Proteiinimyytti

by

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Proteiini lienee länsimaisten ihmisten eniten arvostama ravintoaine. Tavalliset kolme kertaa viikossa kuntoilevat toimistotyöläiset jännittävät riittävän proteiininsaannin puolesta, ja ns. ’karppaajat’ perustavat hiilihydraattien pelossa proteiiniin lähes koko ravitsemuksena. Jonkin sortin kasvissyöjäksi esittäytyvä saa melkein väistämättä selitellä omaa proteiininsaantiaan, jonka puolesta lihansyöjänaapurit joukolla pelkäävät. Ovatko nämä lähes hysteriaan yltävät pelot ja pyrkimykset aiheellisia, vai onko kyseessä sittenkin suuren luokan harha ja huijaus?

Proteiinia käytetään elimistössä rakennus- ja korjaustoimiin. Ihmisen proteiinintarve lienee suurimmillaan vastasyntyneenä, jolloin ruumiinpaino tuplataan vain muutamassa kuukaudessa. Tällöin pääasiallisena ravintona on äidinmaito, jonka proteiinipitoisuus on varsin alhainen, vain 6 kaloriprosenttia (1,1 g/100g). Tarvitseeko ihminen kasvuvaiheen jätettyään yhtäkkiä tätä paljon enemmän proteiinia – vaikkapa vähän pulleamman hauiksen saavuttaakseen – vai saattaisiko vähempikin riittää? Entä mistä sitä ihmeaine proteiinia oikein saa, ja mistä sitä olisi parasta saada, ellei sitten possusta ja lehmästä? Entäpä liian eläinproteiinin lukuisat haitat, mihin ne on piiloteltu?

Proteiinit = aminohapot

Proteiinista puhuttaessa pitäisi oikeastaan puhua aminohapoista, joista proteiinit muodostuvat, ja joiksi elimistön on proteiinit käyttöään varten ensin pilkottava. 22 aminohaposta kahdeksan on ns. välttämätöntä eli ne on saatava ravinnosta, muut elimistö pystyy tarvittaessa valmistamaan, vaikka toki nekin olisi parempi saada ravinnosta. Elimistöllä on ns. aminohappopooli, josta se valikoi tarvittavia aminohappoja proteiinien rakennuspalikoiksi. Kaikkia aminohappoja ei siis tarvitse saada ravinnosta samanaikaisesti. Elimistö myöskin kierrättää proteiineja, ja näillä kierrätetyillä proteiineilla täyttyy suuri osa proteiinintarpeesta.

Miksi kasviproteiinit ovat parempia?

Kasviproteiineilla on monia etuja eläinperäisiin proteiineihin verrattuna. Ensinnäkin kasvien proteiinit ovat usein muodostuneet vähäisemmästä määrästä aminohappoja kuin monimutkaisemmat eläinproteiinit, jolloin niiden pilkkominen elimistön käyttöön on yksinkertaisempaa ja imeytyminen tehokkaampaa. Moni kasvisperäiseen raakaruokaan siirtynyt onkin huomannut, että aiempaa pienemmällä proteiinimäärällä on fyysinen suorituskyky muun terveyden ohella parantunut. Toiseksi kuumennus vahingoittaa aminohappoja; ainakin lysiinin ja tryptofaanin on havaittu denaturoituvan +43 celsiusasteen lämmössä. Näin ollen raaka kypsentämätön ravinto takaa kyseisten välttämättömien aminohappojen saannin toisin kuin kypsennetyt esim. eläinkunnan tuotteet. Eläinproteiinien on todettu olevan yhteydessä moniin sairauksiin, kuten syöpiin ja diabetekseen. Ne myöskin mahdollisesti happamoittavat elimistöä, toisin kuin suuri osa kasviperäisestä prosessoimattomasta ravinnosta. Lisäksi kasviproteiineja nauttiessa saa kaupanpäällisinä runsaasti mineraaleja ja kuituja, sekä sellaisia vitamiineja, joita lihassa, maidossa ja muissa eläinkunnan tuotteissa ei ole.

Paljonko proteiinia tarvitaan?

WHO:n mukaan 0,6 g (1991) – 0,7 g (2002) proteiinia painokiloa kohden päivässä olisi keskimäärin riittävä saanti, mikä tekisi esim. 60-kiloiselle naiselle 36 tai 42 g, riippuen siitä luottaako vanhempaan vai uudempaan näkemykseen. Nykyinen varsinainen suositus ”turvalliseksi saanniksi” on ”riittävää saantia” suurempi, keskimäärin reilu 0,8 g/kg aikuisilla. Raskauden ja imettämisen aikana proteiinintarpeen sanotaan kasvavan noin 20 %. Yksittäisten maiden suositukset saattavat jonkin verran poiketa näistä, ennemmin ylös- kuin alaspäin. Suositusten taustalla lieneekin myös poliittisia pyrkimyksiä sekä liha- ja meijeriteollisuuden lobbausta. Tätä nykyä esim. yhdysvaltalaiset syövät keskimäärin yli 100 g proteiinia päivässä, suomalaiset hieman vähemmän. Hyvin runsas proteiininsaanti ei ole kuitenkaan erityisen tavoiteltavaa mm. siksi, että ylimääräinen proteiini, erityisesti eläinproteiini, altistaa sairauksille ja rasittaa elimistöä eri tavoin, mm. munuaisia. Vaikken itse pyrikään suureen proteiinimäärään, saan silti kasaan helposti tällaisten suositusten mukaisen määrän pääosin raa’alla hedelmäpainotteisella ja vähärasvaisella kasvisravinnolla.

Mitkä ovat suotuisimpia proteiininlähteitä?

Kaikissa kasveissa on aminohappoja, joten riittävällä määrällä monipuolista kasvisraakaravintoa proteiinintarve täyttyy varmasti. Vihreät lehtivihannekset ovat erinomaisia aminohappojen lähteitä; Kippari-Kallenkin voimat perustuivat pinaattiin! Eri vihanneksissa on kuitenkin eri aminohappoja, joten kannattaa syödä vaihtelevasti eri lajeja. Hedelmät ja marjat ovat kuviteltua parempia proteiinin/aminohappojen lähteitä. Esim. banaani sisältää proteiinia noin 1,3-1,5 g/kpl, mm. välttämättömiin aminohappoihin kuuluvaa tryptofaania, jota tarvitaan esim. serotoniinin tuotantoon. Siemenet ja pähkinät ovat ehkä ensimmäisenä raakaruokailijan mieleen tulevaa proteiinipitoista ravintoa, ja esim. hampunsiemenistä saakin kaikki välttämättömät aminohapot ja liudan muitakin. Kuitenkin nämä ovat ensisijaisesti rasvan lähteitä, sillä rasvan osuus kaloreista on erittäin suuri. Itse käytän siemeniä ja pähkinöitä nykyään vain pieninä määrinä täydentämään vihannes- ja hedelmäpitoista ravintoa. Meri- ja makeanvedenlevät sisältävät maalla kasvavien vihannesten tavoin monia eri aminohappoja. Myös idut ja versot ovat erityisen proteiinipitoisia, ja sopivatkin Suomessa erityisesti talvisaikaan edulliseksi vihannesten täydennykseksi. Idätettävistä/kypsennettävistä (pseudo)viljoista ja palkokasveista suosin ja suosittelen itse erityisesti quinoaa, tattaria ja erivärisiä linssejä.

Jos on psyykkisesti riippuvainen proteiinivalmisteista, eikä halua niistä ainakaan täysin luopua, suosittelen kokeilemaan kasvisperäisiä tuotteita. Hyvä vaihtoehto voisi olla hamppuproteiini tai idätetystä riisistä valmistettu Sun Warrior -proteiini. Itse olen aiemmin käyttänyt näitä molempia satunnaisesti, mutta tutustuttuani proteiiniaiheeseen tarkemmin olen heivannut ne kaapistani ja päätynyt luottamaan hedelmien ja vihannesten voimaan.

Ainakin pari päivää sitten olivat lihakset mielestäni erittäin hyvässä kondiksessa vähäisemmillä proteiineillakin

Mainokset

41 vastausta to “Proteiinimyytti”

  1. Erika Says:

    Tätä postausta onkin odoteltu. Itse urheilen paljon ja kasvisravinnossa mietityttää juuri proteiiniensaanti. Tuo juoksukuva on kyllä todella vakuuttava! Oot huippukunnossa:)

  2. Sanna Says:

    Musta tuossa juoksukuvassa on positiivisinta luonnollisuus. Juoksua ilman kenkiä rannalla, lihastasapaino (eli ei metrin leveetä selkää suhteessa pieneen alakroppaan, mitä saattaa joskus nähdä. Ei kovin tervettä lihasepätasapaino – ymmärtääkseni.) ja se, että susta näkee, että liikut rehujen voimalla. Luonnollisen safkan voimalla. Et oo semmosen pöhöttyneennäköinen. Sitten tää kuva naurattaa, kun muistelee Näytätte riutuneilta -kommenttia :D

    Entisenä proteiiniuskovaisena on ihan hyvä lukea tällainen teksti, että ei tarvitse sulloa itseään täyteen prodea.

