravinnetiivistä ja elimistön helposti sulatettavaa ja käytettävää ravintoa.

Ajatuksena on, että kun elimistö saa  ravintoa, jota sen on helppo hyödyntää, sen ei tarvitse keskittää energiavarojaan turhien jätteiden käsittelyyn ja aina uusien myrkkyjen poistamiseen. Raakaravintoon siirryttäessä tai sitä lisättäessä saattaakin ilmetä voimakkaampi puhdistumis- eli ns. detox-vaihe esimerkiksi vatsa- tai iho-oireina, jotka sittemmin häviävät.  Energiaa vapautuu selviytymistaistelun sijaan tärkeämpiin toimiin, kuten jo aiheutuneiden sairauksien ja vammojen parantamiseen. Myös yleinen energiataso ja hyvinvointi kohenevat kun elimistö on optimaalisesti ravittu ja energiaa jää heikkotasoisen ruoan pilkkomisen sijaan enemmän itse elämiseen – niin ruumiilliseen kuin henkiseenkin suorituskykyyn.

Suuri osa hyödyistä on saavutettavissa jo pelkällä raakaruoan osuuden lisäämisellä päivittäisessä ravinnossa. Enemmän hedelmiä, lisää salaatteja muun ruoan oheen, pari viherpirtelöä, jokunen pähkinä ja siemen välipalaksi – jo näin yksinkertaisesti voidaan kasvattaa tuoreen kasvisravinnon osuutta ruokavaliossa ilman että tarvitsee välttämättä luopua kaikesta tutusta ja turvallisesta kypsennetystä ruoasta. Kun tuoreruokaa alkaa lisätä aterioihinsa, jää ajan mittaan automaattisesti jotain vähemmän hyödyllistä pois. Tosin on mahdollista elää myös täysin raakaruoalla, ja ylipäätään hyödyt ovatkin sitä suuremmat mitä enemmän tuoretta saa itseensä ladattua.

Raakaruoka koostuu siis pääasiallisesti kypsentämättömästä kasvisravinnosta kuten vihanneksista, hedelmistä, juureksista, siemenistä ja pähkinöistä. Erityisen tärkeitä ovat vihreät lehtivihannekset. Ruokaa ei lämmitetä yli 46 celsiusasteen, joka on raja tärkeiden entsyymien säilymiselle/tuhoutumiselle, vaan valmistetaan muilla keinoin kuin kypsentämällä. Jotkut saattavat sisällyttää ruokavalioonsa myös raakamaitotuotteita tai kypsentämätöntä lihaa tai kalaa, mutta tässä blogissa keskitymme nimenomaan kasvisravintoon.

Raakaruoasta (engl. raw food) käytetään myös nimitystä elävä ravinto (engl. living food), joskin näissä voi nähdä myös joitakin käytännön eroja. Elävä ravinto korostaa tiettyjen erityisen ’elävien’ eli entsyymitoiminnaltaan rikkaiden ruoka-aineiden kuten itujen ja hapankaalin nauttimista. Entsyymien säilyttäminen ruoassa onkin keskeinen asia raakaravinnossa, ja tulemme aihetta käsittelemään myöhemmin. Mielestämme raakaruoka tai –ravinto on laaja-alaisempi ja helpompi nimitys kaikelle kypsentämättömälle ravinnolle, joten käytämme mielellämme sitä.

Raakaruoan ja elävän ravinnon noudattajien piirissä on useita erilaisia suuntauksia, jotka painottavat eri ruoka-aineryhmiä tietyistä syistä. Raakaruoan ei kuitenkaan tarvitse olla mikään erityisen sitova asia tai dieetti, ja monet todellakin saavuttavat suuria hyötyjä vain lisäämällä raakaruoan osuutta ruokavaliossaan, vaikkeivät kaikkea kypsennettyä hylkäisikään. Raakaruoan yhdistäminen vähäisempiin määriin laadukasta, täysiarvoista ja kypsennettyä kasvisruokaa olisikin mielestämme helposti saavutettavissa oleva tapa ravita myös pohjoisen ilmaston suomalaisia. Siksi haluamme kannustaa ottamaan vaikka pieniäkin askeleita kohti yhä tuoreempaa ruokavaliota lisäämällä hyvää ja korvaamalla vähemmän hyvää paremmalla.