  3. Seppo V Says:

    Kiitos Elina, toivottavasti kirjoituksesi ravinnosta leviäisivät laajemmalle ,että tavoittaisi kaikki sohvaperunatkin- Täytyy kokeilla sitä Sun Warrioria , tietysti suklaisena maistuisi kun muutenkin pidän suklaasta , siis itse tehtynä.Kohtuullisesti kuitenkin .

  4. Heli Says:

    Heti kirjoituksen alussa on virhe: karppaajat ”perustavat hiilihydraattien pelossa proteiiniin lähes koko ravitsemuksena”. Karppaajat eivät nimenomaan suosittele liikaa proteiinin syöntiä, koska se lihottaa. Karppauksessa syödään vähintään puoli kiloa vihanneksia päivässä, noin gramma proteiinia per painokilo (urheilijoille enemmän) ja loput päivän energiantarpeesta rasvaa sekä eläinrasvan että kasvirasvan muodossa. Suosittelen tutustumaan karppaus.infoon, josta saa oikeaa tietoa tästä elämäntavasta (ei siis dieetistä, ruokavaliosta vaan nimenomaan elämäntavasta).

  5. elina Says:

    Erika ja Sanna: Kiva että koitte tekstin hyödylliseksi – ja hienoa jos kuvakin vielä toimi vakuutena! Kiitti kehuista, kunnia tosin kuuluu niille rehuille :)

    Seppo: Kiitos! Jos noita kasviproteiineja haluua käyttää, niin Sun Warrior on siitä kyllä esim. hamppujauheita parempi, ettei maku ole niin puiseva. Natural-maku sopii kaakaon lisäksi hyvin myös marjoihin.

    Heli: Kiitos kommentistasi! Pahoittelen ettet ehkä huomannut kirjoitukseni alun ironisen kärjistävää sävyä. Tosiasia kuitenkin lienee, että vähähiilihydraattisen ravinnon suosijat aika paljon korostavat rasvojen saannin lisäksi (eläin)proteiinien tarpeellisuutta (esim. lihasmassan kasvattamisessa tai jopa laihduttamisessa…) verrattuna kaltaisiini hedelmänmussuttajiin. Ulospäin ainakin näyttää siltä, että proteiinit ovat ultratärkeitä – vähintäänkin kun katsoo vaikkapa vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattajiksi itsensä luokittelevien blogaajien menuja ja ruokaohjeita, joissa ’leipääkin’ leivotaan eläintuotteista ja kananmunia syödään joka välissä… Voi tietysti olla, että nämä ihmiset eivät edusta ’oikeaa’ tai ainakaan samaa suuntausta vähähiilihydraattisessa ravitsemuksessa kuin sinä, vaan käyttävät nimitystä virheellisesti?

  6. elina Says:

    Vielä jatkoa edelliseen vastaukseeni Helille.

    Tässä esimerkkinä yksi ihan satunnainen menu, jonka google-haku tarjosi koskien vähähiilihydraattista ruokavaliota: http://lowcarbdiets.about.com/od/lowcarbmenus1/a/easylowcarbmenu.htm

    Tällaisiin itse ainakin törmään todella usein vähähiilihydraattisuuden nimellä. Itse en ainakaan millään voi välttää käsitystä, etteikö tässä olisi aika pitkälti panostettu (eläin)proteiineihin, 100g proteiinia – vieläpä juuri elänproteiinia – on aivan mielettömän valtava määrä 1500 kilokalorin energiansaantiin nähden! Jokaiseen ateriaan on sisällytetty lihaa/maitoa/munaa: aamiaisella maitoa, lounaalla kalkkunaa, välipalana sekä kinkkua että juustoa, illallisella sekä kanaa että juustoa. Omasta fruitariaanispainotteisesta raakavegaanisesta näkökulmastani tämä vaan vaikuttaa ihan järjettömältä proteiinien korostamiselta ja eläintuotteiden liikakäytöltä niin terveyden kuin vaikkapa ympäristönkin näkökulmasta.

    Vaikkei tämä sitten olisikaan ’oikeaa’ vähähiilihydraattista ruokavaliota, niin sillä nimellä tällaista ravintoa näytetään noudattavan ja markkinoivan erittäinkin laajasti, varsinkin kansainvälisesti. Itse en ainakaan yleensä näe rasvaa korostettavan yhtä paljon kuin proteiinia, niin kuin tässäkin em. menussa. Tämä ei tietysti tarkoita sitä, etteikö jokin vähähiilihydraattisuuden koulukunta toimisi päinvastoin (= enemmän rasvaa, vähemmän proteiinia), mutta näyttävämmin vaikuttaisi olevan esillä tämä proteiineja korostava suuntaus.

  7. Heli Says:

    Kyllä, karppaajiakin on erilaisia, siinä on luultavasti yhtä monta suuntausta kuin on karppaajaakin. Totta sekin, että yleisesti suositellaan enemmän protskuja kuin mitä kasvissyöjät yleensä suosittelevat. Tiedän senkin, koska olin yhdessä vaiheessa kasvissyöjä, jonka ruokavalio koostui pääosin raakaruuasta. Nykyään olen karppaaja, jonka ruokavalioon kuuluu huomattava määrä hamppua ja chiaa, molemmat suhteellisen proteiini- ja kuitupitoista kasvissapuskaa. (Yleensä karppaajat eivät suosi suurta kuitumäärää, koska rasva pitää suolen toiminnassa. Ummetusongelmaa ei ole ja vihanneksista saa tarvittavan kuidun.)

    Proteiinilla on kaksi tärkeää tehtävää karppauksessa: se pitää nälkää paremmin kuin hiilihydraatit (kasvikset) ja ylläpitää lihaksia, jotka tuppaavat häviämään kovin proteiinittomalla ruokavaliolla. Vaikka korostin sitä, että tämä ei ole ruokavalio, niin karu totuus on, että aika suuri osa karppaajista on laihduttajia. Siihen tämä on erinomainen ruokavalio, koska proteiini ja rasva pitävät nälkää erinomaisesti. Kasvikset eivät niinkään. Siksi tämä on myös erittäin tehokas ruokavalio, sillä juuri nälkä edesauttaa repsahduksia. Kasviksia tietenkin tarvitaan vitamiinien, kivennäis- ja hivenaineiden vuoksi. Yleinen suositus on vähintään puoli kiloa päivässä ja nimenomaan vähähiilarisia kasviksia, jotka ovat juuri niitä ravinteikkaimpia: mm. erilaisia kaaleja ja paprikaa. Uskaltaisin sanoa että puoleen kiloon ei kovin moni sekaruokailija pääse. Kasvisruokailijat sitten ovat tietysti luku erikseen.

    Täytyy kyllä sanoa, että en ymmärrä sinun käsitystäsi liiallisesta proteiininsaannista ja eläinkunnan tuotteiden liikakäytöstä. Tosin itse en ole koskaan tuntenut vetoa ”viherhippiyteen” jos nyt tuollaista sanaa voi käyttää ihan kaikella ystävyydellä. Minulle – ja kaikille karppaajille – on tärkeintä tasapainoinen fyysinen olo, joka saa aikaiseksi tasapainoisen psyykkisen olon. 1500 kcal päivässä on aika vähän karppaajille, mutta esimerkkinä menköön. Jos 100g siitä on protskuja, niin silloin ihmisen pitää olla joko 100-kiloinen tai urheilla paljon. Ja silloin taas 1500kcal on kituuttamista, sillä molemmissa tapauksissa jo pelkkä koomakulutus on enemmän.

    No tämä tästä enkä enää aio tulla kommentoimaan lisää. Ymmärsin jo, että emme ikinä pääse yhteisymmärrykseen tästä asiasta. Molemmat olemme tyytyväisiä omaan valintaamme ja sehän on pääasia.

  8. elina Says:

    Hei vielä Heli!

    Totta kai kommenttisi ovat tervetulleita jatkossakin! On mielenkiintoista kuulla erilaisia kokemuksia ja näkemyksiä – vastakkaisiakin :)

    Tarkoitin tuolla menukommentillani vain perustella sitä, miksi mielestäni vähähiilihydraattinen ruokavalio eli tapa syödä näyttäytyy minulle ja monelle muullekin korkeaproteiinisena.

    Eri keskustelu – ja se johon tällä kirjoituksellani varsinaisesti halusin osallistua – on sitten taas se, että onko tuollainen runsas proteiinin ja erityisesti eläinproteiinin nauttiminen ensinnäkään terveyttä edistävää ja toiseksi terveyden ja huippukunnon kannalta tarpeellistakaan.

    Itse olen nimittäin, kuten tietysti jo tuosta kirjoituksestanikin ilmenee, toistaiseksi kokenut ja muunkin todistusaineiston perusteella vakuuttunut, että hedelmiin ja vihanneksiin painottuva vegaaninen ruokavalio/ tapa syödä on ihanteellinen niin fyysisen kuin henkisenkin hyvinvoinnin ja suorituskyvyn kannalta. Ravintohan koostuu tällöin ainoastaan (tutkimustenkin mukaan) terveyttä edistävistä ruoka-aineista, ja terveysongelmia mahdollisesti aiheuttavat ruoka-aineet on minimoitu. Eikä ole pelkoa nälästä, riippuvuksista tai ’repsahduksista’, mikä on erittäin vapauttavaa.

    Toivoisin jokaisen halukkaan voivan löytää tällaisen tavan syödä, joko täysin tai osittain, ja siksi näitä juttujani kirjoittelen!

    Jatkossa siis tiedossa lisää informaatiota tällaisen ravinnon eduista ja toteuttamisesta – toivottavasti olet edelleen mukana seuraamassa meidän hedelmähörhöjen tarinoita ja löydät kenties lisää perusteluita sille, miksi olemme valinneet tällaisen tien :)

    Terkuin,
    Elina

  9. putkonen.leena@gmail.com Says:

    Hei,

    Mielenkiintoisia ajatuksia ruokavaliosta. Olisi kuitenkin tärkeää, että bloggaajat muistaisivat tarkistaa lähteet, jos ja kun niihin viittaavat. Aloin ihmettelemään tuota 0,45 g/kg suositusta ja niinkuin arvelin, sellaista suositusta ei WHO ole antanut. Sen sijaan keskiarvoa edustaa arvo 0,83g/kg ja lisänä mm. linkkinä olevassa julkaisussa todetaan, että suuremmasta saannista ei todennäköisesti ole haittaa. En ole ehtinyt tässä työpäivän (ravitsemusterapeuttina yritän kyllä näitä blogeja lukea myös työajalla :) ) ohessa tutustumaan materiaaliin kunnolla, mutta sen osaan jo vinkata, että tuo 0,45g/kg on aika reippaasti alakanttiin. Omien mielipiteiden esittämiseen on toki kaikilla sananvapaus. :)

    http://whqlibdoc.who.int/trs/WHO_TRS_935_eng.pdf

    Mukava lukea joka tapauksessa teidän juttuja, vaikken aina samoilla linjoilla olisikaan. Kasviruoka rules kuitenkin. :)

    Yt. Leena

  10. putkonen.leena@gmail.com Says:

    Heips vielä,

    Täällä on mukavan selkokielisesti selitetty vielä tätä protsu-asiaa.
    http://www.healthknot.com/amino_acids.html
    Kohtuu tässäkin asiassa.

    Leena

  11. elina Says:

    Hei Leena ja suurkiitos huomautuksesta! WHO:n nykysuositukset nyt korjattu tekstiin.

    Pyrimme aina tarkistamaan lähteemme mahdollisimman huolella, mutta kun näitä joutuu työajan ulkopuolella kirjoittelemaan, niin välillä erehtyy luottamaan toisen käden lähteisiinkin, kuten tässä oli käynyt. Harmillinen virhe tosiaan.

    Kaivelin vähän tarkemmin tuota terveysartikkeleissa aika yleisesti esiintyvää 0.45g/kg lukemaa, ja näyttäisi siltä, että tämä perustuu WHO:n vuoden 1985 julkaisuun (FAO/WHO/UNU. Energy and protein requirements. Report of a joint expert consultation. World Health Organ Tech Rep 5cr 1985:724.) ja siellä ilmeisesti esitettyyn proteiinin ”riittävään saantiin”, joka on vähän alempi kuin varsinainen suositus. Itse en päässyt toistaiseksi käsiksi kyseiseen alkuperäiseen raportiin, ainoastaan sen myöhäisempään päivitettyyn versioon, josta en ensiselailulla enää tuota lukua löytänyt. Itse asiassa tämä WHO:n määrittelemä 0.45 g/kg ”riittävä saanti terveillä aikuisilla” mainitaan juuri tuolla jälkimmäisessä viestissäsi linkkaamallasi Healthknot-sivullakin: ”When individual deviations are taken into account (doubling the 15% standard deviation), nearly 98% of healthy adults should be safe with 0.45g/kg daily intake of fully utilized protein.”

    En vielä ehtinyt perehtyä siihen, millä WHO ko. raportissaan perustelee runsaan proteiininsaannin haitattomuutta, mutta epäilen, että joitain mutkia lienee vedetty suoriksi, sillä tutkimusnäyttöä erityisesti runsaan eläinproteiinin terveyshaitoista on kuitenkin aika paljon.

    Hienoa kun on kaltaisiasi tarkkoja ja asiaa tuntevia lukijoita – toivottavasti muutkin huomauttavat, jos huomauttamisen aihetta joskus löytyy!

  12. Vegaanibodareita? Says:

    […] […]

  13. Entomba Says:

    Moro Elina!

    Kiinnostava aihe, sillä itsekin olen jo jonkin aikaa ko. ruokavaliolinjaa (80/10/10) kokeillut, ja hyvälle tuntuu. :)

    Ainut ongelma kuitenkin on juuri se prode. :(

    Se siis mietityttää, jos kerta 5% kaloreista proteiinista on riittävää (tai max. 10 %), niin jos esim. henkilö tarvitsee kaloreita päivässä n. 2 500, siitä 5 % on 125 kcal.

    125 kcal proteiinia vastaa n. 31 g.

    Ja 0,8 g prot. / kg on sellainen sopiva (min.) määrä, jolla ei lihaskatoa tule –> eli jos henkilö painaa 38,75 kg ja syö kaloreita 2 500, joista 5 % tulee prodesta, no problem!

    Meitsi painaa kuitenkin ”hieman” enemmän, ja varmaan suurin osa täällä muistakin.
    Se 10 % alkaa olla siinä rajoilla, että on mahdolista kasvattaa lihasta, mutta kulutus myös tulee olla sen mukaista.
    Näin ollen aktiivisilla ihmisillä tämä saattaa toimia, ja jos lajina on joku kestävyyslaji, kuten joku pitkänmatkan pyöräily.
    Paleolla ja VHH:lla taas tuloksia tulee helpommin myös toimistorotille, koska kaloreita voi syödä vähemmän, mutta lihaskato on turvattu.

    Makes sense.

    Riippuu mitä ruokavalioltaan haluaa ja miten sen odottaa tukevan elämäänsä.

    Fruit-diet supports activity. Ja ihmisen kuuluu liikkua. :)

    Hei voisitko laittaa jonkun esim. päivän, jossa on sun syömiset ja sen mukaan proden määrä, ja että se on turvattu sinun painoon nähden.

    Thänks. :)

    P.S. Hedelmissä on keskimäärin 1 g prodea per 100 g ja vihreissä lehtikasveissä aobut samanverran (+/- 1) eli 30 g prodea vajaa 60-kiloselle naiselle on ehkä riittävä YLLÄPITÄMÄÄN lihasta, mutta se tarkottaa et ruokaa syödään aika paljon….mikä on minun ruokatottumuksiin nähden hyvä asia. :)

    Ja sekin sit vaikutta, miten se ruoka imeytyy. Jos syö vain 1-2 kertaa päivässä jättismootheita jne., ei voi mennä takuuseen, et kaikki aminohapot imeytyy… :/

    Mut mielenkiintonen näkemys tämä 80/10/10!

  14. elina Says:

    Entomba,

    kaipa se ajatus onkin syödä määrällisesti/kalorisesti niin paljon (eli paljon…), että riittävä proteiinimäärä täyttyy. Monet tällä tavoin syövät urheilevat miehethän näyttävät syövän jopa yli 5000 kcal/pv. Ja runsaammalla (lehti)vihannesten syönnillä tuo proteiiniprosentti hinautuu sitten ylöspäin.

    Itselläni kalorimäärät liikkuvat tällä hetkellä 2500-3000 välillä, joskin tähtään tuohon kolmeen tonniin. Proteiinia tulee suunnilleen 50 g kieppeillä aika helposti, joka on sitten sellaista 6-7 % tasoa. Pyrin neljään ateriaan päivässä, välillä tosin menee viiteen.

    Viimeisin täällä esittämäni ruokapäiväkirja on joulukuulta: http://raakaruoka.com/2010/12/10/ruokailupaivitysta/. Tuossa 2494 kcal, josta 83 % hiilihydraatista (568 g), 11 % rasvasta (33 g) ja 6 % proteiinista (49 g). Mitat mulla on n. 161/52. Tuossa siis n. 0,94 g proteiinia painokiloa kohden eli vähän ’ylimääräistäkin’. Tätähän olisi vielä helppoa halutessaan nostaa lisäämällä vihannesten määrää. Laskelma fitday.com-ohjelmalla.

    Tällä viikolla keräilen koko viikon ruoat samaan postaukseen, jotta saa vähän paremman käsityksen kuin yksittäisistä päivistä – pysyhän siis linjoilla jos kiinnostaa nähdä!

    Moni tällä tavoin ruokaileva vaikuttaa tosiaankin olevan enemmän kestävyysurheiluun kallellaan, mutta toisaalta esim. Doug Graham itse näyttää olevan edelleen varsin lihaksikkaassa kuosissa vaikka on lähemmäs 60 v. Itsekin teen enemmän kestävyyshenkisempiä juttuja, mutta sellaisia, joissa kyllä vähintäänkin voimakestävyyttä vaaditaan lihaksilta aika kokonaisvaltaisesti (alppihiihto/vapaalasku, kallio-/vuorikiipeily…) ja hyvin näyttävät toimivan toistaiseksi. Varsinaisesta lihasten kasvattamisesta mulla ei ole henk.koht. kokemusta kun ei ole ollut sellaiseen tarvetta.

    Jos jännittää tuota proteiininsaantia tai kokee, ettei se ainakaan aluksi ole riittävä (elimistöhän voi kenties vaatia esim. imeytymisen yms kanssa sopeutumisaikaa muutoksissa?) niin voihan tuota 811-tyyliä vähän soveltaa ja syödä paitsi aavistuksen enemmän siemeniä/pähkinöitä (jolloin tietysti rasvan määräkin samalla vähän kasvaa), myös esim. proteiinipitoisia ituja?

    Itse syön toistaiseksi pari krt. viikossa myös esim. keitettyä quinoaa tai linssejä ja näähän on erittäin proteiinipitoisia kuten tietysti pavutkin. Eli jos ei ainakaan heti koe tarvetta tähdätä 100% raakaan, voi vaikka ilta-aterialla salaatin kanssa vetää jotain tollasta kypsennettyä proteiinipitoista kasvissettiä ja nostaa sitä proteiinin osuutta vaikka vähän 10% yläpuolelle.

    Ootko muuten lukenut Grahamin 811-kirjan? Grahamillehan voi myös esittää kysymyksiä vegsource.com sivulla, jos kiinnostaa saada suoraan häneltä kommenttia tähän proteiiniasiaan ja prot. riittävyyteen lihasten kasvatuksessa.

    Tää on kyllä mustakin erittäin mielenkiintoinen ja jännittävä homma tää 811. Siirtymäähän itsekin tosin vasta olen tehnyt tähän suuntaan (reilun puolen v. ajan) eli en ole vielä mikään pitkän linjan asiantuntija. Hyvä alkufiilis kuitenkin, mikä kannustaa jakamaan kokemuksia ja näkemyksiä muillekin! Kiva myös kuulla toisten samanhenkisten kokemuksia :)

  15. Entomba Says:

    Jep, luin jo marraskuussa sen Grahamin kirjan, 3 illassa, samalla kun mussutin hedelmää kun apina! :D

    Sit perään sen Frederic Patenauden kirjan samasta aiheesta.
    Hurahdin täysin.

    Olen aina ollut suursyömäri ja tätä ennen söin just paljon pähkinää ja kookosöljyä, ei ihme että paino nousi!!!! Kun kuitenkin voin helposti vetää +10 banaania eikä tunnu missään, joten siirtymävaihe tähän 811-tyyliin oli helppo; yhdessä yössä. :)

    Mutta eikä 6 % 2494 kcal:sta ole n 150 kcal, joka on prodegrammoissa (150/4) 37,5 eikä 49? Vai onko tässä, kuten Grahamin mukaan, erilainen laskutapa?

  16. elina Says:

    Kun otetaan lähtökohdaksi tuo proteiinisumma 49 g ja lasketaan siitä prosentit, niin käyttämällä oletusta 3 kcal/prot.gramma päädytään tuohon 6 % osuuteen kokonaiskaloreista ja oletuksella 4 kcal/prot.gramma 8 % osuuteen kokonaiskaloreista.

    Fitday.com näyttää jostain syystä käyttävän 3 kcal/prot.gramma laskelmien pohjana, vaikka muualla näyttää olevan useimmiten 4 kcal/prot.gramma.

    Tuolla 4kcal/prot.gramma laskutavalla siis päädyttäisiin vaan korkeampaan prosenttiin kokonaiskalorimäärästä – tämä prosenttien laskutapahan ei sinänsä mitenkään vaikuta siihen että paljonko sitä proteiinia on grammoissa saatu, minkä pitäisi olla laskelman lähtökohtana.

    Joo, hurahtaminen on kyllä helppoo :D

  17. Mie Says:

    Viestisi sisälsi kieltämättä runsaasti klassisia raakaravinnon puolestapuhujien ”proteiinimyyttejä”, joilla ei ole mitään tieteellistä arvoa. Tarkastellaanpa tässä joitakin heittojasi:

    1. ”Ensinnäkin kasvien proteiinit ovat usein muodostuneet vähäisemmästä määrästä aminohappoja kuin monimutkaisemmat eläinproteiinit, jolloin niiden pilkkominen elimistön käyttöön on yksinkertaisempaa ja imeytyminen tehokkaampaa.”

    Nimenomaan proteiinimetabolian suurempi energiankulutus on painonhallinnan kannalta edullista! Proteiinien imeytyminen riippuu puolestaan useasta tekijästä. Vrt. lisäksi puolestaan kysymys PDCAAS-arvoista: ihmiskeho käyttää eläinperäistä proteiinia huomattavan tehokkaasti hyväkseen. soijaa

    2. ”Moni kasvisperäiseen raakaruokaan siirtynyt onkin huomannut, että aiempaa pienemmällä proteiinimäärällä on fyysinen suorituskyky muun terveyden ohella parantunut.”

    Anekdootti. Mitä painoarvoa tällaisella on?

    3. ”Toiseksi kuumennus vahingoittaa aminohappoja; ainakin lysiinin ja tryptofaanin on havaittu denaturoituvan +43 celsiusasteen lämmössä. Näin ollen raaka kypsentämätön ravinto takaa kyseisten välttämättömien aminohappojen saannin toisin kuin kypsennetyt esim. eläinkunnan tuotteet.”

    Soopaa. Proteiinien denaturoituminen ei mitenkään tarkoita sitä, että välttämättömät aminohapot olisivat mennyttä, vaan sitä että proteiini menettää biologisen aktiivisuutensa. Kypsentäminen itseasiassa PARANTAA ihmiskehon mahdollisuutta sulattaa proteiinipitoista ravintoa.

    4. ”Eläinproteiinien on todettu olevan yhteydessä moniin sairauksiin, kuten syöpiin ja diabetekseen.”

    Toki näin, puhuttaessa eksesssiivisestä saannista (tosin maito-DM1 -linkki on hyvin kyseenalainen). Entä suhteutettuna eläinperäisen ravinnon hyötyihin? Entä se, että myös kasvispitoisen ravinnon (tärkkelys) liikasaanti on monessa mielessä hyvin ongelmallista?

    5. ”Ne myöskin mahdollisesti happamoittavat elimistöä, toisin kuin suuri osa kasviperäisestä prosessoimattomasta ravinnosta.”

    Proteiini per se on happamoittava tekijä, mikä ei ole ongelma terveellä ihmisellä joka syö muutakin kuin pelkkää proteiinia.

    6. ”Lisäksi kasviproteiineja nauttiessa saa kaupanpäällisinä runsaasti mineraaleja ja kuituja, sekä sellaisia vitamiineja, joita lihassa, maidossa ja muissa eläinkunnan tuotteissa ei ole.”

    Mistä syystä proteiininlähteenä painotetaan MYÖS kasviksia. ”Joko/tai” -lähestymistavalle ei ole perusteita ravitsemustieteellisesti ajatellen. Raakaravinnon suhteen sen eettinen ja myös ekologinen (pl. ympäristöt joissa karjatalous on käytännössä ainut vaihtoehto) puoli ovat ne ainoat joilla kasvissyöntiä voidaan perustella. Ravitsemustieteellisesti katsoen sekaravinto on optimaalisin.

  18. elina Says:

    Mie,

    En tiedä oletko ymmärtänyt ollenkaan mitä tekstejä luet. Kyseessähän ei ole tieteellinen aikakauslehti tai muu tieteellinen julkaisu, vaan raakavegaanista ravintoa ja elämäntapaa koskevan infon tarjoamisen ohella myös kokemuksia, fiilistelyä ja yleistä lifestyle-henkistä skeneilyä sisältävä blogi. Tieteen ohella kokemusperäinenkin informaatio on mielestäni erittäin relevanttia. Itse olen oppinut paljon muiden kokemuksia kuulemalla ja lukemalla sekä saanut positiivista palautetta myös omien kokemusteni jakamisesta.

    Pyrimme kirjoittamaan yleistajuisesti ja vähän kevyehköstikin – siten, että raakaruokaa, veganismia, ravitsemusta ja tiedettä tuntemattomatkin henkilöt voivat juttujamme lukea. Näin ollen joka väliin ei tungeta liutaa viitteitä, eikä kaikkiin yksityiskohtaisuuksiin meneminen ole mahdollista, jotta teksti säilyy sujuvana, tiiviinä ja luettavana. Tarkoituksenamme on ensisijaisesti inspiroida, innostaa, herätellä ja välillä aavistuksen provosoidakin. Tarkempia detaljeja kaipaava pystyy kyllä selvittämään ne muualtakin.

    Mitä tulee mainitsemaasi painonhallintaan, niin mielestäni sen ei pitäisi olla kenenkään ensisijainen tähtäin, vaan huipputerveyteen ja huippukuntoon pyrkiminen. Jokaisen ihmisen olisi hyödyllistä urheilla vähintään puolitosissaan, erityisesti tänä istumatyön aikakautena. Kyllä se turha läskikin siinä urheillessa karisee, varsinkin jos elimistöön ei tungeta samalla kaikkia mahdollisia toksiineja. Hedelmiä popsien urheilu tulee myös ihan itsestään eikä ole mitään pakkopullaa. Palautuminenkin on salamannopeaa, joten kyseessä on mitä parhain yhdistelmä. Elimistön rasittaminen hankalasti sulavalla ja käytettävällä ravinnolla taas ei todellakaan millään muotoa edistä terveyttä ja suorituskykyä. Raakavegaanisen, hedelmäpainotteisen ravinnon keskeinen idea on nimenomaan tarjota elimistölle mahdollisimman helposti käytettävää ja mahdollisimman vähän kuormittavaa huippulaatuista ravintoa terveyden edistämiseksi ja energiatasojen nostamiseksi. Suosittelen kokeilemaan!

  19. Neonomide Says:

    Lienee syytä korostaa jo esille tullutta asiaa, eli ns. karppauksessa ei korosteta proteiineja, vaan rasvaa. Liika proteiini muun muassa muuttuu glukoosiksi, mikä estää ketoosia ja aiheuttaa hankaluuksia diabeetikoille. Yleensäkin mielikuva karppaajasta mielettömänä pihvien ahmijana on hyvin epärealistinen – tyypillisimmät (ylipainoiset) karppaajat lisäävät rasvaa jonkin verran, prodea hieman ja päätyvät laihtumaan nopeasti ja rajustikin vain vähentämällä olennaisesti tärkkelyslähteitä. Efekti perustuu siihen että kalorien saanti vähenee yleensä ja siten myös paljon parjatut ympäristövaikutukset eli ns. hiilijalanjälki ei kasva juurikaan. Onhan mm. viljakasvit luonnolle aika rankkoja laajassa mielessä ja lihaa voidaan tuottaa myös melko ekologisesti jos halutaan.

    Proteiini toki lisää itsenäisesti kylläisyyttä ja rasvan lisääminen hiilarien kustannuksella edelleen parantaa edelleen efektiä. Kovin rajua settiä ei kuitenkaan voida pitää yllä loputtomiin (vain muutamia kuukausia), etenkin jos porukat on satunnaistettu, kuten arvostetuimmissa tutkimuksissa yleensä tehdään. Mikäli ihmiset saavat valita oman ruokavalionsa mieltymystensä mukaan, tulokset voivat olla hyvin rajuja, kuten Kuwaitissa Atkinsilla olleet.

    Tämä johtuu siitä, että kun ihmiset ovat tottuneet syömään tietyllä tavalla, he haluavat jatkaa samaan malliin. Tästä syystä erilaiset ruokavalio-interventiot ovat yleisesti ottaen kovin surkeita hoitoteholtaan – on hyvin tiedossa että monipuolinen ja yksilöity ravitsemuksellinen työkalupakki voi olla hyvin terapeuttista. On toinen asia, miten saada ihmiset syömään siten että se olisi heille itselleen hyödyllisintä. Laillistettujen ravitsemusterapeuttien (olevinaan) sidotut kädet ja yksipuolinen koulutus eivät anna ihmisten ykslöllisyyden huomioimiselle paljoakaan eväitä.

    • elina Says:

      Neonomide:

      ”Lienee syytä korostaa jo esille tullutta asiaa, eli ns. karppauksessa ei korosteta proteiineja, vaan rasvaa”

      Tätä olen jo yllä kertaalleen kommentoinutkin. Kokeilepa google-hakua ’low-carb’. Kyllä näyttää aika (eläin)proteiinipitoiselle ainakin 5-10 % proteiinia syövän vegaanin näkökulmasta. Tässä siis oletuksena että Suomessa esiintyvä ns. ’karppaus’ vastaa englanninkielisen maailman ’low-carb’ -suuntausta noin laajasti ottaen. Sanot myös, että tyypillinen karppaaja LISÄÄ proteiinin saantia hieman. Kun länsimaalaisen väestön keskimääräinenkin proteiininsaanti on mielestäni jo ihan järjettömissä lukemissa, niin enhän näin ollen voi kuin olla sitä mieltä, että karppaajat ovat vielä älyttömämpää väkeä proteiininkulutuksen suhteen. Mitään uskottavaa perustelua en myöskään ole toistaiseksi nähnyt tälle proteiinivimmalle, en terveyden enkä fyysisen kunnon näkökulmasta, ennemminkin päinvastoin. Laihduttaminen ei kelpaa syyksi, sillä se onnistuu järkevämmilläkin keinoilla. Voi vaikka aloittaa siitä, että lopettaa teollisten ’ruokien’ syönnin, mutustaa enemmän kasviksia sekä hinaa ahterinsa ylös sohvasta ja lähtee puskemaan pitkin metsiä. Jos ei reippaus riitä liikkumiseen, niin hedelmiä vaan vielä reilummin koneistoon niin kyllä alkaa kulkea.

      Tämä eläinproteiinin määrän lisääminen on myöskin väistämättä ekologisesti kuormittavaa. Ensinnäkin voit käydä vaikkapa Sveitsissä vilkaisemassa, millaista on kun kaikki paikat ovat lehmiä ja muitakin eäimiä täynnä. Aikamoinen määrä jätöksiä ja joka kukkula ja tasanko hakattu laidunmaaksi. Pitkälti vapaasti laiduntavaa porukkaa siis eli hyvä eläinten kannalta, mutta ei kestävää ympäristön kannalta. Ei myöskään kovin miellyttävää ihmisille ellei erityisesti pidä ainaisesta ulosteiden hajusta ja niissä tarpomisesta. Toiseksi viljantuotantoahan voitaisiin nimenomaan olennaisesti vähentää, jos vilja menisi suoraan ihmisten suihin, eikä kiertäisi erittäin tehottomasti eläinten kautta. Viljalle on myös olemassa vielä ekologisempi ja terveellisempi vaihtoehto eli hedelmät, joista tässä blogissakin kerromme. Hedelmäpuita vaan paikat täyteen peltojen sijaan niin saadaan enemmän happea, vähemmän eroosiota, parempi maaperä, suotuisampaa elinympäristöä linnuille ja monille muille eläinkunnan jäsenille jne. Voidaanpa hedelmäpuiden alla kasvattaa vielä muutakin.

  20. Mie Says:

    ”En tiedä oletko ymmärtänyt ollenkaan mitä tekstejä luet.”

    Tiedän kyllä lukevani ideologisesti kallistunutta blogitekstiä, jolta on mitä ilmeisemmin turha olettaakaan objektiivisuuteen pyrkimistä. En katso tämän estävän minua oikaisemasta pahimpia asiavirheitä. Minun juttujanihan ei ole pakko julkaista, kuten hyvin tiedät.

    ”Mitä tulee mainitsemaasi painonhallintaan, niin mielestäni sen ei pitäisi olla kenenkään ensisijainen tähtäin, vaan huipputerveyteen ja huippukuntoon pyrkiminen.”

    Sinulla on oikeus mielipiteeseesi. Mutta kansanterveyden tasolla painonhallinta, siihen yhdistyen elintasosairaukset tms. välttäminen ja elämässä jaksaminen ovat ne primääritavoitteet, ei huippukuntoon pyrkiminen. Nämä ovat siten Pertti Perustallaajan kannalta mielekkäämmät tavoitteet.

    • elina Says:

      Mie,

      Tarkoitan, että ’painonhallinta’ on aivan automaattista silloin kun syödään elimistön kannalta hyvin ja liikutaan riittävästi eli reilusti enemmän kuin ihmiset yhteiskunnassamme keskimäärin. Terveys, fyysinen ja henkinen suorityskyky parantuvat ja ’paino’ eli rasvakudoksen määrä pysyy sopivalla tasolla. Liian rasvakudoksen määrä juontaa juurensa ihan samoista asioista kuin eri elintasosairaudetkin. Kun ehkäistään tai parannetaan noita kyseisiä sairauksia, eli ylipäätään fokusoidutaan terveyteen ja hyvään kuntoon, ei tarvitse erikseen keskittyä rasvakudoksen vähentämiseen.

  21. Mie Says:

    ”Tarkoitan, että ‘painonhallinta’ on aivan automaattista silloin kun syödään elimistön kannalta hyvin ja liikutaan riittävästi eli reilusti enemmän kuin ihmiset yhteiskunnassa keskimäärin.”

    Kyllä, pitää paikkansa. Tästä ei kuitenkaan seuraa sitä että ravitsemukseen ei pitäisi kiinnittää huomioita kys. seikat mielessä pitäen. Huonon ruokavalion potentiaalisesti tuottamia haittoja voi toki ehkäistä liikunnalla, kohtuullisella energiansaannilla tms., mutta kansanterveyden tasolla ajatellen moinen ei ole mielekäs ratkaisumalli – ja yksilönkin tasolla on tod.näköistä että viimeistään vanhetessa se saattaa hyvinkin ”napsahtaa leukaan”.

    Pari kommenttia vastauksestasi Neolle:

    ”Mitään uskottavaa perustelua en myöskään ole toistaiseksi nähnyt tälle proteiinivimmalle, en terveyden enkä fyysisen kunnon näkökulmasta, ennemminkin päinvastoin. Laihduttaminen ei kelpaa syyksi, sillä se onnistuu järkevämmilläkin keinoilla.”

    Sinä saat toki yrittää selittää painonhallintaa pois yhtälöstä, mutta ravitsemustieteellistä perustetta tälle ei ole. Laihduttaminen nyt onnistuu miten vain, mutta mitä rajoittavampi ja äärimmäisempi ruokavalio, sitä heikompaa tavoitteessa pysyminen on. Ja mitäpä muuta onkaan 80/10/10 -jakauma raakaravinnosta nautittuna kuin äärimmäisen rajoittava?

    ”Tämä eläinproteiinin määrän lisääminen on myöskin väistämättä ekologisesti kuormittavaa.”

    Kyllä. Juuri tästä syystä olenkin arvostellut vhh-ruokavalioita, siis sellaisia joissa korostetaan eläinkunnantuotteiden roolia eksessiivisesti.

    ”Viljalle on myös olemassa vielä ekologisempi ja terveellisempi vaihtoehto eli hedelmät, joista tässä blogissakin kerromme”

    Huomioiden ns. ”bang for buck” -yhtälön (eli resurssit/kalorimäärä/säilytys&kuljetus/tms. per tuotettu kilo), eivät hedelmät voi olla se primäärilähde energialle. Aiemmin mainittu HSPH:n Healthy Eating Pyramid on myös ekologisesti ajatellen se turvallisin valinta. Toki paikallisesti muotoillen.

    • elina Says:

      ”Huonon ruokavalion potentiaalisesti tuottamia haittoja voi toki ehkäistä liikunnalla, kohtuullisella energiansaannilla tms., mutta kansanterveyden tasolla ajatellen moinen ei ole mielekäs ratkaisumalli – ja yksilönkin tasolla on tod.näköistä että viimeistään vanhetessa se saattaa hyvinkin “napsahtaa leukaan”.

      Tuntuu, että pointtini menevät sinulta jotenkin ohi – pyytäisinkin, että lukisit jatkossa hieman tarkemmin asiat joita kommentoit, varsinkin jos meinaat jatkaa samaa tahtia. Mm. tällä kertaa en ymmärrä, mistä ’huonosta ruokavaliosta’ mahdat puhua. Sanoin nimenomaan, että syödään ’elimistön kannalta hyvin’. Tarkoitan tällä tietenkin kasviperäistä raakapainotteista runsashiilarista ruokavaliota, joka on mielestäni (ja aika monen muunkin mielestä, tutustu vaikkapa http://www.pcrm.org) nimenomaan kansanterveyden kannalta paras vaihtoehto – liikuntaan yhdistettynä. Suurin osa nyky-yhteiskunnan sairauksista saataisin tämän ruokavalion + liikunnan avulla eliminoitua ja yleinen terveys ja hyvinvointi nostettua ihan eri tasolle.

      ”Ja mitäpä muuta onkaan 80/10/10 -jakauma raakaravinnosta nautittuna kuin äärimmäisen rajoittava?” Kysehän ei ole mistään rajoittamisesta, vaan hiilihydraattipitoisia hedelmiä ja kasviksia nauttimalla päädytään aivan automaattisesti kyseiseen jakaumaan eli väh. 80 % hiilaria, max. 10 % proteiinia ja rasvaa. Yhtään ei tarvitse rajoittaa, vaan tätä huippuravitsevaa ruokaa voi popsia ihan niin paljon kuin maistuu. Suosittelen tutustumaan Doug Grahamin The 80/10/10 Diet -opukseen, niin saat vähän valoa siihen mistä tässä hommassa on kyse ja miksi. Löytyy helposti vaikka osoitteesta http://www.amazon.co.uk.

  22. Mie Says:

    ”Tuntuu, että pointtini menevät sinulta jotenkin ohi – pyytäisinkin, että lukisit jatkossa hieman tarkemmin asiat joita kommentoit, varsinkin jos meinaat jatkaa samaa tahtia. Mm. tällä kertaa en ymmärrä, mistä ‘huonosta ruokavaliosta’ mahdat puhua.”

    Kys. huomautus ei koskenut kirjoittamaasi, sitä kommentoin tätä edeltävässä virkkeessä.

    ”Tarkoitan tällä tietenkin kasviperäistä raakapainotteista runsashiilarista ruokavaliota, joka on mielestäni (ja aika monen muunkin mielestä, tutustu vaikkapa http://www.pcrm.org) nimenomaan kansanterveyden kannalta paras vaihtoehto – liikuntaan yhdistettynä.”

    Mielipiteitä on jokaisella, mutta tieteellistä näyttöä siitä että kys. malli olisi kansanterveydellisesti paras ei ole. Näyttöä vastakkaisesta (noinkin low fat kuin 10% kok. E:stä ei optimaalinen esim. sv-terveyden ja painonhallinnan kannalta tms.) puolestaan on.

    ”Kysehän ei ole mistään rajoittamisesta, vaan hiilihydraattipitoisia hedelmiä ja kasviksia nauttimalla päädytään aivan automaattisesti kyseiseen jakaumaan eli väh. 80 % hiilaria, max. 10 % proteiinia ja rasvaa. Yhtään ei tarvitse rajoittaa, vaan tätä huippuravitsevaa ruokaa voi popsia ihan niin paljon kuin maistuu.”

    Otapas nyt ne silmälaput pois. Jos kys. ruokavalio rajoittaa KAIKEN eläinperäisen sekä mm. kasviöljyt ja ilmeisesti pitkälti myös täysjyvätuotteet pois, se on todella rajoittava.

    Jos se sopii sinulle, kiva. Mitään perustetta suositella sitä väestötasolla ei ole.

    • elina Says:

      ”Otapas nyt ne silmälaput pois. Jos kys. ruokavalio rajoittaa KAIKEN eläinperäisen sekä mm. kasviöljyt ja ilmeisesti pitkälti myös täysjyvätuotteet pois, se on todella rajoittava.”

      Toki kyse on pohjimmiltaan siitä, että mikä ylipäätään on ihmisen varsinaista ruokaa, ihmiselimistölle sopivaa. Itse en pidä eläinten ruumiiden palasia ja eläinten eritteitä varsinaisena ruokana, vaan asioina, joita ehkä ihmisten on joskus pakko-olosuhteissa syötävä, jos varsinaista ruokaa ei kerta kaikkiaan ole saatavilla ja joten kuten haluaa yrittää hengissä kitkutella. Näin ollen niitä ei tarvitse ’rajoittaa’ pois ruokavaliosta, kun eivät ne siihen alunperin kuulukaan. Kasviöljyt taas ovat prosessoitua kamaa, eivät täysiarvoista ravintoa (engl. whole food), joten ne eivät sikäli mielestäni ole osa ihmisravintoa. Viljakaan ei tuo mitään erityistä lisää riittävästi hedelmiä ja vihanneksia sisältävään ruokavalioon, joten en näe mitään rajoittamista siinä, ettei sitä nauti.

      Tietysti, jos tarkoitat ’rajoittamisella’ rajoittamista mieltymysten, tottumusten ja riippuvuuksien näkökulmasta, niin silloinhan rajoittamista on nyky-yhteiskunnan ruokailutottumuksia ajatellen myös vaikkapa karamellien syömättömyys. Itse kuitenkin tarkastelen rajoittamista mieluummin ravitsemuksellisesta näkökulmasta, sillä riippuvuuksista voi päästä irti, mieltymykset ja tottumukset ovat muutettavissa, joten niiden perusteella ei kannata ruokavalintoja tehdä

    • elina Says:

      ”Mielipiteitä on jokaisella, mutta tieteellistä näyttöä siitä että kys. malli olisi kansanterveydellisesti paras ei ole. Näyttöä vastakkaisesta (noinkin low fat kuin 10% kok. E:stä ei optimaalinen esim. sv-terveyden ja painonhallinnan kannalta tms.) puolestaan on.”

      Toki varsinaista raakaravintoa koskevaa tutkimusta on erittäin niukasti. Kuitenkin vähärasvaista whole food -tyyppistä kasviperäistä ruokavaliota on tutkittu paljon, ja sillä osoittettu saavutettavan lukuisia terveysetuja. Googletapa tutkimuksia, joiden tekijöissä on vaikkapa sellaisia nimiä kuin C. Esselstyn, J. McDougall, N. Barnard, J. Fuhrman, D. Ornish…

  23. Mie Says:

    ”Itse en pidä eläinten ruumiiden palasia ja eläinten eritteitä varsinaisena ruokana, vaan asioina, joita ehkä ihmisten on joskus pakko-olosuhteissa syötävä, jos varsinaista ruokaa ei kerta kaikkiaan ole saatavilla ja joten kuten haluaa yrittää hengissä kitkutella. Näin ollen niitä ei tarvitse ‘rajoittaa’ pois ruokavaliosta, kun eivät ne siihen alunperin kuulukaan.”

    Tämä on puhtaasti ideologinen positio, jolle ei löydy tukea sen enempää ravitsemustieteen kuin evoluutioteoriankaan parista. Ihminen on sekasyöjä, joka pärjää toki tarpeen vaatiessa niin puhtaasti eläinperäisellä kuin kasvisperäisellä ruokavaliolla.

    ”Kasviöljyt taas ovat prosessoitua kamaa, eivät täysiarvoista ravintoa (engl. whole food), joten ne eivät sikäli mielestäni ole osa ihmisravintoa.”

    Lisää pseudotieteellisiä kriteereitä. Mitä ”prosessointia” mielestäsi tapahtuu vaikkapa oliiveja kylmäpuristettaessa?

    ”Tietysti, jos tarkoitat ‘rajoittamisella’ rajoittamista mieltymysten, tottumusten ja riippuvuuksien näkökulmasta, niin silloinhan rajoittamista on nyky-yhteiskunnan ruokailutottumuksia ajatellen myös vaikkapa karamellien syömättömyys.”

    Nyt mennään osittain semanttisen kikkailun pariin. Sekaravinnon syöminen ei ole ”mieltymys”, sen enempää kuin raakaravinnonkaan syöminen. Jos raakaravinto on se edullisin vaihtoehto, tästä pitäisi olla tieteellistä evidenssiä. Näin ei kuitenkaan ole. Toisekseen, mieltymysten rajoittaminen kuuluu kansanterveyden tasolla väkisinkin kuvaan. Esim. ajatus karamellien syömättömyydestä on väestötasolla utopiaa, ja missään tieteessä ei edetä utopian tai ideologian pohjalta. Toisin kuin raakaruokavaliossa.

    • elina Says:

      ”Lisää pseudotieteellisiä kriteereitä. Mitä “prosessointia” mielestäsi tapahtuu vaikkapa oliiveja kylmäpuristettaessa? ”

      MIelestäni prosessoitua ravintoa on käytännössä kaikki mikä ei ole täysiarvoista eli ns. whole food. Kokonaista, alkuperäisessä muodossaan olevaa ravintoa. Esim. kokonainen puusta poimittu oliivi on prosessoimaton, siitä puristettu öljy on prosessoitu, fragmentoitu.

      ”Sekaravinnon syöminen ei ole “mieltymys””

      Kyllä yhteiskunnassamme useimmat ovat lapsesta asti totutettuja ns. sekaruokavalioon, joten sen voi mielestäni aivan perustellusti sanoa olevan mieltymys. Tämä ilmenee jo siinä, että moni sanoo esim. lihansyönnistä, että mielellään ei söisi lihaa, mutta kun pitää siitä niin paljon ja on niin tottunut ja miletynyt sitä syömään niin ei voi siitä muka luopua. Samoin esim. moni veganismista kiinnostunut vegetaristi pitää juustoa niin ’ihanana’, että ei voi sitä sen takia jättää. Kyllä nämä mielestäni ovat aivan selviä mieltymyskysymyksiä.

  24. Mie Says:

    ”Kuitenkin vähärasvaista whole food -tyyppistä kasviperäistä ruokavaliota on tutkittu paljon, ja sillä osoittettu saavutettavan lukuisia terveysetuja. Googletapa tutkimuksia, joiden tekijöissä on vaikkapa sellaisia nimiä kuin C. Esselstyn, J. McDougall, N. Barnard, J. Fuhrman, D. Ornish”

    Perspektiivi tutkimuskentältä? Kuten olen aiemmin täällä todennut, on käytännössä hyvin monilla erilaislla ruokavalioilla mahdollista pärjätä. Tästä ei seuraa sitä, että ne olisivat väestötasolla optimaalisia – tai edes toteuttamiskelpoisia. Vaikkapa elintasosairauksia ehkäistäessä Ornishin kaltaiset ekstra low fatit ovat pärjänneet vertailevissa tutkimuksissa painonhallinnan, lipidiarvojen kohentamisen tms. suhteen heikommin kuin vaikkapa VM-ruokavalio. Ja jopa vhh.

    • elina Says:

      Hmm, miksi vähärasvainen täysiarvoinen kasviperäinen (ja miksei raakapainotteinenkin) ruokavalio ei olisi väestötasolla toteuttamiskelpoinen? En näe tälle mitään syytä, varsinkin kun vaikkapa juurekset ml. peruna sekä prosessoimattomat palkokasvit ja täysjyväviljat ovat nytkin erittäin edullisia. Säkki linssejä, pussi perunaa, porkkaana ja kaalia eivät paljon maksa. Muita kasviksia ja hedelmiä hintatasoineen voitaisiin helposti tukea poliittisin toimin, jos halukkuutta kansanterveyden edistämiseen olisi. Tosin eivät esim. banaanit, omenat, appelsiinit ja muut perushedelmät paljon maksa nytkään. Kouluihin, muihin laitoksiin ja työpaikkaruokaloihin ruoanvalmistus vaikkapa McDougall Cookbookin ohjeiden mukaan ;) Edullista, hyvää, ja helppoa. Eikä edes tarvitse olla mikään ihan ihmeellinen raakaruokahippi.

      Muutokset eivät tietenkään ole väestötasolla kovin nopeita (varsinkaan kansan keskuudessa vallitsevissa asenteissa), mutta jos kiristetään eläintuotteiden hintoja, vähennetään pikkuhiljaa niiden tuotantoa samoin kuin prosessoitujen tuotteiden valmistusta ja tuetaan kasviperäistä ruokaa niin muutokset kasviperäisen ravinnon suuntaan ovat mielestäni täysin mahdollisia. Varsinkin, kun ihmiset kasvispitoisempaan ravintoon siirtyessään yleensä pian huomaavat miten paljon parempi olo heillä on.

      • Mie Says:

        ”MIelestäni prosessoitua ravintoa on käytännössä kaikki mikä ei ole täysiarvoista eli ns. whole food. Kokonaista, alkuperäisessä muodossaan olevaa ravintoa. Esim. kokonainen puusta poimittu oliivi on prosessoimaton, siitä puristettu öljy on prosessoitu, fragmentoitu.”

        Ok. Mitään ravitsemustieteellistä arvoa tuollaisella määrittelyllä ei sinällään ole, mutta saahan jokainen oikeuttaa valintansa omilla kriteereillään niin halutessaan. Sen laajemmalle tasolle tuosta on kuitenkin turha lähteä.

        ”Kyllä yhteiskunnassamme useimmat ovat lapsesta asti totutettuja ns. sekaruokavalioon, joten sen voi mielestäni aivan perustellusti sanoa olevan mieltymys.”

        Samalla logiikalla myös raakaruokavalio on ”mieltymys”, joten tällainen tarkastelu on omnipotenttiudessaan (soveltuu jokaikiseen vaihtoehtoon) täysin turhaa Jos tarkastelu laajennetaan lajimme evoluutiohistoriaan – fysiologiasta puhumattakaan – olemme sekasyöjiä.

  25. Mie Says:

    ”Hmm, miksi vähärasvainen täysiarvoinen kasviperäinen (ja miksei raakapainotteinenkin) ruokavalio ei olisi väestötasolla toteuttamiskelpoinen?”

    Kasvispainotteisuus on ok, mutta muuta ongelmat olen jo maininnut. Voit toki jauhaa mieltymyksistäsi ad infinitum, mutta tuollaiselle pyörittelylle ei löydy muuta arvoa kuin kuriositeettiarvo.

  26. Neonomide Says:

    Leena kirjoitti:

    ”Sen sijaan keskiarvoa edustaa arvo 0,83g/kg ja lisänä mm. linkkinä olevassa julkaisussa todetaan, että suuremmasta saannista ei todennäköisesti ole haittaa.”

    Ainakin USDA:n proteiinisuosituksen perustelut jäävät lähinnä kahteen tutkimukseen, jotka eivät edes ole kovin vakuuttavia. Paljon liikkuville ja urheilijoille selvästikin runsaampi proteiinien saanti on todettu hyödylliseksi urheiluravitsemustieteessä. Sitten on toki laihduttajat, joille mm. kuidun ohella runsaampi proteiini on yleensä hyödyllistä.

  27. Neonomide Says:

    Mie:
    ”Vaikkapa elintasosairauksia ehkäistäessä Ornishin kaltaiset ekstra low fatit ovat pärjänneet vertailevissa tutkimuksissa painonhallinnan, lipidiarvojen kohentamisen tms. suhteen heikommin kuin vaikkapa VM-ruokavalio. Ja jopa vhh.”

    Noin sivujuonteena, olisiko linkata vertailuja joissa vhh olisi pistetty vm:n kanssa vastakkain ja jossa vhh olisi hävinnyt?

  28. Mie Says:

    ”Noin sivujuonteena, olisiko linkata vertailuja joissa vhh olisi pistetty vm:n kanssa vastakkain ja jossa vhh olisi hävinnyt?”

    Tämä riippunee ihan aikajänteestä, tutkimuksen fokuksesta sekä siitä miten vhh on tutkimuksessa määritelty. Esim. DM2-ehkäisyyn tuore katsaus – Salaz-Salvado et al (2011), ”The role of diet in the prevention of type 2 diabetes” – suosittaa ”prudent” tai VM-ruokavaliota, siis koko lailla sitä samaa mitä vaikkapa Suomessa suositellaan. Toisaalta niin ikään tuore Hite et al. (2011), ”Low-carbohydrate diet review: shifting the paradigm” indikoi nimenomaan vhh:n nostamista käyttökelpoiseksi vaihtoehdoksi.

  29. Neonomide Says:

    Kiitos kommentista, luenkin tuon jo lataamani Hite et al. paperin lähipäivinä. Kontrolloidut vertailut eivät anna tietenkään mm. lyhyytensä vuoksi kovin hyvää dataa sairauksien ehkäisyyn, mutta toisaalta niissä voidaan kontrolloida sitä mm. syökö koehenkilöt/tutkittavat ”punaisen lihan” jauhelihana ja kokolihapihveinä eikä hodareina ja makkarana. Kyse ei tietenkään ole siitä että ravitsemustieteen tehtävä ja vapauttaa pekoni tai naudanliha pannasta, vaan tarjota hyvään tieteeseen perustuvia vaihtoehtoja jotka ovat lähellä useimpien ihmisten perinteisiä tottumuksia. Kaikki eivät halua mm. syödä kalaa vähintään 2-3 kertaa viikossa, mutta useimmat haluavat syödä terveellisesti mikäli sen voi toteuttaa pysyvällä aikajänteellä.

    Sitten on toki mm. se seikka, että ruoan valmistamisen suhteen VM-mallit ovat usein turvallisempia kuin vhh-mallit mm. AGE-tuotteiden suhteen, mikä voi näkyä mm. syöpäriskeissä. Nämä ovat kovin monimutkaisia asioita, jotka olisivat helpompia mikäli ihmiset eivät säännönmukaisesti valehtelisi siitä mitä syövät ja miten ruokansa valmistavat.

    Richardille ja muille proteiinin runsaamman saannin epäloogisuudesta vakuuttuneille viihdyttävä video youtuubasta (3 miestä vastaan 15 leijonaa):

  30. sanita Says:

    Hei Elina. Luin sun blogin ja minulle tuli muutama kysymys. Iste olen 40v , 171/63 nainen, kaksi lasta. Olen liikunut koko elämän sänöllisen epäsäänölliseti monella eri tavalla, pääperiaate kuitenkin on 1h päivässä. Pienenä olin vähän pulska ja murku iässä laihdutin. Aina on ollut ummetus ja siihen olen kokeilut vaika mitään konstejä. Vasta noin 30vuotissenä löysin magnesiumin, kiitos luoja. Olen 24v lähtien kuitenkin elänyt hyvin terveelisillä ruilla, mikä sisältää kaikki mahdollista. Kokelin joskus elävän ravinnon instituutissa olla viikko mutta mielessä silloin pöyri vain pihvit, ilmeisesti jotain puutui, eli siihen en lähtenyt. Nyt vuoden alussa aloitin joogan harrastamista ja huomasin ison hyödyn omalle keholle, hävis niska,hartia,lapa selkä jumit, vaikka lihakset on kipeat liikeistä, mutta paikat ei enä tarvitse naksautaa auki. Samalla syön ruokaa mitä sisältää marjat, jugurtin, vähän hedelmiä, kala,muna, paljon salattia jakypsennetyt vihannekset, pähkinät ja siemenet ja ture maito. En käytä sokeri vain stevia.Olo on kohtuulisen hyvä. Mutta silti mun vatsa joskus turpoo. Allergiat ei ole. Eli minussa on liikaa hiiva mikä tykkää makeasta. Haluaisin syöda sun laatiman ohjelman muka mutta mietityttä tuo hadelmäsokerin määrä. Räjähdänkö? Ja oletko ikinä kiinittänyt huomio siihen proteiini lähteisiin, mikä veri ryhmälle sopii. Kun minä olen O+ ja liha tuntuu vältämätömältä. Mikä sinä olet? Sitä myös tiedän, jos en syö proteiinia+rasva pitoisia aineita, ei menee kun pieni hetki ja taas on nälkä, ja tosi nälkä. Minkä ikäinen olet ja miten kauan olet tätä ruokavaliota noudattanut?
    Terveisin $

  31. Saara Says:

    Heippa ja suurkiitos!

    Ensiksi täytyy sanoa, että näytät aivan upealta tuossa kuvassa! Vartalosi vastaa täysin mielikuvaani sopusuhtaisen naisen ihannevartalosta. Sinusta huokuu terveys – ja vielä paremmin sanottuna elinvoima, juuri sellainen elinvoima, joka virtaa joissa, kukkii kukkasten sydämissä ja leijalilee taustalla, kun ilta hämärtyy. Sinussa virtaa silminnähden jotakin sellaista, minkä olemassaolo nykyihmiseltä usein tuntuu unohtuvan.
    Halusin ehdottomasti jättää teille kaunista palautetta, sillä bloginne on sytyttänyt minussa peruuttamattoman inspiraation liekin. :) Elävä ravinto tekee elävän ihmisen.

    Kerrassaan hämmentyneeksi ihmispolon saa se, kun kaikenlaisia, toisiinsa nähden ristiriitaisia suosituksia satelee joka tuutista, mihin täällä voi enää luottaa?

    Omaan fiilikseen tietysti, ja voin iloisesti kertoa, ettei mistään ravitsemukseen liittyvästä lukemastani ole pitkään aikaan tullut niin hyvä fiilis, kuin teidän lennokkailta riveiltä luettavasta selkokielestä, ja rivien välistä paistavasta positiivisesta energiasta.

    Kaikille muillekin suosittelisin luottamaan ennen kaikkea omaan fiilikseen. Täällä onkin ollut kiivas keskustelu meneillään, ja moni tuntuu kommenteissaan olevan kiinnostunut pelkästään tieteellisestä näytöstä. En väitä, etteikö tieteellinen näyttö olisi todella tärkeää, se on tottakai ehdottoman tärkeää. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että tieteellistä näyttöä syntyy joka päivä lisää, puolesta ja vastaan, lopullista pistettä iin päälle tässä syiden ja seurausten tanssissa ei tunnu olevan, puhumattakaan siitä, että olemme kaikki yksilöitä. Antakaa siis tilaa sellaisillekin mielipiteille, jotka eivät resonoi omienne kanssa. Emme ole tulleet tänne taistelemaan. :)

    Tunnustelkaa sitä, miltä eri asiat tuntuvat kehossanne, oli kyse sitten ravinnosta tai vastaanotetusta informaatiosta. Millaisia tuntemuksia ne teissä herättävät? Erityishuomiota kannattaa kiinnittää meille uusiin ja vieraisiin aihepiireihin tutustuttaessa. Mitä tästä ajattelen? Kun pääsette kiinni tuntemukseen, olkaa itsellenne rehellisiä sen suhteen, mikä tuon tuntemuksen teissä herätti. Mitä voimakkaammasta vastareaktiosta saatte itsenne kiinni, sitä enemmän on syytä tarkistaa, mistä se sai alkunsa. Joskus ahdasmieliselle egollemme voi olla vaikeaa tai jopa tuskallista luopua jostakin muodostetusta käsityksestä.

    Elämä on jatkuvaa muutosta, ja kun olemme itse valmiita muuttuman elämän aallokon mukaan, hyvä fiilis säilyy. Ei tarvitse tapella siitä mikä on oikeaa tai väärää, sellaiset käsityksethän ovat olemassa korkeintaan ihmismielessä ;)

    Sydämellisin terveisin Saara

  32. Nimetön Says:

    […] […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: